Oon 30-v "tyttönen" ja ollut masentunut jo pari vuotta. Reilu puoli vuotta sitten tilanne paheni niin paljon, että hain viimein ammattiapua. Nyt oon syönyt 3kk mielialalääkettä (ixel 150mg, onko kokemuksia?) ja aloittanut vasta terapian. Lääkitys tuntuu auttavan jossain määrin, vaikka kovimman ahdistuksen tilalle on tullut aggressiivisuus, joka ilmenee mm. huutamisena, kiroiluna, ainaisena v**sena.
Koko elämä tuntuu jättimäiseltä mustalta aukolta; tyhjältä, kaiken nielevältä ja nimensä mukaisesti mustalta. Tulevaisuus on pelkkä kauhukuva siitä, että tilanne jatkuu samana ja huononee. En jaksa harrastaa mitään, käydä missään enkä haluaisi tavata ystäviäkään, vaikka tiedän kaikkien em. asioiden olevan mulle vain hyväksi. En halua puhua kenelläkään(perheelle, avopuolisolle, ystäville). En vain jaksa muuta, kuin käydä juuri ja juuri töissä. Lisäksi tilannetta hankaloittaa pahat selkäkivut (päivittäin n. 10 vuoden ajan), jotka totta kai osaltaan aihettavat ja pitävät yllä masennusta. Senkin osalta kipulääkitys on vielä pahasti hakusessa.
En halua valittaa, toivoisin vain kohtalotovereilta tai masennuksesta selvinneiltä hyviä neuvoja, joiden avulla pääsisin eroon tästä passiviisuudesta ja eristäytymisestä.
Koko elämä tuntuu jättimäiseltä mustalta aukolta; tyhjältä, kaiken nielevältä ja nimensä mukaisesti mustalta. Tulevaisuus on pelkkä kauhukuva siitä, että tilanne jatkuu samana ja huononee. En jaksa harrastaa mitään, käydä missään enkä haluaisi tavata ystäviäkään, vaikka tiedän kaikkien em. asioiden olevan mulle vain hyväksi. En halua puhua kenelläkään(perheelle, avopuolisolle, ystäville). En vain jaksa muuta, kuin käydä juuri ja juuri töissä. Lisäksi tilannetta hankaloittaa pahat selkäkivut (päivittäin n. 10 vuoden ajan), jotka totta kai osaltaan aihettavat ja pitävät yllä masennusta. Senkin osalta kipulääkitys on vielä pahasti hakusessa.
En halua valittaa, toivoisin vain kohtalotovereilta tai masennuksesta selvinneiltä hyviä neuvoja, joiden avulla pääsisin eroon tästä passiviisuudesta ja eristäytymisestä.
Vastaukset 5
Vanhimmat
tutulta.vaikka tietäisi jonkin olevan hyväksi ni ei kuitenkaan toimi niin.ei siinä muu auta ku ottaa itteensä niskasta kiinni!ja koettaa iloita pienistä jutuista,auringonsäteistä,kynttilän valosta,kukista...
ton selän kanssa voisit mennä kunnon hierojalle,jos vaikka ois apua..
tsemppiä!!!
Vakavan masennuksen ollessa kyseessä, ei niskasta kiinni ottaminen auta yhtään vaan pikemminkin voi haitata hoitoa.
kuulostaa tutulta,itse olen sairastanut masennusta kohta 4 vuotta.minulle kokeiltiin eri lääkkeitä,sähköhoitoa yms.puoli vuotta sitten löytyi sopiva lääke ja nyt olen aloittanut psykoterapian.Läheisten ja ystävien merkitys on myös suuri-elintärkeä!Jos sinulla on luotettava läheinen tai ystävä jolle purkaa sydäntä olisi varmaan yksi hyvä lääke.TSEMPPIÄ!!!
Hoidossa on varmastikin tehostamisen varaa. Voisi esimerkiksi kokeilla jotain muuta lääkettä tai niiden yhdistelmää.
Mielestänijuuri tapauksessasi apua ei ole olemas-sa ellet ole valmis satsaamaan pieneen,mutta rat-kaisevaan elämänmuutokseen.SE EI MAKSA MITÄÄN.
Ei tartte edes lähtä ulos.Aloita vatsatreeni.
Jalkaterät kaapin alle lattialle pitkälleen.Nos-
ta siitä itsesi istuma-asentoon niin monesti kuin
jaksat:Vain joka toinen tai kolmas päivä.Aluksi
vatsalihakset kipeytyvät.Siitä ei tarvi huolestua
Mullakin tuo musta-aukko tunne.Kun liike tuntuu
jo helpolta,kädet ojennetaan lisäpainoksi.