pieni teksti jokai syntyi tänään...
Tylypahka,Tuo kaikkien velhonuorien koulu. Olen siellä ollut kuusi vuotta. Nyt alkoi seitsemäs vuosi ja olin kahdeksantoistavuotias. Koulustamme oli tullut kirje, että meidän taikajuomaopettajamme oli vaihtunut uuteen. Tyypin nimi oli Severus Kalkaros...
-Varmaan ihan idiootti niinkuin muutkin, sanoin ja nousin pyödästä.
-Noh noh kultaseni olisi hyvä jos osoittaisit hieman kunniotusta uutta opettaajaa kohtaan, Weaslen äiti sanoi
-Kiitos, sanoin ja menin pakkaamaan tavaroita...
Potter ja Ron oli niiden huoneessa ja kai ne teki niitä tavallisiansa.
Syy miksi olin weasleyn perheen adobtiona oli se, että kuin Potterilla minun vanhempani oli surmattu. Saat kolme arvausta kuka... Voldemort kukas muukaan.
-Harry voisitko pitää hetken tota, kysyin Harryltä
-Joo, Harry sanoi ja katsoi mun liskoa (Devil) epäluuloisesti.
Kun me oltiin asemalla, minä ja muut frendit myöhästyttiin junasta, Jouduttiin meneen luudilla, mikä ei ollut niin hyvä idea... Tosin meillä oli ihan helvetin hauskaa, vaikka jokainen tiesi mihin tää johtaisi... mutta jokainen kai sisimmässään toivoi että me päästääisiin helpolla, huomaamatta siis koulun tiluksille.
Koulussa:
Suoraan uuden opettajan puhutteluun:
Siinä se räyhäs monen monta tuntia ilman mitään hengähdys taukoa... -Hengitä nyt saatana välillä, sanoin (toivoin kai että me säästyttäis vähäsen, mutta ei)
se käski pitää mun suuni kiinni ja alkoi taas räyhätä järjestys säännöistä.
hetken kuluttua tuli tunnin hiljaisuus kunnes severus vain huokaisi ja jatkoi:
-Te kaikki olette minun tuvastani, se aloitti, ja saan päättää mitä teille tehdään
...hmmm...
-No me mennää siis pakkaamaan tavarat, sanoin jos mä olisin tienny mitä ihmettä menin anvaamaan suuni niin olisin ihan varmasti pitäny suuni kiinni... painoin pääni alas ja pidin kyyneleeni piilossa... mun unelmani oli murskattu! Minä olin murskannu oman unelmani noitana.
severus tuojotti meitä hetken ajan ja naurahti
-mitä, se kysyi, niin voisin kyllä todellakin teidät pistää ulos...
-Ei, vaan jälki-istuntoon joudutte kaikki, Severus sanoi, Sinä... olet minun valvonnassa ja muut menevät Dumbeldoren luo heti paikalla.
porukat lähti häntä koipien välissä ulos... Mun sisällä kytenyt kupla puhkesi ja tunsin itseni huono vointiseksi...
-Istu ole hyvä
mä istuin alas ja pääni pidin alhaalla... mua huimas edelleen ihan helvetin paljon.
-Huomenna mun huoneeseen heti viimmeisen tunnin jälkeen, Severus sanoi
-Joo, sanoin ja menin pois.
Kävelin koulun pitkiä käytäviä, etsien itseäni jostain syvältä.
Miettien miksi helvetissä menin tekemään jotain niin typerää(*)...
-Löysitkö jotain, Drago Malfoy kysyi-En mitään uutta, sanoin
-kuules serkku kulta älä aina rankaisi itseäsi noin julmasti, drago sanoi.. ja sai kyllä mut miettimään.
Lopulta menin Dragon kanssa suureen saliin missä muutkin oli.
Harry ja ron viittoi mut niiden seuraan. mä olin hieman poissa oleva
en kuunnellut edes puolia mitä ron ja muut höpötti kunnes havahduin:
-Toi uus opettaja tuijottaa Saraa koko ajan, Harry sanoi
-Jaa, sanoin ihan ulkona
-Hei haloo Saraa maa kutsuu, Ron huusi
-Mitä, huusin ja lähdin itkien pois salista
Kävelin ja kävelin pitkin käytäviä (:taas:) ajattelin kun en muutakaan keksinyt...
-Pikku neiti yksin täällä, Severus sanoi eräästä kulmasta
-Joo no niin no, sanoin ja käänyin pois päin
-No älä nyt mee, Severus sanoi ja otti mua kiinni olkapäästä
-Mitä sä halua musta, kysyin ja käännyin
-En mitään mutta käytävillä kävely, silloin kun peikko on irti, seee on aika vaarrallista..., Severus sanoi ja yhtäkkiä osoitti mun ohi taikasauvalla
-Mitä, kysyin
-Sara siirry mun taakse, hitaasti, ettei toi hyökkää, kun se katsoo noin kauheilla silmillänsä sua, Severus sanoi
Mä liikuin niin hitaasti kuin vain pystyin, mutta kuitenkin se hyökkäs mua päin.
Severus joutui mun takia taisteluun peikon kanssa, mikä ei ollut positiivista kummallekkaan.
-Saraaaaaaaa, Kilttiiii juokse niin lujaa kun pystyt, en pysty pidättelemään tätä kauan.
-HÄIPYVYYS, huusin ja siinä samassa peikko kaatui eteen päin
-Kitos Sara, Severus sanoi ja johdatti mut pois peikon luota, Sano mitä vaan, teen sen nyt
-Suutele mua, sanoin kokeillakseni (Meidän koulussa opettaja-oppilas suhteet oli sallittuja, kun oppilas saavuttu kahdeksantoistavuoden iän)
-Tää tulee sydämmestä, Severus sanoi ja suuteli mua tulisesti, eikä vain opettajana...
Mä melkein pyörryin kun se oli niin lämmin tai oikeestaan tulinen suudelma...
-Kiitos ja Anteeksi, severus sanoi
-Ei mitään anteeksi pyydettävää, sanoin katsoen syvälle severuksen silmiin ja suutelin sitä.
Severus saatoi mut Luihusten huoneistoon ja katosi sitten omille teilleen.
-Wou, kuului mun suusta, kun Draco tuli kysyyn kuinka oli sujunu, oliko uus opettaja päihittäny peikon vai oliko se peikko tappanu jonku...
-Wou, niinkö sä vaan vastaat vai oliko siellä tapahtunu jotain muutakin?, Draco kysyi, sara kerro nyt!
-mitä, sanoin tullessani alas seitsemästä taivaasta.
-kerro! drago intti
-severus voitti sen peikon, sanoin
-mitään muuta ei tapahtunut, drago kysyi vaikeasti
-ei... meen nyt nukkumaan, sanoin ja jätin kaikkien katseet taakseni
yöllä en oikein saanut nukuttua, pyörin vain sängyssä. Yhtäkkiä kuin seinään pysähdyin selälleni ja huomasin severuksen seinässä kuin hämähäkki kiinni imukupeillaan...
katoin kuinka Severuksen silmät tuijotti mua
-Sara nouse ylös, Severus sanoi hymyili ja hypähti alas seinältä, käveli mun luokse ja ojensi mun kaavun jonka sujautin päälleni.
-Mikä nyt on? kysyin
-Pitää mennä, severus sanoi, sun veljesi on täällä
-EI EIEI EEEIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIJ, hoin kerta kerran jälkeen, ei voldemort eihän?
-Mä vien sut pois,severus sanoi.
severus lähti mua johdattamaa mua suuren patsaan luo, kunnes me pysähdyttiin. severus heilautti sauvaansa ja patsas liikkui, mulle ja weasleyn vanhimmille veljeksille toi oli ihan tuttu reitti, varsinkin kun voroa karkuun mentiin...
yhtäkkiä kuin seinään kuulin naurua takaa... käännyin huomasin veljeni olevan siinä... -Voldemort, eikö susta ikinä pääse eroon? kysyin
-Voi sisko sisko sisko... kuinka monelle olet kertonu meidän perheen oikean kohtalon? siinä vaiheessa severuksen ilme meni nyt niin oudoksi.
-kuinka moni tietää että aiti aneli armoa monta tuntia, kun se riippui seinässä... kuinka moni tietää ettet tehnyt mitään kun pikkuveljemme kuoli mutsin jalkojen juureen vain siksi ettet sinä pikku sara, sukumme ylpeys, pystynyt liikkumaan... sunhan piti olla jotain suurta... mutta et saanut edes perhettäsi autettua...
mä sorruin maahan, värisin kauhusta kun kaikki vanhat kuvat pyörivät filminä mun päässä. Veljen kauhistuneet kasvot jotka anelivat mua tulemaan auttamaan... en saanut itsestäni irti sitä kipua jota tunsin silloin, kipua joka esti mua pelastamaan rakkaimpani, perheeni, jokin mun sisällä räjähti...
heräsin siitä painajaisesta ja huomasin että mutsin kasvot olivat taas elävässä muistissa... ne roikkui taas seinällä... mutta katsoin tarkemmin ja huomasin että severus oli seinällä...
ja mut valltasi taas se kauhea kipu joka esti mua liikkumasta mutta piti huolen siitä että mun kasvot lasittui suoraan severusta päin, näin sen saman ilmeen joka aneli mua auttamaan... mutsin ja veljen kasvot olivat yhtyneet nyt severuksen kasvoihin.
mä yritin ja yritin... kaikki oli peruuttamatonta, mitään en pystyisi tekemään... -Sara se on vain sinusta kiinni pelastatko tuon vai annatko hänen kuolla itsesi elää... sinulla on pallo...
Mä itkin ilman kyyneleitä... vikisin ja kiemurtelin, kärsin ja yritin epätoivoisesti päästä itsestäni irti että olisin saanut pelastettua rakkaimpani.
mitään ei ollut tehtävissä, kunnes huomasin että eihän voldemort pysty mun mieltäni hallitsemaan... tunkeuduin sen mieleen ja aloin muuntamaan, en edes itse tiennyt mitä oikeestaan tein joku korkeampi voima ohjas mua...
kuin salaman iskusta dumledore tuli paikalle ja laittoi voldemortin alistumaan...
mä makasin liikkumatta, näin kyllä kaiken mitä tapahtui mutten saanut itseäni liikkumaan mihinkään suuntaan... Pakotin itseni ylös ja autoin severuksen alas... jonka jälkeen kaikki sisälläni mustui... en voinut olla kuollut, kaikki olisi ollut liian unen tapaista, näin pitkän unen perheestäni jotka lopulta olivat saaneet rauhan.
-Saraa, kuulin sumusta äänen, herää
Avasin silmäni ja huomasin olevani severuksen työhuoneessa sairasvuoteella kaikkien taikajuomien keskipisteenä.
-Mitä, kysyin
-Herää taistele vastaan, severus sanoi
Tunsin kipua, joka valtasi kaiken mminussa... tein kuten severus oli sanonut taistelin vastaan, ja kipu kaikkoontui pois musta...
-noin, ootsä kunnossa, severus kysyi
-joo, sanoin ja halasin severusta...
KAIKKI TODELLAKIN OLI HYVIN
pari päivää meni ja lpoppukokeet tuli ja nekin meni... mut vapauttettin niistä kun mun tajottomuus oli kestäny ikuisuuden...
kun me lopulta päästiin kotiin, kaikki oli ennallaan mutta mun sisällä vallitsi rauha monen vuoden jälkeen.
sanokaa mitä mieltä ootte!
Tylypahka,Tuo kaikkien velhonuorien koulu. Olen siellä ollut kuusi vuotta. Nyt alkoi seitsemäs vuosi ja olin kahdeksantoistavuotias. Koulustamme oli tullut kirje, että meidän taikajuomaopettajamme oli vaihtunut uuteen. Tyypin nimi oli Severus Kalkaros...
-Varmaan ihan idiootti niinkuin muutkin, sanoin ja nousin pyödästä.
-Noh noh kultaseni olisi hyvä jos osoittaisit hieman kunniotusta uutta opettaajaa kohtaan, Weaslen äiti sanoi
-Kiitos, sanoin ja menin pakkaamaan tavaroita...
Potter ja Ron oli niiden huoneessa ja kai ne teki niitä tavallisiansa.
Syy miksi olin weasleyn perheen adobtiona oli se, että kuin Potterilla minun vanhempani oli surmattu. Saat kolme arvausta kuka... Voldemort kukas muukaan.
-Harry voisitko pitää hetken tota, kysyin Harryltä
-Joo, Harry sanoi ja katsoi mun liskoa (Devil) epäluuloisesti.
Kun me oltiin asemalla, minä ja muut frendit myöhästyttiin junasta, Jouduttiin meneen luudilla, mikä ei ollut niin hyvä idea... Tosin meillä oli ihan helvetin hauskaa, vaikka jokainen tiesi mihin tää johtaisi... mutta jokainen kai sisimmässään toivoi että me päästääisiin helpolla, huomaamatta siis koulun tiluksille.
Koulussa:
Suoraan uuden opettajan puhutteluun:
Siinä se räyhäs monen monta tuntia ilman mitään hengähdys taukoa... -Hengitä nyt saatana välillä, sanoin (toivoin kai että me säästyttäis vähäsen, mutta ei)
se käski pitää mun suuni kiinni ja alkoi taas räyhätä järjestys säännöistä.
hetken kuluttua tuli tunnin hiljaisuus kunnes severus vain huokaisi ja jatkoi:
-Te kaikki olette minun tuvastani, se aloitti, ja saan päättää mitä teille tehdään
...hmmm...
-No me mennää siis pakkaamaan tavarat, sanoin jos mä olisin tienny mitä ihmettä menin anvaamaan suuni niin olisin ihan varmasti pitäny suuni kiinni... painoin pääni alas ja pidin kyyneleeni piilossa... mun unelmani oli murskattu! Minä olin murskannu oman unelmani noitana.
severus tuojotti meitä hetken ajan ja naurahti
-mitä, se kysyi, niin voisin kyllä todellakin teidät pistää ulos...
-Ei, vaan jälki-istuntoon joudutte kaikki, Severus sanoi, Sinä... olet minun valvonnassa ja muut menevät Dumbeldoren luo heti paikalla.
porukat lähti häntä koipien välissä ulos... Mun sisällä kytenyt kupla puhkesi ja tunsin itseni huono vointiseksi...
-Istu ole hyvä
mä istuin alas ja pääni pidin alhaalla... mua huimas edelleen ihan helvetin paljon.
-Huomenna mun huoneeseen heti viimmeisen tunnin jälkeen, Severus sanoi
-Joo, sanoin ja menin pois.
Kävelin koulun pitkiä käytäviä, etsien itseäni jostain syvältä.
Miettien miksi helvetissä menin tekemään jotain niin typerää(*)...
-Löysitkö jotain, Drago Malfoy kysyi-En mitään uutta, sanoin
-kuules serkku kulta älä aina rankaisi itseäsi noin julmasti, drago sanoi.. ja sai kyllä mut miettimään.
Lopulta menin Dragon kanssa suureen saliin missä muutkin oli.
Harry ja ron viittoi mut niiden seuraan. mä olin hieman poissa oleva
en kuunnellut edes puolia mitä ron ja muut höpötti kunnes havahduin:
-Toi uus opettaja tuijottaa Saraa koko ajan, Harry sanoi
-Jaa, sanoin ihan ulkona
-Hei haloo Saraa maa kutsuu, Ron huusi
-Mitä, huusin ja lähdin itkien pois salista
Kävelin ja kävelin pitkin käytäviä (:taas:) ajattelin kun en muutakaan keksinyt...
-Pikku neiti yksin täällä, Severus sanoi eräästä kulmasta
-Joo no niin no, sanoin ja käänyin pois päin
-No älä nyt mee, Severus sanoi ja otti mua kiinni olkapäästä
-Mitä sä halua musta, kysyin ja käännyin
-En mitään mutta käytävillä kävely, silloin kun peikko on irti, seee on aika vaarrallista..., Severus sanoi ja yhtäkkiä osoitti mun ohi taikasauvalla
-Mitä, kysyin
-Sara siirry mun taakse, hitaasti, ettei toi hyökkää, kun se katsoo noin kauheilla silmillänsä sua, Severus sanoi
Mä liikuin niin hitaasti kuin vain pystyin, mutta kuitenkin se hyökkäs mua päin.
Severus joutui mun takia taisteluun peikon kanssa, mikä ei ollut positiivista kummallekkaan.
-Saraaaaaaaa, Kilttiiii juokse niin lujaa kun pystyt, en pysty pidättelemään tätä kauan.
-HÄIPYVYYS, huusin ja siinä samassa peikko kaatui eteen päin
-Kitos Sara, Severus sanoi ja johdatti mut pois peikon luota, Sano mitä vaan, teen sen nyt
-Suutele mua, sanoin kokeillakseni (Meidän koulussa opettaja-oppilas suhteet oli sallittuja, kun oppilas saavuttu kahdeksantoistavuoden iän)
-Tää tulee sydämmestä, Severus sanoi ja suuteli mua tulisesti, eikä vain opettajana...
Mä melkein pyörryin kun se oli niin lämmin tai oikeestaan tulinen suudelma...
-Kiitos ja Anteeksi, severus sanoi
-Ei mitään anteeksi pyydettävää, sanoin katsoen syvälle severuksen silmiin ja suutelin sitä.
Severus saatoi mut Luihusten huoneistoon ja katosi sitten omille teilleen.
-Wou, kuului mun suusta, kun Draco tuli kysyyn kuinka oli sujunu, oliko uus opettaja päihittäny peikon vai oliko se peikko tappanu jonku...
-Wou, niinkö sä vaan vastaat vai oliko siellä tapahtunu jotain muutakin?, Draco kysyi, sara kerro nyt!
-mitä, sanoin tullessani alas seitsemästä taivaasta.
-kerro! drago intti
-severus voitti sen peikon, sanoin
-mitään muuta ei tapahtunut, drago kysyi vaikeasti
-ei... meen nyt nukkumaan, sanoin ja jätin kaikkien katseet taakseni
yöllä en oikein saanut nukuttua, pyörin vain sängyssä. Yhtäkkiä kuin seinään pysähdyin selälleni ja huomasin severuksen seinässä kuin hämähäkki kiinni imukupeillaan...
katoin kuinka Severuksen silmät tuijotti mua
-Sara nouse ylös, Severus sanoi hymyili ja hypähti alas seinältä, käveli mun luokse ja ojensi mun kaavun jonka sujautin päälleni.
-Mikä nyt on? kysyin
-Pitää mennä, severus sanoi, sun veljesi on täällä
-EI EIEI EEEIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIJ, hoin kerta kerran jälkeen, ei voldemort eihän?
-Mä vien sut pois,severus sanoi.
severus lähti mua johdattamaa mua suuren patsaan luo, kunnes me pysähdyttiin. severus heilautti sauvaansa ja patsas liikkui, mulle ja weasleyn vanhimmille veljeksille toi oli ihan tuttu reitti, varsinkin kun voroa karkuun mentiin...
yhtäkkiä kuin seinään kuulin naurua takaa... käännyin huomasin veljeni olevan siinä... -Voldemort, eikö susta ikinä pääse eroon? kysyin
-Voi sisko sisko sisko... kuinka monelle olet kertonu meidän perheen oikean kohtalon? siinä vaiheessa severuksen ilme meni nyt niin oudoksi.
-kuinka moni tietää että aiti aneli armoa monta tuntia, kun se riippui seinässä... kuinka moni tietää ettet tehnyt mitään kun pikkuveljemme kuoli mutsin jalkojen juureen vain siksi ettet sinä pikku sara, sukumme ylpeys, pystynyt liikkumaan... sunhan piti olla jotain suurta... mutta et saanut edes perhettäsi autettua...
mä sorruin maahan, värisin kauhusta kun kaikki vanhat kuvat pyörivät filminä mun päässä. Veljen kauhistuneet kasvot jotka anelivat mua tulemaan auttamaan... en saanut itsestäni irti sitä kipua jota tunsin silloin, kipua joka esti mua pelastamaan rakkaimpani, perheeni, jokin mun sisällä räjähti...
heräsin siitä painajaisesta ja huomasin että mutsin kasvot olivat taas elävässä muistissa... ne roikkui taas seinällä... mutta katsoin tarkemmin ja huomasin että severus oli seinällä...
ja mut valltasi taas se kauhea kipu joka esti mua liikkumasta mutta piti huolen siitä että mun kasvot lasittui suoraan severusta päin, näin sen saman ilmeen joka aneli mua auttamaan... mutsin ja veljen kasvot olivat yhtyneet nyt severuksen kasvoihin.
mä yritin ja yritin... kaikki oli peruuttamatonta, mitään en pystyisi tekemään... -Sara se on vain sinusta kiinni pelastatko tuon vai annatko hänen kuolla itsesi elää... sinulla on pallo...
Mä itkin ilman kyyneleitä... vikisin ja kiemurtelin, kärsin ja yritin epätoivoisesti päästä itsestäni irti että olisin saanut pelastettua rakkaimpani.
mitään ei ollut tehtävissä, kunnes huomasin että eihän voldemort pysty mun mieltäni hallitsemaan... tunkeuduin sen mieleen ja aloin muuntamaan, en edes itse tiennyt mitä oikeestaan tein joku korkeampi voima ohjas mua...
kuin salaman iskusta dumledore tuli paikalle ja laittoi voldemortin alistumaan...
mä makasin liikkumatta, näin kyllä kaiken mitä tapahtui mutten saanut itseäni liikkumaan mihinkään suuntaan... Pakotin itseni ylös ja autoin severuksen alas... jonka jälkeen kaikki sisälläni mustui... en voinut olla kuollut, kaikki olisi ollut liian unen tapaista, näin pitkän unen perheestäni jotka lopulta olivat saaneet rauhan.
-Saraa, kuulin sumusta äänen, herää
Avasin silmäni ja huomasin olevani severuksen työhuoneessa sairasvuoteella kaikkien taikajuomien keskipisteenä.
-Mitä, kysyin
-Herää taistele vastaan, severus sanoi
Tunsin kipua, joka valtasi kaiken mminussa... tein kuten severus oli sanonut taistelin vastaan, ja kipu kaikkoontui pois musta...
-noin, ootsä kunnossa, severus kysyi
-joo, sanoin ja halasin severusta...
KAIKKI TODELLAKIN OLI HYVIN
pari päivää meni ja lpoppukokeet tuli ja nekin meni... mut vapauttettin niistä kun mun tajottomuus oli kestäny ikuisuuden...
kun me lopulta päästiin kotiin, kaikki oli ennallaan mutta mun sisällä vallitsi rauha monen vuoden jälkeen.
sanokaa mitä mieltä ootte!
Vastaukset 11
Vanhimmat
:)
Mukavaa, että on jaksettu kirjoitella!
toivottavasti jaksoit vain lukea...
Lukaisin sen nopeasti läpi..
Mutta kannattaa kehitellä tekstejä :)
Ja, voihan sitä myös luoda oma maailma :)
Tekstin sisältö oli aika tyhjä. Siinä ei ollut oikein päätä eikä häntää. Punainen lanka hukkui tekstin edetessä, jos sitä oli edes olemassa. Teksti ei kantanut itseään loppuun asti. Taustoista olisit voinut enemmän kertoa, kuten esimerkiksi, että Voldemort oli Saran veli ja mitä äidille ja pikkuveljelle tapahtui jne.
Oikeinkirjoitus sitten... Nii-in. Kirjoitusvirheitä oli enemmän kuin yhteen romaaniin mahtuu. Virheellisestä sanajärjestyksestä johtuen osa lauseista oli vaikeita ymmärtää ja ne joutui lukemaan moneen kertaan uudelleen. Mitä mahdoit tarkoittaa lauseella "yhtäkkiä kuin seinään kuulin naurua takaa"? Lähes kaikki sanat olivat väärässä muodossa, koska käytit kerronnassa slangia, joka ei sopinut tekstiin alkuunkaan. Kiroilu ja muukin kielenkäyttö repliikeissä olivat myös mielestäni sopimatonta Harry Potterin maailmaan. 'Helvetin' hokeminen ja tiuskiminen opettajille toivat mieleeni lähinnä 10-15- vuotiaan pikkukoviksen, joka yrittää sillä tavoin peitellä omaa epävarmuuttaan. Vuorosanoissa olisit voinut käyttää joko ranskalaista viivaa tai lainausmerkkejä AINA, kun joku sanoo jotain. Aikamuoto vaihteli paljon nykyhetkestä menneeseen, mikä teki tekstistä sekavan oloisen. Pisteiden paikat olivat tuon tuosta unohtuneet tai pisteen paikalle oli laitettu pilkku. Tekstin jakaminen loogisiin kappaleisiin oli myös lähes olematonta.
Vaikka tekstisi olikin naiivi, ennalta-arvattava ja lähinnä niskakarvoja nostattava kokemus toivon sinulle jatkossa kaikkea hyvää. Älä missään nimessä lopeta kirjoittamista.
Yyyh. Taas joku on kirjottanut (huonosti) ittensä Severuksen rakkaaksi. Huh huh.
Yyyy:n kanssa täysin samaa mieltä! Asiaa ei voisi enää paremmin kiteyttää.
Jaksoin vaivoin lukea sen loppuun asti. Anteeksi vain, mutta EI säväyttänyt sitten ollenkaan!
Lukaisin tekstisi läpi, ja mietin koko ajan, että onko tämä tosiaan kirjoitettu tosissaan.
En toki tahdo olla julma, joten annan vain hieman ohjeita, kaikille muillekin kirjoittajille! Tämä nyt on oikeastaan suoraa suomennosta sivulta, missä kerrotaan hieman Mary Suesta ja kuinka tunnistaa josko oma hahmo on Mary Sue.
Eli hahmosi on aika pitkälle Mary Sue eli hahmo, jonka on tarkoitus kohottaa kirjoittajan itsetuntoa: hän on nuori, kaunis, hänellä on mahtavia taitoja/voimia ja on muutenkin kaikin puolin täydellinen ja uskomattoman ärsyttävä. Hän usein rakastuu kirjailijan mieli henkilöön ja kuvastaa jossakin määrin kirjailijan omia haaveita. Monesti hyvä kirjailija huomaa, että henkilö on liian täydellinen, ja siksi useimmat Mary Suet kuolevat traagisesti, pelastettuaan ensin päivän. Hänen nimensä on yleensä kirjoittajan nimi, joko nettinimi, syntymänimi tai hänen suosima nimimerkki.
Ja tässä sitten testi, jonka voi huvikseen tehdä, ja katsoa, josko oma hahmo on yksi ärsyttävistä Mary Sueista. Tämä nyt on englanniksi, valitan! Jokaisesta Kyllä-vastauksesta piste.
Section 1 - The Name Game
Is the character named after you? (This can be your first name, middle name, or the name you go by in chat or irc.) If so, stop now. Put your pencil (mouse?) down and turn in your test.
Does the character have a really cool name that you wish you had?
An unusual spelling of a normal name? An unusual spelling of a normal word?
Does this lead to an intolerable amount of puns/Tom Swifties? (Note: One of two Sirius/serious jokes are okay. Ten are not. Your readers will come after you with torches and pitchforks.)
Does the character have more than one name? (i.e. a nickname or a pseudonym) Moony, Wormtail, Padfoot, and Prongs count.
Did you spend more than a day looking for just the right name? (This doesn't count if the resulting name has historical/mythological significance. That's the whole purpose of names in HP. Baby name books, however, count.)
Have you considered naming your pet the character's name?
Section 2 - Physical Attributes
Is the character the same gender as you?
Is the character a hybrid of two or more species? (part-Veela count. If the character is part cat, turn in your test NOW.)
Is the character beautiful or roguishly handsome?
Does one or more of the regulars find the character highly attractive?
Is s/he (or is s/he related to) a Veela?
Do other regulars see him/her as a threat because of this?
Does the character have an unusual eye/hair color for no apparent reason?
A Weasley that doesn't have red hair?
Will this be a plot point later?
Do his/her eyes change color from time to time?
Do you mention hairstyle a lot? (soft silver waves, thick auburn curls, etc.)
Does the character have an accent that is not British? Students from non-Hogwarts schools (ex: Beauxbatons and Durmstrang) count.
Section 3 - Personal Traits
Is the character the long-lost child, descendent, sibling, or ancestor of a regular or recurring character?
Of Sirius, Remus, Peter, or Snape?
Of Harry, Ron, or Hermione? (If it's a long lost sibling of Harry, turn in your test. I don't care how well developed s/he is; I don't want to read it)
Of Malfoy, Hagrid, Voldemort, Neville, Dean, Seamus, or any other significant character mentioned in J.K.'s books?
Of any of the 4 Hogwarts founders?
Of another original character for whom you intend to write another story or even another series?
Is the character an exchange student from one of the other wizarding schools?
And traded for one of the other major characters?
Hermione?
Does the character have a twin?
About whom you plan on writing another story later?
Is the character remarkably intelligent?
As smart as (or smarter than) Hermione?
Do any of the teachers have an unusual liking toward your character?
Does McGonnagal?
Does Snape? (Bonus if s/he's not in Slytherin)
Do any teachers particularly dislike him/her?
Does Snape?
Does s/he particularly dislike Malfoy, even though they're not in the same year?
Does s/he play Quidditch?
Is s/he exceptionally good?
Is s/he seeker?
Is s/he in Gryffindor?
Does the character make more wisecracks and play more practical jokes than the Weasley twins?
Because Fred and George are your favorite characters?
Does everyone end up liking the character (among the regulars you like)?
If an adult, is s/he unusually young for his/her position in the work force?
Does s/he have random hobbies that are undeniably convenient to the plot?
Do school rules not seem to apply to your him/her?
Does s/he get away with insubordination with teachers/authority figures?
Does s/he spend an absurd amount of time depressed/brooding/sulking/being generally miserable about a situation beyond his/her control? Many Lupin fics are nauseating in this respect.
Section 4 - Wizarding Powers
Is the character muggle-born, or doesn't know s/he is a witch/wizard until s/he gets his/her letter?
Does s/he get her school supplies with Hagrid?
Is this scene nearly identical to the corresponding scenes in Philosopher's Stone?
Does the character have telekinesis or telepathy?
Does the character just "know things" for no apparent reason?
Is the character skilled in healing?
Do animals instinctively like the character?
Section 5 - The Love Connection
Does the character fall in love with Harry, Ron, or Hermione?
With Malfoy or Snape?
With another recurring character? Double points for James/Lily/Snape love triangles. ::gag::
With whom *you* have a crush on?
Sirius?
With another original character?
With an original character *you* have a crush on?
Section 6 - The Real World and Your Character
Would you like to be friends with the character if you met in real life?
Do you think everyone who reads the story should automatically like the character and want to be friends with the character?
If someone tells you he/she doesn't like your character, do you take it as a personal attack on you? (Be honest)
Section 7 - The Fiendish Plot
Do you introduce the character on the first page of the story? (J.K. did a great job of this in "Philosopher's Stone" and "Goblet of Fire")
Do you tell the story from the character's point of view, all or mostly?
Does the character meet the main characters, and after a few tense pages of plot, become friends with them?
Does the character manage to develop a friendship with an otherwise villainous character, and through this friendship, reform the other character?
Does the villain become evil again after the character dies, but retain some last vestige of goodness from his/her interaction with the character, evidenced in one selfless action at the end of the story?
Is the character transformed into a magical or genetically-altered being?
Is the character happier in her/his new form?
Do you wish you could be transformed because of the neat powers?
Does the character save the day and/or another character's life?
Through magical/mystical intervention?
Through dying?
Does everyone go into mourning?
Does s/he get not-dead by the end of the story? In the sequel?
Do you plan to write many more stories revolving around this character?
Ja sitten tulokset:
0-15 pistettä: hyvin tehty hahmo
16-19 p: rajalla oleva hahmo, potentiaalinen Mary Sue, joka voi mennä suuntaan tai toiseen kirjailijan kyvyn mukaan.
20 :Mary Sue/Gary Stu, jatka kirjoittamista omalla vastuulla
35 : Harkitse uudestaan hahmosi ja juonen kulku, kiitos! :)
juuuh... kyllä ton nyt jaksaa lukea mutta takerteelee kyllä...
mutta kritiikista voi vain oppia eikö? vaatii kyllä paljon rohkeutta tuoda esille netissä omat kirjoituksensa!!!
jatka vaan virheistä viis niistä oppii vaan!
kiitos... niin se taitaa olla
OLI muutes tosi omituinen ei oikein saanu selvää mitä tapahtu eikä jaksanu lukee loppuun asti.. eli HYI