Imetys epäonnistui

Ihan syvältä! Siis juuri tuo syyllisyyden kokeminen. Minulla on ensimmäinen lapsi nyt pariviikkoinen ja imetän. MUTTA. Meidän piti antaa jo sairaalassa lisämaitoa, koska kätilöiden mukaan vauvasi saanut tarpeeksi nestettä ja oli nälkäinen. Kotona sama juttu, painosi nouse tarpeeksi pelkällä rintamaidolla. Ja joka kerta tiedän, että on vauvalle parhaaksi saada ruokaa, mutta silti on paha mieli pulloa lämmittäessä.
Se on jännä juttu, että ennen synnytystä pystyin ihan vilpittömästi sanomaan ystävälleni, joka ei voi imettää, että ei hätää, hyvin kaikki menee. Ja olen edelleen sitä mieltä.
Sinä olet hyvä äiti, annat vauvalle ruokaa ja, mikä tärkeintä, tyytyväisen äidin. Läheisyyttä ja lämpöä. :) Ei se äitiys ole imetyksestä kiinni, vaikka tiedän, että sitä on vaikea nyt tunnetasolla sisäistää. Mä olen sitä mieltä, että imetyksestä on tehty vähän sellainen myytti, että "se onnistuu kun yrittää ja muistaa rentoutua ja syödä ja blaablaablaa". Kun meille tuli lisämaidon tarve, puolikuun vastaan. Ei missään sanota, että näin voi käydä, pulloa pitää välttää! Kätilöt ja terkkarit vaan totesivat, että on tosi yleistä.. Mitä?
Tsemppiä sinulle ja nauti kasvavasta lapsestasi! :)

Voi ei. Nyt relaat ja alat nauttimaan vauvastasi :) Minä sairastuin vaikea-asteiseen synnytyksenjälkeiseen masennukseen kun epäonnistuin imetyksessä (tietty muitakin syitä, mutta tuo ehkä tärkein). 2 kuukautta vaan ja ainoastaan imetin, pumppasi, imetin, pumppasin kellon ympäri. Laskin millilitroja ja imetyskertoja ja kestoa jne. Lopulta miehen piti jäädä isyysvapaalle, että saan nukuttua ja koottua itseni.

Mulla ihan sama juttu. Aluksi noin 2 viikon ikäisenä jouduimme antamaan lisämaitoa, koska paino ei alkanut nousta (oli vielä reilusti alle syntymäpainon) noin kuukauden iässä pääsimme lähes täysimetykselle. Nyt vauva 4 kk saa kauheita rintaraivareita. On pahimpiin raivareihin saanut lisämaitoa noin 3 dl/vrk. Mulle täyimetys oli TODELLA rankkaa, koska vauva söi oikeasti kokoajan. Ja painokin noussut aina sen minimin kuukaudessa. Pituus keskikäyrällä ja paino aikalailla alakäyrällä. Eikä kyse ole ollut vain tiheän imemisen kaudesta.

Meillä ihana terkka, joka sanoi, ettei imetyksen takia kannata itseään loppuun kuluttaa. Tottakai olisin minäkin halunnut lastani täyimettää sinne 6 kk. Kaikilla se ei vaan onnistu!

Nautitaan näistä vauvoistamme, jotka kasvavatee hyvällä ravinnolla ja ovat tyytyväisiä :)

Kiitos kannustuksista! Onneks mulla on ihana mies joka tukee mua vaikka imetys ei onnistunutkaan, koska on nähnyt vierestä yöt ja päivät että se ei ole todellakaan ollut mitään helppoa hommaa... :)

Kurjaa, että sinua syyllistetään imetyksen epäonnistumisesta... Niin ei saisi olla :(

Minäkään en ole esikoistani onnistunut täysimettämään, vaikka odotusaikana olin ajatellut, että imetän vauvaani vähintään 6kk..
Kukaan ei kertonut etukäteen, miten vaikeeta se imetys oikeasti on.
Rinnanpääni olivat alussa niin rikki, että vauvan suuhun meni verta, kun hän söi. Itkua vääntäen imetin väkipakolla vauvaani ja pelkäsin aina niitä hetkiä, kun vauvalle tulee nälkä, koska se tarkoitti minulle suurta kipua.
Vauva roikkui tississä jatkuvasti, välillä 2h putkeen ja välissä oli noin tunnin tauko. Vauva lähinnä vain itki ja itki (syynä nälkä).
No, pariviikkoisena neuvolassa todettiin, että vauva painoi reippaasti alle syntymäpainonsa ja määräys tuli lääkäriltä antaa vauvalle lisämaitoa. Alkuun annoin neuvolan ohjeiden mukaan niin, että imetin vain 3h välein ja muuten annoin lisämaitoa. Tuo imetyksen vähentäminen osittain tehtiin vauvan nälän lisäksi myös siksi, että rinnanpääni saisivat parantua. (En pystynyt niiden rikkonaisuuden takia pitämään minkäänlaisia liivinsuojia saati paitaa, joka koskisi ihoon, koska se tuotti erittäin kovasti kipua, joten liiveissä käytin maidonkerääjiä...) Kun tämä lisämaito tuli kehiin, vauva lopetti itkut, eli koliikista ei ollut kyse, vaan siitä, että vauva oli nälkäinen, kun minulta ei tullut maitoa tarpeeksi.
Käytössä oli jossain välissä myös rintakumit, koska vauva ei ilman niitä suostunut syömään rinnasta... Kumit kuitenkin jäi pois, kun otin välillä kesken imetyksen kumin pois ja vauva jatkoi imemistä paljaasta rinnasta, jolloin jossain vaiheessa kumeja ei enää tarvittu...
Noh, vauva on nyt pian 4kk ja osittaisimetyksellä edelleen mennään, vaikka olen saanut taistella tämänkin onnistumisessa, vauva saa lähes päivittäin rintaraivareita, eikä niihin auta mikään, kaikkea olen kokeillut ja yleensä on pakko antaa pullo, jos rinta ei kelpaa, sillä huuto loppuu usein vain sillä (ei tarvitse sitten minulle alkaa neuvoja antamaan, olen kaikki mahdolliset asiat jo kokeillut). Kun kerron, että vauvani on osittaisimetyksellä, yleensä ihmiset on sanoneet minulle vain, että hyvähän se on, jos vauva saa edes vähän sitä äidinmaitoa. Ja itse olen sitä mieltä, että pääasia on, että vauva saa ruokaa, eikä tarvitse nälkäänsä itkeä. Eräs henkilö sanoi minulle, että hänkään ei aikanaan onnistunut vauvaansa imettämään, vaikka hän pumppasi ja pumppasi, ei maitoa vaan yksinkertaisesti tullut (niin, minäkin olen kokeillut pumpata, mutta se ei ole tuottanut tuloksia) ja hän sitten sanoi, että hänelle joku maatalon emäntä oli todennut, että sehän menee niin, että "jos lehmä ei lypsä, niin se ei lypsä"...

Mielestäni sinun ei tarvitse kokea syyllisyyttä siitä, ettei vauvan täysimetys onnistunutkaan 6kk ajaksi. Osaat varmasti antaa vauvallesi läheisyyttä muullakin tavoin ja voit olla iloinen siitä, että onnistuit imetyksessä edes osittain. Minusta se, ettei täysimetys onnistu, ei tee sinusta, tai kenestäkään muustakaan huonoa äitiä.

Pumppauksella voidaan yrittää maitomäärää lisätä, jos sitä ei muutoin tarpeeksi tule. Lue tuolta lisätietoa http://imetystukilista.net/sivut/index.php?option=com_content&task=view&id=60&Itemid=123

Hyvät äidit. Tulette vielä huomaamaan pettyvänne myös monessa muussakin asiassa kuin imetyksessä. Tie helvettiin on katettu hyvillä aikomuksilla. Tämä tulee tulkita niin, että jos aikomuksista tulee pakko, hinnalla millä hyvänsä, niin kaikki hyvä tässä aikomuksessa muuttuu pahaksi, ahdistavaksi, kenties pettymyksekisi. Jolloin aikomuksesta tulee luopua.
Syyllisyys imetyksen loppumisesta on turhaa ja kuluttaa turhaan voimavaroja. Nauttikaa siitä että teillä on sylissänne terve lapsi. Kaikilla näin ei ole. Ja silti elämä jatkuu.
Onnea kaikille ja kaikkeen:)

Meilkein voisin sanoa, että harkitse ystäväpiirin vaihtoa. Tunnen myös erään äidin joka "demonisoi pullon". Hän halveksi niitä äitejä, jotka antoivat lapselleen äidinmaidonvastiketta pullosta.

Itse hän kuitenkin rintamaidon vähyyden vuoksi syötti jo pienelle lapselle perunaa ja juotti vettä ja alkoi muutenkin antaa alle 8 kk vanhalle vauvalle tavallista kotiruokaa - kuten maitoon tehtyä perunamuussia, jossa on voita ja suolaa!

Hänestä vain äidinmaidonkorvikkeet olivat myrkkyä lapselle. No, ei hänellä kyllä yhtään tervettä lasta olekaan, mutta ovatpahan kuitenkin kasvaneet täysin vailla korviketta ja siitä hän yhä hehkuttaa joka käänteessä!

Ainoastaan omat hyvät käytöstapani estävät minua sanomasta hänelle, että hän on täysin hullu. Miten perunamuussi voi olla parempaa ravintoa pikkuvauvalle kuin äidinmaidonkorvike? Sitä muussia hän myös syötti lapselleen kerran päivässä ihan miehen annoksen ja sitten vettä päälle. Häh? Kertokaapa olenko ihan väärässä?

Tuohon varhaiseen lisäruOlen ihan samaa mieltä, että lehmänmaitoa ei pitäisi antaa alle 1 vuotiaalle, eikä pulloa kai demonisoida tarvitse, vaikka sen turhaa käyttöä yrittäisikin välttää ja varsinkaan toisten pulloruokintaa ei pitäisi haukkua. Jos äidinmaito ei kaikesta imetyksen tehostamisyrityksistä huolimatta riitä ja lapsi on täyttänyt 4kk, niin nykysuositus on mieluummin aloittaa kiintät kuin antaa korviketta. Voi, tavallinen maito jne ei tietenkään kuulu alle vuosikkaan ruokavalioon.

Huh huh. Ensinnäkään ei sitä "menetettyä" imetystä mitenkään korvata tarvi ja toisekseen miten äitejä jaksaa kiinnostaa niin paljon mitä muut ajattelevat?! Itse olen imettänyt ja antanut pullosta korviketta. Eikä kyllä ole mitään tunnontuskia tullut. Musta on tärkeintä että vauva saa ruokaa, ihan sama tuleeko se tissistä vai pullosta.

Meitä on moneksi. "Mutta entä, jos nelikuinen lapsi rintamaidon vähyyden vuoksi alkaakin "elää ja kasvaa" pelkällä kiinteillä ruuilla (vaikkakin siis lastenruuilla) ja vedellä, niin onko se silti suoditeltavampaa kuin äidinmaidonvastike?
Vai voiko tälläistä tilannetta mielestänne kehittyä? "

Voi kehittyä, mutta tuollaisen tilanteen kehittymistä voi myös koittaa jarruttaa. Antaa lapsen olla mahdollisimman paljon ihokontaktissa, se lisää oksitosiinin eritystä vauvalla ja lisää kiinnostusta rintaan. Antaa lapsen edeleen imeä lapsentahtisesti aina halutessaan. Tarjota rintaa aina ennen kiinteiden antamista. Saman imetyksen aikana kannattaa vaihtaa rintaa useasti, eli syöttää molemmista rinnoista ja uudelleen molemmista. Heruminen käynnistyy aina uudelleen myös vapaassa rinnassa. Kiinteän aterian määrää voi rajoittaa, siis jos kiinnostus rinnan syömiseen vähenee.

Halaus sinulle! Tiedätkö, olet onnistunut imetyksessä TOSI hyvin!!! Sinulla ei ihan oikeasti ole mitään syytä potea huonoa omaatuntoa. Ymmärrän kyllä tunteesi; imetykseen suhtaudutaan monesti hurjan fanaattisesti ja sellaisessa ympäristössä on vaikea laittaa asioita oikeisiin mittasuhteisiin. Mikä todella on tärkää jne.

Tärkeintä on se että vauva saa riittävästi ja riittävän hyvää ravintoa. Korvikkeet OVAT riittävän hyvää ravintoa vauvalle! :) Sinun vauvasi on saanut paitsi riittävän hyvää ravintoa, myös parasta mahdollista ravintoa paljon pidempään kuin vauvat keskimäärin! Sinä olet tehnyt kaiken niin hyvin kuin olet pystynyt - ja olet suoriutunut lapsesi ravitsemisessa hurjan hienosti. Taputa siis itseäsi selkään hyvällä omallatunnolla ja rinta rottingilla!

Alla vielä linkki Väestöliiton Pullonpyörittäjien oppaaseen. Opas käsittelee vauvan ravitsemukseen liittyviä juttuja asiallisesti, ilman asenteellisia intohimoja. Pääpaino on opastamisessa onnistuneeseen ja onnelliseen pulloruokintaan. :) Suosittelen kaikille joita vauvojen ravitsemus kiinnostaa, imetti tai ei! Opas on tarkoitettu erityisesti niille perheille joissa vauvaa ravitaan tuttipullolla. http://vaestoliitto-fi-bin.directo.fi/@Bin/d3fbc8eed2480d7350b38a5e69523a6b/1351945268/application/pdf/816691/PULLONPYORITTAJAT-2010-2.pdf

Ensimmäisen lapseni kanssa kärsin siitä kun jatkuvasti moitittiin, siitä että imetin vain muutaman viikon. Maidontulo ei vaan käynnistynyt kunnolla varmaankin lapsen keskosuuden takia. Seuraavalla kerralla päätin, että en korviani lotkauta moiselle, ja niin imetin kaksosiani 6 viikkoa kunnes maito vaan yksikertaisesti loppui. Tosin sitä olisi varmaan riittänyt paljon kauemmin, jos olisi saannut nukkua enemmän kuin 4h vuorokaudessa, koska jos joskus ehti nukkua 6h oli maidon tulo huomattavasti runsaampaa. Eli toisia syyllistäjät,missä oli hoitoapu jotta olisin voinnut nukkua edes kerran viikossa tarvittavan 8h vuorokaudessa. Ette ainakaan te olleet tarjoamassa apuanne.

Imetys on yllättävän vaikeaa. Lapsi ei ehkä saa hyvää otetta, nännin muoto on outo,pumpataan ja jumpataan, rintakumit lipsuu ja valuu, ja imettää pitää useasti. On outoa, että asia jonka pitäisi olla luonnollinen, automaattinen, ei sujukaan noin vaan. Ei se luonto kaikkea hoidakaan. Harjoitus tekee mestarin ja maitoa heruu. Niin kai. Imetystuki oli sairaalassa ahdistavaa, neuvolassa sitä sai jonkin verran. Ylimääräisille imetystukiryhmille minulla ei aikomuksista huolimatta ollut voimia.

Olin itse motivoitunut imettäjä, halusin imettää niin pitkään kuin mahdollista. OLin niitä äitejä, jotka olisi imettänyt vaikka parivuotiaaksi asti. Oli ihanaa ajatella, kuinka ekologista, kätevää ja ilmaista imetys oli. Baari olisi aina mukana.

Sitä kesti kuitenkin vain 2kk-3kk, koko ajan rintakumilla ja lisäpulloilla. Lopulta luovutin, kun koko homma oli yhtä velaamista. Pullo oli pelastus ja me molemmat tyytyväisiä.Lapsi ahmi pullokaupalla maitoa ja venyi ja varttui silmissä.

Uskon suomalaisiin korkealaatuisiin korvikkeisiin, vaikka olisin imettänyt mieluiten. Lapsi, joka nyt 2v. 4kk on ollut aina superterve, vierottui tutistakin ajallaan. Ja ai niin, onhan siellä luonnossakin muuten sijaisimettäjiä ;)

Äideillä on paljon muutakin stressattavaa. Tärkeintä, että lapsi saa syödäkseen ja molemmat voivat hyvin.