Kun tämä aihe näkyy olleen usein palstalla esillä ja asiasta on esitetty runsaasti sisällöltään erilaisia mielipiteitä, kerronpa minäkin oman mielipiteeni kauppaliikkeiden velvollisuudesta palvella asiakkaitaan.
Itsestään selvä lähtökohta asialle on kauppiaan sopimusvapaus. Tämä käsittää oikeuden valita sopimuskumppaninsa ja siten siis oikeuden olla myös ryhtymättä oikeustoimeen jonkun tietyn asiakkaan kanssa.
Kerrottu lähtökohta ei anna kuitenkaan eväitä vastata kysymykseen, milloin kauppias, joka yleisölle myy tuotteitaan tai palveluksiaan, saa rajoittaa asiakkaan toimintaa. On ollut esillä kysymykset: 1) voiko kauppias estää sisäänpääsyn liikkeeseensä ja 2) voiko kauppias kieltäytyä palvelemasta yksittäistä asiakasta.
Kysymysten 1 ja 2 vastauksille on oikeudellisesti eri perusteet. Kysymys 1 ratkeaa sen mukaisesti, miten kauppiaan toimitilan hallinta määräytyy. Kysymyksen 2 vastaus taas sen mukaisesti, kuinka pitkälle kauppiaan sopimusvapaus ulottuu.
Vastausten sisältö em. kysymyksiin on kuitenkin asiallisesti sama. Tältä osin otin kantaa jo ketjussa "Voiko liike valita asiakkaansa?".
"Kauppaan sisäänpääsyn ja asiakkaalle myymisen välillä ei ole kyllä mitään eroa. Kummankin asian osalta kauppiaan on palveltava asiakasta yleisesti käytössä olevin ehdoin. Jos siis kauppias myy vähittäiskauppiaana yleisesti ihmisille tavaroita ja palveluksia, asiakkaan on päästävä samoilla ehdoilla myymälään ja saatava tehdä ostoksensa."
Edellä oleva tarkoittaa, että vaikka peruste kummankin kysymyksen 1 ja 2 osalta on erilainen, lopputulos on sama, koska asiat liittyvät olennaisesti toisiinsa. Ne yhteen liittävä seikka on nimittäin syrjintäkielto.
Kauppiaan, joka yleisesti tarjoaa tuotteitaan yleisön ostettavaksi, on kohdeltava asiakkaita tasapuolisesti. Tämä perustuu syrjintäkieltoon, josta on säädetty mm. rikoslaissa.
RL 11:9
"Joka elinkeinotoiminnassa, ammatin harjoittamisessa, yleisönpalvelussa, virkatoiminnassa tai muussa julkisessa tehtävässä taikka julkista tilaisuutta tai yleistä kokousta järjestettäessä ilman hyväksyttävää syytä
1) ei palvele jotakuta yleisesti noudatettavilla ehdoilla,
2) kieltäytyy päästämästä jotakuta tilaisuuteen tai kokoukseen tai poistaa hänet sieltä taikka
3) asettaa jonkun ilmeisen eriarvoiseen tai muita olennaisesti huonompaan asemaan
rodun, kansallisen tai etnisen alkuperän, ihonvärin, kielen, sukupuolen, iän, perhesuhteiden, sukupuolisen suuntautumisen tai terveydentilan taikka uskonnon, yhteiskunnallisen mielipiteen, poliittisen tai ammatillisen toiminnan tai muun näihin rinnastettavan seikan perusteella, on tuomittava, jollei teko ole rangaistava työsyrjintänä, syrjinnästä sakkoon tai vankeuteen enintään kuudeksi kuukaudeksi."
Olennaista syrjintäkiellossa käsiteltävän aiheen kannalta on, että kauppias ei saa syrjivällä perusteella kieltäytyä palvelemasta asiakasta hänen yleisesti noudattamiensa ehtojen vastaisesti. Kyse on siis syrjinnästä, jos kauppiaan toiminnan peruste on ns. syrjivä ja toiminta ei ole tasapuolista. Lisäksi tasapuolisuudesta saa poiketa hyväksyttävästä syystä (vaikka peruste sinänsä itsessään johtaisi muuten syrjintään).
Voi pääsääntöisesti sanoa, että yksittäiseen henkilöön liittyvät suhteellisen pysyvästi liittyvät perusteet ovat kiellettyjä valintaperusteita. Yleistä sääntöä, milloin kauppias voi kieltäytyä yksittäistä asiakasta palvelemasta ei voi kuitenkaan antaa. Tämä johtuu siitä, että syrjintäperusteet eivät ole em. säännöksessä tyhjentävästi lueteltu vaan tapaukseen voi soveltaa myös "muuta näihin rinnastettavaa seikaa". Tämän lisäksi kauppiaalla voi olla vielä hyväksyttävä syy toiminnalleen (ks. näistä "Voiko liike valita asiakkaansa" ketjun viesti "Asiakasvalinnasta").
Edellä sanottu koskee siis sekä liikeeseen sisäänpääsyä että asiakaspalvelua.
Oikeudellinen peruste kysymysten osalta on kuitenkin toisistaan poikkeava. Sisäänpääsyn estämisen peruste on liiketilan hallinta (tilan omistaja tai vuokralainen). Haltija saa päättää, miten tiloissa eri henkilöt liikkuvat: asiakkaat, myyjät, vartijat jne. Jos tilat ovat yleisön vapaasti käytettävissä, ko. tilaan voi asiakas sallitusti päästä aikoessaan hankkia tai käyttää kauppiaan tuotteita tai palveluja taikka vain tutustuakseen niihin. Muussa tarkoituksessa henkilön oleskelu yleisölle avoimissa kauppatiloissa ei ole yleensä sallittua. Asiatonta henkilöä voidaan kehottaa poistumaan tiloista ja vartijalla on toimivalta toteuttaa tällainen määräys tarvittaessa voimakeinoin.
Se, että mainitut tilat ovat järjestyslain mukaisia yleisiä tiloja, ei vaikuta tässä käsiteltyyn asiakkaan sisäänpääsyyn. Se ei ole aiheen kannalta relevanttia.
Peruste valita, ketä kauppias palvelee, on lähtökohtaisesti sopimusoikeudellinen. Sopimusvapauden ulottuvuus on kuitenkin yleisesti tuotteita tai palveluja tarjoavalla kauppiaalla rajoitettu syrjintäkiellosta johtuen. Hyväksyttävintä valintaa kauppias tekee valitessaan liikeensä toiminta-ajatuksen. Sen nojalla kauppiaan on hyväksyttävää rajata asiakaskuntaa laajemmin kuin yksittäisen asiakkaan kohdalla tuosta asiakaskunnasta.
Itsestään selvä lähtökohta asialle on kauppiaan sopimusvapaus. Tämä käsittää oikeuden valita sopimuskumppaninsa ja siten siis oikeuden olla myös ryhtymättä oikeustoimeen jonkun tietyn asiakkaan kanssa.
Kerrottu lähtökohta ei anna kuitenkaan eväitä vastata kysymykseen, milloin kauppias, joka yleisölle myy tuotteitaan tai palveluksiaan, saa rajoittaa asiakkaan toimintaa. On ollut esillä kysymykset: 1) voiko kauppias estää sisäänpääsyn liikkeeseensä ja 2) voiko kauppias kieltäytyä palvelemasta yksittäistä asiakasta.
Kysymysten 1 ja 2 vastauksille on oikeudellisesti eri perusteet. Kysymys 1 ratkeaa sen mukaisesti, miten kauppiaan toimitilan hallinta määräytyy. Kysymyksen 2 vastaus taas sen mukaisesti, kuinka pitkälle kauppiaan sopimusvapaus ulottuu.
Vastausten sisältö em. kysymyksiin on kuitenkin asiallisesti sama. Tältä osin otin kantaa jo ketjussa "Voiko liike valita asiakkaansa?".
"Kauppaan sisäänpääsyn ja asiakkaalle myymisen välillä ei ole kyllä mitään eroa. Kummankin asian osalta kauppiaan on palveltava asiakasta yleisesti käytössä olevin ehdoin. Jos siis kauppias myy vähittäiskauppiaana yleisesti ihmisille tavaroita ja palveluksia, asiakkaan on päästävä samoilla ehdoilla myymälään ja saatava tehdä ostoksensa."
Edellä oleva tarkoittaa, että vaikka peruste kummankin kysymyksen 1 ja 2 osalta on erilainen, lopputulos on sama, koska asiat liittyvät olennaisesti toisiinsa. Ne yhteen liittävä seikka on nimittäin syrjintäkielto.
Kauppiaan, joka yleisesti tarjoaa tuotteitaan yleisön ostettavaksi, on kohdeltava asiakkaita tasapuolisesti. Tämä perustuu syrjintäkieltoon, josta on säädetty mm. rikoslaissa.
RL 11:9
"Joka elinkeinotoiminnassa, ammatin harjoittamisessa, yleisönpalvelussa, virkatoiminnassa tai muussa julkisessa tehtävässä taikka julkista tilaisuutta tai yleistä kokousta järjestettäessä ilman hyväksyttävää syytä
1) ei palvele jotakuta yleisesti noudatettavilla ehdoilla,
2) kieltäytyy päästämästä jotakuta tilaisuuteen tai kokoukseen tai poistaa hänet sieltä taikka
3) asettaa jonkun ilmeisen eriarvoiseen tai muita olennaisesti huonompaan asemaan
rodun, kansallisen tai etnisen alkuperän, ihonvärin, kielen, sukupuolen, iän, perhesuhteiden, sukupuolisen suuntautumisen tai terveydentilan taikka uskonnon, yhteiskunnallisen mielipiteen, poliittisen tai ammatillisen toiminnan tai muun näihin rinnastettavan seikan perusteella, on tuomittava, jollei teko ole rangaistava työsyrjintänä, syrjinnästä sakkoon tai vankeuteen enintään kuudeksi kuukaudeksi."
Olennaista syrjintäkiellossa käsiteltävän aiheen kannalta on, että kauppias ei saa syrjivällä perusteella kieltäytyä palvelemasta asiakasta hänen yleisesti noudattamiensa ehtojen vastaisesti. Kyse on siis syrjinnästä, jos kauppiaan toiminnan peruste on ns. syrjivä ja toiminta ei ole tasapuolista. Lisäksi tasapuolisuudesta saa poiketa hyväksyttävästä syystä (vaikka peruste sinänsä itsessään johtaisi muuten syrjintään).
Voi pääsääntöisesti sanoa, että yksittäiseen henkilöön liittyvät suhteellisen pysyvästi liittyvät perusteet ovat kiellettyjä valintaperusteita. Yleistä sääntöä, milloin kauppias voi kieltäytyä yksittäistä asiakasta palvelemasta ei voi kuitenkaan antaa. Tämä johtuu siitä, että syrjintäperusteet eivät ole em. säännöksessä tyhjentävästi lueteltu vaan tapaukseen voi soveltaa myös "muuta näihin rinnastettavaa seikaa". Tämän lisäksi kauppiaalla voi olla vielä hyväksyttävä syy toiminnalleen (ks. näistä "Voiko liike valita asiakkaansa" ketjun viesti "Asiakasvalinnasta").
Edellä sanottu koskee siis sekä liikeeseen sisäänpääsyä että asiakaspalvelua.
Oikeudellinen peruste kysymysten osalta on kuitenkin toisistaan poikkeava. Sisäänpääsyn estämisen peruste on liiketilan hallinta (tilan omistaja tai vuokralainen). Haltija saa päättää, miten tiloissa eri henkilöt liikkuvat: asiakkaat, myyjät, vartijat jne. Jos tilat ovat yleisön vapaasti käytettävissä, ko. tilaan voi asiakas sallitusti päästä aikoessaan hankkia tai käyttää kauppiaan tuotteita tai palveluja taikka vain tutustuakseen niihin. Muussa tarkoituksessa henkilön oleskelu yleisölle avoimissa kauppatiloissa ei ole yleensä sallittua. Asiatonta henkilöä voidaan kehottaa poistumaan tiloista ja vartijalla on toimivalta toteuttaa tällainen määräys tarvittaessa voimakeinoin.
Se, että mainitut tilat ovat järjestyslain mukaisia yleisiä tiloja, ei vaikuta tässä käsiteltyyn asiakkaan sisäänpääsyyn. Se ei ole aiheen kannalta relevanttia.
Peruste valita, ketä kauppias palvelee, on lähtökohtaisesti sopimusoikeudellinen. Sopimusvapauden ulottuvuus on kuitenkin yleisesti tuotteita tai palveluja tarjoavalla kauppiaalla rajoitettu syrjintäkiellosta johtuen. Hyväksyttävintä valintaa kauppias tekee valitessaan liikeensä toiminta-ajatuksen. Sen nojalla kauppiaan on hyväksyttävää rajata asiakaskuntaa laajemmin kuin yksittäisen asiakkaan kohdalla tuosta asiakaskunnasta.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Ihan hyvä, mutta tuonko kanssa porttarin saaneet menevät kauppaan ojentaen sen kimppuunkäyvälle vartijalle?
Olen pohtinut, että vartijakulttuuria vastaan pitäisi perustaa joku asiakkaiden etujärjestö. Vartijoiden ja muun valvonnan määrä senkun lisääntyy (ip-lehdethän edistävät asiaa, tekevät joka pikkujutusta suuren numeron).
Siis. Ehdotukseni on ETUJÄRJESTÖ, jolla on käytössään oma lakimies näitä kusipäitä vastaan.
"Ehdotukseni on ETUJÄRJESTÖ, jolla on käytössään oma lakimies näitä kusipäitä vastaan."
Tietysti veronmaksajien kustannuksella.
Marialla ei tunnu olevan utopioidensa kanssa mitään käsitystä yritysten arkitodellisuudesta.
Mitä yritysten arkitodellisuus tähän kuuluu? Ai niin, tiedänhän minä, että kauppaliikkeille asiakas on vihollinen ja mahdollinen uhka.
Mitä sinulle kuuluu, miten järjestöni rahoitan. Järjestön perustaminen on tässä maassa laillista, siihen en tarvitse sinun lupaasi.
"Mitä yritysten arkitodellisuus tähän kuuluu? Ai niin, tiedänhän minä, että kauppaliikkeille asiakas on vihollinen ja mahdollinen uhka."
Edellä oleva kertoo, ettet tiedä yrityselämästä ja sen lainalaisuuksista mitään.
"Mitä sinulle kuuluu, miten järjestöni rahoitan. Järjestön perustaminen on tässä maassa laillista, siihen en tarvitse sinun lupaasi."
Toivottavasti ei myöskään minun veromarkkojani siten kuin moneen muuhun holhoamiseen ja huuhaahan.
sinun veromarkkojasi, siis mikäli kykenet veroja maksamaan.
Jätän edellä kirjoitettuun perustuen lukijan arvioitavaksi itse kunkin veronmaksukyvyn.
Nyt ollaan kuitenkin harhauduttu alkuperäisestä aiheesta varsin kauas.