Ehkä hieman hölmökin kysymys...26 ikävuoteeni asti olen kaikissa leffoissa nähnyt kuinka romanttisesti mies kun kosii niin hänellä on heti sormus valmiina pujotettavaksi sormeen.
Mikä on ns. "oikea" tapa täällä Suomessa? Voiko periaatteessa polvistua tytön eteen, kosia, ja sanoa että hankitaan kihlasormukset huomenna kultakaupasta? Vai pitäisikö olla jo valmiina ostettuna se sormus, jota tyttö tulisi pitämään lopun ikäänsä? Vai olisiko ideaa hankkia joku halpa "tekosormus" yhdeksi illaksi, jonka voisi pujottaa sormeen, ja seuraavana päivänä ostaa yhdessä ne oikeat ja lopulliset sormukset...?
Kiitokset vastauksista etukäteen!!
Mikä on ns. "oikea" tapa täällä Suomessa? Voiko periaatteessa polvistua tytön eteen, kosia, ja sanoa että hankitaan kihlasormukset huomenna kultakaupasta? Vai pitäisikö olla jo valmiina ostettuna se sormus, jota tyttö tulisi pitämään lopun ikäänsä? Vai olisiko ideaa hankkia joku halpa "tekosormus" yhdeksi illaksi, jonka voisi pujottaa sormeen, ja seuraavana päivänä ostaa yhdessä ne oikeat ja lopulliset sormukset...?
Kiitokset vastauksista etukäteen!!
Vastaukset 5
Vanhimmat
Se sormusten hankkiminen ilman morsmaikkua on vähän hakuammuntaa, koska oikea koko on kaiken a ja o. Mutta kuitenkin, ah, kuinka romanttista olisikaan, jos miehellä olisi sormus valmiina. Mites jos ajattelit kesällä kosaista, niin miltä kuulostaisi jos etsisit vaikka söpön päivänkakkaran ja punoisit siitä yhden illan sormuksen? Tai jotain muuta sellaista.
Eikö kihlasormukset ole yleensä ihan tavallisia sileitä sormuksia? Semmoisen varmaan osaa jokainen mieskin (*virn*) ostaa, kysyt (tai selvität) vaan sormuskoon hyvissä ajoin etukäteen. Sit vihkisormuksen voitte käydä yhessä katsomassa, ellei nainen tahdo sitäkin yllätyksenä ja luota sun makuun.
Kuule..naisellasi on varmaan koruja,
tutkaileppa salaa sen sormessa olevia sormuksia
tai korulaatikossa. voit jopa sovittaa "vitsillä" sitä naisen sormeen.Tämän jälkeen vaan mars mars
koruliikkeeseen ja sormuksen ostoon.
Vaikutus on päätähuimaava, kun olet ostanut oikean sormuksen ja vielä oikean kokoisen
ah miten romanttista....tsemppiä kosintaan
Oikein kokoisen ja oikeaa materiaalia!! Muista tarkistaa onko rakkaasi ehdottomasti kulta-, hopea- tai valkokultaihmisiä...! Itse en esim. keltakullasta perusta ollenkaan. En toki alkaisi nirsoilemaan jos kihlasormus olisi sellainen, mutta olishan se mukava jos sormus kävis muuhun koruvalikoimaan (kaikki omistamani korut on hopeaa tai valkokultaa).
Niin että vinkkinä, tsekkaa tuokin.
Ja sit vielä yks: tämän tyttelin äiti saattaa olla arvaamaton apu, jos uskallat kysyä. Just tuossa materiaaliasiassa ja ehkä sitten vähän kokoakin (siro vai hieman paksumpi sormus).
Juu ja kaiken lisäksi: jos kihlasormus tulee kulkemaan vihkisormuksen rinnalla lopun elämää, kannattaa uhrata muutama minuutti karaattipohdinnoillekin. Itse en tiedä niistä mitään sen tarkemmin kuin että toiset kestää ja toiset naarmuuntuu parissa kuukaudessa rumaksi.
Hei! Kihlauduin kesällä. Olen jo keski-ikäinen ja tämä ei ollut ensimmäinen sitoutumiseni, ei myöskään sulhasellani, joten olisin odottanut romanttista atmösfääriä. Miesystäväni toki yllätti minut erittäin lyhyen tuttavuuden jälkeen kosimalla minua kun kuljimme kaupungilla kultasepänliikkeen ohitse. Menimme sisään liikkeeseen ja miesytäväni sanoi jotakuinkin näin: "Tultiin sormuksia ostamaan, ihan sellaiset mahdollisimman halvat". Jotenkin tunnelma latistui. Ei sen vuoksi, että hän halusi halvat sormukset - yhdessä ne kuitenkin maksettiin - vaan se miksi hänen piti se ilmaista tuolla tavalla. Sormus on minulle symboli - ja siinä mielessä on ihan taloudellista ajatella, ettei siihen sijoiteta rahaa (meidän tapauksessamme, koska olemme pienituloisia), mutta... sulhaseni onneksi minulle löytyi kaupan halvin sormus, koska sormuskokoni on 15mm ja hinnat vaihtelevat sormuksen koon mukaan. Sulhaseni pienisormisena (18mm) teki myös hyvän sijoituksen...paitsi, että kihlaus on jo purkautunut.