Olin viikon sairaalassa ja kolmena viimeisenä päivänä sain ruokaa joka oli diabetes potilaille.
Soseutettua ruokaa jota sain, en saanut mitään tietoa hiilihydraattien määrästä. Ainoa tieto mikä oli, oli kokonaiskalorimäärä. Mitä helvett!ä minä sillä teen?!
Iltapalaksi kaksi lasia sokeritonta mehukeittoa. Olihan se toki sokeritonta, mutta hiilareita ihan he!vetisti.
Sairaaloiden keittiössä ei tiedetä diabeteksestä (D1) yhtään mitään. Eikä myöskään, että hiilihydraatti ja sokeri ovat diabeetikolle sama asia.
Suomi on jo nyt pullollaan diabeetikoita, mutta ainakin sairaaloiden keittiöissä ei tunneta edes perusasioita (Ravinto-oppia).
Soseutettua ruokaa jota sain, en saanut mitään tietoa hiilihydraattien määrästä. Ainoa tieto mikä oli, oli kokonaiskalorimäärä. Mitä helvett!ä minä sillä teen?!
Iltapalaksi kaksi lasia sokeritonta mehukeittoa. Olihan se toki sokeritonta, mutta hiilareita ihan he!vetisti.
Sairaaloiden keittiössä ei tiedetä diabeteksestä (D1) yhtään mitään. Eikä myöskään, että hiilihydraatti ja sokeri ovat diabeetikolle sama asia.
Suomi on jo nyt pullollaan diabeetikoita, mutta ainakin sairaaloiden keittiöissä ei tunneta edes perusasioita (Ravinto-oppia).
Vastaukset 12
Vanhimmat
Jos SINÄ et saanut aterioiden hiilihydraattimääriä tietoosi niin entä jos ne oli tiedossa hoitohenkilökunnalla jotta osasivat määritellä annettavan insuliinimäärän. Sairaalahoidossahan lääkkeet annetaan yleensä sairaalan puolesta joten potilaan ei tarvitse välttämättä tietää aterioiden hiilihydraattimääriä.
Olen D2 ja sairaalaruokailu on ollut jopa tiukempaa dieettiä kuin ruokailuni kotona. Päivän tai parin sairaalareissuilla olen käyttänyt omia lääkkeitäni, pidemmissä lääkkeet on tullut sairaalasta antamani lääkityslistan mukaisesti.
1-tyypin diabeetikko hoitaa sairaalahoidossakin ihan itse lääkityksensä, jos vain on siihen kykenevässä kunnossa. Ja omilla insuliineilla. Kai sairaalastakin saisi tarvittaessa, mutta tämä on ihan yleinen käytäntö 1-tyypeillä että tuodaan lääkkeet kotoa ja niitä säilytetään omassa huoneessa. Insuliinipistokset ja verensokereiden mittaukset ovat täysin omalla vastuulla. Toki tarvittaessa saa varmasti apua ja automaattisesti tietysti silloin, jos vointi on heikko eikä omatoimisuuteen pysty.
Olen itsekin 1-tyypin diabeetikko ja ollut muutamia kertoja leikkauksessa. Leikkaukset suoritettiin nukutuksessa ja hoidin lääkityksen ja mittailut ihan itse. Tietysti nukutuksen aikana ja heräämössä hoitohenkilökunta hoiti nämä mutta muuten osastolla minä itse.
Diabeteksen (nsuliinihoitoisen) hoito on hyvin paljon poikkeavaa eri henkilöiden kesken joten kyllä potilas itse on itsensä paras hoitaja tässä asiassa. Siksi diabeetikot kai saavatkin hoitaa itsensä sairaalahoidossakin täysin itsenäisesti elleivät tarvitse apua. Toki henkilökunta kyselee arvoista ja muuta sellaista, mutta ainakaan minun hoitooni ei olla puututtu ellen ole itse apua kysynyt.
Hiilihydrattitietous on 1-tyypille moninkertaisesti tärkeämpi asia kuin 2-tyypille, sillä 1-tyyppiläinen pistää yleensä jokaisella aterialla ateriainsuliinia ja insuliini annostellaan tasan tarkkaan hiilareiden ja verensokerin mukaan. On siis täysin käsittämätöntä ettei hiilareita saa kysymälläkään selville. Miten siinä sitten itseään hoitaa ja lääkitsee? Kysynpähän vaan. Ja olen samaa mieltä aloittajan kanssa siitä että esimerkiksi sairaalan sosekeittojen hiilareita on mahdotonta arvioida silmämääräisesti koska ei edes tiedä tarkkaan mistä ne on tehty.
Ja mitä ihme touhua tuollainen on, että hiilarimäärät pimitettäisiin potilaalta vaikka hoitohenkilökunta lääkitsisikin? Kyllähän hiilarit pitää silti saada kysymällä tietoon, ei se nyt sentään mitään salatiedettä luulisi olevan. Ihan sama asia olisi jos kysyisi kelloa eikä sinulle kerrottaisi sitä, koska riittää että hoitohenkilökunta tietää...
Olenko ollut jotenkin epäluotettava potilas vai onkohan sairaaloissa eroa (olen ollut HUS:n sairaaloissa) ja hoitajat ovat aina halunneet mitata ja kirjata verensokerini. Lisäksi inhoan noita sairaalan yksittäispakattuja käsin "rouskaistavia" lansetteja kun olen tottunut helppoon ja kivuttomaan kynään. Vain ulkomailla leikkauksessa ollessani nurisivat että olisi pitänyt ottaa oma mittari mukaan sairaalaan. Nyt sunnuntaina Peijakseen mennessäni otan kyllä koko "arsenaalin" mukaani koska olivat unohtaneet kotiin tulleista papereista pois diabeetikon ennakko-ohjeet lupauksesta huolimatta.
Juuri eilen palasin kolmen päivän osastojaksolta Meilahdesta. Heti alussa todettiin, että huolehdin kait itse hoidosta (olen insuliinipumpun käyttäjä). Mittaukset tein itse omalla mittarilla ja lopussa sain hoitajalta talon mittarin, kun alkoivat omat liuskat uhkaavasti loppumaan. Hoitaja sitten kävi aina päivittäin katsomassa omasta kirjanpidostani sopivasti muutaman arvon heidän papereihinsa. Öisin kävi yökkö herättelemässä ja mittaamassa, silloin tuikkasin reiän omalla lansettikynälläni, koska on paljon hellävaraisempi, kuin ne heidän kertislansettinsa. Niissähän ei ole mitään säätöä.
Minä olen useinkin Meilahdessa saanut osastolta mittarin käyttööni (vaikka olisi omakin mukana), kannattaa ainakin pyytää, säästyypähän ainakin omat liuskat. Haluavat toki kirjata arvoja ylös, mutta ainakin minä olen saanut itse tehdä mittaukset, joskus ovat antaneet oman lomakkeensakin, johon kirjata.
Noista aloittajan hh-määristä. Joku kertoi, että halusi hh-määrät tietää ja oli ne kuulemma myös saanut seuraavasta päivästä alkaen. Eivät ole ilmeisesti oletuksena, näin siis Meilahdessa. Itse en niitä tingannut, riitti kun tiesin oliko jälkkäri esim. sokeriton vai ei. Tiedot siis ovat Raviolissa hallussa hiilareidenkin osalta.
Kirjoitit juuri niin kuin asia on. Itse mutu tuntumalla joutuu annnostelemaan insuliinit. Hoitajat eivät tiedä sen paremmin kuin keittiö henkilökuntakaan ruoan hiilaripitoisuudesta.
Ja mitähän hyötyä siitä että hoitohenkilökunta, joka on koulutettu täysin päin persettä olevilla luuloilla diabeetikon ruokavaliosta, kertoisi potilaalle.
Monen itsensä kuntoon hoitaneista D2:sta ovat huomanneet verensokerin olevan päin seiniä sairaalavierailun ja siihen kuuluvan diabetesravinnon jälkeen. Onneksi asia korjaantuu kun kotiin päästyään voi jälleen siirtyä vähähiilihydraattiselle, toimivalle ruokavaliolle.
No sitä hyötyä että osaisi pistää ateriainsuliininsa oikein. Vaikka ruokavalio olisikin vähähiilarinen, 1-tyypin pitää silloinkin pistää ateriainsuliininsa joten silloinkin hiilarimäärät on tärkeää tietää. Vähähiilarisuus ei poista tätä aloittajan ongelmaa. Hoitohenkilökunnalta pitäisi saada tarkat hiilaritiedot halutessaan ja tarvittaessaan.
2-tyypeillä asia onkin eri koska he eivät tarvitse ateriainsuliinia jokaikisellä ateriallaan tai välipalallaan. Aloittaja on kuitenkin 1-tyyppi.
Ymmärrän, että ykkösten täytyy tietää hiilarit, jotta osaavat annostella ateriainsuliinit oikein. Itse olen kakkonen. Käytän tabletteja. Niillä, vähähiilihydraattisella ruokavaliolla ja liikunnalla pidän verensokerini terveen arvoissa.
Onneksi en ole joutunut sairaalan diabetesurani aikana kuin kerran. Sekin oli vain yksi vuorokausi, pieni leikkaus. Ruoasta näin, että hiilareita ei ollut säästelty. Näkyi verensokerimittauksissa. Tiesin, että en ole kuin tuon vuorokauden enkä antanut ongelman vaivata. Mieleen tuli kuitenkin, jos oleskelu sairaalassa olisi pitempiaikaista, niin olisi pakko siirtyä inskan käyttäjäksi, vaikka vhh-ruokavaliolla pärjäisi, jos sitä olisi saatavilla. Omat eväät olisi tietysti yksi ratkaisu. Vhh-ruokaahan ei sairaaloissa saa, vaikka mitä tekisi.
Vasta nyt havahduin aloittajan kommenttiin soseutetusta ruuasta josta ei pystynyt selvittämään mitä siinä on. Sairaalaan mennessä minulta on kysytty ruokailutottumukset ja diabeteksen perusteella ruuat on ollut diabeetikolle tarkoitettuja. Mutta soseutettua ruokaa olen saanut vain kerran kun leikkaus edellytti nestemäistä ruokaa. Muulloin on aina annettu tavanomaista ruokaa josta voi itse jättää halutessaan liiat hiilihydraatit (perunat, leivät ym.) syömättä ja syödä vain proteiinit ja salaatit/raasteet. Sairaalassa maatessa ei muutenkaan tarvitse paljon ruokaa joten kaksi kertaa päivässä osittain syöty lämmin sairaala-ateria riittää hyvin. Aamupuuron tai -vellin sijaan voi pyytää leivän ja tiukan paikan tullen syödä siitä vain sen makkara- tai juustosiivun (samoin iltapalalla ja päiväkahvilla). Pyynnöstä tarjotaan leivän sijaan vaikkapa jukurttia tms.
Anteeksi vaan, mutta minun kohdallani kukaan ei tietänyt hölkäsen pöläystä, eikä kysynyt ruokailutottumuksia kun sairaalaan jouduin.
Soseutettua ruokaa jouduin syömään terveydellisistä syistä. Nyt kotona on taas helpompaa kun tietää mitä napaansa vetää.
Nimimerkille "Ilmeisesti tietävät":
Niin, sinne sairaalaan voi joutua ihan muistakin syistä kuin diabteteksesta johtuen...eli juuri muiden terveydellisten syiden takia minäkin olen saanut soseutettua ja nestemäistä ruokaa sairaalassa. Ja siitä ruuasta on mahdotonta itse laskea hiilarit, koska siitä eipysty edes erottelemaan mikä on hiilaria ja mikä proteiinia. Kuntoni oli muuten hyvä, joten tarkoituksellisesti halusin liikkua sairaalassa enkä vain maata sängyllä eli kyllä minulla ainakin energiaa kului kun ravasin portaita ylös ja alas. Sairaalaan joutumisen syitä on monia eikä aina tarvitse olla täsyin vuodepotilas sinne joutuessaan. Ihan pelkällä leikkeleellä en siis olisi tullut toimeen...enkä sitä leikkelettä sellaisenaan saanutkaan, koska silloinen terveydentilani vaati soseutusta ja nestemäistä ruokavaliota.
Ja ihan tiedoksesi, että jugurtti on myös hiilihydraattia eli mitä auttaa leivän vaihtaminen jugurtiksi? ja aamupuurossakin on yhtä lailla hiilareita kuin leivässäkin eli mitä näiden vaihtaminen päittäin auttaa?
Ja sairaalan normaalikoostumuksellinenkin ruoka koostuu kyllä pitkälti pelkistä hiilihydraateista. Lautasella on 2-3 perunaa (hiilaria), VÄHÄN jotain lihaa, leipää (hiilaria), ruokajuomaa (maitoa-hiilaria, vettä tai mehua-hiilaria) sekä pienenpieni raastekulho sekä kiisseli jälkkäriksi (hiilaria). Jos tästä karsisi hiilarit pois, jäisi melkoinen nälkä eli ei tuolla systeemillä kyllä montaa päivää pärjäisi vaikka ei mitään kuluttaisikaan.
Aina sairaalassa ollessani olen kaivannut kovasti tuoreita salaatteja iänikuisen raasteen sijasta. Mutta ymmärrettävää on ettei tuoresalaattia juurikaan ole tarjolla koska se on niin hintavaa.
Hiilihydraattit tulisi kuitenkin halutessaan saada TARKASTI tietoon, jotta 1-tyyppi pystyisi annostelemaan lääkityksensä. Muuten se on mahdotonta. Ja jotenkin ristiriitaista, että sairaalahoidossa omahoidosta tehdään mahdollisimman hankalaa tai lähes mahdotonta...
Vielä haluan korostaa sitä, että 2-tyypit pystyvät helpommin säätelemään verensokeriaan vain jättämällä jotain syömättä. 1-tyyppien pitää lääkitä itseäään kaikissa ruokailutilanteissa (syövät sitten paljon tai vähän) ja lääkitseminen tehdään hiilareiden perusteella (myös proteiineille pitää joskus pistää insuliinia, mutta se on jo monimutkaisempaa), on siis ensisijaisen tärkeää saada TARKAT hiilarimäärät selville. Ja sairaalassa, jos jossain, olettaisi että tämä ymmärrettäisiin. Saahan ravintoloissakin jo annosten tarkat hiilarimäärät selville pyytäessään (jossain jopa painettu ruokalistaan), joten miksi sairaalassa ei saa?
"Noista aloittajan hh-määristä. Joku kertoi, että halusi hh-määrät tietää ja oli ne kuulemma myös saanut seuraavasta päivästä alkaen. Eivät ole ilmeisesti oletuksena, näin siis Meilahdessa. Itse en niitä tingannut, riitti kun tiesin oliko jälkkäri esim. sokeriton vai ei. Tiedot siis ovat Raviolissa hallussa hiilareidenkin osalta."
Jos hiilarit ovat tiedossa, niin miksi Raviolissa eivät tietäneet kun kysyin???
Ainoa mita kerrottiin oli iltapalasta että sokeriton. Hiilareista eivät tietäneet mitään, koska luulivat riittävän D1 hemmolle, että on sokeriton ja sen tiedon pitäisi riittää.
Voi olla, että päiväruoka oli samaa kuin muillakin, mutta soseutettuna kun kiinteää ravintoa en voinut vielä silloin syödä.