Asun avoliitossa.Omistan puolet omakotitalostamme ja mieheni toisen puolen.Minulla ei ole lapsia.Miehellä on teiniikäinen poika.Miten teidän mielestänne talon liittyvät kulut tulisi maksaa.Maksan nyt puolet kaikesta..myös ruuasta,sähköstä,veroista,vedestä.Minusta se on väärin...varsinkin kun poika ei tee mitään muuta,kuin pelaa.isänsä mielestä ei tarvitsekaan tehdä...
Miten perheen menot jaetaan?
raivostuttavaa
641748
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 64
Vanhimmat
Yleensähän perheessä on yhteisiä ne rahat... Kai olet asiaa ajatellut ennenkuin suhteeseen olet alkanut. Lapsi kuuluu miehen kanssa ns samaan pakettiin.
Mielestäni parhaiten toimii niin, että se maksaa yleensä enemmän kumpi tienaa enemmän eikä vain 50/50 periaatteella koko perheen elikustannuksista (asumiskulut, ruuat, jne). Suhteessa kuitenkin pitäisi pariskunnalla olla sama elintaso tuloista riippumatta. Lapsen isommat kulut (vaate tai harrastus ) mies voi maksaa puoliksi (tai miten sovittu) lapsen äidin kanssa.
Ilmankos et tiedä kun sulla ei ole lapsia.
Lapset eivät yleensä maksa asuessaan omassa kotona mitään laskuja eikä elämisestään, koska he eivät tienaa mitään!!!
He eivät ole palkansaajia, heillä ei ole tuloja. Vanhemmat ovat velvollisia maksamaan lapsensa kulut, tässä tapauksessa isä on velvollinen ex vaimonsa kanssa kustantamaan lapsensa elämisen.
Poika käy koulua, se on hänen työnsä, josta ei saa palkkaa.
Mutta ethän voinut tietää, kun sulla ei ole lapsia.
Mies maksaa 60 prosenttia kuluista sinä 40 prosenttia, siellä on miehen siivellä kaksi henkilöä "kuluttamassa". Lapsen muut satunnaisen säännölliset kulut kuuluvat lapsen vanhemmille, eivät sinulle.
Ellei teillä ole yhteiset rahat, pidä rajat, muuten käy helposti niin, että kukkarollasi käydään kun kerran olet ottanut "koko paketin"...
Siivous, pyykinpesu, kokkauspalveluissa olette yhtä perhettä, miksi yhden pitäisi tehdä kaikki päivittäinen rutiini sillä varjolla, että toinen "vaihtaa renkaat" -tyyliin pari kertaa vuodessa...
Minustakaan ei ole kyllä kovin reilua tuo 50-50...
Kyllähän siitä teinipojasta tulee lisäkulutusta. Minäkin kallistuisin tuon 60-40 puoleen.
Meilläkin maksetaan 50/50 asumisesta, koska asunto omistetaan puoliksi. Olen maksanut enemmän ruokalaskuja, koska minulla on 17-vuotias täällä kotona vielä ainakin pari vuotta, mies on lapseton. Myös lapsen harrastukset, vaatteet yms. kulut maksan tietysti itse.
Muista asioista ei olla tehty mitään tarkkoja sopimuksia. Lapsi tietysti kuluttaa vettä ja sähköäkin, muttei mies ole koskaan niistä edes maininnut. Toisaalta olen sitten itse mielelläni sanonut usein vakuutuslaskuista tms. yhteisistä menoista, että maksan tämän. Se ei kuitenkaan ole mikään vakinainen käytäntö, sillä joinakin kuukausina minulla oikeasti tekee tiukkaa.
Tuntuisi masentavalta alkaa eritellä tarkasti, kuka on kuluttanut mitäkin / minkä rahan edestä. Arki ei olisi sillä tavalla sujuvaa ja mukavaa.
Mutta silloin, kun raha-asiat rassaavat, niistä pitää uskaltaa jutella! Puhu AP miehesi kanssa ja kerro, mikä harmittaa ja miksi ja mikä olisi sinusta kohtuullista. Kyse on teistä, ei siitä, miten muut ovat järjestäneet raha-asiansa. :)
Kiitos mielipiteistä.Miten asia muuttuu,kun poika täyttää 18 ja lopettaa koulun.Töihin ei varmasti mene.Isänsä on opettanut,että mitään ei tarvi tehdä kotona.Sellaiseksi kun on opetettu "vapaa kasvatus" ,niin ei sitä töitäkään viitsi tehdä enää aikuisena.Näin tässä tulee käymään.Minä maksan edelleen puolet kuluista ja nuori saa työttömyyskorvausta tms. ja tuhlaa rahansa omiin menoihinsa.Siinä vaiheessa potkin pellolle.Minä en katsele sellaista.Ukko saa valita elättääkö itse poikansa ja siivoaa sen sotkut,vai jääkö minun kanssa.Mitta on niin täys...
Miehesi pitää elättää lapsensa koko ajan, eikä vasta sitten kun täyttää 18.
Ruokalasku esim. Tollanen teini-ikäinen poika syö kun hevonen. Tiedän kokemuksesta. Miehsi pitää maksaa 2/3 vähintään ruokalaskusta. Jos se ei käytännössä onnistu, esim. hoidat yksin ostokseet, säästä kuitit ja kuun lopussa 2/3 sun tilille. Tai miten nyt haluatte asian hoitaa. Tosta asumisesta, en usko että itse raaskisin pihalle potkia täysi-ikäisenäkään. Mutta edellyttäisin osallistumista kotitöihin (ehdottomasti, tämä on tärkeää) ja jos opiskelu ei maita, niin töihin. Ja sitten alkaa maksaa asumisestaan kohtuullisesti. Näin on toimittu aina ja sinun tehtävänäsi on ilmeisesti tämä itsestäänselvyys tulkata ukollesi ja tämän lapselle. Onnea vaan.
Toisaalta, en tajua miksei nuorimies halua itsenäistyä, omaan asuntoon jne. ?
Mikset sinä mene töihin? Hyvä elää toisen kustannuksella.
Ja sinä et pysty toisten lapsia potkimaan pellolle omasta kodistaan, heh.. ollaanpa sitä katkeraa kun toisilla on lapsia ja sulla ei.. heh...
Kopio aloittajan kirjoituksesta """"Maksan nyt puolet kaikesta..myös ruuasta,sähköstä,veroista,vedestä"""
Sinun vastauksestasi kopioitua: Hyvä elää toisen kustannuksella.
Ja sinä et pysty toisten lapsia potkimaan pellolle omasta kodistaan, heh.. ollaanpa sitä katkeraa kun toisilla on lapsia ja sulla ei.. heh...
Mihin sinun vastauksesi perustuu?? Voistko kertoa. Kiitos.
Eipä ennen ollut tommosia ongelmia ,raha.asiat oli yhteisiä .makseltiin ja hoideltiin maksut ja menot kummalla oli rahaa.Ja tänäkin päivänä rahat yhteisiä ,vaikka toisella olis enemmänkin..MUTTA lapsetkin on ja oli yhteisiä.Kyllä tämän päivän ihmiset ovat elämänsä sekaiseksi panneet omilla itsekkäillä valinnoillaan .Siinäpä saa sitten taiteilla elämän aallokossa. sinun minun ja yhteisten lastenkin huoltamisessa.
Raivostuttaa tämmöinen syyttely että miehellä onlapsi!! Kai sinä sen tiesit kun otit miehen et hänellä onlapsi!! Ja tiesit etteikukaan elä ilmaiseksi tässä maassa!!
Olisit miettinyt sitä ennenkuin ryhdyit miehen elätiksi että hän joutuu maksaa oman lapsen elämän.
Häpeä ja syvästi häpeä.
"syy on sinun!":
Huvittava purkaus, varsinkin kun aloittaja ei ole "syytellyt miestä siitä että hänellä on lapsi". Ja varmasti aloittaja tiesi miehen ottaessaan, että tällä on lapsi. Ja varmasti aloittaja tietää senkin, ettei kukaan elä ilmaiseksi tässä maassa.
Ja selvästikkään aloittaja ei ole miehen elätti, kun kerran maksaa 50 % asumiskuluista. Eikä aloittaja selvästikkään kyseenalaista sitä, etteikö miehellä olisi velvollisuus maksaa oman lapsensa eläminen.
Kun tässähän on nyt nimenomaan kysymys siitä, että miehen lapsi ei ole aloittajan lapsi. Näin ollen hänellä ei ole kyseiseen lapseen minkäänlaista elatusvelvollisuutta. Jos mies maksaa asumiskuluista 50 % ja aloittaja 50 %, ja taloudessa asuu myös miehen lapsi, ei jako ole reilu. Lapsi, varsinkin teini-ikäinen kuluttaa myös tuntuvan osan sähköä ja vettä, ja mainittakoon erityisesti se, että teini-ikäinen poikahan syö aivan mahdottomasti!
Jos poika olisi miehen ja lapsen yhteinen, olisi 50-50 jako reilu, koska kyseessä olisivat pojan vanhemmat, joilla molemmilla on lapseensa elatusvelvollisuus. Mutta aloittaja EI OLE pojan vanhempi. Ei ole hänen tehtävänsä maksaa pojasta aiheutuvia kuluja. Koska jako on 50-50, mies maksaa saman verran kahden hengen menoista kuin aloittaja yhden hengen menoista. Osittain aloittaja siis maksaa pojan menoja ja elättää tätä. Siksi onkin huvittavaa että sinä puhut aloittajan olevan miehensä elätti, kun tilanne on aivan selvästi päinvastoin: aloittaja on enemmän elättäjän osassa kuin mies kyseissä taloudessa.
Ihmettelen myös nimimerkkiäsi: "Syy on sinun!" Mikä on aloittajan syy? Ai se että miehellä on lapsi? Vai se, että' aloittaja elättää myös poikaa, vaikka hänellä ei ole elatusvelvollisuutta eikä osaa eikä arpaa lapsen olemassaoloon? Vai mitä tarkoitat aloittajan syyllisyydellä?
Miehen on maksettava 75 % perheen asuinkuluista. Myös ruoasta maksettava ainakin sen verran sekä lapsen muut menot kokonaan. Ap:n tulee maksaa 25 prosenttia asumisesta ja ruoasta. He voisivat myös asua pienemmässä kämpässä ilman lasta, joten sekin on otettava huomioon.
Siis nainen asuu miehen ja lapsen siivellä??? No just.
EI, VAAN HÄN MAKSAA OMAN OSANSA ASUMISKULUISTA, JA MIES OMAN JA LAPSENSA OSAN ASUMISKULUISTA.
ÄÄÄÄÄÄÄLIÖÖÖÖ.
Ei suinkaan. Kulut jaetaan sen mukaan miten paljon kukin kuluttaa. Sitä paitsi, sillä nuorella on myös oma äiti, joka toivon mukaan hoitaa osuutensa nuoren elatuksesta.
Näin olisi, jos teinipoikia olisi kaksi. Kun on vain yksi. Ap:n osuus taloudesta on 1/3 eli noin 33 % ei 25 %.
Joo, näin tulee mennä. Miehen tulee myös kustantaa naiselle ylellisyyttä, kuten matkoja ja hajuvesiä, korvaukseksi siitä että nainen joutuu asumaan lapsettomana uusperheeesssä.
OLET LISSU AIVAN VITUN ÄÄLIÖ.
Heti kun tulee puhe rahasta, uusi nainen kieltäytyy olemasta missään tekemisissä ja ihmettelee miksi pitäisi maksaa.
Mutta kun on kyse lapsen olosta isän luona, silloin hän kyllä on haukkumassa, komentamassa ja ilkeilemässä lapselle.
Miksi? Jos hän irtisnoutuu kustantamasta lapsen elämää niin miksi ei irtisanoudu myös ilkelemästä lapselle? Eihän sekään kuulu hänelle.
Eihän elättäminen kuulu uusiolle, mutta ei kuulu muukaan puuttuminen lapsen elämään.
Juupa, kun rahasta tulee puhe, niin siihen ei uusiot kajoa, ei sitten millään, mutta kunon kyse lapsen muista asioista, niinhin uusio ahnaasti puuttuu jopa väkisin tunkee nokkansa!
Se on olut omituista huomata.
Uusioille ei kuulu lapsen asiat millään tasolla, ei rahallisesti eikä olollisesti.
Ihmetyttää, miksi et haluisi maksaa omaa osuutta ruokakuluista? Oletko töissä vai elätkö yhteikunnan tuilla?
Missä vaiheessa aloittaja on kirjoittanut, ETTEI HALUAISI MAKSAA OMAA OSUUTTAAN RUOKAKULUISTA?
Voi jeesus että joillakin voikin sitten olla tuo luetunymmärtäminen ja sisälukutaito aivan päin helvettiä.
Ekan vaimon kanssa kaikki asiat näyttää sujuvan tosi hyvin.
Ongelmia tulee aina, kun mies eroaa ja ottaa uuden. Silloin ei enää raha asiat suju.
"Ekan vaimon kanssa kaikki asiat näyttää sujuvan tosi hyvin."
Ai jaa, no jos näin on, niin miksi ihmeessä sitä sitten erotaan, jos kerran kaikki asiat näyttää sujuvan tosi hyvin??? :D :D
Vitsit että sä olet yksinkertainen ihminen.
Nämä ovat tietysti sopimusasioita mutta kyllä mun järki sanoo, että miehen pitäisi maksaa asumis- ja ruokakuluista oman ja lapsensa osuus ja sinä oman osuutesi.
Ja tietysti kaikki muuta lapsen kulut (vaatteet, vakuutukset, puhelin ym) kuuluvat vain vanhempien hoidettavaksi.
Meillä soviitiin niin, että maksamme asumiskulut puoliksi vaikka minun lapseni asuu meidän kanssa. Näin sovittiin siksi, että puolisolla kaksinkertaiset tulot minun tuloihin verrattuna ja siksi, että talo on meidän aikuisten omistama, ei lapsen. Muut lapsen kulut maksan minä. Myös ruokakuluista 2/3.
Buahahahahahahaaa...... EIHÄN ne asiat ole sujuneet TOSI hyvin, kun kerran on eroon päädytty. Voi helevata mitä potaskaa taas päästit suustasi!!!!
Minulla on aikaisemmasta avioliitostani 4 v. Lapsi (meillä joka toinen viikko) ja nyt uuden puolisoni kanssa 6 kk lapsi. Arkielämisen kulut olemme jakaneet aika lailla suoraan puoliksi, käyttäen yhteistä tiliä mihin molemmat laittavat rahaa saman verran. Eli asumisen, ruoat jne. Maksamme kaiken puoliksi. Pääsääntönä ollut, että se joka tienaa enemmän, maksaa himpun enemmän. Olemme molemmat kohtuullisen hyvätuloisia, joten rahasta ei olla ikinä riidelty. Itse maksan kaikki muut omaan lapseeni liittyvät jutut, vakuutukset, vaatteet, harrastukset, matkat jne. Ravintolat ja muut huvitukset maksamme yhteiseltä tililtä, jos teemme näitä koko perheenä. Jos oman poikani kanssa teen jotain kaksin, niin silloin maksan itse (vaikka ei pakko olis). Ei ole ollut tappelua, mutta toisaalta 4 v. ei hirveesti kuluta. Tietysti tilannetta pitää katsoa uudestaan, kun ikää tulee lisää... Nämä on tietysti aina tapauskohtaisia asioita ja jokaisen on mietittävä asioita oman tilanteen mukaan ja mikä on itselle parhaaksi. Itse saan olla kiitollinen siitä, että rahasta ei ole ollut riitaa eikä pulaa, mutta aina sitä kädenvääntöä on näissä uusperheissä yhteisistä toimintatavoista ja säännöistä =/
"Ongelmia tulee aina, kun mies eroaa ja ottaa uuden. Silloin ei enää raha asiat suju."
Ongelmia tulee aina, kun on naisen kanssa. Siltä on alkanut tuntua.
Ensimmäisen vaimon kanssa oli omat ongelmansa. Niiden seurauksena lapsi ja talo jäivät minulle.
Seuraava puoliso laskee tarkasti, ettei yhtä leivänmurustakaan tule kustantaneeksi minun lapselle tai osallistuneeksi sellaisiin menoihin, jotka kartuttaisivat minun omaisuutta / pojan tulevaa perintöä...
On myös tarkkaa, ettei siivoa mitään, mikä on pojan jäljiltä. Sen takia hän ei oikeastaan voi siivota, koska esim. vessoista ja lattioilta on vaikea eritellä, mikä osa pölystä ja liasta johtuu kenestäkin.
Lapsen kanssa minulla on sitä ongelmaa kuin AP:llakin. En saa poikaa aktivoitua. Ilmapiiri, jossa syytellään ja ollaan ko. asian takia lähdössä ovet paukkuen, ei auta asiaa.
Raha-asioista vielä, että pojan äiti ei ole poikaan juuri koskaan yhteyksissä, eikä taloudellisesti osallistu hankintoihin. Nykyinen avovaimo on vihainen siitäkin, mitä itse omilla rahoillani hankin pojalle. Kaikki tuntuu olevan liikaa.
Kun arjestakin maksan enemmänkin kuin 2/3 ja lisäksi on muita lapsen menoja, niin minä olen se, jolla ei ole varaa satsata "kahdenkeskiseen laatuaikaan". Siitä puoliso on tietysti katkera.
Vaikka tällä palstalla tulee asiatonta herjaa uusperheitä kohtaan, niin turha minusta silti väittää, että uusperheessä välttämättä on helppoa. Esim. nämä raha-asiat voivat olla hankalia.
En ole koskaan ollut kenenkään elättinä ja haluan huolehtia oman lapseni kulut, mutta kyllä se toisi sellaista oloa, että ollaan samaa perhettä, kun ei ihan joka lusikallista sopasta laskettaisi, jotta kustannukset menevät varmasti oikein.
En tiedä, miten AP:n miehen kanssa keskustelu sujuu ja miten on päädytty tuohon, että raivostuttaa ja ollaan näyttämässä ovea lapselle heti 18-vuotiaana taikka nainen lähtee.
Voi olla, että AP on yrittänyt ratkoa ja keskustella järkevästi onnistumatta, mutta tällä hetkellä puhetapa ja asenteet kuulostavat juuri siltä, mikä on itseni saanut miettimään eroa jo hyvän aikaa.
Silti: minustakin on väärin, että esim. ruokakustannuksista AP maksaa puolet. Meillä ainakin poika on se isoruokaisin.
Mullakin on ajankohtainen asia tämä "kohtuullinen" ja oikeudenmukainen menojen tasaaminen.
Asunto johon mies on muuttamassa on minun - tai siis velkainen pankin - ja mielellään pitäisin asian niin jos suhde vaikka joskus katkeaakin. Olen lapseton, miehellä on yhteishuoltajuudessa alle kouluikäinen lapsi, joka vielä nyt yöpyy paljon äidillään mutta tilanne varmaan muuttuu lapsen kasvaessa. Sitten voimme toki ostaa uutta isompaa asuntoa yhdessä.
Mikä olisi nyt kohtuullinen käytäntö? Minä maksan lainan, mies vastikkeet, ruoan jne? Vai 50/50?
Mies on kyllä erittäin höveli ja minua tällä hetkellä parempituloinen, mutta äkkiäkös tilanteet muuttuvat.
ps. ja sitten näille lapsettomien haukkujille: tiesittekös millaisia nettomaksajia olemme me ns. uranaiset myös lapsiperheiden suhteen verojen muodossa? Niin että turha valittaa.
Höps, lapsiperheet maksavat veroja yhtä lailla kuin sinäkin. Ja sitten kun elämäsi viimeiset 25 vuotta olet vanhus ja hoitopaikoissa yms. niin joku sinunkin hoitosi sitten maksaa (ja suorittaa vaipanvaihdot jne), se joku on ne lapset jotka ovat nyt lapsia. Jos sinulla olisi omia lapsia niin tekisit oman "velvollisuutesi" tässä sukupolvien ketjussa etkä jättäytyisi muiden elätettäväksi ja rasitteeksi vanhana. Ennen lapsettomia ei juurikaan ollut eikä myöskään tätä vanhapiikojen aiheuttamaa ongelmaa.
Sitä voi aina kuvitella, että sukulaiset hoitaa vanhuksensa, mutta jos yhtään tutkiskelet tätä nykytilannetta vanhusten hoidossa sekä tulevaisuutta niin se, että uraihmiset jättää työnsä hoitaakseen sairasta isää/äitiä ei todellakaan toteudu :) etpä siis tuohonkaan voi vedota. Käsittääkseni esim. lapsilisät ovat verotonta tuloa, joten uskallan todellankin väittää, että esim. 4 lapsen työtön yh ei maksa niin paljon veroja kuin uranainen.. joten eiköhän se verojen maksaminen ole kiinni siitä perheestä, lasten määrästä ja työllisyystilanteesta. Sen lisäksi kukaan tässä maailmassa ei tiedä luonnollista kuolinpäiväänsä.. toiset lähtee nopeasti ilman "vaipanvaihtotarvetta" ja toiset ovat sitten hoitokodissa.. miksi vedota tuollaiseen asiaan, jonka lopputulosta kukaan meistä ei vielä edes tiedä?? Lapsellista.
Itse sanoisin joka talouteen/uusperheeseen/vastaavaan, että jos tuntuu hankalalta lakata laskemasta omia ja puolison rahoja niin pistäkää ne juoksevat kulut eli laina/vuokra, vesi ja sähkö puoliksi ja pärjätkää sitten omillanne.
Meillä minä maksan oikeastaan kaiken sillä omistan talon jossa asumme joten on luonnollista että maksan kaiken asumiseen liittyvän. Minulla on myös neljä lasta ja uudella puolisollani ei yhtään. Hän huolehtii oman autonsa ym. harrastuksensa maksamisen ja ostaa jonkin verran ruokaa. Minä maksan lasten menot, omat autoni, suurimman osan ruuasta jne jne. Minulla on myös huomattavasti isommat tulot kuin uudella puolisollani joten minusta tämä on ihan kohtuullinen tapa jakaa arjen kustannuksia.
Poika on osa perhettänne. Perheessä menot jaetaan aikuisten kesken puoliksi, mikäli se on mahdollista. Kyllä minunkin miehelläni on kaksi lasta edellisestä suhteesta. Mitä lasten vaatteisiin, leluihin yms tulee niin _pääosin_ mies maksaa ne kulut.
Meillä on vastaava tilanne, menot on 50-50 ja mielestäni ok.
Lapsen elatusmaksu ja lapsilisä menee erilliselle tilille, josta kaikki harrastumenot ja lääkärikulut ja isommat vaateostokset ym. tehdään, ja se riittää oikein hyvin vaikka elari on vaan 140 euroa.
En siis "joudu" maksamaan lapsen erityisistä menoista mitään.
Ruoka ja asumismenot on mielestäni ok, kun kerran yhdessä asutaan.
Toivottavasti pääsette sopuun.
Ymmärrän, että ei ole helppoo katsella laiskaa poikaa notkumassa kotosalla, mutta siihen te ja varsinkin isä saisi jotain tolkkua kunnollisilla säännöillä ja oikeudenmukaisilla rajoilla joista pitää pitää kiinni, mutta viestistäsi päätellen se ei taida tulla kyseeseen. Mutta ajattelen että suurin syy raivostumiseesi on juuri tuo pojan laiskuus isänsä siipien suojassa, jolle et voi mitään.
Miehen kuuluisi maksaa enemmän kuin puolet muuten se poika elää sinun siivelläsi.
Kurjia nämä suhteet joissa päädytään tämmöiseen puolet ja puolet, tarkkaan laskentaan elämisen kuluista. Itse eläisin ennemmin yksin kuin tämmöisissä nuppineulojen päitä halkovissa suhteissa.
Uusperheissä tämmöisiin tilanteisiin joudutaan kun kummallakin tai toisella vain on ruokakuntaa enemmän kun toisella. Itse lähdin 17- vuotiiaana jo tienaan ja tein viikonlopputöitä opiskelunkin ohella mutta eihän nykynuorisoa saa pakottaa töihin tai tulee traumoja. Niiden pitää anta pelata ja nukkua puoleenpäivään. Enään ei saisi vaatia kouluakaan aloittaa kahdeksalta kun ne menevät vasta puoliltaöin nukkumaan. Energia juomatkin ressukoilta koitetaan kieltää.
Heittäisin velton pojan ja äijän omiin hoteisiinsa pelaamaan niin katelkoon se äijä mitenkä pärjää elättäessään poikaansa niin ettei tarvitse mitään tehdä.
Aloitin raskaasta paskatyöstä mutta nuoria se ei kiinnosta vaan pitäisi päästä heti istumaan johtajan pallille, ne kun luulevat olevansa päteviä sen pelaamistaidon johdosta istumatyöhön ja palkkavaatimus tyhjäntoimittamisesta heti ihan älytön. Vanhemmat tietenkin kannustaa muka huippu älykästä lastaan joka jonkun pelin osaa niin että ompas se meidän henry- petteri huippuälykäs eikä tarvitsekkaan millään paska töillä aloittaa kun se pääsee johtajaksi.
Mies maksatuttaa sinulla tyhmällä lapsettomalla vielä poikansa opinnot tai jos ei opinnot kiinnosta niin sitten lorvimisen. Hyvä siinä on teinipojalla pelailla naureskellen kun isä perii 50 prosenttia lapsettomalta avopuolisoltaan. Hyvin sanottu edellä olevalta lapsettomaltakin kuinka he kustantavat lapsiperheitä koko ikänsä saamatta yhteiskunnan tukia. Ei tulis mieleenkään ottaa sellaista kumppania joka vaatii 50/ 50 prosentin tarkkaa puolittamista ja tuo ruokkoja talouteen. Elättäköön itse ne kun ovat yhteiskunnan tuetkin niistä nostelleet. Sitten kun yhteiskunnan tuet loppuu niistä ruokoista niin maksatutetaan lapsettomilla niiden lorviminen eikä edes patistella tienaamaan, eikä edes tarvitse tehdä kotitöitä vaan saa asua kuin hotellissa.
Nuorena jaksoi tehdä raskaitakin töitä ja nykyään raskaisiin töihin koitetaan pakottaa kuusikymppisiä kun nuoret ovat niin heikkokuntoisia istuskeltuaan pelaamassa ja vanhemmat maksavat kaiken niin eihän fyysinen työ innosta.
Poika on kasvatettu siihen etteí tarvitse tehdä mitään vaan tulee se elintaso ilman tekemättäkin. Pojan äiti varmaan käyttää jotain äijiä hyväkseen ja isä on löytänyt lapsettoman naisen niin kummatkin ovat tyytyväisiä. Äijälläsi on käynyt hyvä säkä sillä harvoin mies jolla on jo lapsia entuudestaan saa lapsettoman naisen sillä lapsettomat naiset yleensä hakevat lapsettomia miehiä tai sitten jos ei löydy niin ennemmin yksin.
Teethän omille lapsille samoin kun käsket miestä tekemään omalleen??
Aivan taatusti tekisin omille saman mitä käskisin kumppanini tekemään omilleen.
Olen nähnyt läheltä kuinka eriarvoisina pidetään ihmisiä ja riippumatta kenestä on kukin lähtöisin niin vihaan sitä eriarvoista kohtelua. En arvosta ihmistä sen koulutuksen ja tittelin mukaan vaan mitä on siellä korvienvälissä ja sen näkee heti ihmisestä. Omien suosimisen huomaa heti ihmisestä enkä kunnioita sellaista ihmistä. Parisuhteessa esimerkiksi en ole koskaan pitänyt omaa sukuani minään täydellisenä vaan päinvastoin, haukun oman sukuni siinä jos toisenkin. Karmeaa paskaa, hyväksikäyttöä jne. löytyy omasta suvustani niin paljon ettei siinä ole varaa kenenkään toisten sukuja arvostella. Kun ei ole omaa lasta tehnyt niin oppii rakastamaan ihmistä ihan omana itsenään riippumatta kenestä ja mistä suvusta se on lähtöisin. Oman lapsen tekeminen tekee ihmisestä usein ja poikkeuksia lukuunottamatta hyvin itsekkään olen sen huomannut. Lapsettomana olen nähnyt omat vikani ja kyennyt ne häivyttämään eikä tarvitse peilata kenenkään toisen kautta itseään.
Lapsiperheellinen kun kuvittelee olevansa niin täydellinen että se oma kehitys jää kokonaan käymättä silloin ei kykene olemaan tasapuolinen ihmissuhteissaan vaan se oma on tärkein joka ohittaa ihan kaiken. Ihminen joka kehittää itseään eikä kehitys jää jää siihen omaan itseensä ja itsensä tärkeäksi luomiseen kuten pelkästään jälkeläisten tuottamiseen voi oppia jotain muutakin kun sen oman tekemiseen. Ymmärrättekö mitä tahdon sanoa?
Olen ravistellut itseni irti siitä sukusairaudesta mikä on vaivannut sukuani siitä lähtien mitä siitä taaksepäin tiedän. Sukuani taakseppäin katsellen kaikki ovat olleet sairaita jollaintavoin eikä kukaan ole sitä kierrettä kyennyt katkaisemaan.
Kauhea ahneus ja pakko lisääntyminen ja sitten kun joku rohkenee lopettamaan sen niin alkaa oikein mollaaminen. Kukaan ei tiedä mitä olen joutunut kokeman isäpuolen taholta. Remmiä paljaalle perseeseelle 15 vuotiaana vieraalta ihmiseltä ja kaikkea muutakin mistä ihmiset kauhistuisivat olen kokenut. En edes kehtaa kertoa mitä tekivät omat sukulaiset niin että ihme olen vielä järjissäni. Olin ero perheen hylkypytty johonka sai kaikki sairaat ihmiset purkaa paineensa eikä vanhemmat välittäneet mitään kunhan saivat vain rahallista hyötyä. Kukaan ei välittänyt vaan kuliseista näytti hyvältä ja kaikki uskoivat että hyvin oli vaikka oli huonosti asiat. Kulissit pidettiin ihan loppuun asti niin ettei kukaan huomannut ja vaikka olisi huomannut niin ne vaiennettiin.
Pedofiili oli suvussa ja mielenterveysongelmainen mutta siitä ei saanut puhua. Tätä näkee nykyäänkin että kaikki aavistelee jotain tai tietää mutta kukaan ei puhu kun suojellaan omaisiaan.
Tässä tytön tapauksessa ihmettelin omaisten kommennteja että muka olisivat tiennet kun varmasti tiesivät mutta eivät tehneet mitään. Mekin kerroimme isovanhemmille mutta he halusivat suojella poikaansa ettei hänelle tule vaikeuksia. Omaiset ovat nähneet jo kauan sitten ongelmat mutta ei haluta tiedostaa sitä ettei se poika vaan joudu hoitoon tai muuten ongelmiin ja ongelmiahan tulikin. Sulkea silmänsä on helpoin tapa nähdä ettei ongelmia ole.
jjkl, ihan loistava kirjoitus!! Olen täysin samaa mieltä kanssasi.
Mulle ei tulisi meleenkään heittää lasta kadulle ikinä!
Eikö parisuhteessa, vanhassa tai uudessa, eletä yhdessä? En voi ymmärtää tommosta kuka maksaa kenenkin kulut -ajatustapaa. Kuitit talteen ja lasket kuun lopussa ja veloitat rahat ukoltasi!
Jos perheenä eletään, niin ei kai sillä ole väliä kuka maksaa ja kuinka paljon maksaa. Kaksi normityöläistä saa kuitenkin kaikki rahansa kulutettua ihan normielämiseen.
Mua ainakin rassaisi tommonen minä maksan kolmasosan - sinä maksat loput parisuhde. Se maksaa kellä sattuu sillä hetkellä rahaa olemaan.
Lapset kuuluu perheeseen ovat ne sitten omia tai puolison ed. suhteesta. Niin kauan kun he eivät töissä käy niin kulut vaan yksinkertaisesti kuuluu PERHEELLE. Aikuisten, jo kotoa poismuuttaneiden lasten elättäminen on sitten ihan eri juttu.
Meillä 16v yhteistä elämää, miehellä 3 lasta, jotka asuivat meidän kanssa koko ajan. Itselläni 1 lapsi, joka muutti omilleen meidän mentyä yhteen! Meillä on ollut aina yhteinen tili, josta on maksettu kaikki eläminen. Ei ole tullut mieleenkään tehdä jakoa maksuissa! Eikä todellakaan ole ollut helppoa kaikin ajoin lasten kanssa. Enää nuorin asuu meidän kans, joka on hankalin tapaus!
Noin pikkumaisen ihmisen pitäisi asua yksin!
Avioidu, niin oikeusturvasi paranee huomattavasti, sillon tulee avioliittolaki voimaan.
Vanha ketju, mutta kirjotan silti. oma asemani on tämä; avoliittoon mennessäni mulla henk kohtasta velkaa n 40 tuhatta markkaa, sihen aikaa koot veloille 15-17%. Mies ei suostunu vuokralla asumaan joten osti talon, tietenkin yksin koska mulla ne velat..Mies oli yrittäjä, ja koskaan ei rahaa ollut kuin yrityksen kuluihin tai talon remonttikuluihin..ei yhteisiin ns juokseviin kuluihin tai YHTEISTEN lastemme kuluihin. Velkani jäi maksamatta, koska minä jouduin nämä kukut kustantamaan. Nyt ontalo maksettu, miehellä on veneitä, autoja, metsää, säästöjä. Minulla on velkaa edelleen, ei niin paljon, mutta kuitenkin..Ja velkaa tulee lisää kokoajan, koska edelleen kaikki miun rahani menee perheeseen. Minulle siis tulee todella kalliiksi pitää tälläisen hyvin raha-asianasa hoitavan miehen elintasoa. Ja mikäänmenojen puolitus ei onnistu, koska miehelläni esim henkilökohtaista kulutusluottoa joka tietenkin hänen ON voitava maksaa. Ja kyllä, olen työssä käyvä.
Eihän se ole hullu joka pyytää, vaan se joka maksaa.... heheee...
Noniin ja sit ,kun teil tulee ero, niin ukkosi nakkaa sut pihalle et saa mitään mukaan korkeintaan tenavat, avoliitto on siit pas-ka jollei ole nimeä missään omaisuudessa niin et eron tullessa saa myöskään mitään, vaikka olet elättänyt tenavat ja maksanut taloutta, jotain pientä voit saada jos avoliitto on ollut pitkä.
Melkein sama juttu, jos jäät leskeksi.
Minusta tuot asian väärässä paikassa esiin. Tuosta teidän tulee keskustella keskenään. Jokainen perhe päättää itse raha-asiansa ja miten ne jaetaan. Ne on perheen omia asioita joihin meidän muisen ei tule ottaa liikaa kantaa. Olen suuresti hämmästyny kun näitä sivuja olen lukenu. Eikö perheet osaa enään keskenään sopia asioistaan pitääkö niistä perheen sisäisistä asioista pohtia tuntemattomien kanssa. Jos ette pääse sopuun puolisonne kanssa tee ittellesi selväksi haluatko sinä elää hänen kanssaan jos haluat niin joudut tyytymään neutottelutulokseenne. Vai löytyykö näiltä sivuilta keskustelu monesti täytyy rakastella jotta suhde toimiin. Herätkää ihmiset. Nyt alan ymmärtää miksi ihmiset eroavat. Perheiden ongelmia puidaan netissä ja ties missä eikä siellä perheessä missä niitä täytyy puida. Nyt naiset maalaisjärki käteen
Hei kirvesmiehen muija, olen kanssasi samaa mieltä. Näitä keskusteluja lukeneena todellakaan en ihmettele, että ihmiset eroavat koska perus parisuhdetaidot puuttuvat mitä tulee yhteiseen elämään.
On hyvä, että on myös tällaisia keskustelupalstoja, sillä joskus jokainen voi kaivata hieman mielipiteitä jonkun vaikean asian kanssa, mutta täytyy sanoa, että täällä palstalla käsiteltävien juttujen vaikeustaso tai helppous yllättää. Siis tehdään perusasioista liian vaikeita enkä tiedä johtuuko se lisääntyneestä itsekkyydestä ja omien rajojen pitämisestä ja pelosta.
Pelätään elää oikeasti parisuhteessa luottaen toiseen ja yhteiseen tulevaisuuteen. Ei ajatella enää, että tässä on kaksi ihmistä, jotka puhaltavat yhteiseen hiileen vaan ikään kuin kaksi ihmistä eläisivät erillistä elämää - pyörittäisivät eri yrityksiä ja sitten olisivat parisuhteessa ja eläisivät samassa talossa ja nukkuisivat samassa sängyssä ilman, että oikeasti niin elämä kuin arkikin jaetaan. Yhdessä on enemmän voimaa kuin kaksi yksinäistä yhdessä.
Melkeen vuoden takainen juttu, mutta kerron, että meillä on kanssa uusperhe, jossa asuu mieheni 17v teinityttö, no raha-asiat kunnossa, mutta tuon teinin laiskuus ja ylimielisyys harmittaa, ei hän tee mitään kotitöitä ainoostaan siivoaa oman huoneensa jollain lailla, kesätöitä ei edes hakenut ,kun ei kiinnosta ns pas-katyöt niin hän asian ilmaisi ja mieheni mielestä ihan ok, mies niinkö suojelee tyttöään työltä.
Minä kun tulen töistä, niin ekana alkaa keittiön raivaus ja jos huomautan tästä niin hän sanoo, että se ei kuulu hänelle siivota keittiötä, hän myös pelaa koneella päivät pitkät, äitillään käy kerran viikossa tunnin verran moikkaamassa, jos on pitempään niin kuulemma riitautuu äitinsä kanssa.
Omat lapseni jo aikuisia ja omillaan, heidät opetin työntekoon ja he kouluaikana aina tehneet kotitöitä ja myös olleet kesätöissä.
No, en enään jaksa sanoa mitään teen itse kaiken ja annan olla, kyllä siperia opettaa ,kun joskun lapsen on aikuistuttava ja mentävä sinne työhön.Koulu tytöltä sujuu suht hyvin lukiota kun käy.
äitipuol, hetkinen olet myös lapsen kasvattaja ja jos et sellaiseksi itseäsi koe, niin ainakin teidän yhteisessä kodissa lasten pitää noudattaa yhteisiä pelisääntöjä. Ainahan teinit pistää vastaan, mutta vanhemmilla (oli sitten äiti tai äitipuoli) pitää olla sen verran munaa, että sanoo, että kyse ei ole siitä haluaako lapsi siivota vai ei vaan siivoa ja homma kuuluu hänelle!! Jos rupeaa urputtamaan, niin sitten täytyy pistää hieman tiukempi linja ja joku kiva juttu ei tule totetumaan / ei tule viikkorahaa tai yms jos lapsi ei osallistu kodin siivoukseen myös. Kone pois ennen kuin alkaa sujumana kotitöissä auttelu.
Vanhemman myös äiti/isäpuolen on jaksettava sanoa. Se on se aikuisen velvollisuus.
Kuules ei 17v sanota et saa viikkorahaa, koska en minä hänelle mitään viikorahaa anna vaan isänsä ja äitinsä.
tietokonetta ei voi irrottaa hänen huoneestaan ja isänsä mielestä hänen ei tarvii mitään tehdä, kun koulu on jo niin rankkaa, hänen pitää huilia koko kesän ja kerätä voimia koulua varten.
Minä en ole kasvattaja ja jos jotain pyydän niin vastaus on aina en jaksa ja vie itse roskapussisi.
Minä inhoan huutamista ja tappelua niin minun puolesta saa olla, parempi sopu kun ainainen riita.
Eli näyttää siltä, että teillä on miehen kanssa kasvatukseen liittyviä ongelmia eli ensin on miehen kanssa päästävä yhteisöille linjoille siitä miten perheessä eletään ja miten poikaa kasvatetaan. Et voi olla ulkopuolinen kodissani ajatellen, että kasvattaminen ei kuulu minulle ja miehesi tekee kaikki kasvatuspäätökset lapsen suhteen - sellaisetkin, mitkä vaikuttavat teidän molempien elämään.
Esim. tämä viikkorahajuttu - sovitte miehen kanssa yhdessä miten sen asian kanssa menettelette ja miten menettelette, että lapsi osallistuu kotitöihin. Sinulla on oikeus vaatia, että lapsi ottaa vastuuta jo kotitöistä, koska sekä vaikuttaa teidän yhteiseen elämään kodissanne...
Mitenkäs olisi ap_lle sellainen järjestely,että hän maksaa kulut/laskut kuten ennenkin 50/50,MUTTA sillä ehdolla,että pojan saaman lapsilisän ja elatusmaksun verran annetaan sitten suoraan hänelle?
Tällöinhän hän saa osansa pojan asumiskustannuksista ja isä saa omillaan ostella harrastusjuttuja ja vaatteita pojalleen.
Olis aika helppoa,eikä tarttis tehdä sen kummempia laskelmia.
Tuossa tilanteessa itse näkisin, että kumpikin maksaisi tulojen suhteessa elämisen menot ja myös lapsen normaalit pienet vaatehankinnat yms. Isommat vaate/harrastehankinnat tekisivät lapset vanhemmat yhdessä (siis miehesi ja hänen entinen, lapsen äiti).
Lasta on hyvä kasvattaa osallistumaan perheen arkeen ja siivoamiseen. Hän voisi viedä roskat ulos ja siivota vaikka aina silloin tällöin yms. Ei siksi, että "maksasi" asumisensa (olisi aika sairasta) vaan siksi, että on osa kasvatusta.
Eli tulojen suhteessa maksatte elämisen menot. Mikä on sellainen parisuhde missä on kaksi eri tulotasoa. Jos tienaat enemmän, niin maksat enemmän tai toisinpäin.
Meillä 50/50 yhteinen asunto, josta lainat vastikkeet puoliksi. Kustannuksista muuten, kuten ruoka, sähkö, vesi jne maksetaan yhdessä. Omat kustannukset kuten omat henkilökohtaiset vakuutukset ja molempien omat autot maksaa kukin itse kuten myös omat harrastukset jne. Miehellä bruttopalkka n. 1400 eur parempi. Tämä minusta ihan ok. Miehellä kuitenkin jatkuvasti pula rahasta, lapsella kallis harrastus ja entinen puoliso ei maksa elatusta. Mies ei ylpeydeltään halua pyytää. Tämä ei tietenkään varsinaisesti minun ongelmani, mutta valitettavasti tulee vastaan aina kun olisi isompia kertaluonteisia menoja, esim. kodin remonttia. Tällöin minulle ilmoitetaan, että näitä ei tarvita tai niihin ei ole rahaa. Mielestäni minun ei tarvitsisi näitä yhteisen kotimme menoja maksaa yksin, mutta en jaksaisi aina näistä vääntää kättä ja riidellä. Mitä tällaisessa tapauksessa pitäisi tehdä? Olisiko järkevää ehdottaa joka kuukausi tietyn rahan syrjään laittamista ko menoja varten? ja minulla siis myös lapsi jonka menot maksan itse.
Noin periaatteiltaan minä olen aina ajatellut, että kaikki rahat perheessä ovat aikuisten yhteisiä. Minulla tulee miehen kanssa rahat samalle tilille. Ei siitä katsota, kummalle on tullut missäkin kuussa minkäkin verran, vaan siltä käyttätililtä osa siirretään säästöön ja lopuilla eletään.
Miehellä on kaksi varhaismurkkua aiemmasta liitosta, minulla yksi lapsi, ja yksi yhteinen. Kaikkien lasten menot maksamme yhteisistä rahoista niiltä osin kun on minun tai mieheni vastuulla. (Esim harrastuskuluista ja vakuutuksista exät maksaa puolet.) Minun lapseni isä maksaa pientä elatusmaksua, joka maksetaan myös meidän yhteiselle tilille. Mieheni maksaa pientä elatusmaksua kahdesta lapsestaan, ja se maksetaan myös yhteiseltä tililtä. (Minä maksan kaikki perheen laskut, käytännössä, ja miehen elarit maksan silloin kun minulla on palkkapäivä. Voisi kai siis ajatella, että minä maksan miehen lasten elarit, heh.)
Pointtini on se, että tämä on yksi paketti. Yhteinen perhe. Ihan sama, kuka on kenenkin lapsi. Kun perheeksi on alettu, otettiin vastaan kaikki sen jäsenet. Sekä ilo että vastuu heistä.
Lisäys: Kotitöitä tekee kaikki! Kyllä meillä jo 2v auttaa pyykinpesussa ja tiskikoneen tyhjennyksessä. Se on ihan itsestäänselvää, että kotityöt kuuluu kaikille!
Joo meil kans puolivuotias vie titse lautasen tiskikoneeseen ja vaihtaa vaippansa. Se on itsestään selvää, että heti vaan omatoimiseksi.
Miksi ihmeessä provosoiduit? Kaikki varmasti ymmärtää, että 2v voi hyvinkin autella kotitöissä oman osaamisensa mukaan, mutta puolivuotias ei..
Itseasiassa 2v on yleensä äärimmäisen innokas auttamaan, jopa niinkin paljon, että jos rauhassa haluaa perunat pestä tai pöydän kattaa, niin pikkuapulainen hermostuu.;)
Jos ei pienestä pitäen ota kotitöitä osaksi lapsen arkea, niin vaikea niitä on yhtäkkiä opettaa viimeisen vuoden aikana, kun nuori asuu kotona. Paljon on kuitenkin elämässä opittavaa.
Joo meillä oli myös konttaavaikäinen salamana paikalla kun aukaisin astianpesukoneen luukun. Se oli välillä niin rasittavaa, no siitä lapsesta tulikin sitten ahkera työtä tekevä hyvin pärjäävä nuori.
En kyllä antanut tyhjentää sitä konetta :))))
--aha! Vai että siitä se johtuu että nuoret tekee töitä kun ensin vauvana konttaavat asiapesukoneen luokse!!!!!!!!!! Just joo...on sullakin teoria. Kuule ei se ole tae siihen.. heheee. päivän paras juttu.. naurattaa vieläkin... koko perheen voimalla.
Sanoinkin meidän miehelle, että meidän lapset ne ei kontanneet astiapesukonnen äärelle, joten tuleekohan heistä työttömiä!!!! Voih...
Avaaja... meinaatko että miehen lapsen kuuluu maksaa sun kulut ja kaljat? Miksi? Mene töihin ja tienaa oma osuutesi, lapsen ei kuulu maksaa mitään sun velkojasi ja kaljojasi, ei vaikka kuinka olisit rahapulassa.
Jos lapsi olisi sun kakara, niin suuttuisit miehelle joka ehdottaisi että sun lapsen pitää maksaa hänen menot!!
Hyi millanen ihminen olet.