Lueskelin tuossa Ilta-Sanomaa ja sieltä otsikkoa jossa kyseltiin riidelläänkö naapurien kanssa.
Minun muistikuvani mukaan ei tällä palstalla ole ollut tämäntapaisesta aiheesta koskaan otettu kantaa, joten päätin rohkeasti ottaa asian käsittelyyn.
Kerron omista naapureistani ettei ole koskaan tullut nostettu riitaa esille, vaikka aiheitakin olisi ollut.
Muutin tähän mökkiin keväällä 55 vuotta sitten. Silloinen lähin naapurini oli maanviljelijä. Hänen eläimensä, siat, lehmät, hevoset ja kanat olivat aina karkuteillä meidänkin tontillamme.
Pahojaankin tekivät tietenkin, mutta oikeastaan emme rohjenneet mitään valituksia tehdä.
Nykyisin neljää lähellä olevaa naapuriperhettä tuskin näemme, kun jokainen vain kulkee autoissaan.
Lähin naapuri on mukava ja auttamishaluinen, eikä meillä ole mitään aihettakaan riidellä.
Minun muistikuvani mukaan ei tällä palstalla ole ollut tämäntapaisesta aiheesta koskaan otettu kantaa, joten päätin rohkeasti ottaa asian käsittelyyn.
Kerron omista naapureistani ettei ole koskaan tullut nostettu riitaa esille, vaikka aiheitakin olisi ollut.
Muutin tähän mökkiin keväällä 55 vuotta sitten. Silloinen lähin naapurini oli maanviljelijä. Hänen eläimensä, siat, lehmät, hevoset ja kanat olivat aina karkuteillä meidänkin tontillamme.
Pahojaankin tekivät tietenkin, mutta oikeastaan emme rohjenneet mitään valituksia tehdä.
Nykyisin neljää lähellä olevaa naapuriperhettä tuskin näemme, kun jokainen vain kulkee autoissaan.
Lähin naapuri on mukava ja auttamishaluinen, eikä meillä ole mitään aihettakaan riidellä.
Vastaukset 7
Vanhimmat
on niin, että meitä on tässä sattunut kolme isoäitiä melko lähekkäin. Minun lapsenlapseni ovat kaikista älykkäimmät, kohteliaimmat ja rakastettavimmat, - ja sekös niitä kenkutti!
he lienevät perineen nuo hyvät puolensa, ehkä "isoäidiltään", mutta kummalta puolelta.
No, kerrohan kuinka teidän iso-äitien kanssa kävi kun näitä toisia kenkutti.Syntyikö riitaa?
Omat lapseni olivat aikoinaan myöskin melko suvaitsevaisia ja rauhallisia eivät tietääkseni aiheuttaneet minkäänlaista naapurien välistä toraa.
Muistan tapauksen väli-rauhan ajoilta, kun asuimme evakkona erään talon sikala-kammarissa.
Talon isäntä oli jostain syystä suuttunut joko isälle tai äidille (en enää muista kummalle) ja tuli pitämään komentoa meidän pieneen kammariin.
Juuri muuta ei siitäkään ole jäänyt mieleen kuin tuo kun hän sanoi ettei hänellä ole mitään sanomista meistä lapsista, olemme niin kohteliaita ja rauhallisia lapsia.
kun kirjoittaa täällä. Tietokoneet on yleistyneet ja niitä on mitä yllättävimmissä paikoissa.
Sen verran voin kuitenkin sanoa, että ollaan puheväleissä.
Naapuristossamme on kaikilla kissat ja meillä taas isäntä on aivan luontohulluihminen. Ruokkii linnut ja oravat ja pesäpöntöistä seuraa lintujen puuhia. Siinä sitä hankaluutta onkin.
Pahat puheet kuitenkin pidetään talon sisällä jos oikein kiukuttaa. Hätistelemme kyllä kissoja pois tontiltamme ,mutta kun kuin uhalla ( juuri ,lintujen ja oravien takia) kissat tulevat pihaamme. Viime yönä juuri oli joku kissa käynyt öljysillä jaloilla istumassa valkoisessa muovituolissa takapihalla. Postilaatikolla oli sitten naapuri kertonut kissansa olleen jossain öljyssä ja yrittäneet pestä sitä. Minä kysyin ,että sanoitko ,että meidän tuolin oli sotkenut. Mies sanoi ,en viitsinyt sanoa kun on sydänleikkaukseen menossa oleva mies??!!. Minä jo siinä tilanteessa olisin kertonut.
Naapurit ovat yksinäisiä ihmisiä ja ilahtuvat kun minä pidän joka kesä lettukestit ja syksyllä pikkujoulut. Käyn myös joskus kylässä. Enimmäkseen keskustellaan postilaatikolla ja minä jokapäiväisellä lenkkireisuulla jututan jos ovat ulkona. Kaikenkaikkiaan hyvät välit ja sen verran seurataan näitäkin yksinäisiä ,ettei mitään hätää ole ,seurataan näkyykö liikkumista.
Vähän pahaa teki kun luin Sinun "harmejasi".
Meillä on katsos kissa sekä samat touhut oravien ja lintujen kanssa.
Mies ruokkii lintuja jatkuvasti ja kissamme istuu ruusupuskan alla niitä kyttäämässä.
Olen joskus kauhean vihainen kun näen kisulin lintuja vaanimassa, mutta nuo linnut pihallamme sekä omenapuussa olevalla lintulaudalla käyvät oravat, ovat tulleet niin viisaiksi ettei niitä niin vain kiinni oteta.
Eihän se tietenkään ole mikään puolustus, mutta kun oikein asiaa ajattelemme, niin kyllä niitä luonnossa olevia eläimiä paljon jää toisten isompien saaliiksi.
Mutta nuo luonnossa elävät eläimet eivät taida mikään toista tappaa kuin elääkseen, mutta kissa useimmin vain leikittelee saaliinsa kanssa.
Ikävä kyllä joskus olen nähnyt meidänkin kissan saaneen pikkulinnun kiinni, mutta hyvin harvoin.
Ei onneksi kukaan naapureistamme ole tullut valittamaan kissamme "kyläilyistä".
Olen suurimman osan elämästäni asunut omakotitalossa eikä koskaan ole mitään epäsopua ollut. On ollut tuuria kun on sattunut kivat naapurit.
Nyt kerrostalossa, joka mielestäni on mitä rauhallisin asuinpaikka, kuulin yllätyksekseni, että ei saisi käydä yöllä vessassa. Ja valittaja oli yläkerran asukas, jonne veden vetäminen ei pitäisi edes kuulua.
Hymyilin kyllä makeasti sisäänpäin sillä mielessäni pyöri ajatus, ostaisitte narisemattoman sängyn, mutta pidin visusti suuni kiinni. Elämäähän tämä kaikki vaan on, ja kun on hiljaa niin sopu säilyy.
Naapurisopu on mainio meidän pienessä rivitalossamme. Aikaisemmin kaikki naapuritkin olivat eläkeikäisiä, mutta nyt talon toinen pää on lapsiperheiden hallussa . Ihania lapsia, yht. 6 kpl, 1-12vuotiaita. Olemme hyviä ystäviä, turvautuvat, jos tulee ongelmia.
Minulla myöskin on pihalla lintuja ja paljon, koska siellä, ikkunan edessä, on lintujen syömäpuu ja kylpyallas. Talvellakin syötän ja pidän kirjaa kävijöistä.
Pari naapuruston kissaa vierailee jatkuvasti. Ei mitään kiistaa naapurien kanssa, kun en ole koskaan valittanut.
Ennen yritin karkottaa kaikin mahdollisin keinoin. Heitin kiviä pelotteeksi, en kohti. Ammuin nallipyssyllä ja rähjäsin"Hus, hus". Netistä sain tiedon että inhoavat sitrus- kuoria, niinpä piiritin pihan aitaan kiinnitetyillä aplarin kuorilla. Arvatkaapa auttoiko.
Asiat ovat nyt toisin, kun minulla on ikkunassa digikamera.
Lukemattomien lintu- ja siilikuvien lisäksi minulla on muutama tosi jännittävä kuva pihan hirmuista.
Olen huomannut, ettei ne mitään kiinni saa, väijyvät vain.
Kaunis, iso musta, kelta, valko- laikukas asettuu syömäpuun juurelle , vihreät silmät leimuten ja odottaa hissun, kissun josko joku lintu ei sitä huomais.
Iso, tasaisen harmaa , kaunis hiipivä hirmu, katsoo lehtien lomasta, vain silmät näkyy.
Nykyään huomaan aina, kun linnut hälyttää, onnistuisiko nyt saada kuva harmaasta hirmusta.