Tänään jotenkin tajusi, että pitkään masentuneena olleena on jäänyt päälle sellaisia tiettyjä ajattelu- ja toimintatapoja joita toistaa aina, vaikka pystyisikin parempaan jo voinnin puolesta. Ennen ei esimerkiksi jaksanut ottaa pyykkejä pois telineestä ja nyt näin parempivointisenakin eka reaktio oli jättää ne sinne jollekin muulle. Vaikka vointi on parempaa, ja oikeasti jaksaakin tehdä enemmän arkiaskareita. Loppujen lopuksi sitten keräsin pyykit ja hoidin asiat.
Vaikka masentuneelle ei saisi sanoa, että ottaisi itseään niskasta kiinni (koska ei se vaan mene niin), niin jossain vaiheessa se näköjään onkin totta. Pitäisi vain tajuta, milloin.
Vaikka masentuneelle ei saisi sanoa, että ottaisi itseään niskasta kiinni (koska ei se vaan mene niin), niin jossain vaiheessa se näköjään onkin totta. Pitäisi vain tajuta, milloin.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Niin totta.. välillä on parempia päiviä ja sitten on näitä päiviä, kun ei jaksa kuin nukkua.
Sairasloma loppuu kuukauden päästä ja ensi viikolla ois työkyvyn arviointi jakso tulossa.
Jännittää kun ei yhtään tiedä mitä on tulossa ja mikä on kohtaloni.
Tiettyyn pisteeseen saakka itsensä potkiminen auttaa, mutta entäs sitten kun voimat ei vain riitä??