Tyttäreni on nyt 2,5vuotias. Toinen lapsemme syntyi kuukausi sitten. Viime keväänä/kesällä tyttö alkoi saada raivokohtauksia, jotka on nyt pahentuneet reilusti. ennen riitti, että tyttö vietiin omaan huoneeseen rauhottuun. Hän itsekin ymmärsi, että nyt on tunteet menny yli hilseen ja pyysi, että vietäisiin omaan huoneeseen rauhottuun. Hän huusi siellä hetken ja tuli sitten rauhottuneena pois, mutta nyt kohtauksia tulee joka päivä ainakin 2 joskus enemmänkin. Kohtaukset lähtee liikkeelle jostain mitättömästä asiasta kuten jos tytär haluaa, että isi tulee pyyhkimään takapuolen vessassa käytyään, mutta isillä onkin joku homma kesken ja äiti tuleekin paikalle. Siitä alkaa sellanen tappelu ja show. Tytär hakkaa ja rimpuilee ja on vaaraksi itselleen ja muille. Jos vie huoneeseen rauhottumaan huutaa siellä ja satuttaa itseään. Ei sellaista raivohärkää voi pitää sylissäkään eikä meillä ole sellaisia tiloja, missä ei pääsisi satuttamaan itseään. Miten te muut toimitte vastaavissa tilanteissa, kun meilläkin nuo tilanteet saattaa kestää puolesta tunnista tuntiin?
Ja miten te toimitte, jos tällainen tilanne tulee kaupasta poistuessa parkkipaikalla, kun teillä on kädet täynnä kasseja, vauvan kaukalo ja uhmaikäinen heittäytyy selälleen asfaltille?
Ja miten te toimitte, jos tällainen tilanne tulee kaupasta poistuessa parkkipaikalla, kun teillä on kädet täynnä kasseja, vauvan kaukalo ja uhmaikäinen heittäytyy selälleen asfaltille?
Vastaukset 6
Vanhimmat
laita vauva kaupan kärryihin, ostokset kärryihin ja kuljette kärryillä autoon niin onnistuu, joissain isoissa kaupoissa on kärryissä paikka vauvalle ja taaperolle.. Tai sitten menette koko perhe kauppaan kaks aikuista pärjää kyllä tai sit lapsi tai moöemmat jää toisen kanssa kotiin.
No joo joskus onnistuu ja joskus ei. Tietää kyllä meidän pelisäännöt ja kertookin kauppaan mennessä, että kaupassa ollaan nätisti. Ei huudeta kärryssä eikä tulla kesken kaiken pois, mutta jossain vaiheessa alkaa huutaa ja rimpuilla kärryssä ja joissain väljemmissä kärryissä pääsee ylös seisomaan ja se vasta vaarallista onkin..
Tuon ikäiset osaavat olla hankalia, mutta ovat kuitenkin yleensä vielä aika helposti käsiteltäviä :D
Tuossa iässä lapselle on tärkeää saada tehdä itse joitakin valintoja, eli kannattaa aina ensin miettiä onko mahdollista, että lapsi voisi valita itse kahdesta tai vaikka kolmesta vaihtoehdosta mieluisimman. Tuossa vessatilanteessa toimisin varmaankin itse siten, että antaisin lapsen valita, että joko äiti pyyhkii, isi pyyhkii (sitten kun kerkiää) tai sitten kokeilee itse pyyhkiä. Jos isi on ehdoton valinta, niin istukoot sitten sielä pytyllä tai potalla niin kauan, että isi tulee. Kyllä luulisi äidinkin avun jatkossa kelpaavan, jos isiä saa muutaman kerran vaikka tunninkin odottaa..Jos tästä syntyy huutoa, niin anna huutaa rauhassa. Väkisin ei kannata mennä auttamaan, jos siitä syntyy vain isompi meteli (ellei sitten ole ihan pakko,esim. kiire jonnekin).
Olettaisin, että tyttäresi tulistuu lähinnä silloin, kun jokin asia ei menekään hänen käsikirjoituksensa mukaan..Vaihtoehtoja kannattaa aina yrittää antaa, mutta rajallisesti tietenkin, ja viime kädessä aikuinen on kuitenkin se joka päättää, jos lapsi ei itse kykene tai torjuu annetut vaihtoehdot. Ja itsestäänselvät asiat kuten pukemiset, ulkoilut, nukkumaanmenot jne. ovat tietenkin asioita, joista ei neuvotella, vaan ne toteutuvat aina tavalla tai toisella.
Tuossa rauhoittumisessa käyttäisin varmaankin jo ihan perus jäähy-systeemiä, eli joku sovittu paikka, jonne mennään rauhoittumaan parin minuutin ajaksi, ja jos tulee ennen aikojaan pois, niin viedään takaisin. Ei mielellään mitään erillistä huonetta, vaan jokin näkyvä paikka niin, että voit valvoa jäähyä antamatta lapselle kuitenkaan sen enempää huomiota jäähyn aikana.
Kauppareissutilanteissa jos varoittelut ja rauhoittelut eivät auta, niin sitten poistut vain pääkylmänä lapsi kainalossa kaupasta (ostoskärryt/korit maksamattomine ostoksineen eivät häviä hetkessä,vaikka poistuisitkin kaupasta).Pihalla sitten kerrot, miksi poistuitte, ja miten siellä kaupassa pitikään käyttäytyä. Kun lapsi on ehtinyt rauhoittua, voitte yrittää uudestaan. Mutta,jos sama meno jatkuu vieläkin, niin sitten jätät ostokset tekemättä (pyydä miestäsi käymään kaupassa), etkä ota tyttöä vähään aikaan kauppaan, ja kerrot sen hänellekin. Jos olette molemmat vanhemmat lasten kanssa kaupassa, niin silloin toinen teistä voi mennä kiukuttelevan lapsen kanssa ulos/autoon odottamaan.
Luulen, että tyttäresi lisääntyneet raivokohtaukset johtuvat hänen halustaan saada lisää huomiota nyt kun perheessä on uusi tulokas. Häneltä vie jonkin aikaa sopeutua uuteen tilanteeseen, ja siihen, että hän joutuukin nyt jakamaan teidän vanhempienne huomion pikku sisaruksensa kanssa. Yritä viettää tyttäresi kanssa mahdollisimman paljon myös kahdenkeskistä aikaa, jollain voit antaa hänelle positiivista huomiota.
Edellisessä vastauksessa olikin tosi hyvin asia kerrottu ja hyviä vinkkejä. Ja sitten noiden tilanteidenkin keskellä pitää vaan yrittää muistaa, että uhma kuuluu asiaan. Olisipa huolestuttavaa jos omaa tahtoa ei tuon ikäisellä jo olisi!
Jäähyhän on rangaistus. Miksi ihmeessä uhmasta rangaistaan; kysehän on lapsen normaalista hallitsemattomasta käytöksestä, ei lapsi valitse itse uhmaamistaan, vaan johtuus iitä, ettei kykene hallitsemaan kiukustumistaan?
Jos teillä on toimiva systeemi, että viet omaan huoneeseen, jossa rauhoittuu, sitä kannattaa jatkaa. Kunhan viet rakkaudella nopeuttaaksesi ruhoittumista, etkä rankaisumielessä.
Meillä ei rauhoitu yksin, vaan on sitten silmien alla raivoamassa, tarjoan syliä, mutta hyvin harvoin kelpaa. Huutaa aikansa (yleensä puolisen tuntia) ja siten lopuksi yleensä oksentaa ja se on siinä, on väsynyt ja ikävissään, jolloin hellyys kyllä kelpaa. Ääntä meidän mökkiin onneksi mahtuu.
Kaupassa meillä ei kohtauksia onneksi tule, koska lapsi osallistuu kaupassa käyntiin, on selkeä missio kokoajan, joten ajatus ei pääse harhailemaan. Edelliseltä hyllyltä seuraavalle ja kun tavara on kärssyssä, kerrotaan seuraava jota lapsi lähtee hakemaan. Kärryihin istumaan en ole koskaan edes yrittänyt kokeilla, vaan työntää omia pikkukärryjään, johon kerää ostoksia. Meillä tämä lapsityövoiman käyttö kauppareissuilla piti ottaa tavaksi karkailun takia, ei uhmaamisen.
tuossa edellä tulikin jo hyviä, meillä on kanssa 2v3kk ja 6kk lapset. Kaupassa käyn siten että vien vauvan ja ostojset kärryissä ja esikkoa pidän parkkipaikalla aina kädestä kiinni, siihen on myös opetettu että parkkipaikalla pidetään aina kädestä kiinni, koska muuten tuo voi lähteä huiteleen hetkessä minne vaan. laitan myös esikon eka autoon vöihin kiinni, ja otan vikana autosta. Kaupassa koitan antaa tekemistä sitä tahtia että ei kerkeä keksiä muuta.
Meillä on kanssa tuo minä itse ja auta armias jos joku toinen esim riisuu vaipan, pesee kädet tai kantaa alakertaan jos olisi halunnut itse tehdä.. sillon on pakko tehdä uusiksi, jos haluaa päästä ilman 30-60min huutoa. Siksi oon useimmiten antanu kaksi vaihtoehtoa, eli nyt mennään alakertaan, tuletko itse vai kannanko. Muuten harhautus toimii kanssa, eli vaihdan puheenaihetta tai keksin olemattomia esim oho, ulkona oli kissa katsoppas ikkunasta. Ja sitten kanssa olen kysellyt ja selittänyt että kerro miksi harmittaa ja mitä haluat tehdä. Ja aika usein tuo osaa itse sanoa mikä meni vikaan, ja sitten olen selittänyt että se ei käy koska... Tai sitten että nyt sinua harmittaa kun olet väsynyt/nälkäinen, koska et ole suostunut nukkumaan päiväunia/syömään tms. Että pitää syödä ja nukkua että jaksaa leikkiä ja kasvaa isoksi ja sitten isona saa tehdä niitä asioita mitä nnyt on kielletty. Ylipäätään tykkään kysellä ja sit selittää mistä oli kyse, mutta silleen lyhyesti ja yksinkertaisesti. Hyvin usein kun se raivo pääsee vallalle lapsi unohtaa miksi kaikki alkoi. Myös koko homman vitsiksi laitto joskus toimii esim tuo huutaa kimeällä äänellä EI ja siten matkin sitä, ja lopulta tyttö nauraa itsekkin ja unohtaa koko jutun.
Mutta, toki nää on kaikki teoreettisia, sit kun oon yksin näitten kaa, väsynyt ja itsellä monta pakollista rautaa tulessa niin meinaa tod mennä hermo ja meneekin. sit pääsee ärräpäitä itteltäkin. esim lähteminen saattaa kestää tunninkin, niin loppuvaiheessa saatan lähteä hetkeksi ovesta ulos vauvan kaa ilman tyttöä ja sit se pukeminen nopeutuu