Sinä veisit minut uudestaan,
kesäpäivänä. Sanot..yllättäen...
Joka olisi lämmin heinäkuun päivä..
Sellainen päivä, missä,
ei ole taivaalla yhtäkään pilveä...missä suolainen
meri-ilma tuntuu kostealta..suolaiselta ja makealta..
iholla hengittää..
missä hiukseni liimautuisi
poskiini..
missä silmäni..häikäistyisi
valkoisen valon hohteesta..takaisin merestä..
Missä kaikki olisi turkoosia vihreää..niin lämmintä...
Sellaisena päivänä sinä minut veisit...
Rantapuistoon.
Rantamuuri kaartuisi korkeana
laajana puoliympyränä... kaarteena..ja me kävelisimme
siinä, käsi kädessä, katsellen
ulapalle..seisoisimme siinä..vaiti..
Katso, osoittaisit jälleen pieniä simpukoita, jotka
ovat satojen vuosien kuluessa kiinnittyneet
tiukasti muuriin...kuin kilpi...itse rakennettu..
ihaileisimme niiden sitkeyttä pysyä kiinni ihmisen rakennelmissa.....huuhtoutumatta
takaisin mereen sen kivikkoihin...miten se on mahdollista.
Kysyt kuin pieni lapsi...en minä tiedä..
Istahdan viereesi, minua huimaa...
näetkö mikä putous...miten pieniltä
tuo purjeveneet tuolla alhaalla...ovatkaan
kiinni laitureissaan...ylös täytyy kiivetä,
rautaisia portaita..niin kapeita..en minä uskaltaisi..
en enää...katsot minuun..nyökkään...en minäkään...
Meillä ei olisi kiire...ei tänään.
Tänään olisi aikaa...istua...kävellä...
Haksit minulle syötävää pienestä rantakojusta...tänään se
aitoa vohvelia...mansikoilla, kermavaahdoilla..
Tänään meillä olisi lupa nauttia...
Pyyhkisit suunpieleni hellästi...tuossa, ja tuossakin...
on vielä....
Kietoisit kätesi hartioilleni...
Ummistaisin jälleen silmäni...antaisin auringon
viipyä tässä hetkessä....
voisimmekin jäädä tähän..
Tiedän kuitenkin syksyn tulevan...
Näetkö majakan...
valot...
Aavistaisitko syksyn...
Solmisin huivini tiukemmin
En antaisi tuulen vielä viedä...
En puhaltaa...
En tänään..
Tsau:Friidu.
kesäpäivänä. Sanot..yllättäen...
Joka olisi lämmin heinäkuun päivä..
Sellainen päivä, missä,
ei ole taivaalla yhtäkään pilveä...missä suolainen
meri-ilma tuntuu kostealta..suolaiselta ja makealta..
iholla hengittää..
missä hiukseni liimautuisi
poskiini..
missä silmäni..häikäistyisi
valkoisen valon hohteesta..takaisin merestä..
Missä kaikki olisi turkoosia vihreää..niin lämmintä...
Sellaisena päivänä sinä minut veisit...
Rantapuistoon.
Rantamuuri kaartuisi korkeana
laajana puoliympyränä... kaarteena..ja me kävelisimme
siinä, käsi kädessä, katsellen
ulapalle..seisoisimme siinä..vaiti..
Katso, osoittaisit jälleen pieniä simpukoita, jotka
ovat satojen vuosien kuluessa kiinnittyneet
tiukasti muuriin...kuin kilpi...itse rakennettu..
ihaileisimme niiden sitkeyttä pysyä kiinni ihmisen rakennelmissa.....huuhtoutumatta
takaisin mereen sen kivikkoihin...miten se on mahdollista.
Kysyt kuin pieni lapsi...en minä tiedä..
Istahdan viereesi, minua huimaa...
näetkö mikä putous...miten pieniltä
tuo purjeveneet tuolla alhaalla...ovatkaan
kiinni laitureissaan...ylös täytyy kiivetä,
rautaisia portaita..niin kapeita..en minä uskaltaisi..
en enää...katsot minuun..nyökkään...en minäkään...
Meillä ei olisi kiire...ei tänään.
Tänään olisi aikaa...istua...kävellä...
Haksit minulle syötävää pienestä rantakojusta...tänään se
aitoa vohvelia...mansikoilla, kermavaahdoilla..
Tänään meillä olisi lupa nauttia...
Pyyhkisit suunpieleni hellästi...tuossa, ja tuossakin...
on vielä....
Kietoisit kätesi hartioilleni...
Ummistaisin jälleen silmäni...antaisin auringon
viipyä tässä hetkessä....
voisimmekin jäädä tähän..
Tiedän kuitenkin syksyn tulevan...
Näetkö majakan...
valot...
Aavistaisitko syksyn...
Solmisin huivini tiukemmin
En antaisi tuulen vielä viedä...
En puhaltaa...
En tänään..
Tsau:Friidu.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Kun luen runojasi, ne piirtyvät herkkinä kuvina silmiini.
Taitavana taitajana muovaat sanoistasi kuvamaailman, kuultokuvan.
Tästä runosta minun silmiini näkyi kaunis kesäpäivä, sinitaivas,
muutama valkoinen pilvilammas seilaamassa.
Joillain lailla ihan sormiini sain ihanan tunteen,
rakkauden, hellän kosketuksen.
Syksy tulee, mutta senkin aika on.
Kesän tiiviistä tunnelmasta on helppoa päästä syksyn rauhaan.
Unelmoimaan, kynttilän valoon, loistavaan.
Kiitos, kauniista sanoistasi...yritän runoissani tallentaa ne kauniit hetket yhdessä koetut hetket.....mitä saan vielä jakaa yhdessä mieheni kanssa..olemme tilanteessa jossa jokainen kesä voi olla se viimeinen...taistelen näin omaa suruani vastaan;)) valokuvissa usein piirtyvät ne värit...kauniisti kuvaan..mutta, sanoittaa muistot...ne on vaikeaa..siksi runoni ovat ikäänkuin pienimuotoisia kertomuksia..tässä ja nyt. Lopulta elämässä tärkeintä on vain tämä hetki...ja elämäminen juuri tässä hetkessä...
Yritin tässä runossani kuvailla yhtä isoa saarta jossa, kävimme viimekesänä..vietimme siellä päivän...tuo valo oli siellä poikeuksellinen johtuen tuosta merestä...ilma oli todella kuultavan valkoinen;))
Tsau:Friidu
Syksy on tullut. Ruskan ja värien aika :)
Minulle syksy on omenasosetta ja säilömistä :)))..maalaamista..vaeltelemista
värien keskellä. Ominta minua. Luultavasti :)
Kirjoitit kauniisti kesästä..sen pienistä nautinnoista yhdessä. Näin sen elävänä edessäni..ja kuva oli kaunis. Upeita hetkiä kesästä kahden! Kiitos :)))
Ja se on sitten peukun paikka :)
Kiitos, Laudi....tosin emme ihan kahden olleet. Nuorin kundimme on näillä reissuilla myös mukana..hän on varsin rohkea jo, kohtaamaan myös kaikkea yllättävää ja uutta...nyt odotamme uutta mahdollisuutta jälleen;)) Syksy on minullekin ollut aina se paras vuodenaikana...nyt vaan tunnen jostain syystä..vähän surumielisyyttä...en oikein tiedä vielä tarkalleen miksi niin...normaalisti nautin syksystä..ja sen tuoksusta ja upeista väriloisteesta..ehkä aavistan muutoksien olevan tuloillaan...olen tavattoman herkkä toisinaan..
Tsau:Friidu