Katson läpi valon ja auringon,
sen säteet kahlitsevat askeleeni.
Vastakkain jälleen itseni kanssa,
hävittäen hallinnan kun aika koittaa.
Yksi henkäys on ikuisuus,
uudelleen ja uudelleen minä elän,
muistot tulvivat liian lujaa paikoilleen,
ruokkien sieluani ja suruani.
Kaikkeen on yleensä jokin syy,
myös siihen miksi en jaksa kirjoittaa.
Miksi juuri minun täytyy tätä tuskaa kantaa,
taidan olla masentunut, ja se ei ole sananhelinää.
sen säteet kahlitsevat askeleeni.
Vastakkain jälleen itseni kanssa,
hävittäen hallinnan kun aika koittaa.
Yksi henkäys on ikuisuus,
uudelleen ja uudelleen minä elän,
muistot tulvivat liian lujaa paikoilleen,
ruokkien sieluani ja suruani.
Kaikkeen on yleensä jokin syy,
myös siihen miksi en jaksa kirjoittaa.
Miksi juuri minun täytyy tätä tuskaa kantaa,
taidan olla masentunut, ja se ei ole sananhelinää.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.