En tiedä miten sitä jaksais eteenpäin. Vaikka ulkoiset tekijät onki kohdallaan, tuntuu silti et sisimmästäni on pala kadoksis. Oon ihan kujalla itteni kans.
Pahinta taitaa olla se, etten ees tunne olevani masentunu, ennemminki vaan mikää ei tunnu miltää. En saa iloa juuri mistään, mikää ei kiinnosta ja enkä tunne kuuluvani oikein minnekkää. Erkanen vaan ihmisistä, läheisetkin koen lähinnä rasitteena. Haluan vain olla rauhas kotonani.
Vaikka ajattelenki elämän voittavan, paikan löytyvän vielä mullekki.. niin, en tiä mistä ne itsariajatukset kuitenki kumpuaa. Suunnitelma on valmiina. Ku talvi tulee, mä haluan vain jäätyä lumihankeen.
Mä en ees tiedä mistä mä saisin hohtoa elämääni. En viiltele, ryyppää enkä käytä huumeita. Mä en tee oloni helpottamiseksi mitää, en positiivista enkä negatiivista, koska mulla on vaikeaa enää edes löytää merkitystä millekkää asioille.
Pahinta taitaa olla se, etten ees tunne olevani masentunu, ennemminki vaan mikää ei tunnu miltää. En saa iloa juuri mistään, mikää ei kiinnosta ja enkä tunne kuuluvani oikein minnekkää. Erkanen vaan ihmisistä, läheisetkin koen lähinnä rasitteena. Haluan vain olla rauhas kotonani.
Vaikka ajattelenki elämän voittavan, paikan löytyvän vielä mullekki.. niin, en tiä mistä ne itsariajatukset kuitenki kumpuaa. Suunnitelma on valmiina. Ku talvi tulee, mä haluan vain jäätyä lumihankeen.
Mä en ees tiedä mistä mä saisin hohtoa elämääni. En viiltele, ryyppää enkä käytä huumeita. Mä en tee oloni helpottamiseksi mitää, en positiivista enkä negatiivista, koska mulla on vaikeaa enää edes löytää merkitystä millekkää asioille.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Kuulostaa siltä että olet erittäin terve nuori nainen.
Masennusta tuo kaikki on. Kerro ikäsi, oletko opiskelija vai töissä, sairauslomalla ... Kerro myös perhehistoriastasi: Mitenkä kauan tuo tunnetila on kestänyt. Oletko saanut koskaan ulkopuolista apua?
Mä oon 24v. Työtön taikka nyt sairauslomalla. Kyllä tää tällänen on ollu jo koko kesän tällästä, mutta masennusta sairastanu jo pitempään. Kyllä mie käyn juttelees, ja myös neurologista ongelmaa epäillään. Olishan se helpottavaa löytää jokin vastaus, miks oon tällänen; tiiä mistää mitää, mitä haluan ja miks työelämäki käy hankalaksi... ja mulle on äärimmäisen vaikee tehdä päätöksiä MISSÄÄN asias.. :(
Olen itse 23-vuotias mies ja mulla kans pahoja ongelmia. Pahaa sosiaalisten tilanteiden pelkoa ja masennusta ollut jo monta vuotta. Ajattelin jo viime talvena tehdä itsarin ja mietin silloin että ottaisin jotain unilääkkeitä viinan kanssa kunnes sammuisin kovalla pakkasella lumihankeen jonnekkin keskelle metsää mistä kukaan ei ehdi tulla pelastamaan mua. No eipä tullut tehtyä. Sekin johtuu varmaan ihan puhtaasti pelkuruudesta. Ei minusta näköjään ole ottamaan edes itseäni hengiltä vaikka syytä olis.
No minä en taas aattele ittestäni että olisin täysin arvoton eikä mun kuuluis olla täällä -ym juttuu. Oon vaan niin totaalisen kyllästyny olemiseen, elämiseen, ku mistää eikä mihinkää tunnu löytyvän sitä omaa paikkaa vaikka vuosia takana yritystä. Noh.. ja muutenki lähinnä vaan en näe täs touhus mitää järkee. En ihmisis en yhteiskunnas en missää. Ehkä mulla on elämän tarkoitus hakuses.
Ymmärrän, varmaan ainakin osittain luulen ymmärtäväni. On vaikeaa elää, jos kokee, että elämällä ei ole tarkoitusta. Ihan mahdotonta joa ajatuksenakin. Joillekin riittää tarkoitukseksi perustaa perhe ja kasvattaa tulevaa sukupolvea, joku löytää mielekkyyden alkamalla tekemään jotain hyvää esim. köyhien maiden lapsille ja ihmisille, osa taas kokee mielekkäänä työnsä kautta edistää ihmisen hyvinvointia lääkärinä, tutkijana, joku innostuu ekologisista asioista, jopa harvinaisten eläinlajien suojelsuta. Itse koen että tämä elämäni on Jumalan antama ainutlaatuinen lahja ja teidän että olen olemassa iankaikkisesti. Itse koen että ihmiselämä on sinänäs arvokas: sitä ei mitata millään tuotannolisilla määreillä. Vaikka ei tekisi yhtään tuntia palkkatyötä, ihmisen elämä on ainutlaatuinen ja arvokas. Jos en olisi löytänyt elämälleni tarkoitusta niin varmasti olisi masentunut. Toki voi siitäkin huolimatta, vaikka on tarkoitusken olemassaololeen löytänyt, masentua ja alkaa kokemaan päivändä turhiksi ja homma menettää jujunsa. Joten ei aina masennusken syy ole eksistentiaalinen.
Kun on vaikea tehdä omia päätöksiä tai päättää mitä haluaa, tai kiinnostus vaihtelee, niin voisiko olla mahdollsita, että olet tottunut tai joutunnut elämään aina toisten ehdoilla, mukautumaan toisten aikatauluun tai päätöksiin. Onko sinua liikaa holhottu, sinuun ei ole luotettu, tai oleko joutunut miellyttämään ja ottamaan aina ensin toisten mielipiteet huomioon.
Ihminen voi olla masentunut, vaikka ei ole viilltelijä, epäsosiaalinen tai rähjääjä. Masentunut voi hyvinkin huomaamaton ja kiltti. Jopa näytää ulospäinsuuntautuvalta ja reippaalta vitsiveijarilta. Itselläni on juuri tällainen ystävä: hän nauraa, pursuaa huumoria ja puhetta, mutta on hvyinkin masentunut ja toivoo kuolemaa.