Kyselin tuossa päivä muutama sitten, onko kenelläkään kokemuksia pahan kohtaamisesta. Vastauksia tuli aika niukasti, vai eivätkö palstalla olevat uskalla kertoa kokemuksiaan.
Itse olen kokenut "yliluonnollisia" joitakin kertoja. Valitettavasti viimeiseen kokemukseen saattaa liittyä myös läheiseni kuolema.
Selittäkääpä asiantuntijat ja te jotka pidätte "outoja" tapahtumia hölynpölynä seuraavat järjellä:
1. liikuntakyvytön lapseni putosi sängystä kasvoilleen lattialle. Sängyn reunalaidan yli. (sattumalta olin saanut käsiini muutamaa päivää aikaisemmin "mustan raamatun") Lapsi ei ollut ennen tapahtumaa, eikä sen jälkeen kyennyt edes kääntymään selältään kyljelleen vuoteessa. Itse tulkitsin asian siten, että "joku henki" varoitti minua ko. kirjasta. En ollut sitä juurikaan tutkinut, mutta se vaikutti minuun siten, että aloin kyseenalaistamaaan koko kristinuskon ja aloin uskoa tehtäväni olevan alkaa julistaa "oikeaa totuutta" ihmisille. (Siis sitä, että saatana onkin oikea kuningas).
Hankkiuduin taikakirjasta eroon.
2. Olohuoneemme kirjahyllyn päällä ollut maljakko "hyppäsi" lattialle, jäi pystyyn ja ehjäksi. Päästäkseen hyllyn päältä pois sen piti ylittää n. 5 cm korkea reunalauta. Molempia tapahtumia todisti myös puolisoni.
3. minulle tuntematon henkilö kertoi kuultuaan lapseni joutumisesta sairaalaan, että tälle tulisi tapahtumaan jotakin todella vakavaa. Näin kävikin. Se kaikista vakavin. Ruumiinavauksessa ei löydetty mitään pätevää selitystä hänen kuolemalleen.
Muutama rivi alempana on edellinen kirjoitukseni, jossa kerron kokemuksistani "pahan" kohtaamisesta.
Joku vastasi, että päälleni on langetettu jonkun tai joidenkin toimesta todella vahva kirous!
Onkohan näin ja jos on, siksikö palstalla kävijät eivät uskalla vastata. Pelätäänkö, että päälläni oleva kirous voi tarttua.
Kommentteja, ja kokemuksia!
Ja auttakaa miten tällaisen kirouksen saa purettua.
Isä Meidän ei tunnu auttavan.
pahan kohtaamisesta
35
2446
Vastaukset
- Rähis
Tarkoitatko mustalla raamatulla Mooseksen kuudetta kirjaa? Siis sitä perinteistä mustaa raamattua? Ole huoletta, sillä kirjalla ei ole mitään voimaa. Olet lapsen menetyksen stressaama, olethan kokenut ihmisen peloista pahimman. Lapsia kertakaikkiaan vain kuolee ilman että mitään varsinaista syytä löytyy. Ei sinua lohduta se että yrität hakea syytä jostain tuollaisesta. Tarvitset ammattiapua suruusi.
Maailmassa tapahtuu outoja asioita, mutta enimmäkseen ne ovat mielikuvituksen tuotetta tai sattumaa. Poltergeist-ilmiö ainakin on todellinen, vaikkakaan en ole kuullut sen heitelleen lapsia, esineitä vain. Ilmiön saa usein aikaan teini-ikäinen henkilö perheessä.
Pahan kohtaaminen on kinkkinen juttu. Itse olen kohdannut jotain sellaista, olennon tai haamun joka uhkui vihaa ja pahantahtoisuutta, mutta tunsin olevani vahvempi kuin se, ja se häipyi pois. Latautunut hetki se kuitenkin oli, kaikki karvani seisoivat pystyssä karmivalla tavalla. Mietin tässä eikö ole sittenkin parasta vahvistaa itseään voidakseen tosiaan kohdata pahan pelkäämättä. "Paha" on kovin suhteellinen käsite, mutta olen tosiaan itse kohdannut sellaiselta tuntuvan olennon, tai mikä se mahtoi ollakin.
Suomessa on selvännäkijöitä, joilta voit kysellä kirouksesta, jos se vaivaa sinua niin kovin. Itse olen sitä mieltä, että kyseessä ei ole mikään kirous. Olet vain niin surun murtama että suurentelet asioita. Kuten sanoin tuossa aikaisemmin, hae ammattiapua ennen kuin sekoat. Lapsen menetys on hirvittävä trauma, siihen ei tarvita enää yhtään mitään kirouksia tai manauksia. - Qadesha
sanoa pahan kohdanneensa, jos ei ole. Vai miten se nyt sitten taas määritellään.
Eräissä unissani olen kohdannut aina saman noitamiehen, jolla tuntuu olevan jotain pahasti hampaankolossa meikäläistä kohtaan. No, kaikkihan unia näkevät, mutta samoihin aikoihin (muutamana yönä) kun minulla oli säpinää sen veikkosen kanssa, kumppanini kimppuun kävi tyypillinen succubus, nainen, joka esiintyi minuna ja yritti tunkeutua mieheni kehoon. Ei varmaan kivaa...
Kerran unesta herättyäni näin ilmassa leijailevan omituisen ilmestyksen, joka muistutti lähinnä punaista kaalinpäätä. Tämä olio uhkui raivoa minua kohtaan.
En kuitenkaan ole kehittänyt mitään erityisiä hinkuja tuntea voimakasta pelkoa kaikenmaailman kummajaisia kohtaan, ehkä sen vuoksi että aivan tavallisissa ihmisissä on tarpeeksi pahuutta ja pelättävää. Näissä asioissa minua auttaa se että uskon karman lain olevan totta, ja että jokainen saa tasan sen minkä ansaitseekin.
Se ei tietysti ole hauskaa kuulla, jos elämässä on surua. Mutta kaikille meille mitataan se oma mittamme paskaa, ja mikäli tuntuu että malja alkaa olla ääriään myöten täynnä, kehotan minäkin hakemaan ihan "tavallista" apua, sitä mitä saa kun mieli on rikki.
Todellakaan sellaisessa tilanteessa ei hyödytä mietiskellä että "olenko kirottu", "vainoaako minua jokin tietty olento" yms. Mikäli niin olisikin, niin eihän se ikinä pääty sillä että pelkää niin että sukat pyörivät jaloissa.
Rakkaus voittaa pelon, sanovat. Keskity rakkauteen jota tunnet lastasi kohtaan, älä siihen pelkoon tai vihaan mitä liittyy hänen menettämiseensä. Älä syytä itseäsi, älä muita. - Noita-Nainen
No jopas...ainakin sinua on riivannut huono onni...tietysti asiat voi nahda toisinkin pain...ei kuolema valttamatta paha juttu ole, monasti se vapauttaa maallisesta tuskasta. Mutta en mene nyt sanomaan, mika on oikein ja mika on vaarin, koska eri ihmiset nakevat eri asiat eri tavalla...(menipas filosofiseksi)
Ehka lapsesi oli nyt vain "aika lahtea"...ja joku henki "avitti asiaa"...
Mutta siis, kerro ihmeessa kokemuksistasi lisaa.
Ainiin - mina olen tuntenut pahan lasnaolon lukemattoamt kerrat....sen nyt vain tuntee. Olen myos kokenut pahan ITSESSANI, eli mita joku ehka kutsuu "riivattuna olemisesta"...
Mutta sita vastaan pitaa tietoisesti TAISTELLA.
Ihmisella on vapaa tahto...voimiaan voi kayttaa hyvaan tai pahaan. - kysyvä
Kiitos asiallisista vastauksiusta. Kiva kun täällä on fiksuja ihmisiä, jotka pistävät hieman jarrua mielikuvitukselle. Varmaan on parempi ajatella, että elämääni on vain sattunut hieman enemmän vastoinkäymisiä kuin että sotkee demoneita kohtaloonsa. Muuten tosiaan saattaa löytää itsensä pehmeästä huoneesta.
Elämä sinänsä on aika jännittävä seikkailu. Näyttää, että toiset menevät sen läpi vihellellen ilman huolen häivää. Itsellä on ollut toisin.
Lapsuudesta asti kaikki on mennyt päin hemmettiä. Koulukiusttu, opiskelut mätti, työpaikkakiusattu, lopputili, työkyvyttömyyseläke... (tätä ennen sairas lapsi, joka nyt siis on siirtynyt rajan taakse).
Lohduttavaa asiassa on se, että hänen olisi elämänsä olisi ollut vaikean sairautensa ja erilaisuutensa vuoksi varmasti melkoista kärsimystä. Hän ei koskaan hyväksynyt sitä, miksei ole niin kuin toisetkin...
Ehkä oli tarkoitettu, että hän sai elää onnellisen lapsuuden ja sen jälkeen pääsi pois ennen kuin kohtasi julman maailman, jossa olisi tullut joskus tilanne että omat vanhemmat väsyvät pois ja hän kenties olisi joutunut elämään loppuelämänsä laitoksessa.
Enemmänkin voisin kirjoitella, mutta tiedä sitten onko viisasta kertoa liian yksityiskohtaisesti asioitaan tällaisella avoimella palstalla koko Suomelle. Tarvitsisi kai hakea anonyymi e-mail... - Ifrit
On se kummaa miten niin huono kirja kuin Musta Raamattu pystyy vieläkin aiheuttamaan kristittyjen välittömässä ympäristössä aina niin suurta tuhoa.
Ehdotankin, että kristityillä ja vastaavilla uskopohjaisilla hihhuleilla on jonkinlainen itsetuho-refleksi oli se sitten täysin luonnollinen(psykologinen) tai maaginen joka aiheuttaa aina väkivaltaisia tapahtumia pahamaineisten ja laimeiden kirjojen läheisyydessä.- kysyvä
Itsekin olin ko. kirjasta samaa mieltä. Silloin kun se oli minulle kuitenkin tapahtui näitä juttuja.
Johtuiko se sitten oman alitajuntani vaikutuksesta vai pelkästä sattumasta en tiedä.
Se oli sitäpaitsi painettu vanhanaikaisilla kirjasimilla, että sivistymättömälle minulle sen lukeminen oli hankalaa. Täältä netistähän löytyy kyllä sama teos ihan luettavassa muodossa.
Aika rankkaa sanoa kristittyjä hihhuleiksi. Onhan joukossa näitä yliuskovaisia, joihin sanonta sopii. Itse en koe kuuluvani "hihhuleihin".
Uskon kuitenkin, että on olemassa ihmiselle näkymätön henkimaailma, jossa on sekä hyvää, että pahaa.
Mihin sinä uskot, kun täällä seikkailet? - Qadesha
Ostin Mustan Raamatun -89 ja erosin kirkosta -91. Ilmeisesti se kirkosta eroaminen toimi vastalääkkeenä, kun ei ole koskaan juolahtanut mieleenkään että mikään merkillinen asia mitä olen kokenut olisi johtunut ko. opuksen omistamisesta.
Sitäpaitsi merkillisiä tapahtui jo ennen vuotta -89...
Taikausko on vahvin usko maan päällä! - Ifrit
kysyvä kirjoitti:
Itsekin olin ko. kirjasta samaa mieltä. Silloin kun se oli minulle kuitenkin tapahtui näitä juttuja.
Johtuiko se sitten oman alitajuntani vaikutuksesta vai pelkästä sattumasta en tiedä.
Se oli sitäpaitsi painettu vanhanaikaisilla kirjasimilla, että sivistymättömälle minulle sen lukeminen oli hankalaa. Täältä netistähän löytyy kyllä sama teos ihan luettavassa muodossa.
Aika rankkaa sanoa kristittyjä hihhuleiksi. Onhan joukossa näitä yliuskovaisia, joihin sanonta sopii. Itse en koe kuuluvani "hihhuleihin".
Uskon kuitenkin, että on olemassa ihmiselle näkymätön henkimaailma, jossa on sekä hyvää, että pahaa.
Mihin sinä uskot, kun täällä seikkailet?"Uskon kuitenkin, että on olemassa ihmiselle näkymätön henkimaailma, jossa on sekä hyvää, että pahaa."
Minulle objektiivistä hyvää ja pahaa ei ole olemassa.
"Mihin sinä uskot, kun täällä seikkailet?"
Kokeilen pitää uskomukset minimissä. Paradoksaaliselta kuin se kuulostaakin niin uskon omiin mahdollisuuksiini ymmärtää asiat ilman uskomuksia. - Ifrit
Qadesha kirjoitti:
Ostin Mustan Raamatun -89 ja erosin kirkosta -91. Ilmeisesti se kirkosta eroaminen toimi vastalääkkeenä, kun ei ole koskaan juolahtanut mieleenkään että mikään merkillinen asia mitä olen kokenut olisi johtunut ko. opuksen omistamisesta.
Sitäpaitsi merkillisiä tapahtui jo ennen vuotta -89...
Taikausko on vahvin usko maan päällä!Minäkin luin Mustan Raamatun joskus maagisen polkuni alussa ja olin kuullut siitä niin paljon "varoituksen sanoja" että melkein kädet tärisivät kun aloitin sitä lukemaan.
Yllätyksekseni siinä ei ollut mitään hyödyllistä. Se oli lähinnä juutalaiskristillinen taikausko-opas. - Kiinnostunut
kysyvä kirjoitti:
Itsekin olin ko. kirjasta samaa mieltä. Silloin kun se oli minulle kuitenkin tapahtui näitä juttuja.
Johtuiko se sitten oman alitajuntani vaikutuksesta vai pelkästä sattumasta en tiedä.
Se oli sitäpaitsi painettu vanhanaikaisilla kirjasimilla, että sivistymättömälle minulle sen lukeminen oli hankalaa. Täältä netistähän löytyy kyllä sama teos ihan luettavassa muodossa.
Aika rankkaa sanoa kristittyjä hihhuleiksi. Onhan joukossa näitä yliuskovaisia, joihin sanonta sopii. Itse en koe kuuluvani "hihhuleihin".
Uskon kuitenkin, että on olemassa ihmiselle näkymätön henkimaailma, jossa on sekä hyvää, että pahaa.
Mihin sinä uskot, kun täällä seikkailet?Siis sille www-mustalle raamatulle.......kiitos.
- Anonyymi
kysyvä kirjoitti:
Itsekin olin ko. kirjasta samaa mieltä. Silloin kun se oli minulle kuitenkin tapahtui näitä juttuja.
Johtuiko se sitten oman alitajuntani vaikutuksesta vai pelkästä sattumasta en tiedä.
Se oli sitäpaitsi painettu vanhanaikaisilla kirjasimilla, että sivistymättömälle minulle sen lukeminen oli hankalaa. Täältä netistähän löytyy kyllä sama teos ihan luettavassa muodossa.
Aika rankkaa sanoa kristittyjä hihhuleiksi. Onhan joukossa näitä yliuskovaisia, joihin sanonta sopii. Itse en koe kuuluvani "hihhuleihin".
Uskon kuitenkin, että on olemassa ihmiselle näkymätön henkimaailma, jossa on sekä hyvää, että pahaa.
Mihin sinä uskot, kun täällä seikkailet?Jumalaan. JA Häneen yksin... Juuri eronnut 3kk sit naisesta joka esitti Jumalaan uskovaa mutta todellisuudessa olikin aito noita peittelee sitä kuolemaan asti... Meillä yhteinen lapsi ja useamman kerran tehnyt loitsunsa mua vastaan ennenku lopussa pääsin jäljille... Hän on aidosti paha ihminen. Empatia kyvytön, hyväksikäyttäjä, pettäjä ja tuhoon kaiken mihin koskee.
- St Morningstar.
Tervehdys.
Musta raamattu eli Mooseksen kuudes ja seitsemäs kirja myös tunnettu Mooseksen henkioppina.
Kyseinen kirja sisältää ohjeita Enkelien kutsumisesta maan päälle. Kyseinen opus on ollut alkukristittyjen käytössä kun he laativat raamattua.
Kehottaisin kääntymään psykologin puoleen tai vaihtoehtoisesti siunaamaan itsesi papilla. Kyseinen kirous voi olla myös aikaisemista elämistä kertynyt kirous.
Kuitenkin papin siunauksella ja psykologille menolla säästyt monelta harmilta.
Kokeile ja kirjoita tänne jos auttaa.
St Morningstar
"Hanki apua !."- Ifrit
Eiköhän se ole 1700-1800-luvulla lähinnä kristittyjen pappien kirjoittama enkelien manausopus. Nag Hammadin kirjastosta esim. löytyy näitä kirkkoisien hylkäämiä oikean kristillisyyden osasia.
- Fanaatikko
Jonkun toisen kokemuksia ei ole helppoa purkaa hänen puolestaan. Voin ehdottaa vain, että tutkiskelet itseäsi ja omaa suhdettasi maailmaan ympärilläsi (kenties jotenkin viallinen suhde todellisuuteen?), keräät tietoa ja havaintoja, ja koetat sen avulla päätellä mistä vahingollisiksi kokemasi tapahtumat johtuvat.
- kysyvä
Aika ristiriitaisia käsityksiä aloittamani keskustelu on saanut aikaan.
Minulla oli ja on vieläkin samanlainen käsitys kuin Ifritillä mustasta raamatusta. Elämä oli silloin kun kirjan lainasin ajautunut aika syvälle. Mielenkiintoa lisäsi se, kun kysyin kirjaa kirjastosta kirjastontäti laski melkein alleen. Haki sen sitten "takahuoneesta" ja sanoi, että kirjan lainaaminen on erikoistarkkailussa. Ilmeisesti jonkinlainen diili poliisin kanssa, koska siihen aikaan hautakiviä kaadettiin täälläpäin oikein urakalla.
Itse kirjan avaaminen oli pettymys. Huonosti luettava, sen verran ymmärsin, että "loitsujen" avulla oli tarkoitus manata henkiä näkyviin. En jaksanut siihen kovin tarkkaan tutustua.
Se vain, että kirjan ollessa meillä syntymästään asti liikkumaton lapseni putosi sängyn reunan yli loukaten kasvonsa aika pahasti.
Voihan olla, älkääkä nyt syyttäkö minua hihhuliksi, että lapsella oli jotakin patoutunutta energiaa, joka aiheutti tämän tapahtuman. Hän kun ei pystynyt tosiaan ilman apua tekemään juuri mitään. Älyltään hän oli "normaali" (kuka senkin määrittelee)
Joku heitti tuossa jonkin edellisessä elämässä saadun kiroukseen... mielenkiintoista.
Äitini, vanha vanha, surkuttelee elämääni ja sanoo, että vastoinkäymisensä ovat hänen syytään. Olen kysynyt moneen kertaan miksi hän niin sanoo, mutta hän sivuuttaa asian.
Sen hän on keronut, että nuoruudessaan hän on ystäviensä kanssa manannut henkiä ja he olivat saaneetkin yhteyden. He olivat kysyneet, kuka "henki" oli ja vastaus oli ollut "Saatana".
Kahden sisareni elämä on mennyt normaalisti, toisen jopa erittäin hyvin. Itse olen ollut lapsuudesta asti syrjäytynyt ja luullut, ettei minusta ole yhtään mihinkään. Varmaan kodin ilmapiirillä on tähän oma osuutensa.
Joku käski aiemmin minun hakea apua ammatti-ihmisiltä. Olen niin tehnytkin, mutta apu on lähinnä reseptien kirjoittelua, toisaalta auttajani syyllistää minua lääkkeiden käytöstä.
Fanaatikollle: hyvin tulkitsit tekstiäni. Minulla on oikein virallisesti hullun paperit (Hah): Peroonallisuushäiriö, epävakaapersoonallisuus...
Teiltä kaikilta saamani vastaukset ovat olleet avuksi. Olen palannut maan pinnalle ja alkanut etsiä asioihin luonnollisia selityksiä, mikä on psyyken kannalta terveellistä.
www-osoitetta mustaan raamattuun en lähde kertomaan, se löytyy kyllä näiltä palstoilta kun etsiskelee. En halua tunnolleni sitä, että joku minuakin herkempi ihminen kenties sekoaa "teoksen" takia. Meitä kun on niin moneksi. - Valkoinen raamattu
kysyvä kirjoitti:
Aika ristiriitaisia käsityksiä aloittamani keskustelu on saanut aikaan.
Minulla oli ja on vieläkin samanlainen käsitys kuin Ifritillä mustasta raamatusta. Elämä oli silloin kun kirjan lainasin ajautunut aika syvälle. Mielenkiintoa lisäsi se, kun kysyin kirjaa kirjastosta kirjastontäti laski melkein alleen. Haki sen sitten "takahuoneesta" ja sanoi, että kirjan lainaaminen on erikoistarkkailussa. Ilmeisesti jonkinlainen diili poliisin kanssa, koska siihen aikaan hautakiviä kaadettiin täälläpäin oikein urakalla.
Itse kirjan avaaminen oli pettymys. Huonosti luettava, sen verran ymmärsin, että "loitsujen" avulla oli tarkoitus manata henkiä näkyviin. En jaksanut siihen kovin tarkkaan tutustua.
Se vain, että kirjan ollessa meillä syntymästään asti liikkumaton lapseni putosi sängyn reunan yli loukaten kasvonsa aika pahasti.
Voihan olla, älkääkä nyt syyttäkö minua hihhuliksi, että lapsella oli jotakin patoutunutta energiaa, joka aiheutti tämän tapahtuman. Hän kun ei pystynyt tosiaan ilman apua tekemään juuri mitään. Älyltään hän oli "normaali" (kuka senkin määrittelee)
Joku heitti tuossa jonkin edellisessä elämässä saadun kiroukseen... mielenkiintoista.
Äitini, vanha vanha, surkuttelee elämääni ja sanoo, että vastoinkäymisensä ovat hänen syytään. Olen kysynyt moneen kertaan miksi hän niin sanoo, mutta hän sivuuttaa asian.
Sen hän on keronut, että nuoruudessaan hän on ystäviensä kanssa manannut henkiä ja he olivat saaneetkin yhteyden. He olivat kysyneet, kuka "henki" oli ja vastaus oli ollut "Saatana".
Kahden sisareni elämä on mennyt normaalisti, toisen jopa erittäin hyvin. Itse olen ollut lapsuudesta asti syrjäytynyt ja luullut, ettei minusta ole yhtään mihinkään. Varmaan kodin ilmapiirillä on tähän oma osuutensa.
Joku käski aiemmin minun hakea apua ammatti-ihmisiltä. Olen niin tehnytkin, mutta apu on lähinnä reseptien kirjoittelua, toisaalta auttajani syyllistää minua lääkkeiden käytöstä.
Fanaatikollle: hyvin tulkitsit tekstiäni. Minulla on oikein virallisesti hullun paperit (Hah): Peroonallisuushäiriö, epävakaapersoonallisuus...
Teiltä kaikilta saamani vastaukset ovat olleet avuksi. Olen palannut maan pinnalle ja alkanut etsiä asioihin luonnollisia selityksiä, mikä on psyyken kannalta terveellistä.
www-osoitetta mustaan raamattuun en lähde kertomaan, se löytyy kyllä näiltä palstoilta kun etsiskelee. En halua tunnolleni sitä, että joku minuakin herkempi ihminen kenties sekoaa "teoksen" takia. Meitä kun on niin moneksi.Tosi kristitty jossa asuu Pyhä Henki kammoaa mustaa raamattua, koska se on saatanan kirja ja kuten tällä palstalla joku kuvasi mitä se sisältää, kuten henkien manaamista ja sehän on syy ongelmiin, koska pahat henget tulevat kotiin ja aiheutta pahoja asioita.
Jutun alkuunpanija kertoi että oli tämän kirjan ostanut ja kun se aiheutti ongelmia, niin hän pani sen kristittyjen tiliin ja alkoi palvomaan saatanaa, kuinka väärässä hän onkaan.
Ei Jumala aiheuta tämänkaltaisia ongelmia, vaan kuten Jeesus teki, niin hän parantaa ja vapauttaa riivatut ja tekee hyvää, koska hän on rakkaus.
Näistä pahoista hengistä, jos ne on johonkin tulleet ei pääse muuten kuin Jeesuksen nimessä ja sovintoveressä.
EI riitä että uskoo Jumalaan, sillä niin tekee valtaosa suomenkin kansalaisista, vaan pitää tulla uskoon, että voi taistella pahaa vastaan ja silloin se onnistuu, koska Jeesus asuu sydämessä ja hän sorjuu pahan, joka yrittää kiusata ja vietellä pahaan.
Johannes 3:17 Sillä ei Jumala lähettänyt poikaansa maailmaan tuomitsemaan maailmaa, vaan sitä varten, että maailma hänen kauttansa pelastuisi.
Paavalin kirje Efesolaisille 2:1-10 Ja Jumala on eläviksi tehnut teidät, jotka olitte kuolleet rikoksiinne ja synteihinne, joiss te ennen vaelsitte tämän maailman menon mukaaan, ilmavallan halllitsijan, sen hengen hallitsijan, mukaan, joka nyt tekee työtäään tottelemattomuuuden lapsissa, joiden joukossa mekin kaikki ennen vaelsimme lihamme himoissa, noidattaen lihan ja ajatusten mielitekoja ja olimme luonnostamme vihan lapsia niinkuin muutkin, mutta Jumala, joka on laupeudesta rikas, suuren rakkautensa tähden, jolla hän on meitä rakastanut, on tehnut meidät, jotka olimme kuolleet rikoksiimme, eläviksi Kristuksen kanssa, armosta te olette pelastetut ja yhdessä hänen kanssaan herättänyt ja yhdessä hänen kanssaan asettanut meidät taivaallisiin Kristuksessa Jeesukssa, osoittaakseen tulevina maailmanaikoina armonsa ylenpalttista runsautta, hyvyydessään meitä kohtaan Kristuksessa Jeesuksessa. Sillä armosta te olette pelastettu uskon kautta, ette itsenne kautta, se on Jumalan lahja, ette tekojen kautta, ettei kukaan kerskaisi. Sillä me olemme hänen tekonsa, luodut Kristuksessa Jeesuksessa hyviä töitä varten, jotka Jumala on edeltä päin valmistanut, että me niissä vaeltaisimme.
On paljon etsijöitä näilläkin palstoilla, jotka vilpittömästi etsii pelastusta ja toivoa elämäänsä, mutta he eivät ymmärrä että se ei löydy saatanalta, vaan Jumalalta, joka rakasti luomaansa ihmistä niin paljon että lähetti poikansa ja pani hänen päällensä koko ihmissuvun synnit ja nyt voi jokainen ottaa vastaan pelastuksen lahjana Jeesuksen Kristuksen kautta. Paha on voitettu ja se ei voi pitää ketään vankinaan, jos tämä pyytää apua Jumalalta Jeesuksen kautta. - kysyvä
Valkoinen raamattu kirjoitti:
Tosi kristitty jossa asuu Pyhä Henki kammoaa mustaa raamattua, koska se on saatanan kirja ja kuten tällä palstalla joku kuvasi mitä se sisältää, kuten henkien manaamista ja sehän on syy ongelmiin, koska pahat henget tulevat kotiin ja aiheutta pahoja asioita.
Jutun alkuunpanija kertoi että oli tämän kirjan ostanut ja kun se aiheutti ongelmia, niin hän pani sen kristittyjen tiliin ja alkoi palvomaan saatanaa, kuinka väärässä hän onkaan.
Ei Jumala aiheuta tämänkaltaisia ongelmia, vaan kuten Jeesus teki, niin hän parantaa ja vapauttaa riivatut ja tekee hyvää, koska hän on rakkaus.
Näistä pahoista hengistä, jos ne on johonkin tulleet ei pääse muuten kuin Jeesuksen nimessä ja sovintoveressä.
EI riitä että uskoo Jumalaan, sillä niin tekee valtaosa suomenkin kansalaisista, vaan pitää tulla uskoon, että voi taistella pahaa vastaan ja silloin se onnistuu, koska Jeesus asuu sydämessä ja hän sorjuu pahan, joka yrittää kiusata ja vietellä pahaan.
Johannes 3:17 Sillä ei Jumala lähettänyt poikaansa maailmaan tuomitsemaan maailmaa, vaan sitä varten, että maailma hänen kauttansa pelastuisi.
Paavalin kirje Efesolaisille 2:1-10 Ja Jumala on eläviksi tehnut teidät, jotka olitte kuolleet rikoksiinne ja synteihinne, joiss te ennen vaelsitte tämän maailman menon mukaaan, ilmavallan halllitsijan, sen hengen hallitsijan, mukaan, joka nyt tekee työtäään tottelemattomuuuden lapsissa, joiden joukossa mekin kaikki ennen vaelsimme lihamme himoissa, noidattaen lihan ja ajatusten mielitekoja ja olimme luonnostamme vihan lapsia niinkuin muutkin, mutta Jumala, joka on laupeudesta rikas, suuren rakkautensa tähden, jolla hän on meitä rakastanut, on tehnut meidät, jotka olimme kuolleet rikoksiimme, eläviksi Kristuksen kanssa, armosta te olette pelastetut ja yhdessä hänen kanssaan herättänyt ja yhdessä hänen kanssaan asettanut meidät taivaallisiin Kristuksessa Jeesukssa, osoittaakseen tulevina maailmanaikoina armonsa ylenpalttista runsautta, hyvyydessään meitä kohtaan Kristuksessa Jeesuksessa. Sillä armosta te olette pelastettu uskon kautta, ette itsenne kautta, se on Jumalan lahja, ette tekojen kautta, ettei kukaan kerskaisi. Sillä me olemme hänen tekonsa, luodut Kristuksessa Jeesuksessa hyviä töitä varten, jotka Jumala on edeltä päin valmistanut, että me niissä vaeltaisimme.
On paljon etsijöitä näilläkin palstoilla, jotka vilpittömästi etsii pelastusta ja toivoa elämäänsä, mutta he eivät ymmärrä että se ei löydy saatanalta, vaan Jumalalta, joka rakasti luomaansa ihmistä niin paljon että lähetti poikansa ja pani hänen päällensä koko ihmissuvun synnit ja nyt voi jokainen ottaa vastaan pelastuksen lahjana Jeesuksen Kristuksen kautta. Paha on voitettu ja se ei voi pitää ketään vankinaan, jos tämä pyytää apua Jumalalta Jeesuksen kautta.>Jutun alkuunpanija kertoi että oli tämän kirjan ostanut ja kun se aiheutti ongelmia, niin hän pani sen kristittyjen tiliin ja alkoi palvomaan saatanaa, kuinka väärässä hän onkaan.<
Jos tarkoitit minua olen väärässä. En väittänyt ongelmien aiheutuneen kristityistä, itsekin sellainen olen. Vaan asunnossamme tapahtui outoja, kun kirja oli minulla. Lisäksi mieleeni alkoi tulla ajatuksia, joissa kyseenalaistin kirkon opetukset ja pidin Saatanaa oikena johtajana. Onneksi pelästyin näitä ajatuksia ja tapahtumia sen verran, että vein kirjan pois ja rukoilin Jumalalta apua.
Tällä palstalla monet vähättelevät kirjaa. Olen sitä mieltä, että kenekään ei pitäisi sitä avata. Se saattaa herkässä mielessä saada aikaan korvaamatonta vahinkoa. Oli sen toimintamekanismi mikä tahansa.
Kohtaamani suuren surun jälkeen olen käynyt usein kirkossa ja saanut sieltä lohtua. Vaikka tällä palstalla liikkuvat pakanat ja maagikot olisivat mitä mieltä tahansa, uskon että on olemassa suuri hyvä voima, nimitetään sitä vaikka paremman puutteessa "Jumalaksi", joka auttaa hädässä olevia ihmisiä. Minäkin sen ymmärsin, kun elämässäni jouduin kohtaamaan sekä "pahan", ja koin muitakin vastoinkäymisiä.
Hyvää jatkoa sinulle, Ystävä:)
- Valonkantaja
Ei sinulla ole mitään kirousta, vaikka tuollaista "häiriköintiä" ollutkin. Voimia suuren surusi keskellä! Sinua autetaan ja suojellaan...
Valoa ja rakkautta sinulle! =)- Valonkantaja
Että rukous auttaa kyllä. Ei ehkä heti ja sillä tavalla kuin odotat, mutta varmasti auttaa. =)
- ihmettelijä
Virkistävää lukea kirjoituksiasi. Jos voi aistia henkimaailmaan liittyvää, aistin tiettyä valoa kirjoituksistasi. Tietty hyvyys ja välittäminen meistä muista maapallontallaajista. Positiivista tässä individualismin kirotussa ajassa.
Pahan kokemisen lisäksi voi kokea hyvää.. Kuljin vauhdikkaasti jyrkkiä, liukkaita betoniportaita alaspäin sylissäni pyykkikasa. Olin vähällä liukastua ja horjahtaa. Tunsin miten "jokin" esti minua kaatumasta. Enkeliksi sitä arvelin. Kiitin Jumalaa. Hänen rakkautensa saa silmiini kyyneleet. Usein ihmettelen miksi Hänelle jokaisen ihmisrievun henki ja elämä on niin arvokas. Olenhan sangen heikko kaikessa...
On todellisuus, jonka nämä silmämme näkevät vain harvoin tässä ajassa. Onneksi sanon minä. Toisaalta se saa aikaan vaipumuksen unohdukseen ja harhaluulon siitä, että kaikki on vain tässä. Syvyys ei kuitenkaan ole siinä, että elää näkyvän lisäksi näkymättömässä, vaan siinä, että niinkuin sinä kysyvä, pystyy katsomaan oman etunsa sijasta toisten etuja. Oman etunsa sijasta etsii toisen etua, luopuu omastaan jotta toisella olisi. Ei katkeroituakseen ja uhrautumismielellä, vaan rakkaudesta. Ja tässähän se Jumala astuu kuvioon. Kenessä meissä on sellaista rakkautta? Jumala voi rakastaa ihmisen välityksellä toista ihmistä. Olla käytössä, sanon minä. Siinä elämäntehtävää kyllisi.
Käväisin Saatanan kirkon nettisivuilla. Pinnallista ja kaupallista touhua näillä minun hakkeroititaidoillani. Oikeasta linkistä pääsee varmaankin pidemmälle, mutta.. kun ei ossaa niin ei. Nettikeskustelut satanistien kanssa aiheuttivat minussa samaa kuin sinussa mustan raamatun selailu. Aloin voimakkaasti kyseenalaistamaan ja torjumaan kristinuskon asioita ja vakuutuin siitä, että kehittämällä omaa itseäni voin tulla itseni jumalaksi, enkä tarvitse enää mitään muuta kuin saatanan esikuvakseni. Miten heikko ihmismieli onkaan..
Jotenkin sitä taas sitten rojahtaa takaisin maanpinnalle omavoimaisuudesta, kun tulee turpaan elämän kovasta kädestä. Ja kun on itse heikko, sitä etsii jotakin itseään voimakkaampaa joka antaa elämälle ja sen kärsimykselle mielen. Tarvitsen voimaa itseni ulkopuolelta jaksaakseni elää. Olen kokenut Jumalan rakkauden ja pyydän voimani häneltä. Siinä on minulle kaikki.
Hyvyys näyttää heikommalta kuin pahuus. Miksi? Tähän kaipaisin kommenttia. Omat aivoni niin rajalliset, etten löydä vastauksi yksin.. Tässä maailmassa pahuus näkyy ja tuntuu niin voimakkaana. On helpompi uskoa sen olevan se, joka sanoo viimeisen sanan. Hyvyys näyttää niin heikolta. Se tuntuu tallautuvan jalkoihin ennen kuin ehtii edes alkaa vaikuttaa.. Onko hyvyyden olemus jotenkin erilainen?
Sinä kysyvä. Älä lakkaa kysymästä. Se joka kieltää kyseenalaistamisen ja epäilyksen johtaa harhaan. Jos ei ole tilaa epäileville kysymyksille alkaa olla niin ahdasta, että on pakko päästä pois..
Toivon kaikkea hyvää sinulle. Kykyä pysähtyä arjen pienten ilojen eteen ja sisään. Jumala kantaa...- Qadesha
Tuumailin tuossa jo joitakin vuosia sitten että (tietoinen) paha varmaankin tuntuu voimakkaammalta, sillä pahan energia on keskitettyä kuin lasersäde. Kun taas hyvä purkautuu usein lähteestään joka suuntaan kuin auringosta säteet... Se energia hajautuu ympäriinsä, eikä vaikuta saavan yhtään mitään aikaan.
Siis yksinkertaisesti kaikelle ja kaikille summittaisesti "hyvää" toivova yksilö ei ole tarpeeksi ponnekas pyrkimyksissään. Kun taas se joka haluaa jotakin pahaa (ts. että joku olento kärsii!) yleensä tietää tasan tarkkaan mitä tahtoo tapahtuvan. Jos taas joku tietää tarkkaan jonkin hyvän asian minkä haluaa tapahtuvan, hän useimmiten haluaa sitä asiaa itsekkäästi (ja kuvittelee vaikkapa tietävänsä mikä on hyväksi jollekulle toiselle), jolloin hyvä muuttuukin pahaksi, koska sen toivoja itsekkäästi päättää mitä saa tapahtua ja mitä ei.
(Onko muuten pahaa jos liukastuu portaissa, eikä sitä ole kukaan tietoisesti aiheuttanut? Minusta se on vain kärsimystä.) - ihmettelijä
Qadesha kirjoitti:
Tuumailin tuossa jo joitakin vuosia sitten että (tietoinen) paha varmaankin tuntuu voimakkaammalta, sillä pahan energia on keskitettyä kuin lasersäde. Kun taas hyvä purkautuu usein lähteestään joka suuntaan kuin auringosta säteet... Se energia hajautuu ympäriinsä, eikä vaikuta saavan yhtään mitään aikaan.
Siis yksinkertaisesti kaikelle ja kaikille summittaisesti "hyvää" toivova yksilö ei ole tarpeeksi ponnekas pyrkimyksissään. Kun taas se joka haluaa jotakin pahaa (ts. että joku olento kärsii!) yleensä tietää tasan tarkkaan mitä tahtoo tapahtuvan. Jos taas joku tietää tarkkaan jonkin hyvän asian minkä haluaa tapahtuvan, hän useimmiten haluaa sitä asiaa itsekkäästi (ja kuvittelee vaikkapa tietävänsä mikä on hyväksi jollekulle toiselle), jolloin hyvä muuttuukin pahaksi, koska sen toivoja itsekkäästi päättää mitä saa tapahtua ja mitä ei.
(Onko muuten pahaa jos liukastuu portaissa, eikä sitä ole kukaan tietoisesti aiheuttanut? Minusta se on vain kärsimystä.)Aika järkeenkäypää tuo sinun pohdintasi hyvän ja pahan eroavaisuuksista.
Itsekkyys on siis hyvää tuohava voima? Hyvyys olisi tehokkaampaa jos hyvyyden harjoittaja keskittäisi kaiken eneergiansa hyvän tuottamiseen pyyteettömästi. Onko mahdollista? Eikö myös pahaa tahtovan tarkoitusperä ole itsekäs? Itsekkyys pahaa tahdottaessa antaa lisäpontta pahuudelle? Miksi pahaa tehtäessä itsessä tuntuu olevan energiaa paljon ja pahan tekeminen tuntuu jotenkin näin helpommalta? Hyvää tehtäessä joutuu jotenkin ponnistelemaan enemmän. Itsessä ei tunnu olevan riittävästi energiaa, jotta pystyisi toimimaan hyvien aikomustensa mukaisesti riittävän tehokkaasti. Pyyteetöntä hyvyyttäkö on siis vaikea kohdistaa lasersäteen kaltaisesti, jotta sen vaikutus olísi tehokas?
Niinpä.. Jos liukastuu portaissa eikä kukaan ole sitä aiheuttanut eikö se ole sattumaa? Onko tässä elämässä mikään sattumaa vai onko kaikella jokin merkitys? Jos liukastuminen on sattumaa se ei tunnut olevan pahaa, mutta jos kaikella mitä tapahtuu on jokin merkitys tai syy liukastuminen voi olla pahaa, koska siinä kuten sanotaan "käy pahasti".. Pahan tapaahtumisella voi olla monnenlaisia seurauksia. Paha voi kääntyä hyväksi tai pahasta voi seurata hyvää, jolloin paha on edelleen pahaa, mutta seuraus on hyvä..
Onko kovin yksipuolista nähdä pahuus ja hyvyys vain energioina? - Dive
Qadesha kirjoitti:
Tuumailin tuossa jo joitakin vuosia sitten että (tietoinen) paha varmaankin tuntuu voimakkaammalta, sillä pahan energia on keskitettyä kuin lasersäde. Kun taas hyvä purkautuu usein lähteestään joka suuntaan kuin auringosta säteet... Se energia hajautuu ympäriinsä, eikä vaikuta saavan yhtään mitään aikaan.
Siis yksinkertaisesti kaikelle ja kaikille summittaisesti "hyvää" toivova yksilö ei ole tarpeeksi ponnekas pyrkimyksissään. Kun taas se joka haluaa jotakin pahaa (ts. että joku olento kärsii!) yleensä tietää tasan tarkkaan mitä tahtoo tapahtuvan. Jos taas joku tietää tarkkaan jonkin hyvän asian minkä haluaa tapahtuvan, hän useimmiten haluaa sitä asiaa itsekkäästi (ja kuvittelee vaikkapa tietävänsä mikä on hyväksi jollekulle toiselle), jolloin hyvä muuttuukin pahaksi, koska sen toivoja itsekkäästi päättää mitä saa tapahtua ja mitä ei.
(Onko muuten pahaa jos liukastuu portaissa, eikä sitä ole kukaan tietoisesti aiheuttanut? Minusta se on vain kärsimystä.)luin pikaisesti tekstiäsi, ja mieleni teki heittää takaisin omat ajatukseni. olen vakaasti sitä mieltä, että "kauneus on katsojan silmissä", ja sama koskee mielestäni pahuutta. Kumpaakin on maailmassa, mutta niiden löytäminen riippuu ihmisestä itsestä, siitä, mihin kiinnittää oman huomion.
Siitä miten jokin (pahuus tai hyvyys) tulee ulos on mielestäni yhtä energistä. Jos olen vaikka suunnitellut mukavan yllätyksen tai ostanut lahjan ystävälle jouluksi, olen ihan täpinässä ja erittäin energinen, silloin huomio kohdistuu lasersäteen kaltaisesti yhteen henkilöön. mutta jos olen hymyilevä, se kohdistuu auringon tavoin kaikkiin. Sama koskee pahuutta, jos olen töykeä ja murjotan, pahuus leviää ympäristöön, mutta ei kovin voimakkaasti, kun taas jos suunnittelen ilkeitä jollekkin, se kohdistuu lasersäteen kaltaisesti ja tuhoaa yhtä kohdetta enemmän. Mutta se tuhoaa enemmän myös minusta itsestäni jotain, on paha olla, vaikka olisikin muka iloa vahingosta.
itsekkyydestä puheen ollen; on myös itsekästä tehdä toiselle pahaa, eikö?
Koskaanhan ei seurauksia voi tietää etukäteen, yhtälailla ajatellessani jollekkin pahaa, se saattaa kääntyä toiselle hyväksi tai tehdessäni jollekkin hyvää se saattaa kääntyä jollekkin pahaksi tai oikeasti olla sille tosi hyväkin juttu.
voisin kertoa itsestänikin jotain; Olen uskossa, mutta silti pohdiskelen paljon asioita. Se mitä minä saan uskosta Jumalaan on ollut todella positiivista. Minun ei tarvitse koskaan olla yksin. Minusta pidetään huolta. Minua rakastetaan. Minun ei tarvitse pelätä. tokihan koen ihmisenä yksinäisyyttä, peelkään... Mutta kun rukoilen ja kerron Jumalalle ajatukseni, on oloni aivan toinen. koen todella että minusta välitetään. On uskomatonta, vaikka olen yksi pieni ihminen täällä miljardien muiden joukossa, niin silti jumala ei unohda minua. Hän ei unohda ketään, joka hänelle on ojentanut käden. Ihminen valitsee sen, mitä haluaa. Itsekkin huomaan, kuinka jossain ongelmassa yrittää itse selviytyä ja yrittää ja yrittää, mutta ei saa selvitettyä ongelmia. Vasta viimekädessä heittää ne kädet ristiin ja rukoilee... sitä aina sitten ihmettelee, miksi ei heti tajunnut laittaa käsiä ristiin ja rukoilla Jumalaa. Ei älä ajattele, että Jumala antaisi heti sen mitä pyydät.. Hän vastaa, mutta omalla tavallaan, minulle tulee rauha, ja asiat järjestyy aina kumminkin jotenkin parhain päin.
Toivon sinunkin elämääsi auringonsäteitä lasein voimalla. kulje kohti valoa, pysyy varjot takana... - Qadesha
ihmettelijä kirjoitti:
Aika järkeenkäypää tuo sinun pohdintasi hyvän ja pahan eroavaisuuksista.
Itsekkyys on siis hyvää tuohava voima? Hyvyys olisi tehokkaampaa jos hyvyyden harjoittaja keskittäisi kaiken eneergiansa hyvän tuottamiseen pyyteettömästi. Onko mahdollista? Eikö myös pahaa tahtovan tarkoitusperä ole itsekäs? Itsekkyys pahaa tahdottaessa antaa lisäpontta pahuudelle? Miksi pahaa tehtäessä itsessä tuntuu olevan energiaa paljon ja pahan tekeminen tuntuu jotenkin näin helpommalta? Hyvää tehtäessä joutuu jotenkin ponnistelemaan enemmän. Itsessä ei tunnu olevan riittävästi energiaa, jotta pystyisi toimimaan hyvien aikomustensa mukaisesti riittävän tehokkaasti. Pyyteetöntä hyvyyttäkö on siis vaikea kohdistaa lasersäteen kaltaisesti, jotta sen vaikutus olísi tehokas?
Niinpä.. Jos liukastuu portaissa eikä kukaan ole sitä aiheuttanut eikö se ole sattumaa? Onko tässä elämässä mikään sattumaa vai onko kaikella jokin merkitys? Jos liukastuminen on sattumaa se ei tunnut olevan pahaa, mutta jos kaikella mitä tapahtuu on jokin merkitys tai syy liukastuminen voi olla pahaa, koska siinä kuten sanotaan "käy pahasti".. Pahan tapaahtumisella voi olla monnenlaisia seurauksia. Paha voi kääntyä hyväksi tai pahasta voi seurata hyvää, jolloin paha on edelleen pahaa, mutta seuraus on hyvä..
Onko kovin yksipuolista nähdä pahuus ja hyvyys vain energioina?Jos sanoo jollekulle 'hyvästi', voikin sanoa pahasti, mikäli sille jollekullelle tulee paha mieli siitä että ei enää nähdä...
Entäs sitten hyväksikäyttö? Ei erityisemmin hyvää kohteelleen.
Mutta tämä tietysti on sanojen kanssa näpertelyä.
Uskon todellakin että "hyvä" energiana vaikuttaa vähäisemmältä voimalta, koska sitä yleensä ei pysty ohjaamaan oikein minnekään. Jos toivoo noin yleisesti että "tapahtukoon kaikille niinkuin heille kuuluu tapahtua jotta heidän elämänsä on hyvää", niin koko toivomus on jo järjetön, koska jokatapauksessa ihmisille kumminkin käy niinkuin käy. (Ja se hyvä elämä voi sisältää kaikenlaisia "pahoja" asioita, jotta elämä olisi rikas ja antoisa... eli hyvä.)
Jos sitten toivoo aktiivisesti että joku vaikkapa parantuisi jostakin sairaudesta, pitää olla varma tieto siitä että se on oikein, eli hyvää. Mistäpä tavallinen tallustelija sellaisen varmasti tietäisi? Pitäisiköhän siinä olla jo maaginen "oivalluksen" tila, sellainen tietoisuudentila missä voi olla yhteydessä todelliseen tietoon, mutun sijasta. Ja onko sellaista tilaa. No, kun lukee tätäkin palstaa niin jotkut ovat sellaista toki kokeneet. Yhtäkkiä sitä vaan tietää jotain että näin se nyt sitten. - Qadesha
Dive kirjoitti:
luin pikaisesti tekstiäsi, ja mieleni teki heittää takaisin omat ajatukseni. olen vakaasti sitä mieltä, että "kauneus on katsojan silmissä", ja sama koskee mielestäni pahuutta. Kumpaakin on maailmassa, mutta niiden löytäminen riippuu ihmisestä itsestä, siitä, mihin kiinnittää oman huomion.
Siitä miten jokin (pahuus tai hyvyys) tulee ulos on mielestäni yhtä energistä. Jos olen vaikka suunnitellut mukavan yllätyksen tai ostanut lahjan ystävälle jouluksi, olen ihan täpinässä ja erittäin energinen, silloin huomio kohdistuu lasersäteen kaltaisesti yhteen henkilöön. mutta jos olen hymyilevä, se kohdistuu auringon tavoin kaikkiin. Sama koskee pahuutta, jos olen töykeä ja murjotan, pahuus leviää ympäristöön, mutta ei kovin voimakkaasti, kun taas jos suunnittelen ilkeitä jollekkin, se kohdistuu lasersäteen kaltaisesti ja tuhoaa yhtä kohdetta enemmän. Mutta se tuhoaa enemmän myös minusta itsestäni jotain, on paha olla, vaikka olisikin muka iloa vahingosta.
itsekkyydestä puheen ollen; on myös itsekästä tehdä toiselle pahaa, eikö?
Koskaanhan ei seurauksia voi tietää etukäteen, yhtälailla ajatellessani jollekkin pahaa, se saattaa kääntyä toiselle hyväksi tai tehdessäni jollekkin hyvää se saattaa kääntyä jollekkin pahaksi tai oikeasti olla sille tosi hyväkin juttu.
voisin kertoa itsestänikin jotain; Olen uskossa, mutta silti pohdiskelen paljon asioita. Se mitä minä saan uskosta Jumalaan on ollut todella positiivista. Minun ei tarvitse koskaan olla yksin. Minusta pidetään huolta. Minua rakastetaan. Minun ei tarvitse pelätä. tokihan koen ihmisenä yksinäisyyttä, peelkään... Mutta kun rukoilen ja kerron Jumalalle ajatukseni, on oloni aivan toinen. koen todella että minusta välitetään. On uskomatonta, vaikka olen yksi pieni ihminen täällä miljardien muiden joukossa, niin silti jumala ei unohda minua. Hän ei unohda ketään, joka hänelle on ojentanut käden. Ihminen valitsee sen, mitä haluaa. Itsekkin huomaan, kuinka jossain ongelmassa yrittää itse selviytyä ja yrittää ja yrittää, mutta ei saa selvitettyä ongelmia. Vasta viimekädessä heittää ne kädet ristiin ja rukoilee... sitä aina sitten ihmettelee, miksi ei heti tajunnut laittaa käsiä ristiin ja rukoilla Jumalaa. Ei älä ajattele, että Jumala antaisi heti sen mitä pyydät.. Hän vastaa, mutta omalla tavallaan, minulle tulee rauha, ja asiat järjestyy aina kumminkin jotenkin parhain päin.
Toivon sinunkin elämääsi auringonsäteitä lasein voimalla. kulje kohti valoa, pysyy varjot takana...Lähinnä ajattelin että hyvä jo luonnostaan pyrkii mahdollisimman laajaan hyvään, jolloin hyvän energia hajautuu kattamaan samantien vaikka koko maailmaa. Tällöin sen vaikutus on kenties vaikeampi havaita. Sensijaan pahaa tahtova ei voi käsitellä kerralla koko maailmaa, vaan hänen on keskityttävä yhteen kohteeseen saadakseen tuloksia aikaiseksi. Tällöin hänen toimintansa on täsmällisempää ja voimallisempaa, ja tulee vaikutelma että paha todellakin voittaa, paha onnistuu aina jne. Paha kello kauas kuuluu.
Tietysti ihan käytännön tasolla hyvänkin voi rajata täsmällisesti... Pakkoko se on lähteä koko maailmaa syleilemään. :) Mutta ainakin itseäni aina mietityttää että mikä nyt sitten todella olisi hyvää, oikein, kaunista, totuudellista etc. - joten siinä pohdiskellessa sitten päivä kuluukin ja jää koko hyvä tekemättä. Mutta mieluummin kuin teen jotain mistä jollain helkkarin ilveellä seuraisi jotain pahaa olen vaikka sitten kokonaan tekemättä mitään.
Tunteita en pitäisi hyvän tai pahan airueena ollenkaan. Ei pelkkä murjottava ihminen yleensä kovin kummoisia aikaan saa. Ne ovat ne aktiiviset teot mitkä vaikuttavat. Joko maagiset (kun nyt tällä palstalla ollaan), tai sitten ihan vaan tavalliset teot (kuten vaikkapa perheensä kirveellä teurastaminen, jos sellaiseen sairaaseen vihaan asti on edennyt).
Taikka mistäpä minä tiedän... Voihan se olla että jos mulkaisee kiukkuisesti kaupan kassaa, niin kassa ajattelee että tuossa oli se viimeinen pisara, ja menee kotiinsa ja hirttäytyy... Mutta mistä kaikesta sitten voi olla vastuussa, onkin eri asia.
(Minulla on aina tällaisia extreme-esimerkkejä...) - Riotandra
Dive kirjoitti:
luin pikaisesti tekstiäsi, ja mieleni teki heittää takaisin omat ajatukseni. olen vakaasti sitä mieltä, että "kauneus on katsojan silmissä", ja sama koskee mielestäni pahuutta. Kumpaakin on maailmassa, mutta niiden löytäminen riippuu ihmisestä itsestä, siitä, mihin kiinnittää oman huomion.
Siitä miten jokin (pahuus tai hyvyys) tulee ulos on mielestäni yhtä energistä. Jos olen vaikka suunnitellut mukavan yllätyksen tai ostanut lahjan ystävälle jouluksi, olen ihan täpinässä ja erittäin energinen, silloin huomio kohdistuu lasersäteen kaltaisesti yhteen henkilöön. mutta jos olen hymyilevä, se kohdistuu auringon tavoin kaikkiin. Sama koskee pahuutta, jos olen töykeä ja murjotan, pahuus leviää ympäristöön, mutta ei kovin voimakkaasti, kun taas jos suunnittelen ilkeitä jollekkin, se kohdistuu lasersäteen kaltaisesti ja tuhoaa yhtä kohdetta enemmän. Mutta se tuhoaa enemmän myös minusta itsestäni jotain, on paha olla, vaikka olisikin muka iloa vahingosta.
itsekkyydestä puheen ollen; on myös itsekästä tehdä toiselle pahaa, eikö?
Koskaanhan ei seurauksia voi tietää etukäteen, yhtälailla ajatellessani jollekkin pahaa, se saattaa kääntyä toiselle hyväksi tai tehdessäni jollekkin hyvää se saattaa kääntyä jollekkin pahaksi tai oikeasti olla sille tosi hyväkin juttu.
voisin kertoa itsestänikin jotain; Olen uskossa, mutta silti pohdiskelen paljon asioita. Se mitä minä saan uskosta Jumalaan on ollut todella positiivista. Minun ei tarvitse koskaan olla yksin. Minusta pidetään huolta. Minua rakastetaan. Minun ei tarvitse pelätä. tokihan koen ihmisenä yksinäisyyttä, peelkään... Mutta kun rukoilen ja kerron Jumalalle ajatukseni, on oloni aivan toinen. koen todella että minusta välitetään. On uskomatonta, vaikka olen yksi pieni ihminen täällä miljardien muiden joukossa, niin silti jumala ei unohda minua. Hän ei unohda ketään, joka hänelle on ojentanut käden. Ihminen valitsee sen, mitä haluaa. Itsekkin huomaan, kuinka jossain ongelmassa yrittää itse selviytyä ja yrittää ja yrittää, mutta ei saa selvitettyä ongelmia. Vasta viimekädessä heittää ne kädet ristiin ja rukoilee... sitä aina sitten ihmettelee, miksi ei heti tajunnut laittaa käsiä ristiin ja rukoilla Jumalaa. Ei älä ajattele, että Jumala antaisi heti sen mitä pyydät.. Hän vastaa, mutta omalla tavallaan, minulle tulee rauha, ja asiat järjestyy aina kumminkin jotenkin parhain päin.
Toivon sinunkin elämääsi auringonsäteitä lasein voimalla. kulje kohti valoa, pysyy varjot takana...Minusta on erittäin selkeää se, että hyvä ja paha eivät ole toisistaan erillisiä eivätkä toisilleen vastakkaisia energioita. Ne ovat yhtä ja samaa energiaa, ja tosiaankin vain "katsojan silmä" antaa niille hyvän tai pahan nimilapun.
Minusta jumalien rukoileminen on melkoista energian hukkaa. Joillakin ihmisillä on varaa siihen, joillakin on omasta takaa niin vähän energiaa että sitä ei kannattaisi tuhlata niin hyödyttömään tekoon. On aikamoista itsepetosta ajatella, että ihmisten keksimä jumaluus tosiaan vaivautuisi pitämään silmällä joka ikistä yksilöä (vaikka ihmisten keksimässä Raamatussa niin väitetäänkin) ja funtsimaan kannattaisiko sen nimenomaisen yksilön kohdalla toteuttaa rukouksen pyyntö/toive vai ei. Mutta kas, ihminen on niin nokkela, että hän kyllä keksii syyn miksi jumala auttoi tai sitten ei. Ihminenhän tietää mitä ko. jumala ajattelee ja tekee tai ei tee ja miksi. Miksi ei tietäisi, hänhän on kehitellyt jumalansa itse. Siinä ei toki olekaan mitään pahaa, noin äkikseltään ajateltuna. Mutta mutta, se jumala kun herkästi käskee ihmisen tehdä toiselle ihmiselle jotain, joka jonkun mielestä onkin kammottava hirmuteko. Esimerkkejä ei tarvitse hakea kaukaa, ajassa eikä tilassa. Tämä on loputonta rämettä tarvottavaksi, ja energiaa kuluu taas hukkaan.
Mitäkö pahaa energian hukkaamisessa sitten on? Vain sellainen jolla ei ole energiaa yhtään enempää kuin hengissä kituuttamiseensa tarvitsee,joutuu kyselemään tällaista asiaa.
Ajatus hyvästä ja pahasta on ns. omantunnon asia. Omatunto taas on ympäröivän yhteiskunnan odotusten ja normien tuote. Sitä ei ole kenelläkään syntyessään, mutta sen siemen kylvetään pikku piltin mieleen heti syntymän jälkeen, ja siitä se sitten lähtee kasvamaan ja kehittymään niin että ihmisestä tulee ikäänkuin sammutettu omana itsenään. Omatuntohan harvoin sanoo mitä ihminen itse haluaa tai tahtoo, vaan se on automaatti joka panee kieltojen ja käskyjen levyn pyörimään heti kun vähäinenkin tarve ilmenee: sinun ei pidä tekemän / sinun pitää tekemän - loputtomiin. Ja jos joku kehtaa/tohtii kyseenalaistaa sen, hänen täytyy vasta paha ollakin, ettei suorastaan saatananpalvoja.
- kysyvä
Olen saanut lukea teiltä. Pitkästä aikaa eksyin tänne ja ilokseni huomasin, että monet ovat vastailleet. Kiitän kaikkia yhteisesti. Monet asiat ovat saaneet lisävalaistusta.
On vain niin vaikeasti ymmärrettävää, että omasta mielestäni en ole halunnut kenellekään koskaan mitään pahaa. (tulikohan nyt valehdeltua) Mutta kuitenkin joudun kulkemaan elämäni kivistä polkua pitkin. Vastoinkäymiset seuraavat toisiaan. Ehkä onkin lapsellinen ajatus, että kun elää "kiltisti" saa siitä jonkinlaisen palkkion.
Kirjoitin lapseni kuolemasta aiemmin ja siitä, kuinka vaistosin sairaanhoitajassa joka antoi hänelle viiimeisen pillerin "pahaa".
Ehkäpä se oli vain oma tiedostamaton aavistukseni siitä, että tuo henkilö liittyy lapseni kuolemaan.
Nimimerkki "Valonkantaja". Sinulla oli samanlaisia kokemuksia saatananpalvojien nettisivuista kuin minulla mustasta raamatusta.
Jokin saa aikaan tällaisia asioita, joita kumpikin koimme. Oli se sitten oma mieli, tai joidenkin mielestä noiden höphöpö kirjojen/palstojen sisältämä näkymäytön "voima".
Ja sanon vaan, että vaikka kuinka onkin lorukirja joidenkin mielestä, sitä ei pidä käteensä ottaa. Jos nimittäin on psyykeltään herkkä. En usko, että asiasta seuraa mitään hyvää. Lienekö oman pään heikkoutta vai mitä, mutta sen kanssa saattaa heikompi seota.
Näin muuten viiime viikolla kamalan painajaisen. Siinä demoni, joka oli kirkkaanpunaisen karvattoman kissan hahmossa ja kiusasi minua. Se oli hyvin ylimielinen ja tunkeutui mieleeni ja tuli välillä ulos.
Vain näyttääkseen, että minä olen hänen hallinnassaan, enkä voi vapautua. Yritin rukoilla, mutta sanat eivät tahtoneet tulla ulos suusta. Kuitenkin sain lopulta huudettua Jumalaa avuksi. Demoni ei pitänyt siitä. Se etääntyi. Mutta aloitti kohta uuden "hyökkäyksen". Uni oli erittäin ahdistava ja huusin siinä monta kertaa. Mielestäni lujaa. Lopulta sain rukoiltua unessani helpommin. Sitten oloni myös tuli paremmaksi.
Aamulla vaimoni kertoi, että olin puhunut unissani monta kertaa, mutta hän ei ollut saanut selvää sanoista.
Vähän nämä jutut pelottavat, mutta täytyy lisätä rukoilemista ja uskomista hyvään.
On tässä sattunut muutakin. Meinasin hukkua tulvivassa joessa, mutta silloinkin jokin auttoi minut voimakkaasta virrasta suvantopaikkaan, josta jaksoin rantaan. Jälkeenpäin ajattelin, että vielä ei ollut aikani lähteä. Tai sitten se oli se suojelusenkeli...
Muuten olen sitä mieltä, että on etukäteen määrätty, koska meidän tulee lähteä tästä elämästä. Niin monta kertaa olen ollut lähellä kuolemaa. Esim. liikenteessä. Nopeutta lähes parisataa, liukas tie ja yht'äkkiä edessä pysähtyvä auto. Vastaantulevaa liikennettä. Jarrupolkaisu. Mitään ei tapahdu. Sekunnin osia myöhemmin havahdun, että olin mahtunut ohittamaan pysähtyneen auton ilman onnettomuutta. Ohittamani ja vastaantulleen rekan väliin
ei olisi mahtunut kummallekaan puolelle kuin maanantain Hesari.
Toisen kerran kerrostalon katolta putosi varmaan tonni jäätä viereeni. Jos olisin seissyt metrinkin eri paikassa, olisin jäänyt jään alle.
Näiden perusteella olen ajatellut, että kuolemahetkemme on määrätty edeltä "jossakin".
Muuten: Syy lapseni kuolemaan ei selvinnyt ruumiinavauksessa. Surullista. Edellisenä iltana hän oli kotiinlähtokunnossa sairaalassa, mutta aamulla nukkui pois.
Uskon kuitenkin, että hänen on parempi olla siellä missä nyt onkin, kuin täällä pahassa maailmassa. Sairauksiensa vuoksi hänen elämänsä täällä ei ollut helppoa.
Rukoilemisesta vielä. Olen itsekin huomannut sen auttavan muulloinkin kuin unessa...
Voimia kaikille, ystävät. Ja Jumalan siunausta niille, jotka sen haluavat ottaa vastaan.- Qadesha
>Muuten olen sitä mieltä, että on etukäteen määrätty, koska meidän tulee lähteä tästä elämästä.
Niin sittenhän lapsesi kuoli, koska hänen aikansa oli tullut? Miksi siihen tarvittaisiin joku pahan agentti???
Itse toivotan sisäistä logiikkaa sinulle, vaikka murhe olisikin musta. - Kysyvä
Qadesha kirjoitti:
>Muuten olen sitä mieltä, että on etukäteen määrätty, koska meidän tulee lähteä tästä elämästä.
Niin sittenhän lapsesi kuoli, koska hänen aikansa oli tullut? Miksi siihen tarvittaisiin joku pahan agentti???
Itse toivotan sisäistä logiikkaa sinulle, vaikka murhe olisikin musta.Olet ihan oikeassa. Huomasin kirjoittaessani, että "pahan lähettiläs" teoriani hieman ontuu. Jos ja kun lapseni piti kuolla.
Mutta jatketaan ajatusleikittelyä. Silloinkun "joku" on päättänyt kohtaloistamme, ehkä hän päätti myös silloin lapseni elämän päättävän "pahan sairaanhoitajan"
Samalla tavalla, kun "se" ajoitti keväällä rekka-auton ja bussin kohtaamisen Konginkankaalla.
Pohdin paljon asioita ja etsin asioille selityksiä. Välillä menee metsään niin , että kahisee.
Olen oppinut olemaan nöyrä. Anteeksi, mutta olen aistivinani sinussa jotakin negatiivisia energia-aaltoja minua kohtaan. Miksi?
Murheeni on tosiaan musta. Toivon että sinun magiasi on valkoista. - Qadesha
Kysyvä kirjoitti:
Olet ihan oikeassa. Huomasin kirjoittaessani, että "pahan lähettiläs" teoriani hieman ontuu. Jos ja kun lapseni piti kuolla.
Mutta jatketaan ajatusleikittelyä. Silloinkun "joku" on päättänyt kohtaloistamme, ehkä hän päätti myös silloin lapseni elämän päättävän "pahan sairaanhoitajan"
Samalla tavalla, kun "se" ajoitti keväällä rekka-auton ja bussin kohtaamisen Konginkankaalla.
Pohdin paljon asioita ja etsin asioille selityksiä. Välillä menee metsään niin , että kahisee.
Olen oppinut olemaan nöyrä. Anteeksi, mutta olen aistivinani sinussa jotakin negatiivisia energia-aaltoja minua kohtaan. Miksi?
Murheeni on tosiaan musta. Toivon että sinun magiasi on valkoista.Minulle tulee kieltämättä vähän turhautunut olo kun kuulen tarinoita pelosta. Kun ihminen pelkää, hän etsii suojaa rukouksista, jumalista ja sen sellaisesta, ja sitten hänelle kuitenkin sattuu kaikenlaista inhottavaa. Varsinkin jos hän ei kykene selittämään itselleen että miksi tapahtuu, hän pelkää vielä enemmän, ja rukoilee kahta kiihkeämmin.
Minusta tämä kuulostaa ihan kilpavarustelulta.
Jos usko tuo suojaa, minkä takia uskovaiset kertovat eniten kauhujuttuja lähimmäisilleen, ja tuntuvat pelkäävän eniten kaikkea mahdollista?
Mahdollinen negatiivisuuteni kohdistuu juuri tähän: mitä järkeä on pelätä koko ajan? Eikö usko, Jeesus, Muhammed etc. ole minkään väärtti, kun se ei tuo ihmiselle mitään muuta kuin pelkoa?
(Älä ota tätä niin henk.koht., tuli vaan tässä mieleeni taas kerran.) - Valonkantaja
Nyt olen hieman "ymmälläni" sillä en ole mitään kirjoitellut saatananpalvojien nettisivuista... En ole kyseisillä sivuilla ikinä käynyt... Taisi olla tarkoitettu toiselle nimimerkille joka tässä niistä kirjoitti... No ei sen niin väliä, ajattelin vain oikaista...
Rukous tosiaan auttaa.
Valoa ja rakkautta sinulle! - Valonkantaja
Qadesha kirjoitti:
Minulle tulee kieltämättä vähän turhautunut olo kun kuulen tarinoita pelosta. Kun ihminen pelkää, hän etsii suojaa rukouksista, jumalista ja sen sellaisesta, ja sitten hänelle kuitenkin sattuu kaikenlaista inhottavaa. Varsinkin jos hän ei kykene selittämään itselleen että miksi tapahtuu, hän pelkää vielä enemmän, ja rukoilee kahta kiihkeämmin.
Minusta tämä kuulostaa ihan kilpavarustelulta.
Jos usko tuo suojaa, minkä takia uskovaiset kertovat eniten kauhujuttuja lähimmäisilleen, ja tuntuvat pelkäävän eniten kaikkea mahdollista?
Mahdollinen negatiivisuuteni kohdistuu juuri tähän: mitä järkeä on pelätä koko ajan? Eikö usko, Jeesus, Muhammed etc. ole minkään väärtti, kun se ei tuo ihmiselle mitään muuta kuin pelkoa?
(Älä ota tätä niin henk.koht., tuli vaan tässä mieleeni taas kerran.)Voi rukoilla Korkeampaa voimaa, Luojaa, Jumalaa tai miksi sitä ikinä kukaan haluaakaan nimittää omaamatta mitään sen kummempia pelkoja. Jos ihminen vielä epätäydellisenä ei aina oikein tiedä mitä tehdä ja mihin mennä joten silloin voi olla paikallaan rukoilla ja pyytää apua/voimia ja suuntaa tielleen jos on "hukassa" tai niin väsynyt että tuntee ettei jaksa. Ihminen kun aina ei epätäydellisenä edes välttämättä tiedosta mikä on hänelle parhaaksi, silloin voi pyytää korkeimman johdatusta ja ymmärrystä tajuta kaikkea. Ei kai siinä Qadesha ole mitään tarpeetonta tai tarvitse olla pelkojen kanssa tekemistä? Ja katsos kun kukin muutenkin elää tavallaan ja omalla "tasollaan". ;)
Elämä toki kantaa rukouksin tai ilmankin. Ja tietyssä vaiheessa, "tasolla" varsinaisia rukouksia ei edes tarvitse. Sillä koko eläminen on vertauskuvallisesti rukousta. Jatkuvaa voimaa ja johdatusta. =)
Rakkautta ja valoa! =) - Qadesha
Valonkantaja kirjoitti:
Voi rukoilla Korkeampaa voimaa, Luojaa, Jumalaa tai miksi sitä ikinä kukaan haluaakaan nimittää omaamatta mitään sen kummempia pelkoja. Jos ihminen vielä epätäydellisenä ei aina oikein tiedä mitä tehdä ja mihin mennä joten silloin voi olla paikallaan rukoilla ja pyytää apua/voimia ja suuntaa tielleen jos on "hukassa" tai niin väsynyt että tuntee ettei jaksa. Ihminen kun aina ei epätäydellisenä edes välttämättä tiedosta mikä on hänelle parhaaksi, silloin voi pyytää korkeimman johdatusta ja ymmärrystä tajuta kaikkea. Ei kai siinä Qadesha ole mitään tarpeetonta tai tarvitse olla pelkojen kanssa tekemistä? Ja katsos kun kukin muutenkin elää tavallaan ja omalla "tasollaan". ;)
Elämä toki kantaa rukouksin tai ilmankin. Ja tietyssä vaiheessa, "tasolla" varsinaisia rukouksia ei edes tarvitse. Sillä koko eläminen on vertauskuvallisesti rukousta. Jatkuvaa voimaa ja johdatusta. =)
Rakkautta ja valoa! =)Olen tavannut uskovaisen jolla oli selvästi rauha sydämessään. Mutta enemmän olen tavannut uskovaisia joilla on pelko sydämessään. He puhuvat saatanasta, demoneista, maailmanlopusta, viimeisistä päivistä etc. Ja erittäin paljon saa lukea kaikkien uskontojen uskovaisista jotka kiihkoilevat kaikkea vastaan ja kukin "sen oikean oppinsa" puolesta.
Tästä helposti tulee johtopäätös että uskominen jotenkin liittyy tarpeeseen nähdä elämä loppumattomana vastavoimien välisenä taisteluna.
>Elämä toki kantaa rukouksin tai ilmankin. Ja tietyssä vaiheessa, "tasolla" varsinaisia rukouksia ei edes tarvitse. Sillä koko eläminen on vertauskuvallisesti rukousta. Jatkuvaa voimaa ja johdatusta. =)
Niin juuri. - välipala
Kysyvä kirjoitti:
Olet ihan oikeassa. Huomasin kirjoittaessani, että "pahan lähettiläs" teoriani hieman ontuu. Jos ja kun lapseni piti kuolla.
Mutta jatketaan ajatusleikittelyä. Silloinkun "joku" on päättänyt kohtaloistamme, ehkä hän päätti myös silloin lapseni elämän päättävän "pahan sairaanhoitajan"
Samalla tavalla, kun "se" ajoitti keväällä rekka-auton ja bussin kohtaamisen Konginkankaalla.
Pohdin paljon asioita ja etsin asioille selityksiä. Välillä menee metsään niin , että kahisee.
Olen oppinut olemaan nöyrä. Anteeksi, mutta olen aistivinani sinussa jotakin negatiivisia energia-aaltoja minua kohtaan. Miksi?
Murheeni on tosiaan musta. Toivon että sinun magiasi on valkoista. - kysyvä
Valonkantaja kirjoitti:
Nyt olen hieman "ymmälläni" sillä en ole mitään kirjoitellut saatananpalvojien nettisivuista... En ole kyseisillä sivuilla ikinä käynyt... Taisi olla tarkoitettu toiselle nimimerkille joka tässä niistä kirjoitti... No ei sen niin väliä, ajattelin vain oikaista...
Rukous tosiaan auttaa.
Valoa ja rakkautta sinulle!nimimerkki "ihmettelijä", oli se jolla oli samoja kokemuksia, anteeksi sekaannus.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Nurmossa kuoli 2 Lasta..
Autokolarissa. Näin kertovat iltapäivälehdet juuri nyt. 22.11. Ja aina ennen Joulua näitä tulee. . .563161Vanhalle ukon rähjälle
Satutit mua niin paljon kun erottiin. Oletko todella niin itsekäs että kuvittelet että huolisin sut kaiken tapahtuneen472901Maisa on SALAKUVATTU huumepoliisinsa kanssa!
https://www.seiska.fi/vain-seiskassa/ensimmainen-yhteiskuva-maisa-torpan-ja-poliisikullan-lahiorakkaus-roihuaa/15256631242719Mikko Koivu yrittää pestä mustan valkoiseksi
Ilmeisesti huomannut, että Helenan tukijoukot kasvaa kasvamistaan. Riistakamera paljasti hiljattain kylmän totuuden Mi3541817- 711094
Ensitreffit Hai rehellisenä - Tämä intiimiyden muoto puuttui suhteesta Annan kanssa: "Meillä ei..."
Hai ja Anna eivät jatkaneet avioliittoaan Ensitreffit-sarjassa. Olisiko mielestäsi tällä parilla ollut mahdollisuus aito101081Purra hermostui A-studiossa
Purra huusi ja tärisi A-studiossa 21.11.-24. Ei kykene asialliseen keskusteluun.193971- 44819
Miksi pankkitunnuksilla kaikkialle
Miksi rahaliikenteen palveluiden tunnukset vaaditaan miltei kaikkeen yleiseen asiointiin Suomessa? Kenen etu on se, että101812Joel Harkimo seuraa Martina Aitolehden jalanjälkiä!
Oho, aikamoinen yllätys, että Joel Jolle Harkimo on lähtenyt Iholla-ohjelmaan. Tässähän hän seuraa mm. Martina Aitolehde26810