Hei!
Olen sosiaalityön opiskelija Jyväskylän yliopistossa. Pro gradu – tutkielmani varten haluan haastatella biologisia äitejä siitä, miten he ovat kokeneet lapsensa huostaanoton.
Tutkimukseni tarkoituksena on siis saada tietoa siitä, miten äidit ovat kokeneet lapsensa huostaanoton. Olen kiinnostunut kuulemaan millainen kokemus lapsesi huostaanotto on ollut juuri Sinulle! Haluan kuulla kokemuksiasi, vaikka huostaanotosta olisi jo pitkä aika, tai vaikka lapsesi huostaanotto olisi jo päättynyt.
Pidän biologisten äitien näkemysten esilletuominen tärkeänä. Tutkimukseni kautta haluan saada äitien kokemukset näkyviksi ja kuulluksi. Uskon että me sosiaalityössä sekä lasten ja perheiden kanssa työskentelevät hyötyvät äitien kokemusten kuulemisesta. Aiheesta on tehty vain vähän aiempaa tutkimusta.
Haastattelut voidaan toteuttaa Sinulle sopivana ajankohtana. Me voimme tavata Sinun kotonasi tai muulla sopivalla paikalla. Teen haastattelut mieluiten Pohjanmaalla/ Länsi-Suomen alueella. Haastattelulle tulisi varata aikaa vähintään puolitoista tuntia. Tarvittaessa haastattelua voidaan tehdä kahdella eri kerralla. Äänitän haastattelun työni helpottamiseksi ja myös siksi että voisimme keskustella mahdollisimman sujuvasti ja luontevasti.
Tutkimus on täysin luottamuksellinen. Haastattelussa saatu tieto ei käsittele kukaan muu kuin minä. Kaikki mainitut nimet ja muut tiedot, jotka ovat mahdollisesti tunnistettavissa, muutetaan valmiiseen työhön. Kenenkään tarina ei esiinny kokonaisuudessaan, ja kaikki haastateltavat voivat olla täysin anonyyminä.
Olisin kiitollinen avustasi. Jos haluat osallistua tutkimukseen, toivoisin yhteydenottoasi sähköpostitse mahdollisimman pian, jotta voisimme sopia haastatteluajankohdan. Vastaan mielelläni myös tutkimukseen liittyviin kysymyksiin. Kiitos osallistumisesta jo etukäteen!
Ystävällisin terveisin!
Heidi Jansson
[email protected]
Olen sosiaalityön opiskelija Jyväskylän yliopistossa. Pro gradu – tutkielmani varten haluan haastatella biologisia äitejä siitä, miten he ovat kokeneet lapsensa huostaanoton.
Tutkimukseni tarkoituksena on siis saada tietoa siitä, miten äidit ovat kokeneet lapsensa huostaanoton. Olen kiinnostunut kuulemaan millainen kokemus lapsesi huostaanotto on ollut juuri Sinulle! Haluan kuulla kokemuksiasi, vaikka huostaanotosta olisi jo pitkä aika, tai vaikka lapsesi huostaanotto olisi jo päättynyt.
Pidän biologisten äitien näkemysten esilletuominen tärkeänä. Tutkimukseni kautta haluan saada äitien kokemukset näkyviksi ja kuulluksi. Uskon että me sosiaalityössä sekä lasten ja perheiden kanssa työskentelevät hyötyvät äitien kokemusten kuulemisesta. Aiheesta on tehty vain vähän aiempaa tutkimusta.
Haastattelut voidaan toteuttaa Sinulle sopivana ajankohtana. Me voimme tavata Sinun kotonasi tai muulla sopivalla paikalla. Teen haastattelut mieluiten Pohjanmaalla/ Länsi-Suomen alueella. Haastattelulle tulisi varata aikaa vähintään puolitoista tuntia. Tarvittaessa haastattelua voidaan tehdä kahdella eri kerralla. Äänitän haastattelun työni helpottamiseksi ja myös siksi että voisimme keskustella mahdollisimman sujuvasti ja luontevasti.
Tutkimus on täysin luottamuksellinen. Haastattelussa saatu tieto ei käsittele kukaan muu kuin minä. Kaikki mainitut nimet ja muut tiedot, jotka ovat mahdollisesti tunnistettavissa, muutetaan valmiiseen työhön. Kenenkään tarina ei esiinny kokonaisuudessaan, ja kaikki haastateltavat voivat olla täysin anonyyminä.
Olisin kiitollinen avustasi. Jos haluat osallistua tutkimukseen, toivoisin yhteydenottoasi sähköpostitse mahdollisimman pian, jotta voisimme sopia haastatteluajankohdan. Vastaan mielelläni myös tutkimukseen liittyviin kysymyksiin. Kiitos osallistumisesta jo etukäteen!
Ystävällisin terveisin!
Heidi Jansson
[email protected]
Vastaukset 16
Vanhimmat
Jotta voisit saada relistisen tutkimuksen sinun pitäisi tutustua "lastensuojelun historiaan" 1970- luvulta lähtien, jolloinka luotiin Huolen ja Varhaisen puuttumisen ideologiat ja Filosofiat.
Nyt monet tahot ovat heränneet ja ovat alkaneet kouluttamaan sosiaali-alan työntekijöitä.
YLE -Suora linja ohjelmassa keskustelu aiheena
Huostaanotetut lapset haluavat parempaa tietoa omasta tilanteestaaan.
Haastateltavana Lpsiasiavaltuutettu Marja Kaisa Aula.
http://yle.fi/uutiset/leimaako_huostaanotto_lapsen/6311374
--------
Voisin mielelläni olla haastateltavana, mutta valitettavasti asun pääkaupunkiseudulla.
Yle Suora linja TV2 tänään klo 19.20.
Onko meillä ennakkoluuloja huostaanotettuja lapsia kohtaan.
Laitoin palautetta toimittajalla ja hän haastatteli ohjelmaan Stakesin tutkimusprofessori Tom Arnkiliä, joka loi huoltehn ja varhaisten puuttmisen ideologeihin, mutta jotka sosiaalityöntekijät tulkitsivat täysin väärin.
Lisätietoa.
http://yle.fi/uutiset/onko_meilla_ennakkoluuloja_huostaanotettuja_lapsia_kohtaan/6311374
-------
Hei kysymysmerkki!
Kiva että haluat osallistua haastatteluun! Voin tulla myös pääkaupunkiseudulle. Otathan yhteyttä sähköpostitse niin sovitaan sopiva aika ja paikka.
Heidi
Minusta on sietämätöntä lukea puhekielistä tekstiä, jota näihin tutkimuksiin perinteisesti on laitettu.
Itse voisin kirjoittaa täydellistä äidinkieltä.
Niinku...
Huostaanotetut nuoret kohtaavat mielivaltaisia rangaistuksia.
Sijaishuollossa käytetään yhä lainvastaisia rajoitusmenetelmiä. Osa perhe-, tai laitoshoidossa eläneistä nuorista on oman kertomuksensa mukaan kokenut joukkorangaistuksia ja esimerkiksi ruoalla rankaisemista.
YLE uutiset 27.9.2012.
http://yle.fi/uutiset/huostaanotetut_nuoret_kohtaavat_mielivaltaisia_rangaistuksia/6311827
-----------
Kyllä minä tiedän. Kollektiivisia sanktioita käytetään.
Lapsen vieraannuttamisesta toisesta vanhemmasta yleensä isästä avioeriussa ja huoltajuusriidoissa aktivoivat miesjärjestöt protestoimaan isien ja lasten huonoa asemaa vastaan.
Isät vaativat tapamisoikeuden rikkomista rangaistavaksi.
Helsingin uutiset 12.3.2012.
http://www.helsinginuutiset.fi/artikkeli/98079-isat-vaativat-tapaamisoikeuden-rikkomisesta-rangaistava
-------
Jyväskylän yliopiston tutkimuksia.
Äidin kokemuksia huostaanoton jälkeen.
Tässä löytyy useampia tutkimuksia otsakkeessa Samankaltaisia tutkimuksia.
https://jyx.jyu.fi/dspace/handle/123456789/38281
--------
Huostaanotetut lapset ja nuoret pääsevät ääneen.
Mikäli lasten ja nuorten huostaanottoja on salailtu ja piiloitelu, ei asioista ole ollut olemassa asiallista tietoa.
Lapsiasiavltuutettu tiedote -allkirjoittajana ei ole Lapsiasiavaltuutettu, vaan Jaana Tervo, joka on suhtautunut kriittisesti lasten ja nuorten kohteluun.
Lapsiasiavaltuutettu tiedoite.
http://www.lapsiasia.fi/nyt/tiedotteet/tiedote/-/view/1566695
---------
Pro gradussa tarvitaan tuoreita näkökulmia.
Suomen Mielenterveyslehti 2/2012.
Perhesurmiin uusia näkökulmia
Yhteiskunnassamme on vahva mielikuva miehestä väkivallan tekijänä ja tappajana, ja jo nuorena miehet opetetaan tuntemaan syyllisyyttä omasta sukupuolestaan.
Olemme lukeneet ja nähneet parin vuoden sisällä liian monta kertomusta, kuinka tavallisen perheen elämä päättyy, kun isä tappaa lapset, puolison ja lopuksi itsensä. Mediassa perhesurmissa näyttää toistuvan sama kaava. Tapahtumat tulevat lähipiirille lähes aina yllätyksenä. Kukaan ei olisi voinut kuvitellakaan, että juuri tämä isä pystyisi tappamaan omat lapset ja puolison.
Median lisäksi tilastot todistavat, että miesten maailmassa on paljon vialla. Vuosina 2003–2008 peräti 88 prosentissa henkirikosepäilyissä pääepäiltynä oli mies. Henkirikokset ovat tyypillisesti miesten välistä väkivaltaa ja usein päihteillä on osuutta asiaan.
Yhtä usein lähisuhdeväkivallan kohteina
Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen Martti Lehden kokoaman Henkirikoskatsaus 2010:n mukaan vuosina 2002–2009 Suomessa surmattiin 46 alle 15-vuotiasta lasta. 63 prosenttia lapsista oli äidin surmaamia ja 28 prosenttia isän. Oma äiti on siis tilastotietojen mukaan todennäköisin alle 15-vuotiaan lapsen surmaaja.
Ensi- ja turvakotien liitossa vuosina 2004–2008 Vaiettu naiseus -projektia vetäneen psykologi Hannele Törrösen mielestä tähän on hyvä pysähtyä hetkeksi.
– Yhteiskunnassamme on vahva mielikuva miehestä tappajana ja väkivallan tekijänä. Suurimmassa osassa tapauksista näin onkin, mutta myös nainen kykenee väkivaltaan. Meidän olisi hyvä hyväksyä tämä tosiasia, eikä sen hyväksyminen vähennä yhtään miesten tekemän väkivallan tuomittavuutta.
Poliisiammattikorkeakoulussa tutkittiin vuonna 2008 lasten ja nuorten väkivaltakokemuksia. Tutkimuksesta selvisi, että lapset ja nuoret näkevät kotonaan yhtä paljon niin äitien kuin isien tekemiä fyysisiä väkivallantekoja. Euroopan kriminaalipolitiikan instituutin tutkimuksessa Tuhansien iskujen maa todetaan myös, että parisuhteissaan suomalaiset miehet ja naiset joutuvat yhtä usein väkivallan kohteiksi.
– Kyse saattaakin olla siitä, että haluamme suojella kuvaa naisesta hoivaajana. Naiset tekevät edelleen enemmistön kaikesta hoivasta ja huolenpidosta niin kodeissa kuin muuallakin. Kuka meistä haluaisi ajatella, että jättää rakkaimpansa pedon kynsiin, aprikoi Törrönen.
Jokainen kykenee hyvää ja pahaan
Perhesurmien takia sisäisen turvallisuuden ministerityöryhmä käynnisti selvityksen perhe- ja lastensurmista. Selvitys on varmasti paikallaan. Toivottavasti selvitystyötä tekevä THL:n lähisuhde- ja perheväkivallan vähentämisyksikkö löytää uusia näkökulmia surmiin.
Väkivaltatyössä päästäisiin iso harppaus eteenpäin, jos uskallettaisiin tunnustaa, että jokainen ihminen kykenee niin hyvään kuin pahaan. Miehen näkeminen väkivaltaisena ja naisen näkeminen uhrina ei ole kovin hedelmällinen lähtökohta.
– Nykyisellään esimerkiksi neuvoloissa ei kysytä onko äidillä vaikeuksia hillitä raivoaan lapsen tai puolison kanssa. Sen sijaan kysytään käyttäytyykö puoliso väkivaltaisesti tai uhkaavasti, muistuttaa Törrönen.
Hannele Törrösen mielestä aika voisi olla kypsä sille, että lopetettaisiin patriarkaatin syyttäminen kaikesta maailman pahuudesta. On kohtuutonta, että nuoret miehet opetetaan tuntemaan syyllisyyttä omasta sukupuolestaan.
– Perheissä tapahtuu kaiken aikaa ja kaikenlaista. Kohdataan äidit ja isät tasaveroisina kasvattajina ja tuetaan heitä kasvatustyössä, myös kriiseissä ja ongelmissa.
Perhesurmat otsikoissa
Perhesurmauutisointia tutkinut Pasi Kivioja muistuttaa, että surmista puhuttaessa mutu-tieto saa helposti vallan. Perhesurmauutisointi on nykyisin hillittyä 2000-luvun alkuun verrattuna.
Lukijat kokevat perhesurmat erityisen ahdistavaksi ja niihin suhtaudutaan torjuvammin kuin muihin rikosuutisiin. Kevään 2006 keskustelu lööppien väkivallasta herätti toimituksia miettimään enemmän asiaa ja linja on muuttunut aiempaa varovaisemmaksi.
– Jopa yksittäisiä sanoja, kuten äiti tai isä, vältetään käyttämästä lööpeissä näissä yhteyksissä.
Yksi selvä myönteinen puoli perhesurmauutisoinnin voimistumisella on. Käsittämättömien rikosten inhimilliset motiivit ovat tulleet näkyviksi ja niistä on ryhdytty keskustelemaan, kertoo Kivioja.
Pasi Kivioja työskentelee nykyisin toimituksellisista asioista vastaavana johtajana Sanomalehtien Liitossa. Kiviojan tutkimus on verkossa: http://tampub.uta.fi/tiedotusoppi/978-951-44-7496-5.pdf
Tekstit: Sami Liukkonen
-------
Pro gradussa olisi syytä ottaa huomioon myös se, että isät eivät hyväksy, enään, että heitä ja heidän lapsiaan käytetään häikäilemättömästi pelinappuloina avioeroissa.
Isät vaativat lapsen tapaamisoikeuden estämistä rangaistavaksi.
Noin 30.000 lasta kokee avioeron vuosittain. Kolmannes lapsista on syntynyt onnellisten tähtien alla, he saavat eron jälkeen tavata molempia vanhempia, kaksi kolmasosaa menettää toisen vanhempansa osittain tai kokonaan.
Turkulainen lehti 12.3.2012.
http://www.turkulainen.fi/artikkeli/98079-isat-vaativat-tapaamisoikeuden-rikkomisesta-rangaistava
------
Myös ammattikoulut ja Aven Oy järjestö ovat nousseet vastustamaan nykyistä perhepolitiikkaa.
Lahden ammattikorkekoulu- isät pois paitsiosta projekti.
Tasa-arvoa erovanhemmuuteen - isät pois paitsiosta
Tavoite
Projektin tavoitteena oli tuottaa koulutus, joka lisäsi ammattilaisten kykyä arvioida isän tai äidin soveltuvuutta huoltajuuteen ilman sukupuoleen liitettyjä stereotypisiä käsityksiä. Projektin painopisteenä oli isänäkökulman lisääminen ammattilaisten työhön siten, että miesten ja naisten tasa-arvoisuus toteutuisi myös erotilanteissa entistä paremmin. Työn ja perhe-elämän yhteensovittamisella voitiin parantaa isän osallistumista lasten elämään.
Eroperheiden vanhempien hoivavastuun tasapuolisempi jakautuminen ja isän roolin vahvistaminen lisäsi miesten ja naisten tasa-arvoisuutta työelämässä.
Kohderyhmät
•Suomen sosiaalialan ammattilaiset, jotka työskentelevät eroperheiden kanssa
Välilliset kohderyhmät
•Eroperheet
•Eroperheiden työnantajat
•Eroperheiden lasten hoitopaikat
•Työterveyshuolto
•Kouluterveydenhuolto
•Neuvolat
•Huoltajuuspäätöksiä tekevät tuomarit
•Maahanmuuttajatyön viranomaiset
•Sosiaalialan koulutusta järjestävät oppilaitokset
Projektin toteutusaika: 1.1.2010 - 31.12.2011
Rahoittaja: ESR/STM
Lisätietoja
Projektipalvelut
Pia Karjalainen, projektipalvelupäällikkö
gsm 050 502 0623
projektipalvelut[a]lamk.fi
-------
Miesnäkökulmaa tarvitaan lastensuojeluun
Mielenterveysseura.
Tiedotteet
31.8.2012 14.41
Palveluihin tarvitaan miesnäkökulmaa
Perhe- ja lapsensurmien taustoista eilen 30.8. julkistetussa Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen selvityksessä on useita konkreettisia suosituksia, joilla surmia voitaisiin ehkäistä.
Suomen Mielenterveysseuran toiminnanjohtaja Marita Ruohosen mielestä ohjenuorana tulee olla kolme tärkeää näkökulmaa: matalan kynnyksen palvelut, palveluiden räätälöinti ja miesten kuuleminen.
Mielenterveysseura on kehittänyt matalan kynnyksen kriisiapua ja puhunut matalan kynnyksen palveluiden vaikuttavuuden ja tärkeyden puolesta.
– Suomessa on kyettävä antamaan matalan kynnyksen palveluita ympärivuorokautisesti, toteaa Ruohonen.
Pelkät palvelut eivät riitä
– Nyt on tarkasteltava perhesurmia ja koko palvelujärjestelmäämme. Osataanko vaikeassa elämäntilanteessa olevia miehiä kuunnella ja auttaa? Selvityksestä nousee kuva, että osalla perhesurman tehneistä miehistä on ollut vaikea löytää oikeanlaista apua, vaikka olisivat yrittäneet sitä hakea. Hätää ei kuultu.
– Ei pidä mennä sen ikiaikaisen väitteen taakse, etteivät miehet puhu. Kyllä puhuvat, mutta pitää osata myös kuunnella.
Tarvitsemme nykyisen palvelujärjestelmän kehittämistä, täysin uusia palvelumuotoja sekä henkilökunnan lisäkoulutusta. Auttamistyön on oltava aiempaa moniammatillisempaa rajat ylittävää yhteistyötä. Silti on oleellista, että yksi auttajataho ottaa kokonaisvastuun ihmisestä.
– Julkista sosiaali- ja terveyshuoltoa on rakennettu ehkä liiaksi keskivertoihmiselle, jota ei edes ole. Ihmiset ja heidän elämäntilanteensa ovat erilaisia ja räätälöidyt ratkaisut ovat jääneet liian vähälle huomiolle.
Lisätietoja
Marita Ruohonen, toiminnanjohtaja
050 5677 526, marita.ruohonen(at)mielenterveysseura.fi
-------
Minä voisin olla haastateltavana, mutta asun päijät-hämeessä..
Heidi ainakin oli saanut runsaasti haastateltavia.
Hyvä näin, että edes joku kuuntelee myös vanhempia.
Meillä hän tutustui tapaukseen huostaanottoasiakirjoja myöten.