liikaa eroperheen asioihin. Lapsista tulee pelokkaita, ex vaimon ja miehen välit kiristyy entisestään, miltei yhteyden pito loppuu kokonaan. Rahasta tulee riitaa, kun miehen rahat ei riitä uuteen suhteeseen ja omien lasten elatukseen. Tapaamiset ei enää onnistu, eikä ylipäätään mikään.
Sen huomaa siitä, että uusi suhde on tullut kuvioihin, kun mies muuttuu entisiä kohtaan kylmäksi eikä enää löydä aikaa lapsille eikä enää kykene kommunikoimaan ex puolison ja muun suvun kanssa. Häipyy ja katoaa täysin, myös lapsten läheltä.
Jos mies on ennen uutta suhdetta ollut normaali, ystävällinen ja lapsiaan kohtaan normaali, niin uuden suhteen tullessa, tämmöinen mies katoaa täysin, ja käytös muuttuu.
Sen huomaa siitä, että uusi suhde on tullut kuvioihin, kun mies muuttuu entisiä kohtaan kylmäksi eikä enää löydä aikaa lapsille eikä enää kykene kommunikoimaan ex puolison ja muun suvun kanssa. Häipyy ja katoaa täysin, myös lapsten läheltä.
Jos mies on ennen uutta suhdetta ollut normaali, ystävällinen ja lapsiaan kohtaan normaali, niin uuden suhteen tullessa, tämmöinen mies katoaa täysin, ja käytös muuttuu.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Kyllä näin tapahtuu, erittäin tärkeä asia ottaa esille.
Komppasit omaa aloitustasi :D :D
Onko tekemisen puutetta?
Näin käy, uskon että uusilla suhteilla on alussa vaikeeta, siksi yrittävät kahlita miehen, ja sulkea hänen suunsa. Kieroa peliä, rikkoa toisten perheet.
Ihan ensimmäiseksi haluaisin kysyä sinulta, hyvä aloittaja, että kuinka monta tällaisessa tilanteessa elävää ero/uusperhettä tunnet näinkin henkilökohtaisesti? Koska johonkinhan tällaisen yleisenä totuutena kirjoittamasi aloituksen täytyy pohjautua. Onko kyse jostain tilastosta/tutkimuksesta? Näkisin silloin mielelläni alkuperäisen lähteen. Vai oletko työssäsi asianajaja, lastenvalvoja, sosiaalityöntekijä, perheneuvolan työntekijä, tai oletko kenties paneutunut jollain muulla tavalla syvällisemmin ero/uusperhedynamiikkaan esim. tutkimusten tai haastatteluiden muodossa?
Vai onko kyseessä vain oma kokemuksesi? Vai oletko seuraillut verhon takaa naapurin tekemisiä (tällöinkin näet vain sen pintaraapaisun, etkä ole sen syvällisemmin perille kyseisen perheen dynamiikasta)? Tai kenties jostain lehdestä tai suomi24-keskustelupalstalta lukemasi kokemus? Tällöin sinulla ei ole perusteita aloituksellesi, jossa ihan yleisluontoisesti toteat, että "näin käy kun mies löytää uuden suhteen".
Meidän perheemme tilannetta sinun kirjoitelmasi ei kuvaa. Minä olen se "uusi suhde" (no jaa, naimisissa olemme olleet kohta 10 vuotta ja yhteisiäkin lapsia siunaantunut useampi, joten en enää puhuisi kovin "uudesta"). Miehelläni on edellisestä avoliitostaan 2 lasta. Kun tapasin mieheni, olivat he ex-avopuolisonsa kanssa olleet erossa jo useamman vuoden.
"Lapsista tulee pelokkaita, ex vaimon ja miehen välit kiristyy entisestään, miltei yhteyden pito loppuu kokonaan. "
Eipä ole minua lasten koskaan tarvinnut pelätä. Tutustuimme alussa pikkuhiljaa ja aina olemme tulleet hienosti toimeen. Tänäkin päivänä, kun miehen lapset ovat jo nuoria aikuisia, olemme kaikki hyvin läheisiä.
Miehen ja ex-avopuolisonsa välit eivät ole koskaan olleet kireät, ja ihan samanlaisina ne pysyivät vaikka minä aloin miehen kanssa seurustella. Miehen entiselläkin oli tuolloin jo uusi puoliso. Yhteydenpito lasten asioiden merkeissä jatkui ihan samaan tapaan kuin ennenkin, ja kun vuosia kului ja tultiin kaikki tutuiksi, olemme miehen entisen kanssa pitäneet myös keskenämme yhteyttä lapsiin liittyvissä asioissa, esim. vaatehankinnoissa, joista meillä naisilla on usein paremmin tietoa kuin miehillä.
"Rahasta tulee riitaa, kun miehen rahat ei riitä uuteen suhteeseen ja omien lasten elatukseen. Tapaamiset ei enää onnistu, eikä ylipäätään mikään."
Koskaan emme ole riidelleet rahasta. Miten niin "miehen rahat eivät riitä uuteen suhteeseen"? Ei mieheni minua ole ostanut, eikä minun "ylläpidostani" tarvitse maksaa, en suinkaan ole mikään lemmikki! Eri asia jos mies käy esim. Thaimaasta ostamassa itselleen sen uuden suhteen, mutta kyllä meidän tapauksessamme oli kyse ihan vain rakkaudesta ja vapaaehtoisesta yhdessäolosta.
Me molemmat tienaamme rahat talouteemme. Kaikkien perheemme lasten elatuksesta on aina huolehdittu, niin miehen kuin yhteistenkin lasten. Kukaan ei ole jäänyt ilman mitään tai paitsi mistään.
Ja tapaamisista sen verran, että kun me mieheni kanssa tapasimme, miehen lapset olivat isällään joka toinen viikko pidennetyn viikonlopun. Noin vuoden yhdessäasumisemme jälkeen mieheni ja hänen entisensä päättivät vuoroviikkoasumisesta. Eli minun kuvioihin mukaantuloni ei ole vähentänyt tapaamisia, päinvastoin!
"Sen huomaa siitä, että uusi suhde on tullut kuvioihin, kun mies muuttuu entisiä kohtaan kylmäksi eikä enää löydä aikaa lapsille eikä enää kykene kommunikoimaan ex puolison ja muun suvun kanssa. Häipyy ja katoaa täysin, myös lapsten läheltä."
Mieheni ja entisensä välit ovat edelleen hyvät, asialliset ja ystävälliset. Ei kukaan kanna kaunaa kenellekään. Asiat on käsitelty ja eteenpäin menty, ei ole mitään syytä olla kylmä ketään kohtaan. Kuten jo edellä mainitsin, ei ole ollut sellaista etteikö lapsille olisi ollut aikaa. On ollut, ja tulee aina olemaan.
Ja toistan taas, että mies kykenee hyvinkin kommunikoimaan ex-avopuolisonsa kanssa. Muulla suvulla en ole varma mitä tarkoitat, mutta jos tarkoitat ex-avopuolison sukua, niin kyllä mieheni pystyy kommunikoimaan myös heidän kanssaan, jos esim. jossain lasten juhlissa olemme heitä tavanneet.
Mieheni suvun kanssa kommunikoimme toki huomattavasti enemmän. Anoppini on hyvä ystäväni ja olemme läheisiä, samoin mieheni sisarusten kanssa. Samoin mieheni on minun sukuni kanssa läheinen.
"Jos mies on ennen uutta suhdetta ollut normaali, ystävällinen ja lapsiaan kohtaan normaali, niin uuden suhteen tullessa, tämmöinen mies katoaa täysin, ja käytös muuttuu. "
Kyllä mies on edelleen sama mies vaikka minun kanssani naimisissa onkin :) Ihan normaali suomalainen mies, ystävällinen, perhekeskeinen, lapsirakas, rehti ja rehellinen. Ei ole käytös muuttunut vaikka minä hänen vierellään olenkin nämä kaikki vuodet ollut.
jatkuu...
Mieheni lapset ovat minulle rakkaita ja tärkeitä perheenjäseniä. Miehen lapset ja yhteiset lapsemme ovat myös todella tärkeitä ja rakkaita toisilleen. Vanhempi miehen lapsista muutti juuri omaan asuntoonsa, ja pienemmät sisarukset saivat heti olla hänen luonaan yökylässä. Kyllä oli jännää kun veimme patjoja hänen asuntoonsa, olivat vuokranneet elokuvia ja herkutelleet.
Olen yksityisyrittäjä, ja olen palkannut mieheni vanhemman lapsen tekemään opiskelujensa ohella jotain toimistotöitä yrityksessäni, ja näin hän saa tienattua ylimääräistä rahaa. Monesti on lapsen äiti, eli mieheni ex-avopuoliso, tuonut lapsensa tänne työpaikalle ja olen keittänyt hänelle samalla kahvit.
Elämä voi katsos olla myös näin mutkatonta. Ei sen eron tarvitse merkitä lopullista yksinoloa eronneille puolisoille, eikä se vahingoita lasta jos hän näkee terveen parisuhteen mallin vanhemmiltaan. Mieheni entisellä on oikein mukava ja fiksu uusi puoliso, enkä usko, että minäkään olen koskaan mikään mörkö ollut. Ihan tavallinen ihminen.
Kirjoitatko kirjaa? Oikeassa elämässä ei asiat mene noin. Elokuvissa ja kirjoissa voi vaikka ihminenkin lentää tai asua kuussa.
En voi muuta kuin hämmästellä edelleen katkeruutesi määrää. Ilmeisesti sinulle kävi noin kuten aloitusviestissäsi kuvailet? Mutta tiedätkös, se on vain sinun kokemuksesi, ei yleismaailmallinen.
Tällainen on meidän perheemme, mitään lisäämättä tai pois jättämättä. Ja tämän lisäksi tunnen myös monia muita yhtä hyvin toimivia uusperheitä, ihan henkilökohtaisesti.
Millä tavoin se on sinulta pois, vaikka jollain olisivatkin asiat mallillaan? Ikävää, että sinä olet saanut kokea pahoja asioita ja ymmärrän että se katkeroittaa, mutta kyllä pitäisi kyetä silti tarkastelemaan maailmaa muutoinkin kuin omien kokemuksien pohjalta ja lakata yleistämästä.
Kiitos ihanasta kirjoituksestasi hämmentynyt. Oli ilo lukea noin maanläheisen ja järkevän aikuisen ihmisen kirjoitusta, sellaisia nimittäin on aika harvoin tällä palstalla. oikein hyvää jatkoa ja kaikkea hyvää perheellesi. :)
Etkö Lissu kykene vastaamaan "hämmentyneen" alussa esittämiin kysymyksiin?? Menikö sormi suuhun? Luu kurkkuun?Voin kopsata ne tähän niin kokeileppa uudestaan!
"""Ihan ensimmäiseksi haluaisin kysyä sinulta, hyvä aloittaja, että kuinka monta tällaisessa tilanteessa elävää ero/uusperhettä tunnet näinkin henkilökohtaisesti? Koska johonkinhan tällaisen yleisenä totuutena kirjoittamasi aloituksen täytyy pohjautua. Onko kyse jostain tilastosta/tutkimuksesta? Näkisin silloin mielelläni alkuperäisen lähteen. Vai oletko työssäsi asianajaja, lastenvalvoja, sosiaalityöntekijä, perheneuvolan työntekijä, tai oletko kenties paneutunut jollain muulla tavalla syvällisemmin ero/uusperhedynamiikkaan esim. tutkimusten tai haastatteluiden muodossa?
Vai onko kyseessä vain oma kokemuksesi? Vai oletko seuraillut verhon takaa naapurin tekemisiä (tällöinkin näet vain sen pintaraapaisun, etkä ole sen syvällisemmin perille kyseisen perheen dynamiikasta)? Tai kenties jostain lehdestä tai suomi24-keskustelupalstalta lukemasi kokemus? Tällöin sinulla ei ole perusteita aloituksellesi, jossa ihan yleisluontoisesti toteat, että "näin käy kun mies löytää uuden suhteen". """""
järkevä ihminen vs. lissu.
lissu häviää 6-0. ja osoittaa vain oman tyhmyytensä kerta toisensa jälkeen.
Kiitos kun jaoit tarinasi hämmentynyt.
Ei tarvi olla kokemusia, ja joskus on hyvä ettei olekkaan. Kuka äiti antaisi omat lapset vieraiden ihmisten kynsiin ja pilattaviksi ihan suosiolla? En minä ainkaan, emme edes kutielleet lähtevämme mukaan moiseen kokeiluun, että lapset olisivat isännaikkosten armoilla. Se olisi ollut liian kamala uhraus munulta, antaa lasten mennä haukuttaviksi.
Ja parasta on että lapsetkin ovat onnellisia, kun edes äiti pit heidän puoliaan, isä kun hylkäsi.
Kun täällä lukee kirjoituksia, niin jokainen voi päätellä, millaista on olla ero,lapsi, ja joutua pompoteltaviksi sinne ja tänne. Kaikki aikuiset ei siihen ryhdy. Me olemme yksi heistä, jotka suojasivat omat lapset pompottelulta.
Kun isä hylkää, ei siinä voi muuta päätellä, että perheenrikkoja sai mitä ahlusi, isän erotettua lapsista, ja uskon että hän on nyt päämärässään. Mutta ei meitä se enää haittaa, tärkeintä on se että lapset ovat saaneet hyvän lapsuuden ja onnellisen nuoruuden, ilman isän naikkosten häirintää ja kiusaa.