olen työtön ja yksin viikot 24/7 neljän seinä sisällä.
Ainoa sosiaalinen tapahtuma on,kun käyn ruokakaupassa.
Muutin 2008 opiskelun perässä uuteen kaupunkiin ja jäin asumaan tänne. Mutta keskeytin opinnot enkä saanut uusia kavereita jotka olisivat jääneet elämääni.
Olen myös ollu harjoitteluissa ja työkkärin kursseilla sieltäkään en ole saanut kavereita. Koska olen hiukan erillainen luonteeltani,kun muut en halua kertoa kaikesta uusille ihmisille. Monet ovat sanoeet minusta,että ole ujo ja sisäänpäin sulkeutunut.Olen myös sellainen,että kuuntelen mieluuummin toisten juttuja vieressä.
Enkä ikinä saa suu vuoroa.
Enkä halua olla se näkyvä persoona vaan sivusta seuraaja.
Minulla on kuitenkin lapsuuden ystäiä jotka asuvat 200km päässä heitä näen 1-2kertaa kuukaudessa. Samalla käyn vanhempieni luona kylässä.
Lapsuuden ystäville olen ihan eri ihminen puhun avoimesti kaikesta enkä ole sisäänpäin sulkeentunut uskallan olla paremmin oma itseni,kin uusien ihmisten seurassa. Olen huomannut,että uusia kavereita on vaikea löytää käytökseni takia. Mutta onko pakko olla hirveän sosiaalinen ja aina äänessä?
Ainoa sosiaalinen tapahtuma on,kun käyn ruokakaupassa.
Muutin 2008 opiskelun perässä uuteen kaupunkiin ja jäin asumaan tänne. Mutta keskeytin opinnot enkä saanut uusia kavereita jotka olisivat jääneet elämääni.
Olen myös ollu harjoitteluissa ja työkkärin kursseilla sieltäkään en ole saanut kavereita. Koska olen hiukan erillainen luonteeltani,kun muut en halua kertoa kaikesta uusille ihmisille. Monet ovat sanoeet minusta,että ole ujo ja sisäänpäin sulkeutunut.Olen myös sellainen,että kuuntelen mieluuummin toisten juttuja vieressä.
Enkä ikinä saa suu vuoroa.
Enkä halua olla se näkyvä persoona vaan sivusta seuraaja.
Minulla on kuitenkin lapsuuden ystäiä jotka asuvat 200km päässä heitä näen 1-2kertaa kuukaudessa. Samalla käyn vanhempieni luona kylässä.
Lapsuuden ystäville olen ihan eri ihminen puhun avoimesti kaikesta enkä ole sisäänpäin sulkeentunut uskallan olla paremmin oma itseni,kin uusien ihmisten seurassa. Olen huomannut,että uusia kavereita on vaikea löytää käytökseni takia. Mutta onko pakko olla hirveän sosiaalinen ja aina äänessä?
Vastaukset 20
Vanhimmat
Olen itse myös tuollainen sivusta seuraaja ja ollut melko samanlaisessa tilanteessa enkä vielläkään ole tyytyväinen tilaani. Vinkkinä kuitenkin että sinun olisi saatava jonkilaista sisältöä elämääsi sillä ihmisten kanssa on vaikea jutustella jos on viettänyt kaiken ajan sisällä. Itseäsi kiinnostavan harrastuksen saaminen olisi varmaan sinulle parasta tällä hetkellä. Vaikeaahan tuosta on aktivoitua mutta pakottamalla itsensä ulos kotoasi on kuitenkin paras keino.
"Mutta onko pakko olla hirveän sosiaalinen ja aina äänessä?"
No ei ole http://keskustelu.suomi24.fi/node/10945465
Harrastaisin mutta olen työtön eikä minulla ole varaa harrastaa,kun kuitenkin sekin maksaa tietyn summan kuukaudessa.
'Ei ne suuret tulot, vaan pienet menot.'
Muista edellinen, sopeuta itsesi tähän. Odota. Kärsivällisesti. (Parempaa)sykkivämpää aikakautta elämääsi. Nyt on siis sulla suvantovaihe. Muista myös tämä.
Rakastan tietokonettani.
Olen ollut hänen kanssaan naimisissa kohta 15 vuotta. Naimisiin mennessäni olin 4-vuotias... Puolisoni on ollut uskollinen eikä valittanut juuri mistään.
Onko kohtalontovereita?
Epäilen kuitenki syvästi, että olet pettänyt häntä monien muiden kanssa. Myös läppärit lasketaan pettämiseksi!
Taidan olla melkonen pelimies koska vaihdan konetta kuin sukkia. Tai ainakin 90-luvulla tätä tuli harrastettua.
Itse tosin menin naimisiin vasta 8-vuotiaana. Olin melko uskollinen, mutta sitten löysin paremman. Vanhan puolison nimi oli liian vaikea ääntää joten ajattelin vaihtaa PC:hen. Olihan tuon C64:en jo aikakin joutaa hautausmaalle kun sen ihokin oli muuttanut väriä auringossa. Luulen ettei se ollut rusketusta vaan jonkinlainen ihotauti.
Innostuttuani uudesta eksoottisesta puolisostani, tuli hän tutuksi ajan myötä sekä ulkoisesti että sisäisesti. Tässäkin suhteessa kuitenkin kävi niin että uutuudenviehätys lopahti ja piti saada uusi puoliso. Olin tykästynyt tähän PC-malliin ja nyt oli huippumalli haussa joten vaihdoin vanhan 286:en suoraan 486:een. Saatuani tämän kolmannen puolison, päätin etten tule vaihtamaan häntä ikinä uudempaan, vaihdan kenties vain sisuskalut. Päivittelin aina välillä puolisoa eikä puoliso tainnut huomata mitään kun sisälle tuli uutta rautaa. Vanha siis poistui samaa reittiä, vaikka eihän tuo raudan puutteeseen kuollutkaan.
Viimevuosina olen sortunut polygamiaan kun vanhan pöytamallisen puolison rinnalle on tullut myös kannettava puoliso sekä taskuun laitettava puoliso. Olen kyllä yrittänyt selitellä että he eivät tule korvaamaan vanhaa rakasta puolisoani kuin pienimuotoisina viihdykkeinä. Lupasin myös etten tule harrastamaan taskubiljardia tuon taskuunlaitettavan puolison kanssa, mutta vanha puolisoni ei tunnu hyväksyvän näitä suhteita ja tämän vuoksi se käynnistyykin melko hitaasti nykypäivänä. Välillä tuntuu että tuon vanhan puolison hitaus johtuu ihan siitä että se nalkuttaa, tai siis sieltä kuuluu semmonen nakuttava ääni. Luulen että se käy ylikierroksilla ja sillä on työuupumusta. Kenties olisi syytä antaa sille LSD- vai oliko se SSD-ruiske.
Kyllähän tässä omassa haaremissa on vähän huolehtimista, mutta kyllä nuo puolisot melko tyytyväisinä pitävät, mitä nyt välillä temppuilevat ja ryhtyvät kapinaan kun en ole pitänyt kuin kukkaa kämmennellä.
Tosin tuo Android on kyllä vihoviimeinen viruspesäke johon ei kyllä uskalla koskea tikullakaan jos sen päästää käymään vieraissa softissa.
Samaa syytä tahdoin käyttää siihen etten viitsi ajella tapaamaan ihmisiä kun bensa maksaa niin pirusti, mutta kannattaa pyrkiä etsimään jotain huokeaa harrastusta sillä itsellänikin kolmen kuukauden salikortti maksoi vain 65 euroa. Lenkkeily on tietysti ilmaista ja tulee paljon mukavampi olo kun on rehkinyt kunnolla.
Lenkkeilyn huono puoli on, että siinä harvemmin tutustuu uusiin ihmisiin. Ellei sitten onnistu löytämään seuraa esim. jonkun foorumin kautta.
Mutta yleensä ihmiset lenkkeilevät joko itsekseen tai vanhojen tuttujen kanssa.
Kaikki on halpaa jos sitä rahalla saa, itellä se tilanne et rahat loppuneet ajat sitten ja eletään velalla, viikkoihin ei ole käyty muualla kuin pakollisissa menoissa ja sieläkään ei enään viitti liikkua. Onhan se paskaa miksi sitä esittämään ja kieltämään. Entisenä himoliikkujana melekeen jo vituttaa lukea toisten harrastavan ja autojakin on ollut pihat pullollaan. Sori vaan kaikille , pakko purkaa ku vitutuksella ei vaan tunnu rajaa löytyvän ja jokainen yritys ponnistaa päätyy kompurointiin. No onneksi ei ole ketään ystävää / kaveria lähimaillakaan näkemässä tätä paskaa ja eukkokin lähti kävelemään kun itseironinen huumori ei enään toiminu. Puhelimeen ei ole viittiny kuukauteen vasta, et vittuako nyt soittavat.
Mutta positiivista nähdä että täälläkin pilailijoita riittää, kiitokset jk:lle JK:lle ja muille jotka sen homman osaa..
Itse olen nyt murtamassa itseäni ulos kotona yksin olosta; jollaista elämäni on ollut jo vuosia. Ei se ole helpooa; eikä luonnollisen tuntuista edes jutella ja tavata ihmisiä, en pysty normaaliuteen vielä vuosiin..
Pienistä muutoksista se lähtee..toivottavasti
Nostan hattua kaikille mielenterveyden kanssa painojoille
Menkää nyt saatana sinne baariin jos olette 20 ikäluokkaa. 10 vuoden päästä on hankalaa jos ei ole mitään kokemuksia. Nuori yksin liikkuva mies löytää kyllä naisseuraa, jopa paremmin kuin kavereiden turvallisessa seurassa.
" Nuori yksin liikkuva mies löytää kyllä naisseuraa, jopa paremmin kuin kavereiden turvallisessa seurassa."
Ei löydä, jos se ei uskalla olla aloitteellinen.
En viihdy baareissa enkä tykkää vetää kunnon kännejä. Mieluummin herään aamulla ilman krapulaa.
Tykkään juoda yleensä vain 1 lasillisen viiniä.
Käy lenkillä ja vaikka kirjasto(i)ssa. Eihän niissäkään sosiaalisuutta juuri ole, mutta tuuletat vähän itseäsi. On meitä muitakin.
Myös itsellesi tärkeä harrastus auttaa jaksamaan. Itselläni musiikki ja keittiöpuuhat. Jälkimmäisestä lisäksi hyötyä pienituloiselle, kun viitsii ja osaa tehdä kaikenlaista. Aikaa kun on, eivätkä ajatukset pääse synkille raiteille.
ei yksinäisyyteen kuole! Kun käy yksin olossa pohjalla asti ja lopulta rupeaa viihtymään itsensä kanssa, muiden seura tuntuu jopa häiritsevältä.
Jos kaveria kaipaa, voi ryhtyä ammattimaiseksi talkoolaiseksi, kun kerta aikaa on. Kysyy rohkeasti paikkakunnan eri järjestöiltä 8 poliittiset puolueet, koirakerhot, metsästysseura, martat, seurakunta) että milloin kukin tarvitsisi talkooapua. samoin seurailee tapahtumapalstoja ja tunkee mukaan avoimiin, ilmaisiin ktapahtumiin, markkinoille yms. Kun naama köy tutuksi, alkaa puhekavereitakin tulla. Niin, tai ryhdy torimyyjäksi. Kauppa ei välttämättä ky, mutta puhekavereita löytyy. Tee esin himmeleita jörviruokosta, osta kirpparilta halpaa pikkurihkamaa, kudo parit sukat sekä pannulappu ja ota paikka kauppaliikkeen eteisestä, maskaa 5-15 e, päiv., Kun teet sitä muutaman kerran, saat vikituisia puhetuttujakin.
Hevonkukkua. Yksinäisyyteen todellakin kuolee. Viimeistään siinä kohtaa kun tajuaa tulleensa vanhaksi ja jättäneensä asiat tekemättä vain siksi, että oli kuvitellut kaiken toisenlaiseksi kuin mitä se todellisuudessa on. Tuskin sinäkään olet elänyt koko hedelmällistä ikääsi neljän seinän sisällä ja sieltä tultuasi ajatellut että mitään en menettänyt.
Tervetuloa kerhoon. Me olemme Leegio.
Etpä ole ainoa suomessa yksin oleva. Sitähän täällä riittää, mitä muutakaan.
Veikkaus: Pitkäkestoinen masennus (heikko itsetunto, itseluottamuksen puute) ja sosiaalisten tilanteiden pelko tai estynyt persoonallisuus.
Tuo kuulostaa täsmälleen samalta kuin se minkä kanssa olen taistellut teini-iän alusta saakka. Olen saanut hahmottaa tämän sotkun kantapään kautta ja tuhlannut koko nuoruuteni vailla apua, tukea tai ymmärrystä miltään suunnalta. Toivottavasti sinä et tee samaa vaan haet apua välittömästi. Ota yhteyttä mielenterveystoimistoon tai vastaavaan paikkaan kunnassasi ja selvitä tilanteesi siellä. Älä sorru vähättelemään ongelmaasi tai ajattelemaan, että olisit tuollainen omana itsenäsi; et ole sitä. Tuo pilaa elämäsi osa-alue kerrallaan työnsaantimahdollisuuksista lähtien, tiedän kokemuksesta.