Miksi kristityt pelkäävät mielipiteitä?

Niinpä. Kristinusko kyllä vaikuttaa barbaariselta taikauskolta.

Kristitty enemmän keskittyy itseensä tehdäkseen oikein elämässään eikä erityisesti välitä neuvoa muita miten tulisi elää siinä on erittäin iso ero nääs suvaitsevaisuutta kehiin.Varmaan jaksaisi kuunnella jos keskustelu olisi järkevää ja muita kunnioittavaa.Kuka nyt riidanhaastajien kanssa haluaa keskustella kun mielipiteet ovat jo valmiiksi pureskeltuja.Keskustelut ovat antoisia kun ei ole vihan kohteita.Vihamielinen asenne tuntemattomia kohtaan on täysin sairasta.Itseäni kohtaan ei ole käyttäydytty loukkaavasti mutta huomaan joka kerta kun täällä käyn että on todella loukkaavaa kielenkäyttöä voi asiat sanoa siististi silloin saa myös keskustelu kaverinkin helpommin.Anteeksi tämä neuvominen mutta oli pakko valistaa
kesken kasvusia.

Ideologia ei ole koskaan sietänyt toisinajattelijoita, ei vapaata keskustelua ja kun uskosta tulee ideologa, oikea oppi, se ei siedä vapaata keskustelua.

Onko varma että aloittajan väittämä on totta eikä esimerkiksi hänen koneestaan johtuva oikosulku?

Onneksi saamme keskustella. Onneksi saamme kuunnella kaikkien mielipiteitä. Onneksi elämme maassa, jossa valitsee uskonnonvapaus. Eläköön!

Kukaan ei omista totuutta. Se, mikä milloinkin on totta, määräytyy aina monesta tekijästä. Vain keskustelemalla toisten kanssa löytyy yhteinen arvopohja ja totuus, johon muut voivat joko myöntyä tai hylätä sen.

Monesti olen tällä palstalla ihmetellyt sitä kuinka eräät hyvin yksioikoisesti käyttävät Raamattua lyömäaseena poimien yksittäisiä jakeita toisia vastaan. Usein silloin on menetetty evankeliumin kokonaissanoma, sen pelastushistoriallinen horisontti. "Voi niitä, jotka sanovat pahaa hyväksi ja hyvää pahaksi! Pimeyden he kääntävät valoksi ja valon pimeydeksi, karvaan makeaksi ja makean karvaaksi. Voi niitä, jotka ihailevat omaa älyään ja omasta mielestään ovat perin viisaita!" (Jes. 5:20-21). Inttäminen siis ei riitä, ja pirukin todistaa asiansa repimällä yhden Raamatun lauseen sieltä toisen täältä ja yhdistelee sitä mielivaltaiseen tulkintaansa (Matt. 4:1-11, Luuk. 4:1-13).

Keskustelulle tarvitaan jonkinlaista sitoutumista yhteiseen arvopohjaan, yhteiseen horisonttiin. Sen sitovuutta ja ulottuvuusaluetta taas on määrättävä joka aika ja joka aiheella aina uudelleen. Se kuuluu aidolle keskustelun ilmapiirille. Siksi saattaa näyttää siltä, että samasta asiasta olisi liikkeellä erilaisia versiota ja toisiaan poissulkevia näkökantoja, tai peräti eri totuuksia. Usein näennäinen vastakkaisuus johtuu vain siitä, että eri keskustelijat ottavat esille erilaisia näkökantoja samasta asiasta.

Kristinuskon totuus on aina tiellä matkalla kohti elämää. Se on elämänläheistä, sillä tämä totuus on läsnä kaikki päivät maailman loppuun asti: Herra Kristus. Suomen evankelis-luterilainen kirkko iloitsee siitä, että sen ei itse tarvitse olla totuutta, vaan se kuunnellen ja keskustellen saa olla matkalla Hänen kanssaan ja suuntautuneena Häneen, joka sanoo: "Minä olen tie, totuus ja elämä. Ei kukaan pääse Isän luo muuten kuin minun kauttani." (Joh. 14:5).

se Taneli-pappi

Itse en kristittynä pelkää "muunlaisia mielipiteitä kuin omiani". Sana on vapaa, toivottavaa vain on, että se mielipiteiden vaihto tapahtuu toista kunnioittavassa ja rakentavassa hengessä. Monet kerrat olen vuosien varrella Kirkko Caféssakin keskustellut ja vaihdellut mielipiteitä; antoisaa, opettavaista ja mukavaa on ollut :)

Taneli-pappi, mikä on kristinuskon totuus? Mihin kristinuskon totuus perustuu?
Kuinka konkreettista on kristinuskon totuus?

Olisitko niin kiltti ja älä vastaa ettei muka avaruuteen pääse kuin uskomalla
muinaisia jumaltarinoita.
Avaruudessa on töissä 6 henkilöä puolivuotta kestävissä vuoroissa.

Arvoisa nimimerkki ? ?, sinä kysyt minulta selvän kysymyksen: mikä on kristinuskon totuus?
Vastaan sinulle selvästi: Sinä seisot ja elät sen päällä. Mm. koko länsimäinen sivistys, koko pohjoismainen hyvinvointivaltiomme, koko koululaitos, koko sairaiden, heikkojen ja vanhusten hoivaamistoiminta, ihmisoikeudet, koko arvopohjamme nousee kristillisestä totuudesta. Se on hyvin elämänläheistä ja käytännöllistä. Se hahmottuu parhaiten kultaiseen sääntöön, joka on voimassa kaikissa maissa ja kaikissa kulttuureissa (Matt. 7:12): "Kaikki, minkä tahdotte ihmisten tekevän teille, tehkää te heille.”

Sinä, arvoisa nimimerkki ? ?, kysyt käsitystäni taivaasta (tosiaan käytät sanaa ”avaruus”).

Kerrotaan kahdesta munkista keskiaikaisessa luostarissa. He päättivät keskenään, että toisen kuollessa toinen tulee kertomaan millaista siellä on. No, toinen kuoli. Yöllä unessa hän ilmoitti munkkiveljelleen: Totaliter aliter – täysin erilaista. Siis ei edes ”avaruutta”, vaan aivan erilaista kuin sekin, koska avaruuskin kuuluu olemassa olevaan todellisuuteemme, vaikka siitäkin hyvin, hyvin vähän käsitämme.

Kun ymmärrämme vain hyvin, hyvin vähän edes tästä maailmasta, itsestämme, toisista ihmisistä, elämästä, tähtitaivaasta, miten saatamme ymmärtää jotain muuta "totuudeksi" siitä toisesta maailmasta, kuin mitä luemme Raamatusta, siitä maailmasta josta pieni paimenpoika metsässä laulaa: "Hän on jo tallella siellä, tallella siellä".

Jokainen ymmärtää omilla aivoillaan, omassa elämäntilanteessaan, mutta "totuus" ei hajoa pirstaleiksi, vaan usko, toivo ja rakkaus kokoaa ja korottaa sen viisaudeksi. "Minä tiedän, että lunastajani elää. Hän sanoo viimeisen sanan maan päällä. Ja sitten, kun minun nahkani on riekaleina ja lihani on riistetty irti, minä saan nähdä Jumalan, saan katsella häntä omin silmin, ja silmäni näkevät: hän ei ole minulle outo! Tätä minun sydämeni kaipaa" Job 19:25-27.

Siksi Raamattuni kannessa on ristinmerkki, totuuden avain, kokoava suurennuslasi, valikoiva kriteeri.

se Taneli-pappi

Kauheeta kattoo

Bannaaja saattoi olla valkoihoinen. Muista yleistää syytöstäsi koskevan kaikkia kalpeita kohtaan. Saattoi se olla mustakin. Muista silloin yleistää kaikkien nee.ke.rien olevan tietynlaisia.

Yksi hapan pilaa koko taikinan.