Ihminen heinäsuovassa

Mihin loppuu kohtuus kirjoitti:

Olen etsinyt
neulan silmää
avaruuden
hellästä lujuudesta

etsinyt aukkoa
kohdun seinästä
etsiäkseni
hellittäviä tunteitani

ainoastaan löytääkseni
piinkovan itkun,
joka yrittää
alistaa henkeni
omaksi kuvakseen

ikkunan vedoksi,
joka saa
tunteet lepattamaan
kynttilän liekkiä
kiivaammin

tuntemaan itseni
alimittaiseksi,
merkiksi
huonommuudestani

synnintunnustukseksi,
kerta toisensa jälkeen
saartorenkaassa
riippuvaksi

jossa kaikki odottivat
ihmettä,
kaloja ja viiniä

äärimmäisen herkkää
vaistoa, joka
häätää kärpäsetkin
yksinäisen sielusta

mutta elämä
ei ole
oikeudenmukainen

vastaan tulee
vain tyhjiä
kirkkoja ja
nälkäisiä suita

itsekkäiden viisauksia
tuntuen kieleltä
huuruisen teräksen
pinnassa

omenapuulta,
joka tuulessa
heiluttaa kukattomia
oksiaan

laihoja aikoja,
jotka lähettävät
ihmisen sielulle
viestejä

suuren lempeyden
katseita,
suoraan sarveiskalvosta


minuuteen,
vetäen syvään
henkeä
juuri ennen suudelmaa

tuntuen pehmeän
miellyttävältä
muistuttaen juuri
leivottua voipullaa

halun täyttämiä
toivomuksia

rakastelua, joka
herättää pelot,
mutta vie lämmöllään
vapinan kauas pois

tuoden kauas
heitetyt kivut
aina takaisin

kiduttaen kaikissa
paikoissa, johon
yksinäisyys on
pesiytynyt

olemalla outo lääke,
joka vie
nälän ja aloittaa uuden
ajanlaskun, johon
takertua

läheisyys

makean
meren tuulen
ja vaahtopäisten aaltojen
avaruudessa

neulansilmän kokoinen
musta aukko

halun ja
kaipauksen nimi
ihmisen elämässä

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä