Silloin kun olin vanhoillislestadiolainen, yhdyin siihen huutokuoroon, että vain me pelastumme. Vain meitä vainotaan. Vain meidän uskomme on oikein. Jne.
Sitten kasvoin aikuiseksi ja opin enemmän asioita. Se kaikki, mitä seuroissa puhuttiin, ei ollutkaan totta. Kyllä sen useat muutkin tiesivät, mutta kun sellaisista asioista ei ole tapana piireissä keskustella. Ymmärsin, että on myös paljon muita asioita, jotka lakaistaan maton alle. Silti kävin vuosia seuroissa.
Nyt jälkeenpäin olen paljon miettinyt noita vuosia. Mietityttää ne sisaret ja veljet, jotka jäivät seuroissakävijöiden joukkoon. Ne jotka hiljaa kritisoivat, että kaikki ei ole oikein, mutta painoivat pään alas ja vaikenivat.
Mietin myös omaa käytöstäni noina vuosina. Eräänlainen minitukholmasyndrooma vallitsi. Alistuin minäkin aikani puolustamaan vanhoillislestadiolaisuuden mainetta, vaikka sisimmässäni olin jo aivan eri mieltä. Tein sen suoljellakseni läheisiäni.
Mitä ajatuksia tämä herättää?
Sitten kasvoin aikuiseksi ja opin enemmän asioita. Se kaikki, mitä seuroissa puhuttiin, ei ollutkaan totta. Kyllä sen useat muutkin tiesivät, mutta kun sellaisista asioista ei ole tapana piireissä keskustella. Ymmärsin, että on myös paljon muita asioita, jotka lakaistaan maton alle. Silti kävin vuosia seuroissa.
Nyt jälkeenpäin olen paljon miettinyt noita vuosia. Mietityttää ne sisaret ja veljet, jotka jäivät seuroissakävijöiden joukkoon. Ne jotka hiljaa kritisoivat, että kaikki ei ole oikein, mutta painoivat pään alas ja vaikenivat.
Mietin myös omaa käytöstäni noina vuosina. Eräänlainen minitukholmasyndrooma vallitsi. Alistuin minäkin aikani puolustamaan vanhoillislestadiolaisuuden mainetta, vaikka sisimmässäni olin jo aivan eri mieltä. Tein sen suoljellakseni läheisiäni.
Mitä ajatuksia tämä herättää?
Vastaukset 13
Vanhimmat
Uskonnot ovat joukkoharhoja. Uskontojen opit ovat usein niin mielettömiä, että yksinään ihminen ei niihin haksahtaisi. Mutta joukon mukana niin voi helpommin käydä, kun näyttää, että muukin lähipiiri ne tarinat hyväksyy.
Kiitos rehellisen tuntuisesta jakamisesta. Samanlaista olen huomannut muissakin porukoissa. Killutaan joukossa, koska lähteminen pelottaa ja on omalla tavalla riski.
Periaatteessa on kysymys siitä olenko minä, oletko sinä uskollinen Jumalan Sanalle ja tahdolle. Monet näkevät vääryydetkin mitä porukassa harjoitetaan ja tietävät varmasti sydämmessään, että ne sotivat Jumalan Tahtoa vastaan.
1. käsky sanoo:
"1. Minä olen Herra, sinun Jumalasi. Sinulla ei saa olla muita jumalia."
RIkotaan tietoisesti 1. käskyä vastaan. Kaikilla (minulla ensimmäisenä) on joka päivä peilin katsomisen paikka. Rakastanko Jumalaa yli kaiken vai en.
Vastaus on en - en vain syntisessä olemuskessani siihen kykene.
Mutta jos tiedetään, että tietoisesti ollaan porukassa, joka tekee ja piilottelee syntiä, siitä pitää lähteä.
Muuten on osallinen niihnkin synteihin
Uskoisin että sinun tapauksessasi kyse on siitä, että kestää aikansa, ennenkuin voi hyväksyä rehelliseseti itselleen sen tosiasian, että on paljon vääryyttä siinä opetuksessa, jonka ennen on uskonut. Kestää pitkään, ennenkuin kohta kohdalta käy läpi kaikki asiat, jotka on uskonut ja poistaa ne itsestään ja tarvittaessa etsii itselleen tilalle toiset hengelliset tosiasiat.
Olet vähän eri tilanteessa kuin minä, sillä en ehtinyt käydä tuota prosessia läpi kovinkaan pitkää aikaa vl-liikkeen sisällä, kun minut väkivaltaisesti heitettiin Saatanan haltuun ja näin erotettiin liikkeestä. Tiesin toki silloin, etten uskonut "vääriin henkiin" enkä siihen, että hoitomiehillä olisi jokin valta erottaa ihmisiä Jumalan valtakunnasta (toki rauhanyhdistyksistä he voivat erottaa, en vain kuulunut sen paikkakunnan rauhanyhdistykseen ollenkaan). Sen jälkeen kesti vuosia käydä läpi kaikki perinnäissäännöt ja opetukset yksi toisensa jälkeen, ennenkuin sain n.s. oman uskonnollisen identiteettini kasaan.
Olet tehnyt aivanoikein, että olet kritisoinut rauhanyhdistyksen opetusta. Jatkossa on oleellisinta se, oletko edelleen uskovainen vai etkö ole koskaan ollutkaan uskovainen, vaan ainoastaan vl-kotiin syntynyt ja vl-kasvatuksen saanut henkilö.
Olisiko kuitenkin niin, että rehellisyys voittaa, eikä enää voikaan kulkea jonon jatkona ja pitää saada tilaa omalle rehelliselle uskolle?
Ja kun opetus on ollut lapsesta asti, että kaikki mitä ulkopuolelta sanotaan, on valhetta ja väärin, sillehän tuo perustuu. Sitten kun mitta täyttyy, onkin pakko lähteä ja vain rohkeimmat lähtevät.
Muut jäävät edelleen mieli mustana ja pää painuksissa talostelemaan ja puolustelemaan, kuinka vain tämä "tyyli" on oikeaa:)
Kannattaa avata silmät ja korvat ja rehellisesti tutkia, mikä on oikein ja mikä väärin ja ihan itse!!!
tv. saman kokenut
Mitä herättää:
Järkeily!
Yleensä aina lähtijöillä on ensin kausi jolloin ollaan tyytymättömiä ja ruvetaan järkeilemään
Jeesus on ainoa tie taivaaseen. Tämä on Jumalan sana! Usko Herraan Jeesukseen niin sinä pelastut.
Lestadiolaisessa teologiassa on monta opillista harhaa, jotka voidaan osoittaa Raamatusta.
On varmaan paljon tapauksia joissa maalliset himot ja halut ovat voittaneet ja sen vuoksi on lähdetty sitten pois liikkeestä. Luettuani näitä viestejä jo vuosien ajan huomaan että valtaosalle Pyhä Henki on Jumalan sanan kautta kirkastanut oikean tien, Jeesuksen Kristuksen. Olen Jumalan armosta saanut tutustua myös netin kautta muutamiin henkilöihin joita liikkeestä on potkittu pois. Tämä vahvistaa edellä kerrotun, Jeesus on löytänyt heidät.
OLen kuitenkin sitä mieltä ettewi kannata tuomita myöskään niitä jotka ovat jääneet liikkeen piiriin eri syistä, senkin jälkeen vaikka ovat saaneet armon uskoa Kristukseen.
Lestadiolaisuudessahan uskotaan Jeesuksen sijasta erehtymättömään SEURAKUNTAAN, toisin sanoen liikettä johtavaan konklaaviin jotka johtavat liikettä mooseksenuskon (lain) avulla, - ja tottelemattomia helvetin tulella uhkailemalla.
"On varmaan paljon tapauksia joissa maalliset himot ja halut ovat voittaneet ja sen vuoksi on lähdetty sitten pois liikkeestä."
Johan vitsin murjasit!
Ei ollut kuule himoja eikä haluja, mutta oli vain niin älytön oppi, jota eivät edes nämä opin laatijat pysty täyttämään.
Eikö elämä ole lahja ja tuntuuko se siltä vl:istä? Eikö se ole yhtä ikeen alla olemista? Eivät he ainakaan iloitse uskostaan. Ja kun pienestä lapsesta joutuu katsomaan tuotakin lisääntymistaistelua ja kuulemaan, kuinka äiti itkee jatkuvasti, kun ei jaksa, että pääsis jo pois. Siinä sulle riittävästi selityksiä.
"Lestadiolaisessa teologiassa on monta opillista harhaa, jotka voidaan osoittaa Raamatusta. "
Anna yksi harha niin voin miettiä ja vastatakin
En sillä pyydä antamaan että olisi jokin erityinen hinku olla oikeassa mutta väitöksesi on niin suoraan sanottu ilman perusteita
Hei taas kaikille ketjun aloittajalta!
Kiitos hyvästä keskustelusta. Arvostan kaikkia teitä, jotka kykenette asialliseen keskusteluun, oli näkökantanne sitten mikä tahansa.
Tartun kiinni tuohon "5v":n järkeily-käsitteeseen. Se tuntuu niin tutulta ja samaan aikaan ahdistavalta. Sillä kokemukseni mukaan siinä piilee ansa. Vanhoillislestadiolaisessa piirissä tuota käytetään aseena siihen, ettei kukaan miettisi mitään muuta kuin mitä seuroissa opetetaan. Ei siis saa järkeillä. Ja tätä varoitusta toistetaan riittävän usein. Mutta omalla kohdallani se toimikin juuri käänteisesti. Varoituskellot helähtivät. Mitä piiloteltavaa on? Jumala on luonut ihmiselle aivot järkeilyä varten. Jeesuksen sanojen mukaan pelkkä usko riittää pelastumiseen. Jää siis myös tilaa järkeilylle, jos se koskee yhteisön epäkohtia. Mutta näistä käskettiin vaikenemaan.
Sitten vielä "yks uskovainen" :lle. Niin, minulla oli aikaa miettiä silloin kun teitä heitettiin ulos. Olin paikalla todistamassa useaan kertaan. Voit uskoa, että ne olivat ysiä elämäni vaikeimpia hetkiä. Tiesin itsekin olleeni väärässä, koska vaikenin. Tosin olin lapsi tuolloin, mutta ymmärsin kyllä hyvin, mitä karmeuksia tapahtuu. Voit uskoa, että monella "sisälle jääneellä" on sielu rikki edelleen.
Minusta olet oikeilla jäljillä. Aika monella on vaihdellut voimaks liikkeen oppien arvostelu ja lojaalisuus liikkeelle.
Esimerkiksi Saara Tuomaala on kertonut samantapaisesta tunteiden ja asenteiden jo-jo -maisesta liikkeestä.
Ei ole helppoa irrottautua koska liike on osa omaa minuutta. Se on kavatuksessa omaksuttu osaksi elämäntapaa.
http://freepathways.wordpress.com/2009/03/31/kuka-ja-mika-mina-sisimmassani-oikeasti-olen/
Juuri niin. Hyvin vaikeaa on irrottautua, jos lapsuudesta saakka on ollut mukana liikkeessä. Lisäksi useamman kerran viikossa, koko siihen astisen elämänsä ajan vanhoillislestadiolainen ihminen on kuullut opetusta, joka muistuttaa, kuinka tärkeää on pysyä mukana, pelastumisen kannalta. Ja myös, kuinka vaarallista on lähteä tai edes harkita lähtemistä. Vaihtoehtoja ei anneta. Kaiken päälle lähtemisintoa hillitsee se, että yleensä kaikki (tai lähes kaikki) läheiset ihmiset kuuluvat porukkaan.
Eli kaikenkaikkiaan systeemi rakentuu niin, että ihmisen täytyy olla hyvin vahva, jos pystyy irrottautumaan.
Tunnen läheisesti joitakin vanhoillislestadiolaisia, jotka olisivat valmiit lähtemään minä hetkenä hyvänsä. Jos siis rohkeutta riittäisi. Yhteistä heille, melkein kaikille on, että aika ajoin he tuskailevat minulle, kuinka hyvä minun elämäntilanne on, koska olen jättänyt vanhoillislestadiolaisuuden ja elän vapaata elämää. Elämäntapani on hyvinkin kristillisten arvojen mukaista. Jopa enemmän kuin näiden vl-tuttujen. Minunhan ei tarvitse ainakaan elää valheessa, eikä pettää itseäni.
"Mitä ajatuksia tämä herättää? "
Herättää sellaisia ajatuksia, että vl-liikkeessä ihmiset eivät uskalla tuoda esiin omia näkemyksiään tai sisimpiä tuntojaan, koska pelkäävät.
Koko vl-liikkeen talostelu on siis eräänlaista teatteria, jossa kaikkien tiedossa on "ne oikeat" vuorosanat kaikkeen kanssakäymiseen. Ollaan niin "yksimielisiä", koska pelätään. Hoitokokoukset ovat olleet tehokas pelote.
Tästäköhän johtuu, että vl-liikkeessä on niin paljon ilkeää juoruilua? Pakkovallan alla oleminen aiheuttaa turhaumia, ja omaa pahaa oloa puretaan ilkeilemällä muille selän takana?
Ihminen joka pyrkii pakoon juuriaan on tuomittu epäonnistumaan.
Oikea tapa KOHDATA OMAT JUURENSA on tutustua Jeesuksen opastamana seurakuntansa ja oman elämänsä menneisyyteen, ...
... OPPIAKSEEN YMMÄRTÄMÄÄN MENNEISYYTTÄÄN JA OPPIAKSEEN TULEMAAN TOIMEEN OMAN MENNEISYYTENSÄ KANSSA.
Minusta tuntuu oudolta, jos vanhoillislestadiolaisten parissa ei voisi syntyperäinen vanhoillislestadiolainen elää, vaikka ei olekaan läheskään kaikista asioista samaa mieltä virallisen opetuksen kanssa?
Olen tutustunut ainakin kahteen vanhoillislestadiolaiseen tällä palstalla, joilla on kirjoitustensa perusteella kirkas Kristuksen oppi, mutta eivät siitä huolimatta oe jättäneet omaa hengellistä kotiaan vanhoillislestadiolaisuutta.
Jeesukseen uskovina meidän tulisi kuunnella Jeesusta, vaikka ymmärränkin sen, että oma liikkeen vääristä opeista jäänyt tuska huutaa monesti paljon lujempaa kuin Jeesus.
Niin yllättävää kun tämä monelle saattaa ollakin, niin Jeesus rakastaa myös vanhoillislestadiolaisia, heidän puutteistaan huolimatta. Jeesus haluaa hoitaa ja ruokkia omat lampaansa myöskin vanhoillislestadiolaisuuden keskellä. Toisin sanoen uskonvanhurskauden käsittäneillä vanhoillislestadiolaisilla on Jeesuksen antama tehtävä herätysliikkeensä keskellä:
"Ruoki minun lampaitani, kaitse minun karitsoitani".
Esimerkiksi sellaisia pienpiirejä, joissa Jeesukseen uskovat vanhoillislestadiolaiset kokoontuvat YHDESSÄ rukoilemaan oman seurakuntansa puolesta, että Jeesus saisi hoita ja parantaa tämän halvatun Jeesuksen ruumiinosan.