20ton kone pellolla ja metsäojituksella?

Mulla on Åkerman H7C normaalilapuilla ja luulen että aika lailla samanlaiset maat. Hyvin olen pärjänny eikä ole ollut ongelmia. Ja jos neliveto traktorilla voi ajaa niin kyllä telakone siinä menee ja paljon pahemmissakin. Tuolla seiskalla olen pärjänny vaikka muutamia kertoja menny niin että teloja myöten ollut upoksissa.

Kyllä parasta terapiaa on luppoaikoina nuo kaivuhommat.

Kyllä se aika raskas peli on pehmeille maille. Tosin paras ojien kaivuu aika on juurikin talvella, vaikka sillä 13 tonnisellakin kuokkis. Jos se ojien kaivuu on pääasiallinen työ koneelle niin ehdottomasti pienempi, mutta jos sillä ajatuksella lähtee liikkeelle että kaivattaa pehmeimmät paikat jollakin sopivamman koneen omistajalla, tai jos ja kun kyse harraste hommista niin polkee ojalinjat talvella ensin jollain muulla vehkeellä. Metsässä tahtoo olla jo vaikeeta toimia tuonkokoisella ilman että raivaa oajalinjat tarpeettoman leveiksi.

Monessa muussa mielessä 20 tonninen on hyväkokoluokka. Voimaa riittää kivien ja kantojen vääntelyyn. Ulottuvuuttakin on ja sen painoiselle koneelle löytyy kuljetus helposti. 4-akselinen metsäkoneautokin riittää siirtoon.

Eihän tuolla budjetilla kovin tuoretta vuosimallia saa, eikä välttämättä ole tarviskaan harraste laitteessa. Åkereita moititaan kovasti, mutta itse en pidä niitä sen huonompina kuin muitakaan samassa ikä ja hinta luokassa. Caset ainakin ne Ranskassa tehdyt aiheuttaa jonkin verran hylkimis reaktioo itsessä.
Japanin koneet perinteisesti ollu laadukkaita, mutta taas tullaan siihen että mitä vanhempi ja enempi ajettu kone niin sen kuluneempi joka paikka. Vanhoissa koneissa paljon on tietysti kiinni siitä onko konetta piiskattu viimesen päälle vai käytetty asiallisesti, missä ja mitä sillä on tehty ja miten sitä on huollettu. Vaikkapa kannon nostossa renkien piiskaama kone voi olla 10 tuhannen tunnin jälkeen lähestulkoon loppuun ajettu loputon remontti pesä, mutta samoilla tunneilla tarkan omistajan kevyemmillä hommilla ollu kone edelliseen verrattuna niin lähellä uuden veroista kuin voi kuvitella.

Onnea koneen etsintä reissuille ja tulehan kertoilemaan kuulumisia kun olet sopivan löytäny!

Moro,

Noniin, tässä nyt kävi sitten niin, että tuli tehtyä kaupat Case 1088:sta. Onhan siinä painoa (22,5ton), mutta koitetaan nyt sitten 90cm lapuilla pärjätä.

Kone on vuosimallia -91 ja tunteja mittarissa 11000. Hinta oli mielestäni ihan kohtuullinen verrattuna yleisiin hintapyynteihin, mitä on tässä noin vuoden aikana seuraillut. Ihan on siisti peli, ei vuotanut öljyjä, kävi nätisti ja ei oltu hitsattu pahasti. Keskinivelessä ei pahasti väljää, telat, perusketjut ja vetopyörät näytti olevan ok. Joku sylinterin tiiviste pitää vaihtaa, mutta se on sitten sitä normaalia rassuuta.

Joo, meillä on noita kiviraunioita, joita pitää siistiä ja tosiaan kaikkea muuta terapiakaivuuta. Tuo ojalinjojen polkeminen on ensin ihan ok, ei näissä harrastehommissa niin kiire ole.

Tuo ulottuvuus miellytti, ylettääpään korjailemaan pahoja paikkoja vähän etäämmältä. Katsotaan nyt miltä se alkaa tuntua, kun koneen saa omalle maalle.

Jostain täytyy etsiä koneeseen kirjat, ne oli hävinnyt matkan varrella.

s-posti: jukka.t.muhonen (at) kolumbus.fi