Hei! Itse kärsin aika pitkään jonkinlaisesta masentuneisuudesta, mutta nyt olen mielestäni tervehtynyt.
Minua auttoi tervehtymisprosessissa omien arvojeni pohtiminen. Löysin oman elämäntehtäväni miettimällä miten oma elämäni olisi mahdollisimman onnellista. Ymmräsin, että haluan toimia hyväsydämisesti ja oikein. Ja opetella harjoittamaan hyväsydämistä-ajattelua jatkuvasti. Sydän-kuviot muistuttavat minua elämäntehtävästäni. Ja hyväsydämisyyttä voi toteuttaa joka päivä erilaisilla teoilla..voi esimerkiksi kohdella muita ihmisiä lempeästi ja ystävällisesti, voi auttaa muita ihmisiä pienin teoin.
Toivon kaikille ihanaa syksyä!
Minua auttoi tervehtymisprosessissa omien arvojeni pohtiminen. Löysin oman elämäntehtäväni miettimällä miten oma elämäni olisi mahdollisimman onnellista. Ymmräsin, että haluan toimia hyväsydämisesti ja oikein. Ja opetella harjoittamaan hyväsydämistä-ajattelua jatkuvasti. Sydän-kuviot muistuttavat minua elämäntehtävästäni. Ja hyväsydämisyyttä voi toteuttaa joka päivä erilaisilla teoilla..voi esimerkiksi kohdella muita ihmisiä lempeästi ja ystävällisesti, voi auttaa muita ihmisiä pienin teoin.
Toivon kaikille ihanaa syksyä!
Vastaukset 9
Vanhimmat
Kyllä hyvän tekeminen ja sydämellisyys antaa voimaa ja palkitaan ja on kantava voimavara. Pitää vain muistaa että kohtuus kaikessa, että ei joudu toisten tarpeiden täyttäjäksi ja elää myös omilla ehtoilla.
Hei sinä 'ihan hyvä oivallus'. Ja se on just! Minä parhaat miehuusvuoteni (olen tosin nainen) auttelin ja kuuntelin, sähläsin kaikkialla. Mulla oli kuin motto, että aina valmiina, muut ensin.... Emmä silloin tajunnut, mitä mulle itselle kuului. En pystynyt siis kohtuuteen tuossa. Nykyisinkin vielä niin loppuunpalanut (vain mun omatekemä diagnoosi), että ärsyttää kun tajuan jossakin tarpeita, vain joskus jonkin asian suoritan, kuten sairaalle kauppakäynnin. Sellainen on lyhytkestoinen eikä ole sitova.
Minä reppana törmäsin siihen, että autettavat ovat vain itseään ja omia tarpeitaan ajattelevia, he eivät oikeasti välitä minusta ihmisenä.
Olen ihan kriisissä, kun nyt 'vanhana' tajuan, että hyväksikäyttöä kaikki tyynni! Vähän karkeasti sanottu, mutta itse olen ollut erittäin helposti hyväksikäytettävissä. Mun oma henkinen vammarakenne semmonen. Nohh.
Niin.... itse olen toteuttanut mainitsemiasi asioita.
Harmittaa ettei se auta. Ihmiset ovat silti ilkeitä. Jotkut jopa ilkeämpiä kun on liian kiltti ja hyväsydäminen....
Se on todella ikävää, että jotkut ihmiset ovat ilkeitä. Mutta jos itse toimii hyväsydämisesti ja kohtelee toisia hyvin, voi varmaan itse kokea olevansa hyvä ihminen. Ja jos muut ihmiset hyväksikättävät/tallovat jalkoihinsa/haukkuvat jatkuvasti, luultavasti kannattaa poistua sellaisten ihmisten seurasta.
Toki masennuksen parantamisessa voi auttaa esimerkiksi toimeliaisuus, esim. mukavien asioiden tekeminen. Itselleni tulee yleensä parempi mieli, jos jaksan laittaa kotia parempaan kuntoon tai vaikkapa leipoa.
Ihmisen kokonaisuudessa on myös karvat jotka ovat samaa perua kuin heidän häntänikamansakin.Niitä ei olisi ellei niitä olisi joskus tarvittu.
Itse diagnosoitu jonkinlainenmasennus on aivan eri asia kuin lääkärin diagnosoima. Kroonista masennusta ei voiteta ajattelemalla, surullista mutta totta. Kuntoutuminen on vielä kaukainen asia.
Oiken masentuneelle on parempi ettei mieti liikoja.
Niin. Se vain ruokkii masennusta, kun on yritettävä sen ja sen teorian mukaan toimia. Eikä ikinä yllä niihin juttuihin, mitä neuvotaan. Tulee aika kehno ja jtkn syyllinen olo. Masisoireistoa tuo.
Kun paljon miettii, analysoi, niin se saattaa joskus auttaa hetken, mutta ei tosiaan paranna.
Itse ajattelisin krooniseen kamalaan olooni auttavan eniten pyyteetön rakkaus, jotta joku oikeasti välittäisi ja että tulisin kuulluksi. Haaveilen myös, että olisi upee kuulla joskus kehuja, joko persoonastani tai tekemisistäni. Tällai potkisi pitkälle; yksinään eleleminenkin sinänsä on luonnotonta. Nyt tällä em. ajattelulla mä en tarkoita ekana perinteistä rakkaussuhdetta (sitäkään siis ei ole), vaan että tuollainen rakkaus ja välittävä kuuntelu toimisi etäämmältä vaikka. Jokin supportiivinen ihmishahmo aina hållilla. Paljonkoos maksaisi per tunti :) .
Kyllä krooninen masennus saatetaan voittaa ajattelemalla. Keinojen olisi vain hyvä olla ammattimaisia. Tutustupa vaikka kirjaan "COGNITIVE THERAPY FOR
CHRONIC AND PERSISTENT
DEPRESSION"
Hmm, itsekin elelen yksikseni, mutta en kaipaa muita ihmisiä , sairauden oire tämäkin. En osaa kaivata toista ihmistä, tai edes niitä kehuja. Otinpa tässä samalla ilta-levarin,25 mg. Krooniseen kamalaan oloon auttaa se, et tekee jotakin , missä ajatukset keskittyvät pelkästään siihen, mitä tekee. Jospa menisit juttelemaan vanhuksille tms.