Kertokaa minulle, onko minun asenteeni väärä, kun en jaksa ymmärtää ihmisiä, jotka rutisevat koko ajan rahan puutetta…
Olin tänään pitkästä aikaa vierailemassa erään ystäväpariskunnan luona. Pitkä aika johtuu liikuntavaikeuksistani.
No, heilläkin on ikääntymisen myötä alkanut sairauskierteet, kuten niin monille meidän ikäisillemme. Apuvälineitäkin tarvitsevat. Toinen heistä oli saanut nilkkatuet ja niihin kuuluvat kengät. Kertoi minulle, että jos olisi itse ostanut, olisivat maksaneet yli kaksisataa euroa. Hänellä ei olisi ollut varaa moisiin. Sitten tuli puheeksi siivouspalvelu, jota ilmiselvästi jo molemmatkin tarvitsevat. Emme me voi sellaista ottaa, se maksaa………………..
Varovasti sanoin heille, että kun ei kerran itse enää pärjää, on apua silloin otettava.
Sanoin, että itse en enää siivoojaa pois antaisi, ja kerroin myös että meidän pelkät lääkemenomme ovat joka kuukausi n. 200- 300 euroa, johtuen siitä että lääkkeemme eivät ole kela korvattavia ja korvaavia ei ole. Sanoin myös ettei meillä ole mitään vaikeuksia elämisemme kanssa.….
Ilmapiiri viileni huomattavasti
No, sattumalta tiedän heidän tulonsa, jotka ovat n. 30 % enemmän kuin esim. meidän perheessämme.
Olemmeko me ihmiset todellakin näinä päivinä niin rakastuneet rahaan, että sitä pitäisi koota kynsi hampain jonnekin pankkitileille ?????
Vai onko se tapa ja tottumus, ettemme ole tyytyväisiä mihinkään……
Kannanottoja rehellisesti, kiitos
Olin tänään pitkästä aikaa vierailemassa erään ystäväpariskunnan luona. Pitkä aika johtuu liikuntavaikeuksistani.
No, heilläkin on ikääntymisen myötä alkanut sairauskierteet, kuten niin monille meidän ikäisillemme. Apuvälineitäkin tarvitsevat. Toinen heistä oli saanut nilkkatuet ja niihin kuuluvat kengät. Kertoi minulle, että jos olisi itse ostanut, olisivat maksaneet yli kaksisataa euroa. Hänellä ei olisi ollut varaa moisiin. Sitten tuli puheeksi siivouspalvelu, jota ilmiselvästi jo molemmatkin tarvitsevat. Emme me voi sellaista ottaa, se maksaa………………..
Varovasti sanoin heille, että kun ei kerran itse enää pärjää, on apua silloin otettava.
Sanoin, että itse en enää siivoojaa pois antaisi, ja kerroin myös että meidän pelkät lääkemenomme ovat joka kuukausi n. 200- 300 euroa, johtuen siitä että lääkkeemme eivät ole kela korvattavia ja korvaavia ei ole. Sanoin myös ettei meillä ole mitään vaikeuksia elämisemme kanssa.….
Ilmapiiri viileni huomattavasti
No, sattumalta tiedän heidän tulonsa, jotka ovat n. 30 % enemmän kuin esim. meidän perheessämme.
Olemmeko me ihmiset todellakin näinä päivinä niin rakastuneet rahaan, että sitä pitäisi koota kynsi hampain jonnekin pankkitileille ?????
Vai onko se tapa ja tottumus, ettemme ole tyytyväisiä mihinkään……
Kannanottoja rehellisesti, kiitos
Vastaukset 11
Vanhimmat
Ellei rahasta oikeasti ole puutetta, kyseessä on varmasti nuukuus.
Toisille raha tuo turvaa, pelkkä ajatus siitä, että pankissa on vino pino seteleitä antaa mielenrauhaa.
Eikä niitä millään raaski sieltä poiskaan hakea, vaikka olisi tarvettakin. Kituutetaan ja eletään liian säästäväisesti, saattaa jäädä monta elämän iloa ja nautintoa kokematta.
Jopa terveyden ja hyvinvoinnin kannalta tarpeellisia.
Vaikea ottaa tietämättä kantaa tuntemattomien ihmisten rahankäyttöön.
Jospa heillä on kalliita harrasteita, kellä minkäkinlaisia.
Toinen juttu, jos on nuukaillut koko elämänsä, tuskinpa nuukuus vanhemmiten vähenee.
Ei enää ole mikään ilmaista, kuntahan antaa joissakin tapauksissa palveluseteleitä, muttei niilläkään mitään ilman saa.
Toinen juttu, jos on tuet ja kengät saanut, liepä siis saanut jonkin vammaislain nojalla. Niitä en kadehtisi.
Varmaan olisi mieluummin ottanut terveet raajat.
Monesti on saanut ihmetellä jopa erittäin rikkaitten saituutta vanhemmiten, vaikkei ole ollut edes perillisiä, kuin jostain seitsemännen viruveden perusteella
Mutta valtion kassahan on kuin Molokin suu.
Sinne mahtuu.
Meidän ikäluokassamme on monia, jotka eivät sisäistä sitä, että eläke on tarkoitettu elämiseen, ei esim. perinnön keräämiseen lapsille. Oma tilanteeni on nykyään taas sellainen, että tarkka on oltava. Tiedostan tilanteen, mutta en rutise. Luotan siihen, että selviän.
Sattuma kuljettaa sanotaan ja onhan se monta mutkaa kuljettanut.
Kun on tyhjästä lähteny ja koko ikänsä painanut duunii kun silmäpuoli sonni niin ei osaa lopettaa,mennyt veriin niinku sanotaan.
En mä enää rahan takia rehki vaik onhan se mukava bonus täs roskahommas.
Hilpeimpinä vuosina sitä tuli säästettyä likalle sen pärjäämisen turvaamiseks,nyt kun tilanne muuttui niin piti päättää uurestaan.
Mä tykkään täst töllistä ku hullu puurosta vanhaa sanontaa lainatakseni ja täs on oiva kohre ylimääräselle rahalle.
Kun on itte ähertäny tän tähän mäensyrjään niin mielummin mä täs nyhjään ku kerrostalos.
Sitten ku terveys alkaa sassaroimaan niin saahan paremman hinnan seuraavaan kämppään.
Se, että säästää jatkuvasti tulevaisuuden varalle, osoittaa vain että ihminen odottaa (tai toivoo) elävänsä vielä huomattavan pitkään, niin pitkään ettei toimeentulo silloin ole mitenkään selvä. Ei niin tyhmiä ihmisiä ole (toivottavasti), että kasaisivat rahaa vain sen kasaamisen vuoksi.
Voi kuule, kyllä niitä on. Mulla ihan lähipiirissä. Elää kituutetaan, vaikka varaa olisi ostaa uusi auto ja mukavuuksilla varustettu asunto. Muun muassa.
Meillä asuu naapurissa 4 heng perhe 70 neliön asunnossa ja autona vanha japsiromu.
Kuitenkin ukko on joka vuosi kymmen kärjessä-listalla verotiedoissa.
Joillakin on velkaa, joka pitää maksaa. Ei ne pelkät tulot mitään sano. Minullakin on velkaa niin paljon, että lyhennysten jälkeen ei jää rahaa ruokaan. Ostan siis ruokaa luottokortilla. Ja velka kasvaa. Velka on tullut jo aikojen takaa, lähinnä lasten takia. Pitäisikö antaa lasten ja lastenlasten olla ilman ruokaa?
Aloittaja on ollut tekemisissä kitupiikkien kanssa.
Nuukalle kaikki on kallista, mutta kun heiltä jotain
ostaa he pyytävät uuden hintaa.
Mistäpä siitä koskaan vieras tietää, mikä saa varakkaaksikin arveltavan pihtaavan omissa hankinnoissaan.
Sitä kunsaattaa plla jossakin elämänsä vaiheessa tullut tehneeksi jonkin sellaisen ratkaisun, joka maksaa vieläkin.
Saattaapa sitä vapaaehtoisestikin osallistua jonkun lastenlasten koulutuskuluihin, tai jotakin muuta sen kaltaista.
Jos toteaa, ettei ole varaa johonkin, ei välttämättä ole mitään valitusta, vaan toteama, johon ei arvella vieraan ottavan kantaa sen kummemmin.
Järkevät ihmiset hankkivat apuvälineensä ilmaiseksi, jos sellaiset saa.
Useimmiten ne on lakisääteisiä avustuksia, joihin aloittajallakin on oikeus.
Vain tyhmä, tai leuhka jättää sellaisen tuen käyttämättä.
Siivousapu saattaa, itseasiassa, olla jollekin sellainen henkinen kynnys, jonka hankkiminen on sellainen asia, millä tunnustaa olevansa kelpaamaton ja kykenemätön enää kotiaan hoitamaan. Tuntee itsensä tarpeettomaksi.
Sitä nyt viimeiseksi vieraale tunnustaa. On helpompaa sanoa "ei ole varaa".
Me ihmiset kun olemme niin erilaisia.
Raha on melko uusi asia ihmisen historiassa.
Ihminen eli lähes miljoona vuotta ilman rahaa.
Se on nyt vähän niinkuin muoti asia.