Erostamme on kymmenen vuotta. Minä jätin hänet. :)
Minä olen hänet unohtanut, hän on tällä hetkellä "kuin ilmaa".
Mutta hän...
Kunpa jaksaisin kertoa.
Lapsen asioissa olemme istuneet oikeudessa noin kerran vuodessa. Hänellä on päähänpinttymiä, joita hän hokee vuodesta toiseen.
Näitä ovat mm, että:
-estän lapselta puhelimen käytön,
-harrastan henkistä väkivaltaa,
-estän tapaamisia,
-laitan lapsen kännykästä viestejä hänelle, lapsen nimissä,
-laitan hänelle viestejä lapsen fb-profiilista.
-nykyinen kumppanini pahoinpitelee lasta,
-nykyinen kumppanini on pedofiili
-isäni ja äitini ovat pedofiileja
-olen mielisairas, tyhmä, laiska,
Tämä listä voisi jatkua vielä loputtomiin.
Lisäksi hän on tehnyt lukuisia aiheettomia ilmoituksia minusta ja nykyisestä kumppanistani mm
-poliisille
-lastensuojeluun
-lastenvalvojalle
-lapsen kouluun
-lapsen kouluterveydenhoitajalle
Hän on:
-yrittänyt saada potilastietoja lapsesta, vaikka tämä on kieltänyt potilastietojen luovutuksen.
-väittää, ettei ole saanut mitään tietoja lapsesta, vaikka lapsi on itse kertonut joitakin asioita.
Ja kun olemme olleet oikeudessa, jossa on esitetty pitäviä todisteita häntä vastaan (lääkärin lausuntoja ym ammatti-ihmisten lausuntoja) mm siitä, että lapsen ei ole hyvä tavata häntä, koska hän on lapsen kertomusten mukaan piinaava, alahtelevainen, uhkaava,
niin hän väittää, että mm psykiatri on lahjottu. :D
Tapahtuipa niinkin, että lapsi joutui poliisikuulusteluihin hänen ilmoituksen perusteella ja poliisi totesi, että lasta ei ole pahoinpidelty, hän väitti, että poliisikin on lahjottu. LOL
Lisäksi mm:
-haastanut oikeuteen asianajajamme,
-vaatinut perhetyöntekijän vaihtamista,
-vaatinut lapselle ylimääräisiä terveystarkastuksia kesken koulupäivän "katso, ettei häntä ole pahoiinpidelty" jne.
-Uhannut tulla hakemaan lapsen väkisin koulusta mukaansa, lapsi oli tuolloin kolmannella luokalla, jälkeen päin kiisti tämän.
-Vaatinut lapsen lääkäreitäja sairaanhoitajia vaihdettaviksi, koska ovat pätemättömiä.
-Uhannut tappaa minut sekä puolisoni, mutta tehnyt poliisille ilmoituksen, että hänen henkeään uhataan.
-uhannut yksinhuoltajuudella kymmenen vuoden ajan, mutta ei ole sitä hakenut :))
Sen olen havainnut, että narsistilla on todella huono muisti. Hän saattaa tänään väittää yhtä ja huomenna kiistää kaiken, ja ihan kirkkain silmin.
Hänen työyhteisönsä on saanut tuntea nahoissaan, kuka kuuluu ns sisäpiiriin.
Nyt en enää voi muuta, kuin nauraa hänen tempuilleen, mutta voin kertoa, että välillä on ollut helvetillistä, kun tämä ei ota loppuakseen.
Olisi kiva lukea teidän muiden tarinoita.
Minun "piinani" on kestänyt "vain" 10 vuotta.
Tilanne pahentui huomattavasti, kun löysin puolison, joka ilmoitti heti alkuun, että tätä perhettä hän ei pompota :D Se oli kamalaa myrkkyä tälle narsistille.
Minä olen noudattanut näitä konsteja, että olen vielä järjissäni:
-en vastaa viesteihin, vaikka veetuttaisi miten paljon, kirjoitan viestin vaikka paperille ja ryttään sen
- jos jostain syystä kuitenkin vastaan viestiin, teen sen ns oman aikatauluni mukaan (vaikka hän yrittää määrittää, että pitäisi vastata "heti, tai...")
-Jos soittaa ja haluan vastata, pysyn äärimmäisen rauhallisena, vaikka yrittää ärsyttää miten paljon, samoin olen tehnyt myös oikeudessa.
-olen puhunut asiasta avoimesti perheneuvolassa, koulussa jne
-olen salannut, jos hän on onnistunut joskus loukkaamaan
Milloin seuraava pommmi putoaa, en tiedä! Enkä viitsi ajatella, koska se, jos mikä olisi elämän tuhlaamista.
Ihanaa syksyä kaikille, muistakaa, että vaikka narsistit pystyvät olemaan helvetin piinaavia, he loppujen lopuksi ovat vain, kuten kolmevuotiaat kakarat, jotka eivät saa huomiota.
Minä olen hänet unohtanut, hän on tällä hetkellä "kuin ilmaa".
Mutta hän...
Kunpa jaksaisin kertoa.
Lapsen asioissa olemme istuneet oikeudessa noin kerran vuodessa. Hänellä on päähänpinttymiä, joita hän hokee vuodesta toiseen.
Näitä ovat mm, että:
-estän lapselta puhelimen käytön,
-harrastan henkistä väkivaltaa,
-estän tapaamisia,
-laitan lapsen kännykästä viestejä hänelle, lapsen nimissä,
-laitan hänelle viestejä lapsen fb-profiilista.
-nykyinen kumppanini pahoinpitelee lasta,
-nykyinen kumppanini on pedofiili
-isäni ja äitini ovat pedofiileja
-olen mielisairas, tyhmä, laiska,
Tämä listä voisi jatkua vielä loputtomiin.
Lisäksi hän on tehnyt lukuisia aiheettomia ilmoituksia minusta ja nykyisestä kumppanistani mm
-poliisille
-lastensuojeluun
-lastenvalvojalle
-lapsen kouluun
-lapsen kouluterveydenhoitajalle
Hän on:
-yrittänyt saada potilastietoja lapsesta, vaikka tämä on kieltänyt potilastietojen luovutuksen.
-väittää, ettei ole saanut mitään tietoja lapsesta, vaikka lapsi on itse kertonut joitakin asioita.
Ja kun olemme olleet oikeudessa, jossa on esitetty pitäviä todisteita häntä vastaan (lääkärin lausuntoja ym ammatti-ihmisten lausuntoja) mm siitä, että lapsen ei ole hyvä tavata häntä, koska hän on lapsen kertomusten mukaan piinaava, alahtelevainen, uhkaava,
niin hän väittää, että mm psykiatri on lahjottu. :D
Tapahtuipa niinkin, että lapsi joutui poliisikuulusteluihin hänen ilmoituksen perusteella ja poliisi totesi, että lasta ei ole pahoinpidelty, hän väitti, että poliisikin on lahjottu. LOL
Lisäksi mm:
-haastanut oikeuteen asianajajamme,
-vaatinut perhetyöntekijän vaihtamista,
-vaatinut lapselle ylimääräisiä terveystarkastuksia kesken koulupäivän "katso, ettei häntä ole pahoiinpidelty" jne.
-Uhannut tulla hakemaan lapsen väkisin koulusta mukaansa, lapsi oli tuolloin kolmannella luokalla, jälkeen päin kiisti tämän.
-Vaatinut lapsen lääkäreitäja sairaanhoitajia vaihdettaviksi, koska ovat pätemättömiä.
-Uhannut tappaa minut sekä puolisoni, mutta tehnyt poliisille ilmoituksen, että hänen henkeään uhataan.
-uhannut yksinhuoltajuudella kymmenen vuoden ajan, mutta ei ole sitä hakenut :))
Sen olen havainnut, että narsistilla on todella huono muisti. Hän saattaa tänään väittää yhtä ja huomenna kiistää kaiken, ja ihan kirkkain silmin.
Hänen työyhteisönsä on saanut tuntea nahoissaan, kuka kuuluu ns sisäpiiriin.
Nyt en enää voi muuta, kuin nauraa hänen tempuilleen, mutta voin kertoa, että välillä on ollut helvetillistä, kun tämä ei ota loppuakseen.
Olisi kiva lukea teidän muiden tarinoita.
Minun "piinani" on kestänyt "vain" 10 vuotta.
Tilanne pahentui huomattavasti, kun löysin puolison, joka ilmoitti heti alkuun, että tätä perhettä hän ei pompota :D Se oli kamalaa myrkkyä tälle narsistille.
Minä olen noudattanut näitä konsteja, että olen vielä järjissäni:
-en vastaa viesteihin, vaikka veetuttaisi miten paljon, kirjoitan viestin vaikka paperille ja ryttään sen
- jos jostain syystä kuitenkin vastaan viestiin, teen sen ns oman aikatauluni mukaan (vaikka hän yrittää määrittää, että pitäisi vastata "heti, tai...")
-Jos soittaa ja haluan vastata, pysyn äärimmäisen rauhallisena, vaikka yrittää ärsyttää miten paljon, samoin olen tehnyt myös oikeudessa.
-olen puhunut asiasta avoimesti perheneuvolassa, koulussa jne
-olen salannut, jos hän on onnistunut joskus loukkaamaan
Milloin seuraava pommmi putoaa, en tiedä! Enkä viitsi ajatella, koska se, jos mikä olisi elämän tuhlaamista.
Ihanaa syksyä kaikille, muistakaa, että vaikka narsistit pystyvät olemaan helvetin piinaavia, he loppujen lopuksi ovat vain, kuten kolmevuotiaat kakarat, jotka eivät saa huomiota.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Sitähän nämä tekevät ja eiväthän he edes välitä lapsesta muuta kuin omana jatkeenaan. He mielummin tappaisivat oman lapsensa kuin antaisivat sen vihaamalleen puolisolle, eli henkilölle, joka uskalsi sanoa vastaan.
Varmin tunusmerkki huoltajuuskiistassakin on se, että henkilö, joka hakee yksinhuoltajuutta kun toinen yhteishuoltajuutta. on se narsisti.
Minun entinen vaimoni on narsisti ja XXXX niiden väitteiden ja ilmoitusten määrää.
On varmaan turhaa edes sanoa, että oikeuslaitos on tullut tutuksi, vaikka itse ei ole tehnyt ensimmäistäkään ilmoitusta (vaikka välillä on mieli tehnyt ja varmaan olisi ollut syytäkin). Ihmisten uhraamisesta ei ole vielä tullut syytettä, mutta melkeinpä sitten kaikesta muusta mahdollisesta, jos ei poliisille, niin sitten kerrottu ystäville/sukulaisille/tutuille.
Itse olen kyllä kokenut, että sosiaalipuolella löytyy henkilöitä, jotka haluavat nähdä sen syyn aina isässä ja kuka voisi olla vakuuttavampi "uhri" kuin narsisti. Aika kyllä korjaa nämä virhekäsitykset, mutta se on myöhäistä, jos huoltajuuskiista on jo käsitelty.
Aikoinaan itselleni lähestymiskielto lapsiin tuntui maailmanlopulta (en edes kehtaa laittaa, mistä minua syytettiin), mutta se oli todella hyvä juttu sillä silloin minulla oli aikaa ymmärtää, mistä tässä on kysymys ja päästä "rakastamani" ihmisen menetyksestä yli, sillä se piina loppui siksi aikaa. Hän piti huolen, etten saannut minkäänlaista yhteyttä edes lapsiini. (Meni kyllä usko Suomalaiseen oikeusjärjestelmään, sillä vaikka syyte todetttiin täysin perättömäksi, niin entinen puolisoni ei saanut mitään tuomiota siitä).
Kun yhteys palasi, niin alkoi puhelinterrori, joka räjähti käsiin kun hänelle tuli ero uuden kanssa.
Näillä velikullilla on aina se sama, he eivät ole koskaan tehneet mitään, he eivät olisi halunneet tehdä, mutta muut pakottivat.
Esim. milloin sosiaalihenkilö oli käskenyt valehtelemaan, milloin asianajaja, milloin äiti, mutta HÄN ei koskaan... Hän oli vain noudattanut ohjeita ;)
Avioero on toiseksi paras asia, mitä minulle on koskaan tapahtunut.
Paras asia on se, että menin terapiaan ja uskalsin kohdata sen kysymyksen, miksi olin sen kanssa näin pitkään, mitä vikaa minussa on.
Nykyään raamit eivät ole enää loistokkaat (tosin omat), mutta elämäni on kuin paratiisissa oloa kun vertaa sitä avioliiton aikaan. Fyysiset oireetkin katosivat eron myötä :)
VOIMIA JA JAKSAMISTA!
Kyllä ne aikuisiksi tulee... siis lapset ja sen jälkeen voit olla kokonaan vastaamatta hänelle. Itsekkin jo haaveilen tuosta ajasta :)
Hymyni ja hyväntuulisuuteni tai se, että olen onnellinen ja näytän siltä, on narsistille parasta vitu***sen aihetta. Onneksi emme enää näe, toki hän edelleen laittaa viestiä toooodella vanhoista asioista, mm " eikö silloinen se ja se tekosi hävetä?" ym.
Itse koen myös, että avioero tästä ihmisestä on lähes paras teko elämässäni. Uhkasi tappaa minut, jos edes harkitsen moista. Piti tuntea syyllisyyttä omista ajatuksistaan.
Ja jos joskus olin pohtinut omassa päässäni asioita ja oivaltanut jotain ja erehdyin sanomaan sen ääneen, oli vastaus :" ai olet taas jutellut jonkun kanssa, etkö tajua, että ne puhuu paskaa/aivopesee sinut, reppanan"
Usein tunsin olevani hylkiö kaikkien silmissä, totaalisen ei-toivottu henkilö.
En olisi saanut jutella edes sisarukseni kanssa puhelimassa ilman, että on kaiutin päällä. sama juttu, jos äitini soitti, tuli painamaan kaiuttimen päälle. Välillä itsekin ihmettelen näin jälkikäteen, miten toinen sai minut niin alistetuksi. Sepä tapahtui pikku hiljaa ja olin niin nuori ja hyväuskoinen, kun menimme yhteen.
Oikeudenkäynneissä ehkä vmäisintä on se, että kun itse tietää toisen valehtelevan, mutta ei voi joka lauseen jälkeen sanoa "ei pidä paikkaansa"
Moni tuomari on valitettavasti mennyt ensin lankaan, ehkä jopa sen takia, että toinen puhua pölöttää koko ajan eikä anna edes ajattelurauhaa. Tuntunut siltä, että oikeudenistunnot olleet välillä ihan käsittämättömiä. Olen siitä iloinen, että lapsi alkaa olla jo niin iso, että voi päättää, näkeekö tätä vanhempaa. Hän on päätynyt siihen, että ei näe. Pelkkä tekstiviesti tältä vanhemmalta saa hänet ahdistumaan niin pahasti, että tapaaminen, mitähän siitä tulisi.
Tälle ihmiselle lapsi on omien sanojensa mukaan "kaikki kaikessa"
Jostain syystä hän ei kuitenkaan ole tehnyt elettäkään, että voisi tavata lasta. Onhan niitä, valvottuja tapaamisia ja muita. Mutta jos hän saisi valvotusti tavata, niin sittenhän minä en ehkä olisi enää niin kovasti syytettävissä mistään.
Ei voi kun nauraa tälle kaikelle hulluudelle. Ja todella ihmetellä, miten tuollaiset tuolla ihan vapaana liikkuu :)
Itse ajattelen, että siinä on hänelle tarpeeksi tuomiota, kun joutuu elämään oman mielensä kanssa koko elämänsä.
Historia toistaa itseään, sillä hänen äitinsä ja äidin äitinsä historiat on ihan samanlaisia. Eroja, lapsia eri miesten kanssa ja mikään suhde ei ole kestänyt kovin pitkään (ja kukaan heistä ei ole ollut syyllinen mihinkään, mitä elämän aikana on tapahtunut). Olen siis myös nähnyt millaiseksi he muuttuvat vanhemmiten ja tunnen tästä suunnatonta vahingoniloa.
Muistan tuon hyvin mistä sanoit. Minut oli kanssa ympätty siihen, että minä ja kaikki sukulaiseni ovat luusereita ja hän on parasta, mitä minulle on koskaan käynnyt. Hän ja hänen sukulaisensa olivat hirveän hienoja...
Oli todella ahdistavaa kun hänen sukulaisensa tulivat kylään, en oikein saannut sanoja suustani, yritin olla näkymätön... Minun sukulaisiani ei sitten kutsuttukkaan, jos ei haluttu jotain.
Alussa tuntui todella pahalta, kun toisen valheet uskotaan, oma perintö meni puoliksi ja kaikista pahimmalta se, mitä se teki lapsille. Se ei oikeasti olisi halunnut "kusipään" lapsia ollenkaan, mutta ne olivat hyvä tapa kostaa "vääryydet". Hän myös teki vanhimman lapsemme elämästä helvetin, kun tämä pystyi näkemään äitinsä läpi eikä uskonut tämän valheita.
Tällä hetkellä pidän tärkeimpänä saada lapset aikuisena ymmärtämään, mistä tässä oli kysymys ja katkaisemaan äidin alistussuhde. Olen nähnyt mitä ex anoppini teki omalle pojalleen ja en halua, että omat lapset kokevat sen kohtalon.
Tuo ei ole enää pelkkää narsismia, jos henkilö näkee että viranomaiset ja terveysalan henkilöt juonivat häntä vastaan ei ole muita vaihtoehtoja kuin paranoidinen skitsofrenia tai paranoidinen persoonallisuus.
Nimen omaan narsisti tekee noin, koska hän tietää "kaikesta kaiken" ja lausunnoillaan yrittää vakuuttaa, että lääkärit, poliisit, lastenvalvojat, lastensuojeluimiset, siis melkein kaikki viranomaiset, joiden kanssa hän on tekemisissä, on lahjottu/ on pätemätön ammatissaan. Juuri nämä narsistit ovat niitä, jotka tekevät eniten valituksia eri tahoista. Tällä eksälläkin on tietääkseni valituksia vireillä useampaan kohteeseen kerralla :)
Tuo on nimen omaan narsismia :)
Joka ikinen narsisti tekee noin vastaavassa tilanteessa. Kun ei voi käsitellä häpeän tunnetta, ei voi tuntea syyllisyyttä -> KAIKKI vika on aina toisissa.
Ne pelaa siihen asti kun kuvittelevat voittavansa, mutta jos huomaavat toisen näkevän lävitseen, niin kosto on rajaton.
Sanoitko hänelle koskaan, että hän vaikuttaa olevan narsisti? Minä en sanonut yhdessäoloaikana, koska tuolloin en tiennyt, mistä on kyse. Tunsin vain, että joku on vinossa ja pahasti.Toisaalta ne paremmat hetket, kun hän oli "ihmisiksi" sai minut miettimään, että olenkohan kuvitellut kaikki outoudet, mitä hän teki. Tuokin piirre, voih, niin lankaan menin niin monta kertaa liikaa. eli aloitti esim riidan ja loppujen lopuksi riita johti siihen, että minä pyytelin anteeksi. Asiat kääntyivät aina "huomaamatta" minun viakseni. Jälkeen päin olin vain hämilläni tapahtuneista asioista. Luojan kiitos oma lapseni on tajunnut viime vuosina, että toinen hänen vanhemmistaan on henkisesti pelottavan huonossa hapessa.
Minä ajattelin hänen olevan tottunut siihen, että vain yksi tekee päätökset kun oli yksinhuoltajan lapsi. Itse asiassa minä luin kirjastossa kirjaa narsismista, kun kuvittelin itse olevani sellainen (tämä tuntuu nyt jälkikäteen surkuhupaisalta).
Kyllä minä välillä laitoin vastaan, mutta aina se sai kuitenkin oman tahtonsa läpi, se oli aivan törkeän hyvä siinä. Joskus oli antavinaan periksi, mutta siihen palattiin sitten aina uudestaan ja uudestaan kunnes olin samaa mieltä.
Ajan kuluessa laitoin vähemmän ja vähemmän vastaan kun ei jaksanut riidellä kaikista "pikkuasioista".
Minusta ei oikein muutenkaan ole riitelijäksi lukuunottamatta niitä ihmisiä, joilla oli ollut "ongelma" puolisoni kanssa. Minulla oli muutama isohkokin riita ihmisten kanssa, jotka olivat ottaneet yhteen vaimoni kanssa, mutta muutoin ei.
Jos suutuin puolisolleni jostain, niin se meni aina siihen että lopulta pyytelin anteeksi ja yritin selitellä... että leikkiähän minä, ei tämä nyt niin tärkeä asia ole, olin tyhmä, rakastan sinua ja en halua tämän olevan ongelma, olin liian jyrkkä...
Rakensimme omakotitalon ja kerran kun kuljin siellä ymmärsin, että en ollut saannut tahtoani läpi yhdessäkään ainoassa asiassa. Eikä minun mielipiteillä ollut muutenkaan juuri mitään merkitystä.
Minä ymmärsin vasta terapiassa hänen olevan ihan aito ja oikea narsisti (eli kyseessä ei ollut pelkkiä piirteitä omaava henkilö), mutta sitten myös sen, että itse olen läheisriippuvainen:( Tätä omaa puoliskoani työstän vieläkin terapiassa.
minulla on kokemusta narsistista vanhempana. Toinen vanhemmasta oli ns."tervejärkinen" osapuoli mutta erosikin tästä toisesta vanhemmasta ollessani alakoulussa. Muut sisarukset olivat vanhempia ja muutama vielä nuorempia kuin mitä minä olin.
Seuraavat lausahdelmat olivat arkipäivää tai lähes viikottaista verbaalista väärinkohtelua, henkistä väkivaltaa narsisti vanhemmalta:
"Eihän toi nyt mikään kovin vakava juttu ole, että sulla on käsi jumissa. Joku krooninen sairaus on paljon pahempi juttu. Liitoittelet taas sun oireita"
"Niin no mun ex-suhde olikin ihan paska. Onneks saan parempia kun oon eronnut. Vaihtoehtojahan mulla löytyy, aina."
"Ethän sä nyt mitenkään voi tarvita lisää vaatteita kun sulla on vaikka millasia syystakkeja ym. (oli talvi ja tarvitsin talvitakin ja saappaat itselleni)"
"Kannattaa varmaan miettii mihin turhaan/ huonoon asiaan tuhlaa rahat, ettei tartte olla kinuumassa heti perään lisää"
"koulunumerot taitaa olla laskusuunnassa. Miten voi olla taso laskenut näin nopeasti.Taitaa olla vikaa tossa lukemispuolessa ja muutenkin ajattelussa"
"Sunhan kannattais mennä lukiseula-testiin missä kartotettais onko sulla lukihäiriötä tai muuta vikaa, kun arvosanat on niin paskoja"
"et tainnut nyt ihan oikein viikata vaatteita vaatekomeroon. Nyt kannattais tehä homma uudestaan, kun näen virheitä sun tavassas tehdä toi"
"onko se ihme kun ei sun seura kiinnosta kun et tee asioita oikein muutenkaan"
"aattelitko muuten saada työn joskus, tolla taktiikalla että kotitehtävät jätetään useimmiten tekemättä tai vajaaksi"
"Niin miks mulla on semmonen tunne että sä et nyt oikein ole tietoinen sun omista lahjakkuuksista, joita sulla ei ole lähes missään asiassa. Tyrit aina kaiken"
"se on eri asia sanoa kuin näyttää että osaa sen asian- paperilla. Lue uudestaan ja mieti lukemaas. Et sä mitään opi jos et mieti mitään mitä vihossa/kirjassa lukee."
"no onko se ihme että susta saa epävarman kuvan kun puhut hiljaa ja katsot lattiaan tai seinille kun sulle puhutaan tai joku koittaa saada puhekontaktin"
Tämän lisäksi: kotitöitä tuli tehdä,tiskit tiskattiin ja omat jäljet tuli siivota pois syömisen jälkeen. Omista vaikeista tai suuremmista tunteista vaiettiin ja omia onnistuneita suorituksia piti vähätellä jatkuvasti. Kukaanhan ei koskaan perheessä voi saada niin paljon huomiota/ kehuja kuin itse persoonallisuushäiriöinen. Tai näin persoonallisuushäiriöisen logiikka toimii. Valitettavalta kuin se kuulostaakin.Koska narsisti vaatisi "rajatonta huomiota &itsensä jatkuvaa kehumista." Narsisti vaatii tätä lapsiltaan sekä kumppaniltaan. Aina.
Piti mennä pienelle kävelylle kun luin viestisi, Toisaalta tuntuu kyllä hyvältä tuntea vihaa kun on lähes koko elämänsä "oppinut" tukahduttamaan sen.
Sitähän se oli, elämä oli siedettävää kun muisti koko ajan ylistää häntä, hänen ulkonäköään, "saavutuksiaan"... ja auta armias, jos itse pärjäsi jossain paremmin, sitä kateuden ja vihan määrää.
Minä olin hänen kanssaan naimisissa pitkään ja vasta eron jälkeen ymmärsin miten me kaikki oltiin oireiltu kaikki tämä aika.
- Yksi lapsistamme ei pysty tuntemaan empatiaa
- toinen lapsistamme kantaa kaikki maailman synnit ja tekee kaikkensa äidin ja sisaruksien eteen. Hän oli lapsistamme herkin ja häntä alistettiin vaikka millä tavalla. Entisellä puolisollani oli aina hienot selitykset/sankaritarinat teoilleen ja silloin ne tuntuivat ihan järkeenkäyviltä. Minä romahdin täysin kun kävin terapiassa menneitä läpi ja tajusin mitä oli oikeasti tapahtunut.
- masennuksia, pissausongelmia, ongelmia hygieenian kanssa, syömisongelmia...
Tajusin vasta jonkun aikaa sitten, ettei "hän" ollut koskaan ostanut/osta kenellekkään lapselle sellaista lahjaa, josta hän itse ei olisi hyötynyt. Minä ostin lapsille lahjat (ja hänelle hienomman).
Meidän koko perheen elämä pyöri hänen ympärillään.
Tilanne on silleen vielä päällä, että hän harjoittaa edelleen henkistä väkivaltaa lapsia kohtaan ja tämä aihe saa tunteet pintaan.
Kiitos viestistäsi!
Minä elän perheessä, jossa on niin moninaiset ongelmat, etten oikeasti tiedä elänkö narsismin vai minkä keskellä..
Mieheni on jollakin asteella persoonallisuushäiriöinen, mutten tiedä onko se narsismia vai jotain ihan muuta.
Miltä tämä teistä kuulostaa ?
- Hän on ollut alusta asti uskoton, mutta kieltänyt kiinni jäätyäänkin aina kaiken vaikka olisi jäänyt kiinni lähes rysänpäältä ( todisteena esim.nettikirjeenvaihto seksikumppanien kanssa ja meille kotiin tuotujen naisten unohtamat intiimit vaatekappaleet).
Se että hänellä on ollut tylsää, oikeuttaa kuulemma muutenkin häntä etsimään naisseuraa sillä aikaa kun minä olen töissä.- Seksiä on meillä kotonakin paljon, mies sanoo olleensa seksiaddikti aiemmin muttei kuulemma enää. Kuitenkin on etsinyt nytkin deittipalstoilla seuraa sinkkuna.
- Mies maksattaa suurimman osan laskuistaan minulla, eikä ole kiinnostunut kuulemaan jos sanon ettei rahat meinaa riittää yksin kaiken maksamiseen.Mies osallistuu kuluihin vain satunnaisesti pikku summilla.
Omat rahansa hän käyttää suurimmaksi osaksi peleihin ja epämääräisiin maksullisiin numeroihin.- Miehellä on rajuja huoltajuuskiistoja eksiensä kanssa ja yhden niistä kanssa on tapeltu oikeudessa asti.
Kaikki miehen eksät ovat kuulemma enemmän tai vähemmän järjettömiä.
- Mies on epärehellinen ja valehtelee monia asioita sujuvasti. Saattaa esim "lainata" rahaa ilman lupaa ja hänen ulottuvilleen ei voi jättää lompakkoaan ilman että setelit häipyy.
- Mies on passiivinen kaikkien töiden suhteen, ei ikinä eikä koskaan osallistu siivoamiseen.
- Hän puhuttelee joitakin sukulaisiaan todella rumasti, vaikka nämä olisivat hänelle hyvin ystävällisiä.
- Mies on erittäin karismaattinen, hyvä juttumies, joka kerää kuulijakuntaa missä vain. Hänen on aina ollut helppo iskeä naisia, koska hän on ylivuotavan ystävällinen ja lipevä ihmisille joita havittelee.Parhaimmillaan, nuoruudessa, hänellä on kuulemma ollutkin lukemattomia seksikontakteja päivässä, aina eri naisten kanssa.
Tässä vain muutamia asioita jotka ovat eniten kiusanneet ja hän ei tunnu todellakaan normaalimieheltä..kun voi tehdä kaikenlaista ilman tunnontuskia.
Mutta hän ei ole väkivaltainen, suuttuessaan ainoastaan huutaa.
En tosin ole koskaan häntä niin paljon ärsyttänytkään, että kunnon tappelua olisi tullut, yleensä jos suutun jostain, koetan silti puhua asioista ja kysyä missä vika.
Mies ei näe suhteessamme mitään outoa, minä olen aivan väsynyt noihin edellä mainittuihin asioihin. Samaan aikaan oma ajatusmaailma on suhteen aikana vääristynyt uskomaan että kaikkihan on hyvin kun mies ei lyö ja taidan liioitella ongelmia.
Mutta jos hän ei ole narsisti, mikä sitten ? Sopiiko em käytös johonkin muuhun persoonallisuushäiriöön ?
En olisi uskonut itsestäni, että joskus asun miehen kanssa joka on toiminut noin, ja en osaa lähteä poiskaan. :/
" ..kun voi tehdä kaikenlaista ilman tunnontuskia..."
Aika paljon tuo mies on kerennyt jo tehdä. Mitähän vielä kerkeääkin tulevien vuosien saatossa?
Minusta tuo yksi lauseenpätkä kertoo riittävästi ihmisestä, jonka kanssa en voisi kuvitella auvoista kiikkutuolielämää vanhuudessa viettäväni. Sitä ennen puhumattakaan.
Syyntakeettomuus voi viitata sosiopaattiin. Miksei NPH:een tai muihinkin persoonallisuushäiriöihin. Saanet asiantunteviakin palstadiagnooseja, mutta onko se luonnehäiriön laatu tärkeintä sinulle tällä hetkellä? Saatko siitä vahvistusta aikomuksillesi?
Et liioittele ongelmia. Sinä vähättelet niitä ja maalat kulisseja kauniilla väreillä sen minkä ehdit. Tilanteesi/suhteesi suomeksi sanottuna on karsea. Osanottoni. Kokemuksen rintaäänellä sanoisin että lähtemällä siitä pääsee. Mutta vain jos itse sitä haluat. Pakkohan ei ole mitään. Päätös on sinun. Syyntakeeton ei muutu sinun mieleiseksi käsinukeksi, mutta sinusta tulee oikein nätti mollamaija hänen kokoelmiinsa tuolla menolla.
Hmmm... jos erostanne on jo kymmenen vuotta niin ehkäpä olet huomannut, että se kolmevuotiaan käytös on aikuisen kehossa. Ja tuho, mitä tällainen ihminen saa aikaan on aikuisen tekemää tuhoa.
Sinun "virheesi" on ollut, että ylipäätään joskus vastaat tällaisen ihmisen viesteihin. Kaikki yhteydenpito on syytä katkaista. Tällainen ihminen on kuin terroristi. Kun hänelle antaa vähän periksi hän hakee lisää ja lisää...keksii eri tapoja, eri uhkailuja jne, pakottamisia aina sinne asti minne hänet päästetään.
Ei tuumaakaan periksi.
Kaikki yhteydenpito viralliskanavia pitkin ja sitten se oman itsensä vapauttaminen
Sinä olet kirjoituksesta päätellen yhä sidoksissa tähän henkilöön (yhä tunnekoukussa) , siksi vastaat puhelimeen, siksi viesteihin. Sinä haluat toimia näin ja tällaisen henkilön kanssa se ei nyt vain onnistu. Hän piinaa sinut loppuun ellet ymmärrä vetäytyä pelistä.
Suomessa annetaan kyllä neuvoja, miten tällaisista ihmisistä pääsee muka irti. Vaihda puhelinnumero, muuta eri paikkakunnalle jnejne, ei auta. Tällainen ihminen on sairas ja tulee perässä. Keksii keinot miten urkkia tiedot itselleen, vaikka ne salaisit.
Tämä peli loppuu silloin kun sinä ymmärrät, että sinä voit lopettaa sen.
Ei tuumaakaan terroristille.
Vaikea sanoa näillä tiedoilla, mutta väkivallan puuttuminen ja addiktin myöntäminen viittaisi kyllä voimakkaasti johonkin muuhun. Minulla olisi muutama lisäkysymys, joilla pystyisit varmistamaan onko kyseessä narsisti vai ei, mutta se ei liene olennaista!
Kaikki riippuvaiset käyttäytyvät hyvin narsistimaisesti ja heidän elämänsä sisältö on riippuvuutensa "täyttäminen". Muu kuin ammatti ihminen ei pysty sanomaan onko kyseessä narsisti vai pelkästään riippuvainen, näillä tiedoilla en pitäisi häntä narsistina.
Riippuvuuksiin kuuluu myös se, että ihmisellä on harvoin vain yksi riippuvuus. Pahimmassa tapauksessa riippuvuudet ovat toistensa vastakohtia, jolloin tällaisen ihmisen elämä on jotain sanoin kuvailematonta.
Yksi pahimmista on läheisriippuvainen seksiaddikti (yleensä vielä taipumusta pelaamiseen jne.). Ihminen, joka ei ihan oikeasti ymmärrä miksei hän voi kosia vastaantulevaa naista vain siitä syystä, että on itse naimisissa. se LR:ien rajattomuus ja seksiaddiktin halut...
Yhtä kaikki, tuollaisen kanssa asiat eivät voi mitenkään päättyä kuin ikävästi, ellei hän ymmärrä itse mennä hoitoon!
Jos hän on LR, niin saat ehkä pakotettua hänet SAA:n toimintaan ja hakeutumaan psykoterapiaan. Jos et saa, niin jätä hänet!