Hiilikuitupurjeet eivät kestä auringonvaloa yhtä hyvin kuin esim. dacronpurjeet. Miten pahasti aurinko kohtelee hiilikuitumastoa? Pitääkö masto uusia kymmenen vuoden välein?
Hiilikuitumaston kestävyys
Carbon masto
142062
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
UV suoja on joko maalatussa pinnassa (usein valkoinen) tai lakassa, jolloin kulumista voi olla vaikea huomata tai jopa lisätty käytettyyn epoxisysteemiin jo tehtaalla, jolloin se uv suoja on käytännössä ikuinen.
Metallihelat voivat ( teoriassa) syöpyä pilalle ennenkuin 10 vuotta on kulunut, jos galvaaninen kosketus ei ole estynyt välissä olevalla hartsilla.
Iskuja ei juuri kestä laskuissa ja/tai nostoissa.
Salaman isku tuhoaa maston lähes varmasti korjauskelvottomaksi, mutta osuman todennäköisyys suomen oloissa on aika alhainen.
Noita lukuunottamatta kestänee sen minkä venekin, eli 100 vuotta lienee lähempänä totuutta kuin 10v.
Hiilikuitupurjeet kestävät UV:tä oikein hienosti, paljon paremmin kuin Dacron-purjeet. Ongelma on taivuttelu. http://en.wikipedia.org/wiki/Sailcloth
Hiilikuitumastossa ongelmana hartsi, joka ei kestä yhtä hyvin UV:ta kuin kuidut. Siksi se pitää olla maalattu (vähintään kirkkaalla lakalla).
Muoveihin saadaan helposti 100% UV-suoja. Esimerkkinä kaihileikkauksen tekomykiöt ja aurinkolasit. Teknologia on olemassa. Onkohan hintakysymys vai mikä jos ei venemuoveissa käytetä.?
Siis tosiasiassa hiilikuitu on lähes täysin immuuni UV-säteilylle, toisin kuin esim. kevlar (=aramidi). Hiilarimastot pitää kuitenkin suojata jollain epoksin takia; yleensä lakka tai maali, mutta silloin käyttöikä parempi kuin alumiinimastolla (joka "kovettuu" aikaa myöten).
Miten alumiini "kovettuu"?
Vaatisi vähän pidemmän metallurgisen selostuksen muutoksista metallin rakenteessa, mutta niin tapahtuu. Metallit eivät ole ikuisia, niissä tapahtuu muutoksia kiderakenteessa ajan ja mekaanisten rasitusten seurauksena.
1) precipitation hardening (erkautuskarkeneminen), mikä lisää lujuutta, mutta liiallisena lisää haurautta. http://en.wikipedia.org/wiki/Precipitation_hardening
2) materiaalin väsyminen, mikä on täysin eriasia.
Mahdotonta tietää kumpaa tuossa tarkoitettiin.
Alumiinimastolla kohta 1) on kuitenkin jo valmistuksessa edennyt niin pitkälle korotetussa lämpötilassa, ettei ulkona käytössä tapahdu käytännössä mitään ensimmäisen tuhannen vuoden aikana.
2) kohta ei pitäisi olla olennaista oikein mitoitetulla mastolla, mutta joskus se saattaa silti _paikallisesti_ sitä olla, mikä johtaa ongelmiin.
Varsinainen kysymys hiilimaston kestävyydestä jäi vastaamatta muutoin kuin UV:n osuus, jolla ei siis ilmeisesti ole merkitystä. Hiilimastojen alkuaikoina tuppasivat hajoamaan ja VOR-kaltaisten raasereiden mastovauriot taitavat jatkua. Olisiko tietoja ja arvioita nykytilanteesta. Onko hiilimasto yhtä luotettava ja kestävä kuon alumiinimasto. Taivutettavissa samalla tavalla? Miten helat kiinnitetään siihen?
" Varsinainen kysymys hiilimaston kestävyydestä jäi vastaamatta muutoin kuin UV:n osuus, jolla ei siis ilmeisesti ole merkitystä. "
Ei pidä paikkaansa, kts yllä 28.9.2012 20:42 päivätty viestini.
" Onko hiilimasto yhtä luotettava ja kestävä kuin alumiinimasto. "
On vähintäänkin yhtä luotettava, niin kauan kun ei joudu salaman iskun kohteeksi.
Kestävyys taas riippuu mitoituksesta eikä materiaalista. Liian kevyt profiili ei tietenkään kestä pitkään oli materiaali mitä tahansa. Järeämpi taas kestää ihan vastaavasti sekä alumiinista että komposiitista tehtynä.
"Taivutettavissa samalla tavalla?"
Materiaalina hiilikuitulaminaatti kestää taivutusta paremmin kuin alumiini.
Taivutuksen helppous taas riippuu putken jäykkyydestä, eikä materiaalista, siis mitoituksesta. Lisä etuna hiilitikulla on se, että eri kohdissa putkea voidaan käyttää erisuuruista jäykkyyttä. Tosin alutikkujakin on tehty topista kavennettuina, mutta alempaa ovat tyypillisesti tasajäykkiä.
"Miten helat kiinnitetään siihen? "
Tyypillisesti pulttaamalla, mutta myös dyneemaa on käytetty.
Olennaista on se, että helojen paikat on huomioitu maston suunnittelussa, eikä kyse ole jälkikäteis asentelusta. Galvaaninen korroosio on huomioitava pulttauksissa eristämällä ne esim hartsilla, ellei sitä ole tehty jo mastovalmistajan toimesta.
"Hiilimastojen alkuaikoina tuppasivat hajoamaan ja VOR-kaltaisten raasereiden mastovauriot taitavat jatkua. Olisiko tietoja ja arvioita nykytilanteesta. "
Vor siirtyi yksityyppi luokkaan. Aiemmat ongelmat johtuvat liian heikosta mitoituksista, johtuen ilmanvastuksen minimoinnista ja pyrkimyksestä äärimmäisiin painonsäästöihin. Ongelmat pääosin rikauksessa eikä itse mastoputkessa. Mikään näistä ei liity racercruisereiden mastoihin mitenkään, vaan äärimmäisiin kisaveneisiin.
Muutama lisäkysymys. Taivutusasia: eikös hiilikuitu ole varsin venymätön ja venutettäessä katkeaa- tietenkin jonkin minulle tuntemattoman raja-arvon jälkeen. Olisiko parampaa tietoa kuin "mitoituskysymys". Toiseksi: Jos kiinnittäisin vaikka tutkaheijastimen maston puoliväliin niin "pulttaaminen" tarkoittaisi ilmeisesti alusprikkoja, ruuvikierrettä ja mutteria. Mitenkä vastakappaleet saa maston sisäpuolelle?. Kolmas kysymys: mitenkä galvaaninen pari voisi syntyä jos onnistuisin kiinnittämään rst-helat? Eikös hiili ja epoksi ole inerttejä?. Neljäs kysymys: salamariskin luulisi olevan tavanomaista pienemmän kun hiili muovit tuskin johtavat varausta. Tämä argumentti ilmeisesti kumoutuu maston huippuun menevien johtojen ansiosta. Olettaisin salaman iskiessa johtojen palavan mutta maston säilyvän. Onko tietoja salaman iskuista hiilimastoihin?
Tehdäänhän hiilikuidusta vapoja kalastukseenkin. Ja olen nähnyt, miten hiilarimasto taipuu aivan kuin ongenvapa, kun vantti irtosi saalingin päästä. Näytti todella hurjalta, mutta masto ei vahingoittunut.
Niin, ja hiilikuituhan on johde. Juuri sopivan huono mennäkseen salamasta päreiksi.
"Onko tietoja salaman iskuista hiilimastoihin?"
Ainakin tuolla näyttää olevan jotakin juttua aiheesta:
http://www.sponbergyachtdesign.com/FourMastFailures.htm
Salamaniskuissa hiilimasto näytti tuossa linkissä säilyvän aika hyvin jos masto on hyvin maadoitettu. Ei ainakaan alumiinia huonompi tässä suhteessa. Ongenvapa on hyvä taivutusesimerkki mikä olisi perhokalastajana pitänyt havaita. Mielessäni oli Diva 39 rustien kohdalla rungon ympäri menevä hiilikuitupanta, jonka tiedän olevan altis katkeamaan. Kaksi kysymystä jäljellä.
Galvaanisesta korroosiosta hiilikuidun ja teräksen välillä näyttää olevan tieteellinen artikkeli ainakin tuolla:
http://quakewrap.com/frp papers/GalvanicCorrosionofCarbonandSteelinAggressiveEnvironments.pdf
En jaksanut itse lukea tarkasti, mutta selailun perusteella teksti näyttää tukevan nimimerkin "hiilitikusta" esittämiä väitteitä.
Muuten olisin uskonut tuon "inertti"-näkökulman tekevän galvaanisesta korroosiosta mahdottoman. Lukiokemian tietoni ovat kyllä jo täysin ruostuneet. Pitäisi kahlata tuo linkkaamani artikkeli läpi. Ehkä siellä on selitys, miten se galvaaninen korroosio aktivoituu?