Joutessani vaan kysäisen...
Joko tänne saa jo runoja rustata?
mies menneisyydestä
86602
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 86
Vanhimmat
Ainakin tänäisen perusteella luulisi, että edes nopean ja lyhyen?
Runot ovat aina tervetulleita ja niitä saa kirjoittaa. Pitää vaan olla nopea, että ehtii niitä lukea ennen kuin ketju katoaa jonnekin, ehkä bittiavaruuteen.
Mielestäni sefu voisi kertoa, minne niitä kuljettelee. Viimeksi en löytänyt runoasi edes hakuohjelmalla. Harmitti.
Olen minä niitä käynyt lukemassa Runoissa, tosin ainakin osa on hävitetty kai näkymättömiin.
Jos nopea oot. Hunksi on mennyt jo nukkumaan, mut huomenna kymmenen jälkeen hää poistattaa runot, kateellisena.
"40"
"Joka vuosi Joutsenet tuuleen hukkuu, kevätahavat takaisin kantaa,
Moneen syömmeen kaihoa, iloa antaa, nuo valkeat, kauniit linnut.
Minäkin katselen mielelläin niitä, toisin yksin tuo, ei tietenkään riitä,
Joudun katsomaan myöskin lintua resuista, surkeaa poloista, parkaa.
Suinsurmin en silloinkaan puuttua tahdo, mihin elämä uurteitaan piirtää,
Katson sivusta sitäkin milloin se, joskus oudosti, luotuja siirtää."
H.
Nyt kirjoitit todella kauniin runon, jotenkin sopii minuun ja elämäni kohtaloihin todella sattuvasti.
Saako kopsata ja laittaa muistikirjan sissään?
:)
"Anceli"
Vain sinä saat kopsata.
Jokaisella loisto-runoilijalla on aina muusansa.
H.
Kiitos, kopsasin kyllä jo äsken, olin niin varma, että lupa tulee.. :)
Vettä sataa,
on syksy.
Tämä ei ole runo.
Jätä loppusoinnut pois niin kukaan ei hoksaa runoksi ;-D
Ja onhan ne helpompia rustatakin, kun ei tarvitse rimmiä haeskella...
T. runojen ystävä
Vetäisepä runo hieno,
tää on vainkin toive vieno.
Noh, annas tulla............tääll odotetahan.
Ei mulla syki runoletku
olen sen verta ketku
mies ja hiljaa, tuntematon
alla taivaan alla katon.
Yötä päin ei runo kulje
et tästä hyödy, selain sulje.
Okkei suljen . Hyvää yötä :)
Alatko tosissasi uskoo
mitä runo sisältään puskoo,
ei tarvii pois mennä
takaisin jo lennä (huomenna varmaan).
Minä uskon aina tosissani, tai olen uskovinani ;). Runo sykkii sisustan syövereistä ja kertoo kirjoittajastaan, siis tarinaa puskoo . Nukkumatti jo kutsuu untenmaille. Huomisesta ei kukaan tiedä.
Näin se menee niin yö etenee
aamu vie jo ulos, matkaan
pian unten maille hatkaan.
Hauska :). Matkaan ja hatkaan. Turvallista matkaa.
Minullla ei ole runosuonta, mutta nautin toisten suonen sykkeistä :).
Varhain vatkaan käsipäivää
uutta aamua, kahvi helttaan häviää
kurkkuun, kaitaan kasvoon
en ala itseäni kuin eukot rasvoo,
raakana lähden tuuleen
syksyisiä ääniä kuuleen.
moniliikenne vie - oli se piki tai rautainen tie.
Turvallista matkaa Uskalias :). Vaik raakana lähdet tule hieman kypsyneenä takaisin. Tulee mieleen seitsemän kääpiön nimet, oliko niissä Uskalias, jos ei sinä olet se kahdeksas :))
Maailmalle jäädä / en haluu /
vain sateisempi / oli kotiin paluu /
enää en ropinaa muista /
kuivat virsut ei jaloistani luista /
Maailman tuuliin on moni jäänyt...............................
Wirsut.......omatekemätkös lienee?
Lie nuo jotkin feikit tai reinot
lämpimät ovat jokseenkin mainiot,
välillä kuin kuumat huumat
varpaille, kaikki tuumat.
Menettelee istuskellessa, palstoja lueskellessa.
En tunne palstalta yhtäkään miestä,
no en naisiakaan saa vaikka piestä.
Kuljen vieraissa, näis keskusteluissa, ilman asiaa,
onhan ihmisen kulkeminen pelkkää telepatiaa.
Olen iätön olen ajaton
kokonaan karjaton
en sentään kirkon kirjaton.
Reinot on ihqut, Ainot myös.
Niit näen päivittäin omassa työs :).
En tunne palstalta minäkään ketään,
josta voisin mainitanita tähän hätään.
Lukupuolella täällä enemmänkin lienen
jospa saisin päähäni ajatuksen pienen.
"Olen iätön olen ajaton
kokonaan karjaton
en sentään kirkon kirjaton."
Wau, siksi oletkin niin hulvaton, Uskalias :)
Reinot on postilaatikot,
ne saa niellä raatikot.
Ei niitä laita jalkaan ukko,
kovana on kuin ladon tukko.
Niillä kaatuupi nokilleen,
nauraa saa kujalla mokilleen.
tukko = lukko.
Reinot ja ainot on tulleet siihen ikään jotta
nuoriso niitä arkikenkinään pitää.
Reinoissakin vaaleanpunaista söpöä,
vaikka tuntuis jotta aivan höpöä :)
Tossuissa niissä lankeaaa,
käynti on kovin kankeaa.
Kaatumavaara on suuri,
siinäpä inhon juuri.
Kari Tapiollahan oli ammatissaan usein Reinot.
Oikeassa olet laidasta Reinoin
huono on niiden jaloissa pysyä aivan omin keinoin.
Omat jalkani ovat niin kuumat
jotta Ainot niissä aiheuttaa vain kuuhnat.
Reinot ovat varmaan ihan mukavatkin jalassa,. Ainakin silloin ihan uutena.
Isukillani aikoinaan,
oli Heikit jaloissaan.
Muuten samat kuin nuo Reinot,
mutta niissä eri keinot,
oli pysyä ukolla,
nepä lukittiin lukolla.
http://www.akseli.tampere.fi/tuotteet/kuvat2/ainoreino.jpg
Hieno on Heikki ja lukkokin hällä.
Minun äitini sanoo jotta
sitten hälle ei koskaan tartte Ainoja lahjoitella :).
Kas kun hänen mielestään Ainot on vanhan mummun
ja hänhän on vielä hehkee tummu .
En vaan reinoilla lähtisi ulos
ainakaan liukkailla, ei tiedä mikä lopputulos?
onko sitten nokka kipeä ja lytty
ja kolhun voi saada myös pytty.
Pytty on tärkee sen pitäisi sisältää järkee :)
Reinot onkin sisätossut
vaikka jotkut käy ne jalassa ruokkimassa myös possut.
Tai hakemassa laatikolta postin,
sen tässä eräänä aamuna hoksin.
Pytyn pitäisi sitä ja tätä, ei kai kukaan siä vetämätä jätä :)
( No nyt tuli rimanalitus, mutta sallittakoonko?? :))
Reinoilla vois' varmaan luistella,
nuoruuden päiviä muistella.
Voisipa niillä myös hiihdellä,
sauvoilla vauhtia kiihdellä.
Mutta jos murtuisi häntäluu.,
itkuun mäyryisi suu kuiin suu.
Huhuu!
Olen kuullut joksus kun Reinoilla hiihdetään yön hiljaisina tunteina :). Sellainen jännä hiissaava ääni :).
Hiljaa hiihtää reino tossu
vaik ei tietä johda kossu,
Saattaa olla et pohjat vinkuu
mut ei ne silti sänkyyn hingu
puhtahille petareille
ne kun tarkoitettu 'ketarille'
jotka ojoon vaakasuoraan
uni tulee vaik se ensin huokaa.
Huomenta :)
Jo oli ketarat ojossa riittävästi
uniakin tuli nähtyä kiitettävästi.
uusi päivä uudet kujeet tässä
ruskalehtien täyttämässä elämässä.
Ottaisko esiin haravan ja lehdet kekoon loisi
näin silmäniloa ja hyvää mieltä itselleen toisi.
Huomen sunnuntain toi sadepisarin,
antoi mulle hiukset kiharin.
Kujalta kun lehden laatikosta hain,
ihan ilmaisen mä vesikampauksen sain.
Lehdet puista tippuu, maahan saa,
totta, tarvitaan jo haravaa.
Kunnon keon niitä voisi kasvattaa,
sitten siihen ihan itse sukeltaa.
Hauskat pisarat on teil
kun antaa hiukset kuin kihartimeil.
Meilkin pisarat toki maahan asti sai,
sujui rattoisasti sunnuntai.
Riivin ruskettuneet köynnökset alas säleistä
sormeilin pois tiheistä väleistä.
Haravoitavaa jäi myös keoksi asti,
sukeltamisen jätän tosin tuonnemmaksi.
Sitten enkelin selällään maaten teen
katson ylös pilvikumpareeseen.
Ruska rakastaa kaikissa väreissään
vastinetta antaa
ihmisten katsoa.
Syksy syksy, jotkut on käärmeissään
kun ei kestä runko
kylmyyden laota.
Lämmin mieli, lämmintä kääreissään
on ihmisen upota
kuin saunan syliin kadota.
Ruska rakastaa,
jos sille luvan antaa.
Lämpö mielessä säilyy,
illan kähmässä , kynttilänvalossa
saunan hämärässä.
Kiukaan kivet huokaavat ilosta.
mies menneisyyden hän runoja rustaa
tuntien suurta luomisen tuskaa
varmaan runot saa olla huomiseen
jos poistaja on ryhtynyt juomiseen
Miekkuli menneen,
tule ja luo.
Luokseni tuo,
sanasi enneen.
Uskallatko rustata,
sanoja mustata,
meille muille vain hyväksi,
viikonlopun lymäksi.
Pitää muuttaa sanani oivat,
että täällä eräät hyvinvoivat.
Menneisyyden miehelleni !
Tuuleen kuiskaan
rakkaani mun
sua kaipaan
tule olenhan sun
yö saapuu
sinä et
missä kuljet
teidä en
tuuleen kiskaan
tule rakaani mun
olenhan vain sun
tuuleen kuiskaan
tule ennekuin möhäistä on
olethan rakaani mun
Arkkiiisiko nyt varaat,
meistä vain araat?
Sulle on suotu rustaus,
toivon mukaan ei meidän mustaus.
Joutessais kun kulkusmies,
kukapa hänen aikehet ties?
Sade lakannut,
tähdet vilkuttavat
avaruuden tummalta
sametilta.
Tuuliko saa
ne vilkkumaan,
vai tuulen mukana
kulkevat pilvet?
Kutsuvatkohan
ne mukaansa
avaruuteen,
vai kertovatko
että on aika
mennä
nukkumaan?
Vaivun pehmeän
vuoteeni
ruiskaunokkeja
kukkiville
lakanoilleni,
annan tumman
öisen sametin
valua kasvoilleni
peittäen
olemukseni
tummaan yöhön.
Hyvää yötä!
Oli lintu
Sitten se kuoli
Oli mato joka möyhi maata puutarhurin mieliksi
jotta siellä oli hyvä kasvattaa perunoita
Sitten puutarhuri tappoi sen lapioniskulla
Ei tietenkään tahallaan murhannut
mutta kun lapiot ovat puutarhatöissä tärkeitä
Oli ihminen, joka syntyi
Sitten se kuoli
Mitä tästä opimme
Emme mitään
kyllä opimme!
on runoja ja Runoja
Kuka mistäkin pitää. Makuasia.
aivan!
jos haluaisin
niin voisin luulla
tämän tuotokseni
runoksi muuttuvan
sotkemalla sanojen
järjestystä
ja paikkaa
vaikka
myös
ehkä
joku voisi mennä halpaan
ei se,
että
vaikeaselkoiseksi
muuttuu teksti
tee vielä runoa
eikä pesää
ilman kesää
En itke,
itken kuitenkin,
tämä palsta pitää siitä huolen
jos luen kaikki.
Mutta enpä lue.
ja lopulta nauran
katketakseni.
Naurattaa minuakin,
kun innokkainkin,
on vain bluffia.
Helsingis on kuulemma alkoholiongelma
Turus ei semmottest tiäretä mittää
Ain on piisannu ja kavereilt on saanu
jos vaik ittelt olsis päässy loppumaa.
Eiks siel hesas sit ol rahaa
vai onk logistiikkaongelmii
vai mist se sit johtuu?
"st"
Onks tää täsmäohjus joteski?
"Vantaan virrankin vallit sortuvat hiljaa, kuten rinteet elämän vuon,
Virrat kantavat kaikkea, kellutellen, mitä mitäkin kellujat juo.
Ilman kellujaa virtaisi vuo niin hiljaa, Lohi pinnan alla vain uutta luo,
Tyynen ilman rikkoisi Sorsan huuto, ei koskaan mitään muuta. Sorsa vai soutaisi."
H.
"täsmäohjus"? Kui nii muka?
No jos minulta kysytään (saako runoja rustata?) niin odotan innolla. Mies menneisyydestä on riimittelyn mestari ja runot ovat niin voimallisia, että ne melkein saavat maan järisemään...
Mielelläni luen muidenkin runoja...
"demeter"
Innolla kun odotat.
Korven metsien puiden tumma muuri, antaa iloa ymmärtäville,
kaikki lintuset siellä iloaan pitää, eivät soisi ne sitä muille.
Siellä vartioi Sääksi kynsineen, Kanat haukkoineen kaakattaa,
Karhu raastaa ja kantoja raatelee, vanhaakin kantoa se.
Kuinka kaunista sinne voi kukaan luoda? Ehkä kuitenkin kuvitellen,
metsän kulkija mietteissään kuitenkin voi, annan raatoni minä sille."
H.
Kiitos epäystäväni (hunksi). Arvelinkin, että kohta ilmoittaudut ja odotat kehuja tuosta aikaisemmasta. Se oli kyllä minunkin mieleeni. Tuo äskeinen on vastakohtia täynnä, kuten sen kirjoittakin..))
"demeter"
Ikivalehtelija, nainen sit taas. :)
"Moni orrellaan riekkuu ja raakkuu, nätisti yritää,
nätiksi uroksen silmien eteen, joskus moni hassulta näyttää.
Niinpä jokunen ukkonen parhaansa tekee, hyppii kauniina sinne ja tänne,
Tiukka pylly vilkuu ja lanne käy, pihansa siivoo, siivoksi sille."
Tää on kyllä Tarzanin hommia, oikeastaan.
Mut, sinun omasi...
H.
Meni yli hilseen (hunksi).
"demeter"
Pahuksen dementikko, googlaa Paratiisilintu.
"Niin metsä vastaa kun sinne ei huuda.
se vastaa vahvasti, huokaa silloin.
Tulee tunne kuin missään ei olisikaan,
ihan, kuin ois omissa oloissaan"
H.
Jos sulla on aikaa joutavaan,
laita siis runoa tulemaan.
Näytäpä meille sanaisi valo,
lisää siihen myös tunteesi palo.
Rustaa runoas säe tai kaks'
oloni muuttuisi paremmaks'.
Hymyyn vois kaartua naamani tuima,
muutos tuo olisi peräti huima.
Illansuussa suonta runon
houkuttelen, ehkä punon
Missä viipyy runon aihe
onko jälleen outo vaihe?
Olisiko syksyn tuulet
ulisevan korvaan kuulet?
Lentelevät lehdykkäiset
hallan kädet kylmät, jäiset?
* * * -- -- * * * -- -- * * *
Aamulla on maassa kuuraa
pakkasukko jossain luuraa
koristelee oksat puiden
pensaiden ja monen muiden.
* * * -- -- * * *
Ehtyi tänään suoni runoin
pienet säkeet sentään punoin
kunnes tulee uusi huomen
ehkä uusin runoin tuonen.
Kerro vielä se tarina
missä on onnellinen loppu
Kerro vielä se tarina
missä ei tarvitse pelätä
Kerro vielä se tarina
missä jänis pääsee metsästäjää pakoon
missä kissa pelastuu ketun kynsistä
missä äidillä on pellillinen pullaa valmiina
missä on aina kesä
missä varmasti yön jälkeen tulee aamu
Kerro vielä se tarina
ennen kuin ne tulevat
Kerro vielä
kerro
Kerron sinulle tarinan,
jossa on onnellinen loppu.
Kerron tarinan
jossa kaikki päättyy hyvin,
kukaan ei sure,
kukaan ei kaipaa,
kenelläkään ei ole kipua,
ei huolia,
kukaan ei tee toiselle pahaa.
aurinko paistaa aina,
linnut laulavat,
lapset leikkivät.
Kerron tarinan
jossa rakastavaiset
saavat toisensa
ja elävät onnellisina
elämänsä loppuun asti.
Lieneekö kirjoittaja satutati vai -setä
mitä miettii ja huijanneeko ketä
Satu kruunaa raskaan päivän
vilauttaa kaikille onnen häivän
Uskoisimmeko satuihin tai uneen
vai torjuisimmeko turhan lumeen
Kuka tietää mitä ja miksi
onni voi toteutua juuri siksi
Istutko allapäin ,painunein päin?
Ajatuksetko päässäsi kiitää
Missä rauha rinnan,poisko se liitää?
Vieläkö uskot huomisen rauhan tuovan
Kiitävän ajan mukanaan onnen suovan
Vai pimeän illan pelon tuovan?
Mielen hämmennys, ajatuksen raivo
Onko tuntosi kuin pohjaton kaivo
pohjalla voimaton epätoivo.
Poissa on silmies ilo, lämmin käsi
Ja hymyn kilo, vanhuuden turva
koko elämäsi.
Turhaanko taistelit, kaikkesi annoit
Kauneimmat tekosi
kuoleman alttarille kannoit
Kuka kertoo, vastauksen antaa
yksinkö matkaan
päin epätiotoisuuren rantaa.
Haluaisin olla sulle kaikki
kaikki kaunis
haluaisin olla sulle ilo
kaikki ilo
haluaisin olla sinulle halu
halu kaikkeen
maan ja taivaan välillä
Voisitko tulla illalla salaa
varo etteivät toiset huomaa
Tuli roihua suurempi minussa palaa
se on järjetöntä, se huumaa
Jos näet ikkunallani kynttilän
älä silloin polkua kulje
mutta jos näet lasin himmeän
tule pian ja syliisi sulje
sinulle laitoin valmiiksi vuoteen
siellä kanssasi tahdon maata
jospa näkisin katseessas sellaisen tunteen
etten uneksinutkaan suotta
kalpea taivas tummenee yöksi
sinun tulevan tänne toivon
sinä sait minut elämään, ehkäpä siksi
sinut peittoni alle tahdon...
- Ps. Levytetty omakustanteena ja sanoitus julkaistu Unto Mononen ry:n kulttuurijulkaisulehdessä Ikkuna kadulle.
Minullapa on tuo levy, sain sen ystävältäni.
Joen rantaan on lempparilauluni, myös Joutsenten kaipaus on kaunis.
Taidankin laittaa levyn soimaan.
Oli melko pieni määrä mikä tuotettiin, koska se on melko kallista hommaa. Kiva jos pidit. Laittaisin juutuubiin jos osaisin.
Pitäisiköhän minun yrittää ladata se, ystäväni on käynyt jonkun ATK-kurssin, mutta ei hänkään osaa.
Vai oliko se kissansa joka sen kävi, en ole ihan varma.. :)
Joen rantaan kuljen aina yksin uudestaan,
samaan penkkiin istahdan kuin silloin ennen.
......
Täällä vaihdoimme me silloin monta suudelmaa,
katselimme toisiamme ujostellen.
Eikä meille ollut mitään muuta maailmaa,
me vain rakastimme
tunteitamme kuulostellen.
.....
Miksi tuskaa tuottaa se
kun toista rakastaa
vaikka toivoisinkin
elämästä uuden.
.....
Jotenkii tuollee se menee...
Kyllä kissat osaa varmaan paremmin ladata joku juttu juutuubiin kuin minä, en yhtään epäile.
joen rataan kuljen aina yksin uudestaan
samaan penkkiin istahdan kuin silloin ennen
kukaties kun katson veden pintaan tummuvaan
kätesi taas löytää omani pois kaipuun vieden
täällä vaihdoimme me silloin monta suudelmaa
katselimme toisiamme ujostellen
eikä meille ollut mitään muuta maailmaa
me vain rakastimme tunteitamme kuulostellen
--- kun uusi kevät saaåuu taas ja silmut puihin puhkeaa
kun jäisen peitteen alta joki aukeaa
jospa silloin tulet tänne takaisin
en joudu enää turvautumaan haaveisiin
ja ehkä silloin uudestaan kun iltarusko punertaa
kun kevään kukat jokirannan kaunistaa
varjo puiden alla toiseen sulautuu
ja vuodet yksinäiset viimein unohtuu
ilta tummuu, pohjoistuuli lunta ennustaa
mielen synkemmäksi entisestä saaden
kuitenkaan en itselleni voi nyt tunnustaa
että turhaan sydämessä pidän tämän haaveen.....
On siinä pari säkeistöä vielä, mutta eiköhän tämä tullut selväksi.
Että näin se on haikeaa kun kaihoaa rakastettua, joka ei koskaan tule vaikka kuinka kaihoaisi.
Kiitos, tämä tuli selväksi ja kaikkihan eivät siitä pitäneet, mutta sillehän me vain nauretaan.
Eiks me ollakin aika hyviä nauramaan.. ;)
Eiks tää 60 ole vinha paikka....
Ihan sama kuka pitää teksteistäni. Ei vaikuta olemiseeni mitenkään, paitsi että välillä vituttaa:(
Minä saan henkilökohtaisia miinuksia, joku seuraa innokkaasti, mutta otan ne huomionosoituksina, hän on kiinnostunut minusta... :)
Kirjoitellaan ja sitten taas välillä *********, ei kun nauretaan.. :)
Et sinä, vaan kaikki, jollakin lie ylivuotisia miinuksia.
Toisten ilo, on joillekin henkilökohtainen paha?
Juuri vähän niitä yritin vähentää.
Syitä lie monia, ei niitä voi tietää ja vaikka tietäisi, mitä voisi tehdä.
Oli miten oli, antaa hänen laahustaa perässä, sääliksi käy jos tuo on elämäntehtävänsä.
Kiitos sinulle, iloitaan edelleen.. :)
Ihmettelin, kuinka Hunksin ketjuun oli ihan inhimillisiin viesteihin lastattu miinuksia.
Niin minullekin.
Mutta, eihän täällä ole mielipidepakkoa, jaa kiiskelläkin on oikeus uida mihin suuntaan haluaa.
Ja sanomahan on pelkkä etumerkkikin. :))
No juu, eihän ne sanomalle tule, vaan sanojalle, siksi niitä ei viitsi tosissaan ottaakaan.
Vaikka eihän sinua kukaan tunne, en minä ainakaan. :)
"Tien toisella puolella naapuri asuu, tien viertä koristaa oja.
siinä ojassa keväisin kutua lilluu, siellä paljon on Sammakkoja.
Ojan piennar on kaunista Kulleroo täynnä, kuten viimekeväänä, männä,
Ojan pohjalt' on kaivettu useita juoppoja, Sammakoita suu täynnä.
Eivät juopotkaan enää pieksä suuta, suu kasvaa jo paljon muuta,
Vuan nuapur on murheitten murtama, yksin maistaen pullonsa suuta.
Tien toisella puolella seisoo myös tolppa, kaksi lankaa siinä roikkuu,
Yksin laulavat langat syksyistä virttä, linnut oksilla muilla jo nuokkuu."
Tämä siksi, että eivät lukijat tukehtuisi pelkkään väkisin vatkattuun siirappiin.
H.
joo, niin on hunskin naapurissa oja, on nähty,,
"kivat hunskille"
Tanke sköneltä.
Siinon kyllähi kerrostalo, eikä ojaa lai-sing-gan.
Katukivetyksessä on valurautainen reikä, sinne ne yrjöt aina menee.
"Missä kaatua? miettii Stadin kundi, joka maalta tullut on,
Missä ojat? pellon pientareet? Mihin maatua muualta tullut?"
H.
on ojan pohjalla tanssikenkä
yksi vai ja tummanpunainen
sen löysin aamuyöllä miettien missä
on sen omistaja punapukuinen
--se on kallis ja korkea korko
kertoo paljon siitä millainen hän on
siro, rikas ja tietenkin outo
jos näillä kulmin vietti edes tuokion
---täällä ojista löytyy kaikenlaista
kun aamuöisin kuljeksii
vain enimmäkseen risoja sukkia
ei näitä joista useimmat vain uneksii
voin ihan rauhassa mietiskellä
kuka on tuo punapukuinen
hän ehkä kyllästyikin katsomaan miestä
jolle tärkeintä on pörssiuutinen
-- miten vain mutta siltä tuntuu
että seikkailuihin villi veri vei
tuumin että jos häneltä puuttuu
se yksi ominaisuus joka sanoo ei
--- kengän asetan päälle kirjakaapin ja pohdiskelen yhtenään
ken hänet saikin silkistä flanelliin
sen täytyi olla aivan piru miehiään
- ps. Julkaistu samassa lehdessä, kuin tuo aikaisempikin tänne laittamani sanoitus.
Ei tule mitään omatekemää mieleen, mutta tässä eräs, joka aikoinaan kosketti minua syvästi.
Paloi aittani
- Nyt ei ole estettä
kuuta katsoissain.
- Masahide-
olipa hieno
haiku jossa aatoksen
kimmoisa kaiku