Hei, löytyykö lähihoitajaopiskelijoita, joilla on mielenterveys- ja päihdesuuntautuminen tai jotka ovat jo siitä valmistuneet? Millaista teillä oli tai on tämä viimeinen vuosi? Joudutteko kertomaan ryhmälle itsestänne esim. kokemistanne ikävistä asioita (joista ette kovin helposti avaudu edes lähimmillenne) ? Onko teillä opiskelijat itkeneet tunnilla, kun on täytynyt kertoa elämästä yksityiskohtia? Onko se teistä tarpeellista opiskelun kannalta?
Meillä valtaosa opiskelusta on keskustelua mutta olen kuullut ao. koulutuksen saaneilta jo muutaman vuoden työelämässä olleilta heidän koulukokemuksistaan ja heillä on opetus ollut enemmän teoriaa ja tietoa ja yleisiä esimerkkejä, joita on ryhmässä pohdittu ja siten käyty erilaisia elämän vastoinkäymisiä läpi ja tällöin ne, jotka ovat halunneet kertoa omat kokemuksensa, ovat sen vapaasti voineet tehdä.
Meillä valtaosa opiskelusta on keskustelua mutta olen kuullut ao. koulutuksen saaneilta jo muutaman vuoden työelämässä olleilta heidän koulukokemuksistaan ja heillä on opetus ollut enemmän teoriaa ja tietoa ja yleisiä esimerkkejä, joita on ryhmässä pohdittu ja siten käyty erilaisia elämän vastoinkäymisiä läpi ja tällöin ne, jotka ovat halunneet kertoa omat kokemuksensa, ovat sen vapaasti voineet tehdä.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Hei
Meillä ei ollut pakko kertoa mitään. Jos halusi sai omia kokemuksia tuoda esille. Kuulostaa aika omituiselta nuo asiat mitä teillä vaaditaan.