Mä en jaksa tätä paskaa elämää, jokainen sekunti elosta on täyttä tuskaa. Monta kertaa päivässä iskee niin paha ahdistuskohtaus että on pakko istua alas ja hengittää syvään pari minuuttia, että ei taju lähde.
Mitään työtä en pysty onnistuneesti tekemään, kun ajatukset ei pysy kasassa millään, yhtäkkiä hätkähtää ja unohtaa että mitä helvettiä sitä oli tekemässä.
Saan hillittömiä raivokohtauksia mitättömistä asioista, enkä pysty kontrolloimaan raivoamisen seurauksia yhtään.
Itsetunto on niin alhainen, että en pysty katsomaan ketään vierasta silmiin, puhumattakaan että pystyisin tekemään tuttavuutta jotenkin naisten kanssa.
En usko että mikään lääke tai terapia pystyy auttamaan minua pätkääkään, ongelmani johtuvat lapsuudesta ja nuoruudesta jääneitä traumoista ja nöyryytyksistä, eikä niitä pysty mikään lääke tai terapiapaskanjauhanta pyyhkimään pois muistista.
Olenkin päättänyt että tapan itseni heti kun isoäitini on kuollut, sitä ennen en sitä tee koska en halua aiheuttaa surua hänelle.
Kuolema on mulle suunnaton helpotus ja odotan sitä hetkeä, kun saan ampua aivoni seinälle enemmän kuin mitään muuta ikinä.
Mitään työtä en pysty onnistuneesti tekemään, kun ajatukset ei pysy kasassa millään, yhtäkkiä hätkähtää ja unohtaa että mitä helvettiä sitä oli tekemässä.
Saan hillittömiä raivokohtauksia mitättömistä asioista, enkä pysty kontrolloimaan raivoamisen seurauksia yhtään.
Itsetunto on niin alhainen, että en pysty katsomaan ketään vierasta silmiin, puhumattakaan että pystyisin tekemään tuttavuutta jotenkin naisten kanssa.
En usko että mikään lääke tai terapia pystyy auttamaan minua pätkääkään, ongelmani johtuvat lapsuudesta ja nuoruudesta jääneitä traumoista ja nöyryytyksistä, eikä niitä pysty mikään lääke tai terapiapaskanjauhanta pyyhkimään pois muistista.
Olenkin päättänyt että tapan itseni heti kun isoäitini on kuollut, sitä ennen en sitä tee koska en halua aiheuttaa surua hänelle.
Kuolema on mulle suunnaton helpotus ja odotan sitä hetkeä, kun saan ampua aivoni seinälle enemmän kuin mitään muuta ikinä.
Vastaukset 8
Vanhimmat
älä tapa itteäs! se ei oo ratkaisu mihinkään! mul on ollu toi sama olotila monta kertaa, mut oon selvinny siit. kai sul on kaverei? luulis et ne auttais sua! tai mieti milt sun perheelt tuntuu ku tapat ittes, ne syyttää vaan itteään siit! ne sekoo ihan täysin sen jälkeen. älä tee sitä! pura olotilaas vaix täl palstal ennemmin...
itsari oo mikään ratkasu.jää näkemättä mitä elämällä on annettavaa.koeta sitä terapiaa,mistäs tiiät vaik auttais?
pura ahistukses johonkin,tee jotain ja koeta löytää iloa pienimmistäkin jutuista!häntä pystyyn!
Itsekin olen vuosia ajatellut, että tapan itseni isoäitini kuoltua. Mummo vaan jaksaa porskuttaa ja lähetelee jo 100 vuotta. Siksi neuvoisinkin sinua elämään tämän odotteluajan mahdollisimman rakentavasti. Ja voihan sitä käydä niinkin, että mieli muuttuu tai rohkeus pettää. Varsinkin kun oma teloituspäivä ei ole selvillä, vaan epämääräisesti jossakin tulevaisuudessa.
Minulla on ollut traumaattinen lapsuus eikä sitä kannata minusta terapiassa jauhaa: tulee vain huonolle tuulelle ja vittuttaa enemmän. Sen sijaan kannattaa miettiä, millainen haluaisit olla tai millaista haluaisit elämäsi olevan ja pyrkiä siihen. Ajattele itsäsi. Ainoa mahdollisuus muuttua sellaiseksi kuin haluaisit olla, on ruveta olemaan sellainen. Täydellisesti ei pysty muuttumaan, mutta ota pieniä askeleita haluamaasi suuntaan.
Kukaan ei pakota sinua raivoamaan eikä kukaan muu kuin sinä pysty kontrolloimaan käytöstäsi. Sinun ei ole mikään pakko käyttäytyä niin kuin käyttäydyt, vaikka sinusta tuntuisi miltä. Yritä miettiä, mikä rauhoittaisi sinua tilanteessa, jossa tunnet olevasi järjiltäsi. Jotenkin olet joka tapauksessa ennemmin tai myöhemmin rauhoittunut. Hanki vaikka nyrkkeilysäkki tms. Muista: sinä olet vastuussa teoistasi (vaikka sinulle olisikin tehty mitä tahansa pahaa).
Ala ajatella, että sinulla on oikeus elää ja katsoa ihmisiä silmiin. Älä ylläpidä huonoa itsetuntoasi ja toista käyttäytymiskaavoja, joista et pidä.
Lapsuudestasi on yhä pidempi aika ja tämä aika haalistaa lapsuuden merkitystä. Ala nyt kerätä kokemuksia, jotka auttavat sinua tulevaisuudessa. Jos sinusta tuntuu, ettet pysty, niin sitten tiedät, etteivät asiat muutu ja ongelmasi pysyvät elämäsi loppuun asti. Loppujen lopuksi sinä pystyt parhaiten vaikuttamaan elämääsi (itseesi, ajatteluusi ja käyttäytymiseesi) - ainakin sen kääntymiseksi positiiviseen suuntaan. Valitettavasti kärsimäsi vääryydet poistu koskaan. On kai yleisesti masentuneen suuri ongelma: ottaa vastuu itsestään.
Yksi kysymys; sinulle vain sinulle mieti sitä yksin ja pitkään: Haluatko tosiaan luovuttaa ja antaa periksi; vai näyttää että jumalauta minusta on vielä johonkin?
Terapian ja lääkkeet auttamisen näet sitten kun olet kokeillut. Ei saa luovuttaa! Olenko tosiaan niin heikko ettet tahdo itseäsi pelastaa; hieman itse kunnioitusta!
Yrittäkää pinnistellä viimeiseen asti. Ottakaa itsestänne kaikki irti, näyttäkää että ette ole heikkoja, taistelkaa. Haluatko että kaikki paska minkä olet sietänyt menee hukkaan. Kyllä se elämä parempaan suuntaan kääntyy, kun vain tekee oikeita muutoksia. Itse en ole terapian tai lääkkeiden kannalla, mutta jossei muu auta niin kannattaahan niitäkin kokeilla. Voitteko todella sanoa että olette yrittäneet kaikkenne?
se että mitä minä tässä ruikutan!? Ylös ulos ja lenkille... Yksi ihminen sanoi minulle sen, että ei saa luovuttaa, ja itsellään oli kokemusta siitä mitä tämä elämä tosiaan voi eteen tuoda. Mutta kun häntä katsoo nyt, niin näkee sen miten onnellinen hän on, kun on vihdoin voittanut sen oman taistelunsa. Hän on seurannut läheltä toisten ihmisten masennusta ja sitten heidän lopullista päätöstään päättää oma elämänsä. Kyllä joskus heilläkin on syynsä mutta kyllä pitää silti viimeiseen asti miettiä! Elämä on uskomaton hieno asia; ei sitä voi heittää menemään niinkuin karkkipaperia.
rakas ystävä, kirjoituksesi sai minut heti sinulle kirjoittamaan,olen 58 vuotias iso-äiti jo 11 lastenlapsen iso-äiti ja mieheni on alkoholisti ja minun on pitänyt sitä kestää sydänpammailen jo 40 vuotta, ja mistään en ole apua saanut kuin taivaan-isältä sinne olen hätä rukouksia soperellut joten apua on tullut niin että kaiken olen kestänyt, voimia sinulle ja kestämistä
Onnittelen sinua, jos omistat aseen, sillä se käy niin helposti.
Olen ehkä hieman kateellinenkin.
Kunnioitettavasti huomioit myös läheisesi.