Elämäntilanne ja lemmikki

Niiiiiiiiiiiiin totta. Ei sitä lastakaan pois anneta muille kun elämäntilanne muuttuu. Pahinta on millä tavalla jotkut hylkää lemmikkinsä esim. jättämällä vaan johonkin josta joku sen ehkä löytää.

Ja sen huomaa saavat paskoa mihin sattuu vaikka emännän syliin,voi taivahan vallat mitä paska sakkia on koiran omistajat.paskaa paskaa paskaa joka paikka täynnä päästä jalkoihin.

On se minusta melko itsekästä muuttaa kovasti haukkuvan pystykoiran kanssa kerrostaloon. Joskus elämäntilanne voi ajautua siihen että ei ole varaa asua koiralle sopivassa asumuksessa. Ei ole koirallakaan kivaa siinä tilanteessa.

No miten niin luovutaan "rakkaasta lemmikistä'".

Ei se kovin rakas ole, jos siitä noin heppasesti luovutaan. Analyysi on väärä.
Perheissä luovutaan lemmikeistä, joihin on syystä tai toisestä kyllästytty, ja jotka on hankittu ilman syvällistä harkintaa. Rakkaita ne ei ole.

Mulla kävi niin päin että minut erotettiin rakkaista lemmikeistä. Se otti todella koville. Mutta nainen kun päättää järjestellä elämänsä uusiksi, niin siinä ei kysellä mikä on reilua ja mikä itsekästä. Tunteista puhumattakaan. Muistelen koiruuksia joka päivä ja ainakun lenkillä tulee samaa rotua vastaan niin silmäkulma kostuu.

Se lemmikki on eläin mutta moni pitää sitä perheenjäsenenä. Jos se lemmikki saisi päättää, se ei haluaisi olla perheenjäsen vaan eläin. Mutta eihän ne eläinrakkaat eläintä ajattele vaan itseään.

koira o eläin jonka hyvinvoinnista on omistaja vastuussa.kunnollinen omistaja miettii koirankin hyvinvointia.
pahempi ongelma on eläinriippuvaiset,ja pahin pentutehtailijat,ja ne jotka eivät pidä eläimestään huolta.PENTUTEHTAILIJAT JA NÄLKIINYYTÄJÄT JOTKA LUETTE TÄTÄ ! TOIVOTTAVASTI JALKAPUURANGAISTUKSET OTETAAN TEIDÄKALTAISILLENNE KÄYTTÖÖN.
myös sairaat rodut miellyttää ainoastaan sairasta mieltä.ainoastaan mielisairas tai sadisti tekee terveestä koirasta luonnostaan sairaan.
kertokaa mitä vikaa siinä on,jos antaa kotieläimensä jollekki toiselle,jos ei pysty itse sitä pitämään.itse sain koiran pariks kuukautta ja meillehhän se lopulta jäi.takaan että oli koiralle parempi paikka ku entinen,liikuntaakin sai maaseudulla yllinkyllin.moniko koira,"perheenjäsenet" mukaanlukien edes liikkuvat tarpeeksi.

Kyllä siinä on vikaa jos sen pois antaa, jos sen lemmikin ottaa niin siihen pitää sitoutua niin kauan kun se elää. Jos elämäntilanne muuttuu eikä sen takia sitä pysty muka pitämään niin silloin ei lemmikkiä olisi pitänyt alun alkaenkaan ottaa. Kun sitä lemmikin ottamista alkaa harkitsemaan niin kannattaisi jo siinä vaiheessa miettiä onko sitä kykenevä pitämään sen lemmikin eliniän ajan.

järki hoi ! enemmä vikaa siinä on,jossei eläintään hoida !
olisitko niin itsekäs,että et pysty semmosessa tilanteessa myöntämään tosiasiota ? oletko valmis menemään eläimen hyvinvoinninkin yli hulluudellasi ?

Luehan ylempi viesti ajatuksen kanssa. Se on sen vastuulla hoitaa se eläin joka sen ottaa. Tottakai on niitä sydämettömiä ihmisiä jotka ei osaa sitä lemmikin elämää arvostaa ja laiminlyö sen hoidon. Tottakai semmosessa tapauksessa toivoo että eläin saa paremman kodin jossa sen hyinvointi on taattu. Niin kun aiemmin sanoin sitä lemminkin ottamista PITÄÄ harkita ennen kun sen ottaa koska siihen sitoudutaan sen eliniäksi! Ja totta siinä on enemmän vikaa jos ei sitä lemmikkiään osaa hoitaa, koska sen hoitohan on ihmisen vastuulla.

totta!
Meillä on nyt ESSI-sakseri 13v 3kk 9pv vanha!
Meinasi kuolla 5.12.05 ja saimme eläinläkärille Merjalle ajan Kajaaniin, sillä esim. Oulussa Akuutti kysyi, onko ollut asikkaamme, no ei vielä joten ei pääse tänne. ai kiitos!

Jos ei ole ennen ollut asiakas, voisi olla tuleva asiaka, tyly vastaus vain heiltä OULUSSA ei pääse!

Se oulusta sitten! Paska kaupunki siis tuossakin tapaukseesa oli silloin!

Soitin ympäri kainuuta, ja Kajaanin kaupungin eläinlääkärille pääsi tyttö, Vaalasta siis vaikka ei kuulu edes "siihen piiriin", KIITOS SUURI HEILLE KUN VASTAANOTTI ESSIMME!
ajettiin n 100 km Kajjaaniin, maksa-arvot oli yli tuhat!

Kylämme e-lekuri oli määrännyt kortisonia jo 2-vuotiaasta alkaen , no tiputukseen tyttö ja jne...yhdellä eläinlääkärin apulaisella oli 7v Roosa-niminen sakseri silloin, joten hänellekkein kiitokset jos luet tätä, että ajattele kuis paljon ansiostanne saa Essi kiittää eloaan ja oloaan vielä saamastanne avusta silloin!

Jaa, juttua lisää Essistämme, v, 2007 jouduimme tuomaan Essin kohdunleikkaukseen Kajaaniin ja olin avustajana leikkaavan lääkärin kanssa operaatiossa, ja Essi selvisi taas, kiitos!


V. 2008 alussa sitten Kaisa operoi sitten Essiä, korvat, peräsuoli, Kaisa ihmetteli ettei ollut nähnyt näin isoa narttua seeferissä, jne...?

Kiitos teille, nyt Essi on vielä voimissaan tässä iässä
Kaisa ja miehesi mm. ym. edellä nimeltä mainitsemattomat avustajat!

Eläinrakkaat huolehtivat lemmikistään(perheenjäsenestään) aina. Sairauden ja vanhuuden tuomien kärsimysten tullessa asiallinen ja lempeä siirtyminen vihreimmille niityille.
Lemmikin eläessä lämmin ja eläintä kunnioittava hoito, huolenpito ja rakkaus eläintä kohtaan.
Valitettavasti monen lemmikin kohdalla ei ole niin. Ihminen osaa pahimmllaan näyttää valtaansa heikompaansa kohden julmallakin tavalla.
Turhaan pahoja ihmisiä verrataan eläimeen....eihän eläin ole koskaan paha, ihminen se on.