Onhan psykiatri sentään ihmisten kiduttaja.
Nussisitteko psykiatria?
hypertensio
8178
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Aihe on TABU. Siitä ei saa julkisesti puhua noitavainon uhalla. Ja ammattinimikekin
oli vain jotain sinnepäin.
Halooo.... se on ammatti muiden joukossa.
Kaikki me ollaan psykofyysisiä olentoja ja monta meistä kiinnostaa ihmismieli ja sen ongelmat...
Onko psykiatreilla vastaus ihmismielen (mieli, mikä se on?) ongelmiin, ja mikä on ongelma?
en nussi
Mitä sä tiedät psykiatriasta?
- Esim. minuun verrattuna?
Tiedän mä sun koko nimesikin...
Lääk. lis. "Että joku tulisi auttamaan mua tässä hommassa, joka ei ole ihan tavallinen, anestesian tyyppinen ihmiskauppa, ja hepatiitin tutkiminen."
- Ei se on ihan hirveän paha asia...
- Ei se, rasismi, on ihan hirveän paha asia.
Joo, mä olen luvannut.
- Ei mä olin aika nuori, silloin.
- Nej, jag var mycket yngre, åtta år, sedan, och senast måste vi vara till något arbete, som var mycket, mycket, jättemycke.....
Joo, miten suloinen kesä, kun se loppuu jää vain pimeä.
Maija Vilkkumaa...
- Eikä teosta väärää, tee se, että se on laiton. Eikä meistä tullut sellaisia, kuin nuo tuolla.. jotka rientää töihin, pelkään kuolla... Pelkkä kesä, eikö mitään tekemistä, kaupunki nöyränä sylissä, sormissa tuoksuu, sun naurus on vieras ja ihana, sun
kun se loppuu, jää vain pimeä, oi miten suloinen kesä.
Ei mä en tiennyt, että se puuttuisi, niin äkkiä, ja et muut katoaisi, ja et mä en unohtaisi, eikö kesä, kaupunki nöyränä sylissä, sormissa tuoksuu tupakka, sun naurus on vieras ja ihana, kato kun mä villinä värisen, enkä surua pelkää, kun kuuntelen, oi miten suloinen kesä, kun se loppuu, jää vain pimeä...
"Ettei äiti tuu pahalle päälle, kun me ollaan niin tuhmia, koko ajan tehdään, jotain rivoa ja rietasta. Ainakin mun mielestä... Ettei äiti tule sairaaksi, tai pahaksi, hänelle tulee sellaisesta paha olo..."
- Vasen nimetön. Vaikka on hiljainen ja vähän pelokas.
Oon piilossa pitkään lymyillyt. Oon jo valmiiksi kyhäillyt. Tänään lähden jo tanssimaan. Tänään loppuu, saattamaan. Hei kuule Viktor Frankestein, sulta innoituksen sain,
Sitten on vielä, että näitä ei saa vaihtaa, mitään näistä ei saa liikuttaa.
Tänään lähden beiben kanssa pailaamaan.
Näiden paikkaa ei saa vaihtaa, mitään näistä ei saa liikuttaa. Näistä minkään paikkaa, ei saa vaihtaa.
- Ei satamassa rodoksen, näy vertaa noiden lanteiden, kun kuljet kääntyy miesten pää. Ja sua alkaa yskittää.
.- Mä lauloin daa dirlandaa, daa dirlandalaa. Mies luonnostansa lankeaa, kun afrodite vallan saa. Ja kun on tullut vuoro mun, mä suostun siihen, kukan luo. Huomenna on kuka ties, on paikallani toinen mies. Mä laulan silloin daa dirlandirlandaa, dirlandarlan dirlandalnan dii... Lirdan lardan laa.
Mikä tämä teidän kauhee gynekologinen harha on?
Tyttö, 23-vuotta.
Pieni ja ihmeelinen on maailmamme.
Pieni ja ihmeellinen on planeettamme.
- No, ei hänellä nyt enää sellaista ole.
-Ei hänellä ole sellaista olltukaan.
Katso, tulee varmaan poliisit.
Katso, mikä helle. Tuolla on viiletä, ja varjoa.
- Älä anna sen puun rakastua. Älä anna sen puun lakastua, odotetaan vastakaikua. Sä oot mun prinsessa, voit sä olla mun prinsessa.
Ei, tämä on aikaisempi asia...
"Tämä on mun maailma, sä oot mun parasta."
Hyvä päivä, kuin hyvä saa.
- Ja taas alkaa päivä, uusi päivä on alkamassa, maapallolla.
Meidän laitoksessa, jossa vain valkoiset linnut lentävät
Kuin kaupungin sataman nostokurkien
Mä vain valot sammutan, ja siitä
päivän valon, taas saan nähdä
Nousemaan
Me rauhan lailla, päivän iloon
kai lailla, koskaan saatu valmiiksi
ei, kun katsoimme liikaa
tuulesta ja myrskystä ¨
kohti tulevaisuutta
ja huomenta odottaen
vain uutta, ja helpottavaa
Nousemaan
Rauhoittavaa
Rauhoittuvaa
Kunnes
Vielä hieman jäähtyy
mieli, kun talojemme varjoon
jäi elämämme, niin rauhaton
Joka meille luvattiin,
mutta joka niin
Täydellisyydestä pilattiin
Nousemaan
Kolmiulotteisuudesta, me varakkuutta
Kainostellenkin hankittiin
ja maailmasta paha tehtiin niin
Me ei tällaista luota
kuin lintu-auraa, ohipäivien
lailla, hengen lailla kiitävää
Ja päivittäin vain vanhat varikset
Kuin kummuilla on mystiikan ja
Magian, kaukana onnesta
ja vapaudesta
Luotaantyöntäen ja vain pyytäen
vapautta rauhoittumaan
"Olisit mennyt ajoissa
hoitoon!"
Huusi kanssa, kuin iloiten
ja vain vapauttansa
traumassaan hakien
Tuuli joka ravisteli meidät
hiekan ja lehtien lailla
Alas puista
Alas onnesta, ja rasismin
kultahaaroista, jotka olivat
luotuja, kuin kulkemaan
ne aikoinaan metsät
näyttivät seinille
Kuin tavoitellen onneaan
Ja nousemaan
Metsien pimeät varjot
sulkivat pienen
huoneen, luojan
tuoman ilahduttajan
ja vapauden, tästä
tumman ja synkän
Modernin,
katoista joista katto kassinenkin
lensi kauhuissaan pois.
Nousemaan
Sä et osannut modernilta, onnistumisen elämyksiä
Edes tuottaa.
Niin peloissaan, sä olit
Sä olit
Sä olit ¨
Kai
- Vihan tunteesta, joka tuli jostain kaukaa
Kai kunnioituksesta, ja itsestä
- Joka oli kaukana
Kuin Jumala
Kun et tuntenut
ja vain vaistomaisesti
sä obsessioita, niin
kaukana maailmasta
Rojua, jota vain pelkosi oli
Osoittaen, kai ohjaten
ja pakottaen, vain pelkästään
tuoneena, itsensä,
voittamaan.
Mutta pelosta, olit jo mennyt
niin kauas pois
Jopa maapallolta.
"Olisit mennyt ajoissa hoitoon" huusi kansa, kai iloa
peloissaan tulvillaan. Peloissaan sä ajattelit vähän
väkivaltaa, jopa kunnallisvaalien
alla harjoittaa.
Onko tämä tuttu?
Onko tää tuttu?
- Mä kysyn, ihan pienenä vaan...
- Että ihan kuka se oli
Minä tahdon ulos, kattilasta, minä tahdon pelastaa pienen
Nukkumasta, kun mulle vain kaikki pelot ovat maailmasta tärkeitä.
- Ei mulle ei.
- Niillä ei voi muodostaa
statusta
, vain voittaakseen.
Itsensä kuin Jumalan lailla maailmasta,
maapalolla on niin paljon
haastavaa tekemistä, ilman pelkoa
ja sillä aiheutettua, kultaharkkojen väkivaltaa.
- Mä en tykkää susta, kertoivat kunnallisvaalit
Allamme satoi, intiaanikesän lailla
Syksyn, maailma
Metsän ja maapallon
Moderni
"Olisit mennyt, ajoissa hoitoon."
Matti ja Teppo: Kulta kultasein, mä turhan reissun sinne tein...
-. Oletteko koskaan kuulleet, mitään niin kauheaa, ja rasittavaa.
Ei mä jouduin ottaan sut pois koulusta, ja mun oli pakko tehdä, niin, kun sun väestönsuojelu-terveys, kärsi ja se oli terveys-riski, ja se on monen meistä ainut, toivo.
Toivo kuin huomisesta,
Toivo on kuin tie
Todellisuudesta, turvallisuudesta
ja tulevaisuudesta
Ainut aurue, kuin kurkiauran lailla
Sen tavalla, kuin vain olkaansa kääntäen.
Vain päätään kääntäen
Se on kuin kuiskaus huomisesta
Ja tapa jostain kaukaa
Kunnes kuolema meidät erottaa
ja me vannottiin niin.
Että joskus tästä kauhusta tavattiin
Ja me niin, sosiaalisesti, ja kauhuissaan.
Samalla kai koko ajan riideltiin.
- Ei meillä mikään pystynyt olemaan.
- Ei meitä niinpäin voi edellyttää.
Kertoi sun assosiaatio-symmetriasi,
että sä melkein lapsi, olit kuin aikoinaan.
Eikö ketään aikuista?
- Voi eikö nyt saa tulla?
Missä salassa sä oot?
- Tiedätkö yhtään, kuka
ja sä oot?
- Missä sä oot?
Olitko sä edes käynytkään siellä, ja
mikä sun sukup. määrääviäs
Mikä sun kolbrin katseen lailla,
lentäviä silmiäsi
Voi miksi ne niin pahan olon luo
Voi miksi ne niin päivien pahan olon tuo
Voittaakseen.
Se ilmassa, oli kuin kultainen
ja nostalginen
vanha aika.
Ja se oli vain.
voittaakseen,
Ettei pelolla saa elää
Näin: "Olisit mennyt ajosisa hoitoon. "
Ja rangaisten...
Kaikki on auki, mutta sä
viet sen pois
Sä viet sen
heti mustasukkaisuuttasi
- jopa poliisista
Heti pois taas.
- Hei katso taas, mitä sä olet
löytänyt. Sisäpihan, ja aivan vaarallisen
joka naurusta, inhoten kauhusta, ja kirkuen
pelosta, itki vain silmien ja villin vapauden
kyyneltään.
- Tehään rakas jotain. Tehdään rakas taas jotain yhdessä.
Se vain hetkeksi vei sut pois.
-Kun sä johonkin muualle, olet luvattu
ja edellytetty
pakottaen ja vangiten ihan kokonaan.
-Hei, katso taas mitä olet ryöstänyt.
Älä vie hei mua, häneltä ja siltä,
päivien vapaudelta, kai ilosta, onnesta
ja harhakuvasta, siitä vapaudesta,
Ihan kokonaan
- Hei, älä vie jo mua pois.
Kun mua ei saa liikuttaa, ja mitään
ei saa kai paikasta
Metsästä majojen, koska
koskaan siirtää
siitä hetkestä ja aitioin
autionkin aavan, luomasta
unesta koskaan siirtää.
-Jos sulla paha olla on...
Mä voin siirtää sua.
- Jos sulla paras olo on
- Niin, mikäs siinä.
Sä jaksat silloin, ja vain jaksat ja jaksat
Ja siksi sä siis jatkat.
Mä vain epävarma oon.
Mä vain nuori oon.
Ja vapaudesta, ilosta ja onnesta.
En mä enää edes koskaan, yritä
Yrittäisi sulle, iloa onnea ja vapautta
muodostaa.
Sitä kai aivan turhaan riistäen.
- (Tulee just radiosta. )
Ja vapaudesta, ilosta ja onnesta.
Et sä sitä koskaan saa elää.
- Voi näitä on niin monta.
-Voi se on kuoleman unta.
Pelosta vai elät, voittaakseen
Se sun elämää,
Maapallolla kierrät vaan
ja katsot meitä ihmisiä,
kuin vain omaan päivääsi
sadattelemaan
Nämä on vain huonoja kopioita
Sun omasta elämästä
Meidän ihmisten keskeltä
ja maapallosta
josta kaikki laulut kertovat
Elämme me niin monien päivien
Luoman tuomion ja metsän liekan
Me emme vankeudesta vapauteen
tietämme voi löytää
Me etsiessämme peloissamme elämää
Se ei vain aarrearkustamme, voi avain kiertää
Voi päivien todellisuus, kuin ilosta, onnesta
Vapaudesta
Kuin vain toimiemme tehtaat,
kuin teillä vain pienet on
luomien luomat
kuvat, kuin villinä
vapaudesta, se tukahdutettua
vain ihmisvilinää
Vain elämässä on.
Voin mää laittaaa ne riimeihin.
- Mä olen huono laittamaan symbaaleista riimehin.