...terveydellisistä syistä, miksi ette pidä sanaanne? Täällä on useinkin kirjoiteltu abortin syyksi terveydellinen syy, silti yritätte keksiä syitä, miksi raskautta tästä huolimatta pitäisi jatkaa. Oli abortin syy sitten naisen tai alkion terveydellinen häiriö, kuinka vakava tahansa, raskautta tulisi teidän mielestänne aina jatkaa. Ei väliä, vaikka naisella olisi vakavakin sairaus, johon tarvitsee lääkkeet (elintärkeät, vahingoittavat sikiötä), niin tottakai nainen voi omasta terveydestään tinkiä, vaikka kuollakin, kunhan lapsi vain saatetaan maailmaan.
Entä sitten vammaisabortit. Tähän on aina sama vastaus "Vammainenkin lapsi haluaa syntyä ja elää". Miten elinkelvoton lapsi, joka syntymänsä jälkeen elää hädin tuskin paria tuntia, pystyy kertomaan, että halusi syntyä kuollakseen heti syntymän jälkeen? Puhumattakaan siitä, että toivottu lapsi, johon on raskauden aikana jo kiinnytty, kuolee juurikin heti syntymän jälkeen. En todellakaan tarkoita sitä, että kaikki kehitysvammaiset lapset tulisi abortoida, sillä suurin osa on ihan elinkelpoisia ja pärjäävät elämässä. Puhe oli vain vaikeimmin vammaisista, jotka eivät syntymän jälkeen kovin kauaa eläisi, vaan kärsisivät, eikö heidät olisi armeliaampaa abortoida?
Ja se, miten vastustajat puhuvat niillekin abortoineille, joilla abortin syy oli sikiön vakava kehityshäiriö ja lapsi ei olisi elänyt kauaa. Haukkuvat murhaajiksi ja syyttelevät, että henkilö on tullut vain kehuskelemaan teollaan. Missä empatiakyky? Ettekö pysty kuvittelemaan itseänne haukkumanne henkilön tilalle, kuinka vaikea tilanne olisikaan?
Entä sitten vammaisabortit. Tähän on aina sama vastaus "Vammainenkin lapsi haluaa syntyä ja elää". Miten elinkelvoton lapsi, joka syntymänsä jälkeen elää hädin tuskin paria tuntia, pystyy kertomaan, että halusi syntyä kuollakseen heti syntymän jälkeen? Puhumattakaan siitä, että toivottu lapsi, johon on raskauden aikana jo kiinnytty, kuolee juurikin heti syntymän jälkeen. En todellakaan tarkoita sitä, että kaikki kehitysvammaiset lapset tulisi abortoida, sillä suurin osa on ihan elinkelpoisia ja pärjäävät elämässä. Puhe oli vain vaikeimmin vammaisista, jotka eivät syntymän jälkeen kovin kauaa eläisi, vaan kärsisivät, eikö heidät olisi armeliaampaa abortoida?
Ja se, miten vastustajat puhuvat niillekin abortoineille, joilla abortin syy oli sikiön vakava kehityshäiriö ja lapsi ei olisi elänyt kauaa. Haukkuvat murhaajiksi ja syyttelevät, että henkilö on tullut vain kehuskelemaan teollaan. Missä empatiakyky? Ettekö pysty kuvittelemaan itseänne haukkumanne henkilön tilalle, kuinka vaikea tilanne olisikaan?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Tässäkään ei kannata yleistää kaikkiin vastustajiin, jotka sanovat hyväksyvänsä abortin terveydellisellä syyllä. Jotkut heistä oikeasti ovat sen valmiita hyväksymäänkin, vaikka toki joukkoon mahtuu niitä, jotka yrittävät keksiä mitä tahansa keinoja jotta aborttia ei pitäisi tehdä. Ja toki sitten on niitäkin, jotka hyväksyvät abortin vain jos sillä pelastetaan naisen henki, mutta katsovat ettei esim. sikiödiagnostinen syy, oli miten vakava hyvänsä, riitä.
"Ja se, miten vastustajat puhuvat niillekin abortoineille, joilla abortin syy oli sikiön vakava kehityshäiriö ja lapsi ei olisi elänyt kauaa. Haukkuvat murhaajiksi ja syyttelevät, että henkilö on tullut vain kehuskelemaan teollaan. Missä empatiakyky?"
Tuo minullekin tuli mieleen kun tota yhtä ketjua luin. Siis nainen on joutunut tekemään ihan hirvittävän ratkaisun ja vielä kertoo asian olleen itselle tosi vaikea. Sen verran olisi voinut ymmärrystä odottaa, että ihminen olisi vaikka ihan hiljaa, jollei muuhun pysty kuin tuomitsemiseen.
Kuten sanoi, minustakin tuollaisessa tilanteessa voi sanoa olevan armollista tehdä abortti, moneltakin kantilta. Yksi niistä on se lapsi, joka ei ehkä muuta ehtisi kuin tuntea oikeaa tuskaa ja kärsimystä ennen vääjäämätöntä kuolemaa. Toinen sitten on se nainen, joka sitä kuolevaa lasta sisällään kantaa. Eikö sen naisenkin tunteet pitäisi ottaa huomioon ja suhtautua häneenkin armollisesti? Kuinkahan moni näistä tuomitsijoista on itse ollut tilanteessa, jossa kantaa kohdussaan kuolemaa? En toki minäkään moisessa tilanteessa ole ollut, mutta osaan kuvitella miten kauhealta se tuntuu. Jos naiselle tuollaisessa tilanteessa on itselleenkin helpompaa lopettaa se joka tapauksessa pian päättyvä elämä hieman aiemmin, niin minusta sen voisi edes yrittää ymmärtää, vaikkei itse samoin tekisikään.
No, voinpahan oman kokemuksen kertoa tästä aiheesta:
Mieheni kanssa olimme halunneet kauan lasta. Ja sellainenhan saatiin. Kumminkin ultrassa alkoi näkyä jo 3kk jälkeen jotain outoa ja lääkäri totesi, ettei syytä huoleen, ultra saattaa vääristää.
Ikävä kyllä ei vääristänyt. Myöhemmin todettiin, että lapsi tulisi syntymään syvästi kehitysvammaisena ja mitä ilmeisemmin vielä liikuntavammaisena, koska jalat näyttivät ultrassa eri pituisilta. Tämä oli shokki niin miehelle kuin minulle ja keskusteltuamme päätimme pitää lapsen - lähinnä miehen päätöksestä.
Synnytyksen jälkeen en kuullut vauvan itkua. Olin kyllä muutenkin aivan sekaisin, koska lapsi oli synnytetty keisarilekeikkauksella vammojensa takia.
Pari tuntia ehti meidän pienokainen elää, ennen kuin petti kunto ja siirtyi takaisin toiselle puolelle.
Nyt kun asiaa tarkemmin miettii, olisin halunnut tehdä abortin. Mies on samoilla linjoilla. Todella tyhjä olo ja huono fiilis, kun olet koko 9kk ajan kiintynyt lapseen ja toivonut parasta - ja kaikki on ohi parissa tunnissa. Jos oltaisiin lopetettu leikki lyhyeen, olisi säästytty tältä tuskalta ja ehkä voitu kokeilla uusiksi. Mutta nyt minulta ainakin meni halut siihen ja olemme aloittaneet adoptioprosessin. Minä en pysty enää kokeilemaan omaa lasta, koska tuo jätti uskomattomat arvet. Mitä jos se toistuu? Näen joskus jopa painajaisia, missä lapsi on hirveissä tuskissa noiden kahden tunni ajan, ei saa happea.
lyhty_ilta
empatiani on puolellanne! samaa mieltä täällä;on tilanteita joissa ihan oikeasti on ehkäpä kaikkien kannalta abortti parempi.
mieleestäni myös silloin abortti on parempi, jos lapsi ei ole toivottu ja vanhemmat tietävät etteivät jaksa lapsesta pitää huolta, ja jos eivät voi. itse tein 16v:nä raskaustestin joka kauhukseni näytti positiivista, ja olin pyörtyä, sen aikainen poikaystäväkin oli vielä sellainen etten ikinä olisi hänen kanssaan halunnut ja pystynyt lapsesta huolehtimaan, ja en ollut mitenkään valmis. tiedän että elämäni olisi voinut erittäin pahoin silloin jos olisin lapsen saanut. onneksi meni kesken. keskenmenoja ei tietystikkään sellaisille toivo,jotka yrittävät ja haluavat kovasti lapsen.
nyt minulla on pieni ja ihana ja toivottu lapsi, jonka päälle kakaskymppisenä sain,erittäin hyvä isä lapsella ja kaikki suht hyvin. kuitenkin;jos tulisin raskaaksi vahibgossa vielä,ehkäisystä huolimatta: tekisin abortin niin pian kuin se on mahdollista, en halua saada enää lapsia, eikä tässä elämäntilanteessa olisi hyvä saadakaan enempää(jos rahaa olisi hirveästi,niin asia olisi toisin..) abortin kannattaja ja vastaan olen kumpaakin. en yleisesti kannata aborttia,mutta en ole vastaankaan. riippuu NIIN tilanteesta. helppohan sellaisen joka itse ei ole äiti, tai jolla on ollut helppoja lapsia tai joka on toivonut hirveesti lapsia,ja jolla on terveet lapset,on sanoa että jokaisella ihmisellä on oikeus elää...
Hyviä Syksy-iltoja :)