useammat ihmiset, luki aamun lehdessä ja siinä oli maininta myös, että johtuu elintason noususta.
Turha sääliä yksinasuvaa enää, sillä oma rauha ja oman elämän päätökset ovat luxusta.
Ainakin jo parisuhteessa olleet osaa arvostaa, yksinasumista, ottaahan se aikaa tottua, mutta mitä mieltä olette?
Turha sääliä yksinasuvaa enää, sillä oma rauha ja oman elämän päätökset ovat luxusta.
Ainakin jo parisuhteessa olleet osaa arvostaa, yksinasumista, ottaahan se aikaa tottua, mutta mitä mieltä olette?
Vastaukset 102
Vanhimmat
ta onkin, alkuun tottuminen vei hiukan aikaa, mutta nyt en vaihtaisi enää.
Yksin on parasta. Nyt päästyäni viimeinkin tähän ihanaan vaputeen en vaihtaisi parisuhteeseen. En usko sellaista kumppania löytyvän. Ystävä on, hän käy viikonloppuisin, asuu onneksi kaukana.
Mulle riittää kun saan hellyyttä kerran viikossa, naapurin rouvalta, jolla on juoppo,pystymätön mies.
" sinä tarjosit salmiakkia,minä olin hölmö, panin koko elämän".
En huolis minkää sortin miestä enää rikkomaan tätä yksinelon onnelisuutta ja sen mukanaantuomaa vapautta.
Ihme juttu, kun muille yksinelämiseni on niin askarruttava asia ja minulle onni.
Yksineläjä on tämänkin netin ääressä,ja onnellinen sellainen.Kahta en vaihda,vapautta ja mikähän se toinen olisi.....;)))
Mutta kun asuu yksin,se on kuitenkin kalliimpaa kuin että olisi toinen jakamassa kuluja,sitä ei tule moni ajatelleeksi,näin kävi mullekkin eron jälkeen.
Onhan kaikki normaalit elämiseen kuuluvat maksut joista jokainen joutuu maksamaan asuessaan esim.kerrostalossa.
Mutta kuitenkin se oman elämän vapaus,tulla ja olla,tulematta häirityksi,kukaan ei vaadi mitään,sulla ei ole velvollisuuksia vaan vapauksia.Sua ei loukata,sua ei määräillä,aseteta ehtoja jne.
Paras kaikesta on vapaus kaikesta ja tehdä asiat oman tahdon mukaan.
Kalliimpaa toki on, mutta kyllä siitä vapaudesta vaikka maksaa. Nytkin talvea vasten on tilattava 2000 l:aa öljyä, tosiaan ja ihan yksin maksettava. Ihana sitten viettää lämpimässä talossa kissanpäiviä, ilman miestä.
Kuka sinulle lumityöt tekee? Pitääkö tehdä katoltakin? Vai eikö siellä päin tarvitse?
Entä jos ja kun öljypoltin reistailee, itsekö senkin korjaat?
Minulle ainakin tulee vanhuus ja laiskuus. Pakko muuttaa pois!
Kyllä ihan itse olen lumityöt tehnyt tähän asti, samoin kuin ruohonleikkuut ja haravoinnit (isolla tontilla paljon lehtipuita, mm.ssa 4 isoa vaahteraa).
Kahtena viime vuonna olen yksityisellä firmalla pudotuttanut lumet katolta, kun olen pelännyt, että vanhahkon omakotitalon lujuuslaskelmat pettävät suuren lumimäärän takia.
Öljypolttimen reistaillessa olen kutsunut ammattimiehen paikalle. Kurjaa vaan, kun aina se reistailu sattuu juhlapyhien aikaan.
Kyllä minäkin olen jo helpompaa asuinmuotoa mietiskellyt ja katsellutkin, mutta onneksi kuntoa on vielä riittänyt, että olen pärjännyt näissä olosuhteissa ilman miestä.
Minäkin asun vanhassa omakotitalossa (sibbys) ja täytyy sanoa, että ilman tekevää puolisoa en tässä enää asuisi. Niin olen antanut itseni laiskistua.
Kyllä tässä olen pärjäillyt, välillä pitempiakin aikoja, kun puolisoni on muualla, mutta kyllä niitä painajaisia on sitten riittänyt, milloin mistäkin asiasta.
Mutta ihan tuohon aloitukseen. Muutamat minunkin tutuistani ovat päätyneet tuohon ratkaisuun - yksin asumiseen, vaikka heillä kumppani onkin. Ymmärrän sen hyvin.
Itse tunnen kaipaavani entistä enemmän omaa aikaa, liikkumisen vapautta, vaikka niitä ei minulta nytkään evätä. Mutta olen iloinen siitä, että saan jakaa arkeani toisen kanssa, keventää sitä kuormaa, minkä elämä meille milloinkin antaa ja joskus hupsutella ja nauraa sydämeni pohjasta... En väitä, ettei kaikki tuo olisi mahdollista myös etäsuhteessa, mutta tilaisuuksia jakamiseen taitaa olla enemmän kun ollaan fyysisesti lähellä...
" sibbys"
Ajatteletko koskaan "sitä ", jota on kiva väliin saada.
Sibbyn puolesta,ja omastani,en koskaan ajattele "sitä" muuta kuin inholla.
Älä vastaa puolestani. Minulla on paljon muistoja siltä saralta, jos haluaisin muistella, en koe siihenkään mitään tarvetta, muttei mitään inhon tunteita.
Onnittelen!
Minä en saanut.
Sitten kun olisin saanut, olin jo liian vanha ja kyvyt menneet.
Olisihan se ollut kaveri mukava olla, vaikka jossakin lähistöllä asuisi, mutta kuitenkin: On se hyvä, ettei tässä helvetissä ole toista rinnalla kärsimässä.
Olen elänyt kohta kuusi ja puoli vuotta LAT-suhteessa. Vuosien kuluessa olemme yhä enempi "mieheni" kotimaassa ja siellä asumme yhdessä.
LAT-suhteemme toimii hyvin, mutta yhdessä asumisessakaan ei ole valittamista.
Kuitenkin täällä Korvessa asuessamme tykkäämme asua erilleen sillä lapsemme ovat vielä läsnä elämässämme. Stepmother or stepfather roolit eivät kiehdo.
Jatkuvasti yhdessä no, ei ainakaan vielä, mutta katsotaan kun ikää kertyy.
Olen ollut aksinasuja jo yli 20v siis leski. Alkutaivat oli varsin ohdakkeista saada asiat mallilleen. Kerrostalo asuntokin vaatii pikku remontteja, niihin ostan miehe jonkin tutun tai firman kautta. Kallistaha se tuppaa olemaan, maksu on vain kerran.
Pari pidempää miessuhdetta on ollut, ei oikein natsannut luonteemme olivat eri suuntaiset. Mietimme turha on suhdetta jatkaa molemmat kävelimme eri suuntiin. Se vain oli niin kun ei synkannut niin ei, puolin ja toisin. En ole vannonnut mitään kautta kiven ja kannon, tulevaa elämää elän avoimin mielin. Turhaa on elämässä hokea "ei koskaan" parasta kohdata elämä sellaisena kun eteen aukeaa, aika näyttää.
Lantin toisella puolella hehkuu vapaus päällimmäisenä, eipä silti kukaan 3 miehestä ei ole ollut mikään diktaattori. Ei ole tarvinnut joka saippuapalaan rahaa olla rahaa pyytämässä koska on ollut oma virka kaikenaikaa.Tiedän, jälleenmyynti arvoni on roimasti laskenut, askelkin lyhenee, tunteet elävät kulkevat omia teitään. Kohtaamiselle on pieni mahdollisuus, nyt elän yksin ystävät tuovat virkistystä matkojen ja kulttuuri elämän saroilla.
eipä sitä yli kuuskymppisillä naisilla olekaan seksielämää joten pärjäävät ja jäävät asumaan yksin kun ei ole antaa miehelle vastinetta.
se on vaan piiloteltua tekopyhyyttä sanoa, en vaihtaisi tätä elämää parisuhteeseen. miksi ei sanoa jotta en kelpaa enää markkinoille eikä minusta ole sänkykumppaniksi ja olen surkea seksin alalla ja on haluttomuus ja se inhottaa. eipä ihme että on suhteet kariutuneet ja yksin jääminen tosiasia.
Seksi on aromirikasta särvintä yksnäisiin päiviin, sitä ei saa tuhlata, toimittava silloin kun aika on. Ikä ei ole kenelläkään este seksiin, sen osoittavat punasten lyhtyjen yli 70v.viehättävät tyttäret.
No ei ole totta.....eikö totta@
Ottajia niin yksinäisille miehille kuin naisillekin olisi jos vai heidän tiensä kohtaisivat. Se, että näillä kymmenillä ei monikaan enää halua lyödä hynttyitä yhteen, eron tai kumppanin kuoleman jälkeen on selviö. Saavutettu vapaus elää omaa elämää. Rinnalla on kuitenkin hyvä olla ystävä, jonka kanssa viettää laatuaikaa, harrastaa molempia miellyttävia asioita. Sitä ei vuosikymmeniä yhden kanssa naimisissa ollut voi ymmärtää..
Onnellista ihmistä en sinun tekstistäsi löytänyt.
Seksin takia monet miehet joko pitävät suhdetta yllä tai sitten ei,näin se vain on koettu.Naisessa ei mikään muu kiinnosta,ensimmäisenä on seksi.
Se taas tämän ikäisillä naisilla ei ole ensimmäinen ajatus,sekin kiinnostaa ja tulee kylkiäisenä,ei me vielä kyvyttömiä olla.
Sehän on ihan miehen asia,miten naistaan kohtelee,kiinnostaako naista seksi hänen kanssaan vai ei,käsi sydämelle miehet,olisko jotain korjattavaa naisten kohtelussa.
Niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan,molemmin puolin.
Olisin samoin kirjoittanu joka sanan. Näin se on. Seksi tulee hyvässä suhteessa mukana ei suorituksena. Mun mielestäni pitää ensin tulla tutuksi ja tunteet suhteeseen.
Kuulehan "eikö totta".
Parin vuoden päästä tulee 70 täyteen. Ei seksi ole ainakaan huonommaksi muuttunut. Enemmän epäilen samanikäisten miesten kuntoa, haaveita ja puhetta riittää, tekojakin olisi oltava.
Päädyin nuorempaan mieheen, enkä ole katunut. Hän on omillaan pärjäävä eikä hae minusta äidin korviketta.
Ei koskaan tiedä, nuori eikä vanhempi kumman terveys pettää tai on aika nukahtaa iki-uneen.
Hyvät hetket kannattaa ottaa kun on tarjolla, mikään ei ole täällä ikuista.
Noin voi kirjoittaa vain ja ainoastaan mies! Kun ei tiedä meidän vanhempien naisten jutskista, tässä iässä, tuon taivaallista.
Miehellä on tuo seksi aina päällimmäisenä ajatuksena ja niin hän luulee olevan sen naisellakin. Näin ei kuitenkaan ole, uskokaa jo huviksenne se, te "luomakunnankruunut:)))!"
Onnellinen nainen vastasi nimimerkki "eikö totta!" kirjoitukseen.
kuka on väittänytkään, että naisilla on seksi päällimmäisenä mielessä?
valitettavasti se ei ole ja siksi lukuisat parisuhteet kariutuu. nainen itse turmelee parisuhteet seksittömyydellään. mitä vanhempi nainen sen huonompi seksi. jos on ollenkaan?
on se selviö että miehille seksi on tärkeä ja niin sen pitää ollakin. jos mies ei sitä saa parisuhteessa, on oikeus vieraisiin. monet naiset on valitettavan kuivakkaita myös ajatuksiltaan, ettei ne huomaa asioiden tärkeysjärjestystä. kun mies on tyytyväinen se näkyy parisuhteessa ja nainenkin saa huomion.
Sunnuntaipäivää.
No aluksi oli tosi rankkaa, surutyö piti tehdä avioerosta ja rahankäyttö piti opetella uudelleen. Vuosia kulunut ja asiat ovat järjestyksessä ja elämä kulkee tavallaan. Kaikkeen tottuu. Vielä ei ole yksinäisyyttä työn ja työhön liittyvien asioiden viedessä aikaa ja myös lastenlapset täyttävät elämää täs kohtaa. Tulevaisuudesta ei tiedä se jää sit nähtäväksi. Toivottavasti vanhuudessa olis sielunkumppani lähituntumassa :)
miehet ei etsi pelkkää ystävyyttä ja sielunkumppanuutta.
kyllä seksiinkin täytyy päästä jos pariudutaan, asuu yhdessä tai ei, eikös sen pitäisi olla parisuhteen kruununkorkki ?
Aivan, juuri siitä yritin kirjoittaa tuos ylempänä. Mutta ilman lämpimiä tunteita se ei onnistu. Pitää tuntea rakkautta ja hellyyttä kumppaniin. Ainakin me naiset toivomme näin olevan. Ilman tunteita ei seksi ole mitään.
kiitos vastauksesta, kirjoitinkin yleisellä tasolla, en jonkun kenenkään henkilökohtaisista tottumuksista ja kyllä kai sen näkee onko mies pelkän seksin perässä vai onko sielun syvyyttäkin mukana?
Monessa suvussa taitaa olla
porno/pornahtavuus yks vallankäytön muoto,
rakkauden, välittämisen, edes seksin kanssa sillä ei ole mitään tekemistä.
Jos mies vaan hakee seksiä, se on hölmöä, koska ei vanhana enää edes ole tarvetta lisääntyä, ja mitä ne hommat lopulta on, uhota aina voi, ikä tekee tehtävänsä myös miehelle.
Mikä häpeä se on jos mies ei pysty eikä kykene? Se on miesten itsensä luoma ajatus,se on ihan sama asia kun naisella ei tee mieli just silloin kun miehellä tekisi,sillon naisella ei "seiso".
Mutta jälleen kerran sanon ja totean,se on ihan miehen korvien välissä se asia miten naisen saa haluamaan,siinä innostuu mieskin samassa.
Mutta miehethän on tunnetusti putkiaivoja,valitettavasti.Voi kuinka moni mies sen on osoittanut.
Ilmankos olet jäänyt ilman. Et ole huomannut tärkeintä. Älä vaan kuivu kokoon.
Olisipa maiset ilot lyhytaikaisia, jos ihmiskunta harrastaisi seksiä vain lisääntymistarkoituksessa.
Ikä tekee tehtävänsä ihmiselle, niin miehelle, kuin naiselle.
Onneksi useimmat kehittyvät iän myötä näkemään ja tuntemaan itsensä ja tarpeensa.
Aivot on ihmisen seksikkäin elin, taas kerran.
Ei ainakaan minua tarvitse sääliä, asun yksin aina kun mahdollisuus on ja tykkään kyllä siitä. Tulen toimeen paremmin kuin että pitäisi tässä vielä jotakin päällikköä passata.
Minä tunnen oloni yksinäiseksi ja orvoksi. Kotona ei koskaan ole ketään kun tulee. Aina pitää tehdä kaikki yksin, käydä kaupassa, ostaa uusi televisio, käydä provinssissa laittamassa kanervat haudoille, maksaa kaikesta yksin, matkustaa yksin (ystävien aikataulut eivät natsaa, eikä kiinnostuksen kohteetkaan), kommentoida tv-ohjelmat yksin, käydä synttäreillä ja hautajaisissa ja uudenvuoden pippaloissa yksin - mikäli on kutsuttu pariskuntien juhlien, nauraa vitsit yksin, soitella ystävät läpi saadakseen seuraa teatteriin,konserttiin, elokuviin ... saadakseen vastauksen, että ei kun me lähdetään puolison kanssa sieneen, Tallinnaan, tehdään remonttia, ...
Ei elävän olennon ole hyvä olla yksin. Eläinkunnassa yksin elämistä ei käsittääkseni juuri esiinny.
Voihan sitä itseään lohdutella, että näin on hyvä, en mä välittäiskään seurasta, mutta mutta ..
Eläinmaailman vertaus ei toimi. Useimmat lajit ovat yhdessä vain paritteluhetket, osa hoitaa yhdessä jälkeläisiä ja kaikki häipyvät omiin suuntiin, jotkut linnut lähtevät muuttomatkalle ja jättävät puolisot hoitamaan jälkeläisiä. Muistaakseni joillain lajeilla urokset jäävät hoitamaan jälkeläisiä. Sitoutuneita parisuhteita on mutta lajeja ajatellen ne ovat vähemmistönä.
Moni aikuinen ihminen kaipaa kumppania rinnalleen. Itse en tiedä parempaa kuin elo rakkaan rinnalla. Yhteistyötä, töiden jakamista taitojen ja kiinnostusten mukaan, harrastuksia yhdessä ja erikseen, hemmottelua ja hellimistä, keskusteluja, asioiden jakamista. Ah, jos vielä saisin elää sellaista aikaa.
Eläinmaailmasta ... En ole koskaan nähnyt yhtä varpusta, yhtä naakkaa, sudet luontofilmeissä yhtä leijonaa tai apinaa, sudet metsästävät kimpassa, koirat viihtyvät porukassa, ... Tätä tarkoitin. Ihminen vain syö yksin, katsoo yksin telkkaa, menee yksin pubiin, jne.
Vähänpä olet nähnyt. Useimmat otukset ovat kuin ihmiset, liikkuvat yksin, mutta olosuhteiden pakosta joutuvat sietämään toisiaan lähellä, liian lähelle meneminen aiheuttaa riitaa, samoin kuin resursseista kilpaileminen. Jos näet luontofilmissä vaikkapa valtameren saaren täynnä pesiviä lintuja, se johtuu vain siitä että lintuja on miljoonia ja niillä vain se yksi saari missä on maata pesälle. Ja se pesä on ainut syy sietää muita. Muutenkin noiden filmien esittämä todellisuus on vääristynyt sillä juuri pesällä tai vastaavalla otuksia sitovalla paikalla niitä on helpoin kuvata ja sen osuus niiden elämässä ylikorostuu. Ajattele vaikka metsoa. Tavallisimmin näet filmin joka esittää ne soitimella tappelemassa tai parittelemassa keskenään. Se on vain mitätön hetki niiden vuosikierrossa. Koko muun ajan ne elävät yksinään, paitsi mitä nyt koppelo vähän aikaa kulkee yhtä matkaa kuoriutuneen poikueensa kanssa ja sitten nekin hajaantuvat. Ja nykyisin useimmat metsotkin joutuvat soidintelemaan ihan yksin, ja alkavat sitten tapella tai vongata ihmisten suuntaan sukupuolestaan riippuen...
Niin se on ihmisilläkin, asuisimme yksin jollei täällä olisi jo niin toivottoman ahdasta että muita tulee vastaan koko ajan. Emmekä antaisi muille mitään ellei olisi aivan pakko. Emmekä sietäisi sitä siippaa ellei 'lasten takia' olisi pakko.
"Yo-huuhkaja"
Pappana on aika jo ajanut ohi, vain luonto ja elämä enää jatkaa juoksuaan.
Mitäpä me enää kiukuttelemme.
H.
Sitä olenkin jo pidempään ihmetellyt, mikä rimpuilu siulla oikein on menossa.
Hyvä että olet itsekin huomannut, todellakin aika rauhoittua...
Samoin minä yksineläjänä, synnyttänyt 2 lasta ja sitten eronnut. Tämän eron jälkeen ollut lukuisia miessuhteita, mutta ei koskaan asuttu yhdessä.
Arvostan omaa vapauttani tulla ja mennä.
Olisi vaan kiva jos löytäisin kumppanin, joka myös arvostaisi omaa vapauttansa ja silloin tällöin auttaisi minua ok-talon puuhissa. Eihän minulla ole miehen voimaa, jota tarvitaan. Tietenkin vuorostaan voisin auttaa vaikkapa vaihtamaan rikkimenneen kumppanin housujen vetoketjun tai jotain vastaavaa.
En tahdo olla piika, vaan tasapuolisesti huomioiden kumppania kulkien kultaista keskitietä tässä elämässä.
Ihmettelen ja hiukan säälinkin ihmisiä, joille ei oma seura riitä. Kun on itsensä kanssa, on aina hyvässä seurassa.
Jos olisin nuori ja tällä elämänasenteella, en ikinä laittaisi perhettä. Kaikki ne vuodet vain tylsää paikallaan pysymistä. Töistä ruokakauppaan ja illalla sitä yhtäsamaa.
Kun on itsekseen, ei tarvitse huolehtia kenestäkään toisesta eikä kuunnella juttuja, jotka ei kiinnosta.
Taloudellisesti yksin asuminen ei ole hyvä ratkaisu. Korostuu vielä, kun jää vanhuuseläkkeelle.
johan nyt, ehkäpä sinulla ei ole kokemusta huonosta parisuhteesta jossa on väkivaltaa, halveksimista,pettämistä ym.
Sellaisten pitäisi olla poikkeus eikä enemmistön valinta. Hämmästyttää, miten yleistä huonossa liitossa riippuminen näkyy olevan. Surullista. Miksei ihmiset lähde hakemaan apua ja parantamaan omaa parisuhdettaan tai eroa?
Helppohan ulkopuolisen oin arvostella, mutta jospa mahdollinen rakkaus liittyy asiaan?
Luulen,ei ole omaa kokemusta.
Ei ole tosiaan, se on totta. Mutta en ihan ymmärrä tätä ajatuksenjuoksua. Minä tykkään kalastakin, ja kaipaan sitä, ja tosi on etten ole koskaan syönyt mätää kalaa. Ja vaikka olen kaatunut ja kompuroinut monta kertaa, liikun silti. - Joten ...?
Rakkaudesta, rakastamisesta ja hyvästä parisuhteesta on kokemusta. Huonosta kohtelusta, epäsovusta, vaatimuksista, mustasukkaisuudesta ja väkivallasta ei.
Onko hirviön rakastaminen oikeasti rakastamista vai johtuuko sellaisen kanssa yhteiselon jatkaminen ihan muista syistä?
Kaikenlaista lässyä sitä ihminen joutuukin lukemaan, kon on harrastuksena ihminen.
Minä asun yksin, asunut jo reippaat kymmenen vuotta, ja aina vaan paranee, kohta tulee taas kevät ja kesakkoiset kasvot mekkoineen.
Vakavammat ihmis-suhteeni ovat aina päättyneet omasta syystäni. Ilman lapsia, olisivat varmaan päättyneet nopeamminkin. Oma syyni, miksi olin niin nössö että kumppanini kyllästyivät, menettivät hermoja, kippasivat kuppia, tai kellivät toisten lakanoilla.
Erinomainen puoliso pystyy AINA pitämään puoliskonsa, surkea ei.
Jos Jesse potkaisee joltain kupin nurin, niin sille ei voi mitään, pitää pitää oma kuppi pystyssä, pestä se kaatunut kuppi ja laittaa kuivauskaappiin, siihen saattaa tulla uudet sormenjäljet, ihan erilaiset, mutta suloiset.
Aloitus oli hyvä, kunnes jätetyt ja epäkelvot tulivat mukaan.
H.
Tuot mieleeni naapurimme koiran. Sillä on ikävä käytöshäiriö, se pyrkii nylkyttämään kaikkia lajitovereitaan sukupuolesta riippumatta. Tämä epämiellyttävä alistamiseen pyrkivä tapa saa muut lajitoverit joko inhoamaan sitä, tai sitten alistuvasti mielistelemään.
Omistaja ei ole ymmärtänyt estää nylkyttelyä jo silloin alkuvaiheessa, siksi tämä ikävä tapa on päässyt ottamaan yliotteen koiruista, varmaan se kärsii itsekin siitä kun kukaan ei siitä oikeasti tykkää.
Jätettyjä ja epäkelpoja
saattaa kiusata myös luottamuksen puute
Montakohan mummua ja pappaa on hurskaasti saatettu Taivaan kotiin
kun naapurin nuoret ja nuorekkaat tarttee paljon ulkomaan matkoja sun muuta?
Toisekseen en usko että kukaan lähtee parisuhteeseen sillä periaatteella että mun vammat ja traumat just hoitaa kumppanin vammaisuutta millä alueella se sitten onkin. On väkivaltamaa, monet uskoo rusauttelun voimaan ja tehoon "hoitona",
edellisviikolla lehdet kertoo että kuusi opettajaa hakattiin, lisätään siihen vielä ne, joista lehdet eivät kerro.
Oikeudenmukainen ja kohtuullinenhan maailma ja elämä ei koskaan ihmiselle ole tai ole ollut.
"tuuletkin riepottaa"
Vastaan viimeiseen virkkeeseesi, koska en halua jatkaa tätä typerää jankutusta.
Elämä ei voi koskaan olla, eikä sen pidäkään olla oikeudenmukainen eikä kohtuullinen.
Elämä loi monimuotoisuuden siksi, että sen tehtävä on luoda jotain uutta, ei se halunut luoda maailmaa vain siksi että kaikki Luojanluodut nilkuttaisivat vain samaa, kehää kiertävää rataa, kuten Robottilauma.
Siksi tulee aina turpaan tai suukkoja suulle.
H.
Olen kauan sitten jo ollut sitä mieltä ja olen edelleen, että yksin asuminen on luksusta, jos leipää ja sen päällistä on. Kuka on säälinyt yksinasuvaa tähän saakka? Kateellinen ja huonossa parisuhteessa elävä, joka yrittää kohottaa kurjaa elämäänsä mollaamalla yksinasuvaa.
Suomessa ja muuallakin arvostetaan parisuhdetta aivan liikaa jonkinlaisena tavoitetilana ja jatkuvana onnelana. Kaikki me entiset parisuhdelaiset (ja nykyiset, sillä ei yksinasuminen ole este suhteille) tiedämme, että suhteet vaativat työtä ja suurta sietokykyä onnistuakseen edes jotenkin.
Yksin asuminen ja muu oleminen on kallista, koska kuluja ei voi jakaa kenenkään kanssa. Siinäkin mielessä se on luksusta. Oma rauha ja mahdollisuus elää kuten haluaa eivät suinkaan ole itsestäänselvyyksiä parisuhteessa, yksin asuessa ovat. Saan ihan vapaasti olla nätti tai ruma, saan myös olla haluamatta eikä tarvitse sitä varten potea päänsärkyä.
Säälin parisuhteessa asuvia. Kovin harva on siinä tyytyväinen. Nämä höpötykset hellyydestä sun muusta, ovat useinmiten vain romantiikkaa, jota henkilö itse vaalii mielessään. Suomalainen parisuhde ja sen arki ovat aika karuja, siksi kai täytyy kuvitella, jotta jokin selitys löytyy sille, miksi haluaa riippua toisessa ihmisessä jopa niin,että pitää asuakin yhdessä. Lasten hankkimiselle (mikä tässä iässä on jo myöhäistä) yhdessä asuminen ei ole mikään edellytys, paremmin kasvatus voi onnistua, jos asutaan erillään.
Tähän ikään ehdittyäni olen sitä mieltä, että me emme ole yksiavioisia. Seksuaalisesti kylmille tämä eli yksiavioisuuden moraali ja sama kämppä ovat kuin taivaan lahja, mutta muut hyppivät yli aidan, minkä kerkiävät. Kun asutaan erillään, ei tarvitse kytätä eikä turhaantua. Tieto kun lisää tuskaa.
Tämä jatkuva rypytys yksinäisyydestä ja siitä,että kun PITÄÄ olla yksin, on todella rasittavaa. Onko niin,että valtakunta on täynnä vellihousuja, joilla aina pitää olla kaitsija ja saattaja? Siltä se kuullostaa.
Suomesta on tullut säälittävä kylmiö, missä kyllä puhutaan suurista tunteista ja välittämisestä, mutta totuus on toinen. Jos todella välittää, sallii toiselle sellaisen olotilan, missä hän on tyytyväinen. Se ei ole aina tilanne, jossa luuditaan samaa kämppää toinen toistaan vahtien. Jos välittää, välittää myös muista ihmisistä. Suomalainen välittäminen tarkoittaa, että sen toisen pitää olla täydellinen ihminen, poikkeamia ei sallita. Ja kun sitten ollaan pari, ollaan kuin taistelyksikkö, aina muita vastaan ja omia etuja vahtien. Varmaan on yksinäistä touhua pitemmän päälle.
Aikuinen selviää oikein hyvin yksin, siinä ei ole mitään erityistä tottumista eikä surkuttelua. Paljon vaikeampaa on hoidella kahden asioita siten,että niistä ei tule jatkuvasti riitaa. Kuitenkin monissa parisuhteissa on minun rahat ja sinun rahat, ainakin kulissien takana. Yksin asuvalla on vain yhdet rahat ja yhdet mieliharmit.
Surullista, että et ole edes nähnyt toisenlaista mallia lähiympäristössäsi. Tunnen monia ihania pariskuntia, jotka ovat aina arvostaneet toisiaan ja eläneet harmonista perhe-elämää sekä vanhempina että kaksin jäätyään. - En tiedä ihanampaa kuin saada vanheta saman tutun rakkaan kumppanin kanssa. Toivottavasti monet saisivat kokea sen.
Kamalaa ajatella, että jotkut elävät vuosikymmeniä yhdessä ja kokevat puolisonsa kuoleman helpotuksena. En ymmärrä, mikseivät he ole eronneet, ellei suhdetta ole saatu kuntoon.
Muutama ihmettely onko yksin eläminen niin onnellista, että parisuhteessa elävät suorastaan säälittävät:
- Parisuhteessa elävät ovat lukuisten tutkimusten mukaan terveempiä ja elävät kauemmin kuin yksin eläjät (sopii surfailla netissä jos et uskoa). Ei siis voi olla niin, että ne juuri ne sattuvat sairastumaan ja kuolemaan aiemmin omaan onnellisuuteensa.
- Parisuhde ei ole jatkuva onnela, olet oikeassa. Ei kukaan sellaista odota eikä väitäkään. Jatkuvaa onnea ei ole myöskään sinkkuus. Väitän, että siinä on vähemmän onnen hetkiä kuin parisuhteessa (vrt. aiempi kappale).
- Kirjoitit: "Nämä höpötykset hellyydestä sun muusta, ovat useinmiten vain romantiikkaa, jota henkilö itse vaalii mielessään." - Eikös kissa ja koirakin pidä silityksestä, kosketuksesta, läheisyydestä, - ihminenkö ei? Tuntemani ihmiset pitävät.
Mitä varten luulen ihmisten käyvän hierojalla? Sairautta hieronta ei asiantuntijoiden mukaan paranne.
Tätä mieltä olen -nimimerkin mukaan: "Suomalainen parisuhde ja sen arki ovat aika karuja, siksi kai täytyy kuvitella, jotta jokin selitys löytyy sille, miksi haluaa riippua toisessa ihmisessä jopa niin,että pitää asuakin yhdessä": Luulen että mielessäsi on joku onneton esimerkkitapaus. Ei voida yleistää, että kaikki suomalaiset parisuhteet ovat karuja. Ja yhtä lailla karuja on istuvien yksinäisten miesten ja naisten elämä, kurkistapa esim. jostain lähiöpubin ovesta sisään.
Toteat myös että "Aikuinen selviää oikein hyvin yksin, siinä ei ole mitään erityistä tottumista eikä surkuttelua.". - - En ymmärrä väitteitesi logiikkaa, ikäänkuin haluaisit lohduttaa itseäsi että kaikki on hyvin, ja näin varmaan onkin - verrattuna aiempiin kokemuksiin. Nimenomaan juuri niihin? Olet oikeassa että aikuinen SELVIÄÄ oikein hyvin, - vaikka lantakasassa, mutta jutun juuri ei ole nyt ihan se.
Tässä tuo viimeinen komentti on kuin "piste iin päälle", jatkan omaa elämääni onnellisena yksin asujana ja ei edes jaksa koko aikaa rupatella, jos olis kumppani, täällä on kiva käydä, kun saa valita milloin vaihtaa ajatuksia.
Minäkin olen miettinyt omaa käytöstäni, ja tullut siihen tulokseen, parempi elää yksin :),en ole narsistinen koskapa nyt huomaan, vaikka aikaa ottikin.
Muistan yhdessä entisessä työpaikassa, kun oli yksi nainen, joka ei päässyt edes vessaan työn äärestä yksin. Hän oli ihan kauhuissaan, kun lähdin joskus yksin syömään. Puhui minulle ruokaseuraa seuraavana päivänä. Sillin olin vielä niin kilttin, etten sanonut mitään. Nyt sanoisin, että voin kyllä pyytää toisen kanssani lounaalle, jos haluan, ei sitä tarvitse puolestani kenenkään tehdä.
Monessa paikassa yksin viihtyvästä tehdään joko säälittävä raukka tai potentiaalinen massamurhaaja. Minä en tunnista itsessäni kumpaakaan.
Rajansa kaikessa, kohtuus kaikessa! Eiköhän ihmisellä yleisesti ottaen ole tietty yksityisyyden ja yksinäisyyden tarve, - esim. vessaan ;o) - mutta että ainainen yksinäinen arosuden elämä ei liene tavoitteen arvoinen.
Keskustelu tahtoo keskittyä täällä kaiken maailman kummallisiin ääripäihin. Toivoisin ettämetsä nähtäisiin puilta.
Riski on kaikessa.
Puolet ajasta yhdessä ja aina lähellä oma viisas lääkäri.
Vaihtaisin koska tahansa yksin asumisen hyvän puolison kanssa riittävän väljässä kodissa asumiseen. Kaipaan aikaa, jolloin sain elää rakkaan ihmisen rinnalla. Ei aina tarvinnut jutella tai tehdä jotain yhdessä. Annoimme toisillemme tilaa olla ihan omissa oloissaan ja voimme vaikka nukkua välillä eri huoneissa. Joskus tuntui hyvältä jo se, kun tiesi toisen olevan läsnä kotona. Yhdessä tehdessä ikävätkin työt sujuivat kuin leikki, eikä tarvinnut pakottaa itseään aloittamaan niitä. Pieni hemmottelu tai huomaavaisuus jotain tylsää omaa työtä tehdessä antoi aina uutta potkua mihin tahansa.
Hyvin viisaita sanoja, kiitos.
Kuitenkin näin vanhana 65 on aina vanhat muistot mielessä, leskenä.
mvh
---ainainen yksinäinen arosuden elämä ei liene tavoitteen arvoinen.----
Minulle se voisi sopia. Ei tarvitsisi kuunnella turhaa puheenpölinää eikä ponnistella puhuakseen itse silloin, kun ei ole mitään snaottavaa.
Miksi ihmeessä pitäisi koko ajan pölistä, ellei ole mitään sanottavaa. Itse kaipaan hiljaista hyvää oloa ja lähekkäin rentoutumista.
En kestä yhtä naistuttavaakaan matkatoverina, koska hänen kanssaan olisi pakko pölistä ja kuunnella ihan turhaakin kaiken aikaa. Hän on ainoa sellainen ihminen omassa tuttavajoukossa.
Olen samanlainen "parempi yksin".
Matkustelen yksin ja mökkeilenkin useimmiten. On ystäviä, nähdään kun kummallekin sopii.
Jälkipolvi ei häiritse koskaan käydessään, he ovat tärkeintä elämässäni.
Mistähän johtuu, tuntuu että on tullut sanottua lähes kaikki ja kuultuakin tarpeeksi. Onneksi ei ihan koko ajan:)
Toiveena oli, että eläkkeelle jäätyäni olisin muuttanut yhteen aviopuolisoni kanssa. Se toive ei toteutunut, muutin kyllä hänen asuntoonsa- yksin. Ja haluaisin, että hän asuisi kanssani, ei vain käynyt niin. Lasteni kanssa olen asunut noin 20 vuotta ja lapsuusperheeni kanssa 19-vuotiaaksi.
Huvittaa tuo, kun melkein jokaiseen ketjuun solutetaan tuo seksi. Eihän se ole asumismuodosta kiinni. Työelämäni oli melko vaativaa ja elämä varsinkin lasten pieninä ollessa niin raskasta, ettei sitä seksiä joka minuutti ehtinyt ajatella. Olen jutellut tuttavieni kanssa ja monet ovat sitä mieltä, että hyvässä parisuhteessa ihan tavalliset hetket ovat parasta, ollaan vaikka hiljaa ja tuntuu hyvältä. Näitä hetkiä on olemassa, vaikka ei saman katon alla asukaan.
Olin viikonloppuna matkalla. Laivan karaokessa esiintyi jokin pikkukokkijoukkue, näyttivät olevan noin 10-vuotiaita. Ja lauloivat englanniksi mm. "I am sexy and I know it". Sääliksi käy, kun lapsillekin toitotetaan tuota seksiä, elämässä on niin paljon muutakin - myös 60 -ikäisille.
Parisuhteessa elämisestä vain hyviä kokemuksia.
En kyllä hehkuttaisi yksinelämistä ja
luxus tässä elämässä on jotain muuta kuin päätöstentekoa.
Kaiken menon ja melskeenkin keskellä yksinelävänä jotain kaipaan,
läheisimmän ihmisen kosketusta,
ihoa iholla, puhetta, äänensävyjä, katseita, ilmeitä.
Parisuhteessa näillä on ihan oma merkityksensä.
Miksi pitää olla yhteydessä muihin jos ei ole mitään puhuttavaa tai yhteistä, siinä tulee vaivautunut olo molemmille, kyllä vanhempana osaa olla yksinkin ja muistot mielessä, ei vaan jaksa olla seurallinen koko aikaa.
Pitäs kysyä ikäihmisiltä, ketkä haluaa seuraa, eikä koko ajan hokea, ei saa jättää yksin ikääntynyttä.
Ei se tarkoita, että kärsii vaan voi jopa nauttia kun saa elää itselle viimeinkin.
Läheisilleni olen sanonut, ettei minua tarvitse tulla viihdyttämään. Luulen, että osaan loppuun asti viihdyttää itseäni. Vaikkapa istun/makaan ja mietiskelen.
samat sanat :)
Kyllähän esimerkiksi työpaikan kahvihetkinä ja lounasaikana on ns. pakko puhua jotain. Minua rasitaa suunnattomasti se puhepakko, mitä olen kokenut koko elämäni: aina on sanottu: se joka ei puhu mitään.
Tosiasia on, etten ole edes erityisen hiljainen, kun on kyse työpaikan palavereistam, harrastuksista tms eli saatan puhua paljonkin. ja esiinnyn mielelläni.
Silti tuo epävirallisissa suhteissa ja yhteisöissä esiin tullut puhepakko on ärsyttävää. Milläs puhut, kun ei tule mieleen mitään sanottavaa? Jos päässä ei liiku mitään, niin ei liiku.
Olen yrittänyt muuttaa tässä suhteessa itseäni noin viisikymmentä vuotta eli noin kymmenvuotiaasta lukien. Enköhän saisi jäljelle jääneet vuosikymmenet olla ihan oma itseni? Yksin olo on rentouttavaa: kukaan ei vaadi mitään.
Minäkin oon ihmeissäni siitä
että tartteis vaahdota kuin vaalien allal,
sitte siitä, ettei saisi kellään olla omaa rauhaa,
niinkuin asettua valmiiks tehtyyn muottiin, sisältönä seksi, politiikka ja uskonnot esm.
Ei kiehdo myöskään menneessä ajassa rypeminen, kun tietää että ihmisten tarpeet ja tunteet aina kohtaa sillei, että heti ymmärtäis, mistä kenkä puristaa tai kivet hiertää.
Joillakin kun aina joku halpamaisuus esitettävänä -- tai alamittaisuus ylemmyyttään esittävien rinnalla. Ons elämän pakko olla vain rooleja, kuin sivustaseuraajana saa seurata omaa elämäänsä muiden esittämänä, ei kauhean ylentävää muuta kui tavallisen pulliaisen elämää. Itseensäselvyyksiä ei myös elossa ole ja oikeuksistaan
saa joskus taistella siinä missä hengestäänkin. Välillä toistenkin. Vaikkei oo muuta kuin rupusakkia parempien ja menestyneempien rinnalla.
Eri ammattialojen ihmisiä on kuitenkin
joskus mukava kohdata,
siinä tulee mietityksi joskus myös työn sisältöä ja raskautta,
yhteiskunta kun on niin muuttunut
että tosi kimurantteja asioita joutuu pohtimaan ja käymään läpi.
Voimiahan se kysyy, monella ihan syvään väsymiseen ja sairastumiseenkin asti.
Tiettyhän hyvä parisuhde on voimaannuttava asia kai, mutta joka ikäkaudella on varmaan aikoja jolloin ainut vaihtoehto on yksinelo ja tyytyä siihen.
Juu, minustakin olisi mukava kohdata eri ammattialojen ihmisiä ja pohtia vaikkapa työn sisältöä ja muuttumista. Siis jotain muuta kuin itseä, perhettä, sukua tai teeveeohjelmia koskevaa.
Vaan ei semmosiia ihmisiä ainakaan meillä työssä ole. Kun työ on vaativaa, niin sitten sen vastapainoksi pitää vapauina hetkinä pistää aivot narikkaan.
Minä en vissiin ota työtä niin kuolemanvakavasti, että se veisi kaiken aivokapasiteettini. Joskus olisi mukava jutella vaikkapa siitä, mitä kaikkea päivän sanomalehti piti sisällään. Mutta jos puhuu, niin yksin saa puhua.
Mieluummin siis yksin, kuin seurassa, jossa ei ole mitään puhuttavaa.
Minulla tuntemukset ovat toisenlaiset. Ihan pelottaa ajatella, että joskus mahdollisesti on elettävä yksin. Minulla on omaa rauhaa ja elämää, on ystäviä ja työyhteisö. Silti tämä pitkä parisuhde on elämääni kannatteleva voima. On ihanaa kun on puoliso, jonka kanssa jakaa arki ja iloita juhlat. Läheisyys on jokapäiväistä ja saa rakastaa ja olla rakastettu.
Se "rakastaminen" on vain usein sitä, että vaaditaan ja vaaditaan. Eikä anneta itse mitään tai perin vähän.
Minustakin siin mennään ihan väkivallan puolelle,
jos immeisiltä vaa pihistetään rahat ja henki ja tilalle tökätään vai "petoa ja pedonlihaa".
Ihan pienet lapsetkin, joiden ulkoista muotoa hallitsee tiedostamaton sulous ja ihannoitu eroottisuus, ovat ton asian jo omineet ja työn uuvuttamat vanhemmat ei enää hallitsekaan tilanteita.
Vähän kuin olisivat kaapanneet vallan vanhemmiltaan...?
Minuakin rakastettiin niin, että oli käsivarren mittainen lista siitä mitä ei saisi tehdä ja toinen mitä pitää tehdä Omaa elämää ja ystäviä ei saanut olla. Samalla mies eli omaa elämäänsä ja käytti omat rahansa, myös toiset naiset kuuluivat kuvioon.
Enkä varmasti ole yksin näillä kokemuksilla. Yksinäsyyttä ja vapautta en enää vaihtaisi minkään muotoiseen yhteiseloon.
Minä olen aina kuvitellut, että yksinasuvien määrän lisääntyminen johtuu eliniän pidentymisestä ja siitä, että ikäihmiset ovat entistä hyväkuntoisempia ja pystyvät elelemään yksikseen. Elintason nousu tietysti liittyy eliniän pidentymiseen, mutta ei selitä sitä yksinään.
En oikein osaa kuvitella yksin elämistä, koska en itse asiassa ole koskaan asunut yksin. Ensin oli lapsuudenkodin perhe, sitten opiskeluajan kimppakämpät ja sen jälkeen (kohta 40 vuotta) ukkokulta kaverina.
Miksi yksinasuvia säälittäisiin? Korkeintaan säälisin jossakin korvessa vanhassa huonokuntoisessa mökissä yksinään asuvaa mummoa, joka ei enää jaksa tehdä kaikkia talon töitä, ei pääse kylille kuin autettuna ja on koko ajan ilman omaa haluaan vailla seuraa.
Yksinasuminen on yleistynyt siksi että avio/avoliitot eivät enää kestä kuin ennen ja niitä solmitaan paljon vapaammin kuin ennen, jolloin kaikki pyrkivät naimisiin mahdollisimman pian ja leskeydyttiin yhtä usein kuin erottiin.
Siksi yksinasuminen on nykyisin yleistä joka ikäluokassa, ei vain vanhemmissa. Muinoin vanhapiikaa tai -poikaa pilkattiin ja siten painostettiin parisuhteeseen, nykyisin näitä tuskin huomataan. Varsinaisten yksinasujien lisäksi on suuri joukko yksinhuoltajia joita muinoin pilkattiin kaikkein eniten. Siitäkin on tullut sosiaalisesti paljon hyväksytympää.
Edelleen nykyisin alkaa olla tavallista etteivät edes parisuhteessa olevat muuta saman katon alle.
"yo-huuhkaja"
Nykyään, maailman naurettavin sana on "Moraali"
Tuon sanan luoneet ihmiset ovat jo kauan olleet kuolleena.
Nykyaikaisesti kuvaten: Mikä vithun moralisti sä luulet olevasi?
En tarkoita sinua.
Ennenvanhaan moraali toimi yhteiskuntaa vahvistaen, pitäen huolta että turhanpäiväistä vaeltelua ei päässyt tapahtumaan. Moraali luotiin vuosituhansia sitten, kun ihmiskunta alkoi tuntea sanan "Sivistys", silloin Moraali oli pakko luoda.
Ja silloin piti alkaa tappamaan moraalittomia ja alkaa luoda eläinluokka: Ihmiset.
Opittiin tekemään kunnon roviokin.
Valitettavasti, tuota vanhaa Moraalia puolustaa enää Islam.
Vielä pari vuotta sitten uskottiin että Katolilaisuuskin.
Meillä Suomessa, Lutherilaisuuden piirissä, Moraalittomuus taisi alkaa, kun syntyi ns. itsellisten luokka. Eli oman talonsa ja tonttinsa omistavat.
He voivat viedä akkansa sinne, muiden silmien ulottumattomiin.
Vaikka Pappi menikin sinne kovistelemaan, saattoi itsellinen, muijansa kera, kertoa että toi akka on vain piika. Akkakin tuki itsellistä mielellään, koska tiesi oman etunsa ja tiesi kuka häntä paneskelee, vaikka ei tiennyt aina koska.
H.
Olet aika lailla eksyksissä.
Moraali on tässäkin ajassa. Yhteiskunnassa se on välttämätön. Immoraaliset ihmiset ovat aina harvinaisia koska yhteiskunta painaa heidät väistämättä marginaaliin tai pakkolaitoksiin.
Mutta moraali muuttuu. Ennen oli moraalisesti oikein jättää vanhukset kuolemaan yksin kun muut jatkoivat matkaa, tai tappaa sairaana syntynyt lapsi ennen kuin se sai nimen.
Tässä maassa ja ajassa ovat toiset säännöt mutta säännöt ovat nytkin yhtä tiukat ja aivan yhtä perustellut.
"yo-huuhkaja"
Pysyttelen edelleenkin alotuksen aiheessa:
"Ennenvanhaan moraali toimi yhteiskuntaa vahvistaen, pitäen huolta että turhanpäiväistä vaeltelua ei päässyt tapahtumaan"
Muuten kirjoitat kuten minä, sanoja vaihdellen vain.
Miksi nautit tuosta kopioinnista?
H.
Jos lukisit minua, näkisit miten asian voi tiivistää viidennekseen siitä mitä itse tarvitset ja sanoa silti enemmän.
En kopioi vaan osaan kirjoittaa, toisin kuin sinä joka et tunnu aina ymmärtävän mitä esille panet.
Sanan 'moraali' otit itse esiin ja asenteelliset harhakäsityksesi vain oioin, olisit aivan itsekin voinut ottaa ensin selvää mistä yritit puhua.
Juuri niinkin. Toisaalta yksinasumisen mahdollistaa myös se, että naisilla on oma toimeentulo työnsä vuoksi, jota ei aina ole ollut. Taannoin eräs vanhus, reippaasti yli 80 ikävuosiltaan, oli todennut ystävättärelleni kuinka nykyajan naisilla on helppoa lähteä "huonosta" avioliitosta juuri oman työn antaessa toimeentulon naiselle, vapauden. Naiselle sen vuoksi, kun aina ei ole näin ollut, mieshän perinteisesti on rahan kotiin tuonut muutama vuosikymmen sitten ja siinä elettiin oli asiat kuinka huonosti tahansa.
Niin, vaikka ennen oli pakko asua oli mitä oli, niin kuitenkin ihmisten vanhetessa se yhteiselämäkin seestyi ja vanhuus oli suurimmaksi osaksi tyydyttävää elämää kaikesta huolimatta.
Kumpiko asumismuoto ja elämistapa sitten parempi, tiedä häntä...loppujen lopuksi.
Kyllä se on yksi syy lisää aktiiviväestön yksinasumiseen. Ja yksinasumisen yleistyminen kaikissa ikäluokissa osoittaa että se on koettu paremmaksi kuin roikkuminen väkisin parisuhteessa.
Lavea maailman tie
Se jokin tärkeä, mikä ?
Usjast tulloo se aika ettee.. lauloi jo vanha kansakin.
Kunnia-asia oli sotasukupolven nuorille naisille uuden sukupolven synnyttäminen.
Murhetta lievitti juuri lapsiin asetetut odotukset ja toivo.
Siihen kai myös perustui tuo talon ilmainen ja paras työkone (nainen) -ajattelu.
Yhteiskunta sai myös rutkasti lisää ongelmia kun toi naisten ja lasten hyödyntäminen
meni ja menee edelleenkin liian överiksi touhuksi.
ihan hyvä olla parisuhteessa jos on ns.ukkokulta, mutta kaikilla ei onnista ja silloin elämä on parempaa yksin..
Muistan eron jälkeen joskus kaivanneeni miestä, jonka kanssa jakaa ilot ja huolet mitä lasten kanssa eläminen toi tullessaan. Nyt lapsilla on jo oma elämänsä ja itse asun eri paikkakunnalla kuin heidän perheensä.
Useimmiten viihdyn yksin, mutta olisihan se kiva löytää joku ystävä vaikka matkoille jakamaan elämyksiä tai harrastuksiin ja kulttuuririentoihin. Sellaista sitoutumista kaipaan, en välttämättä saman katon alla asumista. -Voihan se kyllä olla, että mieli muuttuisi, jos oikein rakastuisi :)-
"Tuuliviiri"
Palsta on 60 .
Täällä on, tai sit ei ole, rakkauden kaipuukaan ei tänne enää kuulu, se kuuluu nuoremmille.
Valitettavan usein täällä kyllä pyritään antamaan parisuhde-terapiaa, mutta onneksi niitä naisia on vähän, pahaksi onneksi he kirjoittavat ällöttävän paljon.
H.
No plus tai miinus, what ever :) Kyllä se rakkaus voi leimahtaa vielä vanhoilla päivilläkin! Vai etkö usko?
Onko kaikilla edes milliä rakkautta muille?
Miksei matkalle voisi lähteä yksin?
Minä olin hiljattain ja totesin, etten tiennytkään, miten hauska on matkustaa ihan vain itseni kanssa.
Yksin matkustamisessa on puolensa, -yleensä minäkin matkustan yksin. Mutta ne huippuhetket olisi kiva jakaa jonkun kanssa.
Minusta se mikä eniten mättää yksin matkustamisessa on se, ettei voi suunnitella tekemisiä etukäteen kenenkään kanssa. Matkan suunnittelu on puolet siitä huvista. Mutta itse matkustaminen yksin on mukavaa. Siltikin, vaikka toisen kanssa matkustaessa mielenkiinnon kohteet menisivät kokolailla yksiin.
Jos on pitkä lento, niin se voi olla tylsä yksin, mutta siitä ei ole kokemuksia. Muutaman tunnin lento menee yksin siinä kun toisenkin kanssa. Ja pitkät lennot on kamalia, olipa siinä mukana kumppani tai ei.
Aloin miettiä tuota yksin matkustamista ja tulin siihen tulokseen, että luultavasti en tule matkustamaan yksin kotimaan ulkopuolelle. Luultavasti haluan jonkun tutun mukaan, ystävättären tai lapseni. Varmaan en juuri matkustelekaan. Kotimaan keikat ovat eri juttu. Tavallaan olen koko ikäni nauttinut yksin menemisestä tiettyihin tilaisuuksiin. Silloin on pakko tutustua muihin ihmisiin. Nuorena kävin ulkomaillakin yksin ja jännittävää oli. Näissä matkoissa on sama juttu kuin asumisessa- kalliimmaksi tulee per henkilö kuin kaksin.
Ei ole mikään pakko tutustua muihin ihmisiin, kun matkustaa yksin.
Vai tarkoititko pakettimatkoja? Niistä en tiedä. Minä olen ottanut lentoja ja hotelleita netistä. Viimeksi onnistuin löytämään hotellin, jolla hinta yksin majoittuvalle oli ihan ok, kannattaa siis vertailla. Ja kannattaa ottaa muita kuin valmismatkoja (jotka sitäpaitsi tehdään vain rantakohteiiin, jos ajattelee näitä yleisimpiä matkanjärjestäjiä).
En ole erityisen seurallinen ja lisäksi vieraassa maassa kielitaidon rajoitukset asettavat omat haasteensa. saan kyllä asiani hoidetuksi vieraalla kielellä ja voin jutellakin jotain pientä, mutta en osaa käydä kovin pitkiä keskusteluja. En siis ole tutustunut ulkomailla toisiin ihmisiin yhtään sen läheisemmin kun matkustaessani kumppanin kanssa.
Olen seurallinen, vaikka yksin elelenkin. Valmismatkoja Baltian ja Pohjolan ulkopuolelle en ole tehnyt aikoihin. Tilaamme hotellin ja lennot erikseen. Oikeastaan en koskaan ole erikseen tilannut yhden hengen huonetta, mutta tutut ovat kertoneet tuosta hintaerosta. Pidemmät matkat nuorena kuten Rio de Janeiroon tein suuremmassa seurueessa.
Parempi yksin kuin huonossa suhteessa. Kaikkein yksinäisin ihminen on se joka elää sellaisessa avioliitossa kuin minä elin, jossa ei pidetä yhteyttä muihin ihmisiin. Ja jossa joutuu pelkäämään miehen arvaamattomuutta.
Totta joka sana.
Minäkin elin sellaisessa suhteessa. Kylmän saunan lauteilla yksin istuin ja kaduin, että olin tähän suhteeseen lähtenyt. Mietin epätoivoisena ja peloissani, miten pääsisin tästä liitosta ja yhteisestä kodista pois.
Koville se otti mutta hengissä yhä ja vapaana ja yksin.
Ei ikinä sitä enää.
"1945"
Lue sotaleskien tarinoita, ja opettele ajattelemaan.
Ajattelemaan asioita mitkä todella merkitsevät.
He elävät vieläkin, vain sinä saatoit valita, enää et elä.
Lopeta lässytys.
H.
Kyllä silloin sota-aikana oli tavallisiakin leskiä, eivät saaneet niitä etuja kuin sotalesket, mutta rankempaakin voi olla. Eikä lesken tarvitse enää pelätä väkivaltaista kuolemaa. Mielestäni vertaa vähän vääränlaisia ihmiskohtaloita.
hunkszille
todella kummallinen vertailu.
Olen yhä samaa mieltä että eräissä avioliitossa ihminen on vielä yksinäisempi ja eristyneempi kuin yksin. Minä olen sen kokenut, Nyt olen 5 vuotta elänyt yksin ja alan tottua siihen että ei koko ajan tarvitse pelätä että joku saa raivokohtauksen jostain.
Sitä uutta miestä ei kyllä kovin helposti löydä, olen jo todennut että se on turha toivo enää.