Olen huomannut olevani täysin yksin, kaverit ovat kaikonneet. Eivät halua pitää yhteyttä, eivät kutsu juhliinsa, eivätkä onnittele, vaikka minä olen tehnyt heille kaiken tämän. Olen yrittänyt itse pitää kaverisuhteita yllä, ilmoittelemalla että voisi puuhata jotain. Minulla on vaimo, mutta tunnen olevani totaalisen yksin ja ajatukset ovat todella synkkiä. Kaikki sukulaisetkin asuvat kaukana ja eripuolilla suomea..
Olen kerran vakavan masennuksen selättänyt, mutta nyt en tiedä miten selvitä, kun tuntuu ettei kukaan välitä. Ja luulen ihan rehellisestikkin ettei todella välitä.
Duunitkin meni alta, ilman omaa syytä.. rahapulassa, ilman yhtään ystävää ja nalkuttava vaimo, että jotain pitää tehdä..mitä tehdä kun ei saa yhtään kirkasta ajatusta päähän, saati sitten voimia. Kyllä turhauttaa..Synkimmistä ajatuksista en viitsi edes kertoa..
Olen kerran vakavan masennuksen selättänyt, mutta nyt en tiedä miten selvitä, kun tuntuu ettei kukaan välitä. Ja luulen ihan rehellisestikkin ettei todella välitä.
Duunitkin meni alta, ilman omaa syytä.. rahapulassa, ilman yhtään ystävää ja nalkuttava vaimo, että jotain pitää tehdä..mitä tehdä kun ei saa yhtään kirkasta ajatusta päähän, saati sitten voimia. Kyllä turhauttaa..Synkimmistä ajatuksista en viitsi edes kertoa..
Vastaukset 51
Vanhimmat
Olis varmaan aika, siis hakeutua hoitoon. Saat lääkettä, tukea ja apua - mutta et suoratilauksella kotiin - mene lääkäriin.
Fiksuus paistaa.. luitko tekstiäni ollenkaan? Olen kerran jo vakavan masennuksen selättänyt, terapiassa käynyt ja lääkkeitä syönyt, edelleen. Ei auta, yksinäisyyteen ei ole lääkettä. En tunne oloani yksinäiseksi, vaan olen yksinäinen!
Toisekseen tällä paikkakunnalla käy psykologi kerran viikossa, mille ei saa aikoja. On tuossa yksityinen n.140€ tunti. Maksatko?Täällä myöskään lääkäreitä ei kiinnosta paskan vertaa mikä sinua vaivaa ja aina on uusi lääkäri kun menet käymään.
Mutta kyse ei ole masennuksesta vaan yksinäisyydestä, masentaa kyllä kun duunit lähti ja rahapula vaivaa, mutta se on normaali masennusta.
Yksinäisyys vaivaa? Ei minulla ole vaimoakaan, eikä kukaan pidä yhteyttä, enkä kyllä kaipaakaan. Olen oppinut elämään OMILLANI, enkä havittele ketään muita ihmisiä muka tekemään elämästäni elettävämpää kuin se on. Olen vapaa kuin taivaan lintu. Toivottavasti opit joskus saman.
Sä et taida tietää mitä on masennus ja yksinäisyys? On eriasia olla yksin omasta tahdosta, minäkin olen aikoinaan ollut vuosikausia...kun sinut jätetään yksin tahdosta riippumatta, asiasta tulee täysin erilainen.
Kaikki ovat hylänneet on oikea muoto.
Mene MT-tstoon juttelemaan, siitä se lähtee liikkeelle.
Mitä tuol on välii mikä on oikea muoto, kylhän ton tosta ymmärtää mitä tarkoittaa. No, hyvä kai sit muistuttaa kielioppiasioista.....
Jep, pilkun n:minen kunniaan!! Sitä vain mietin, että saako julkiselta sektorilta apua nykyään? Toki pitää kokeilla ja hyvällä onnella kohdalle osuu sellaisia lääkäreitä ym keillä on tietotaitoa sekä motivaatiota auttaa.
Tsemppiä sulle!!
Joo niinkuin tuossa aikasemmin totesin, niin ei saa, ainakaan täällä. Olen yrittänyt päästä juttelemaan ihan muuten vain, mutta ei mitään saumoja päästä.
Kiitos tsempeistä.
Aloitin juuri ketjun aiheesta et saako pk -seudulla apua. Ja alkaa ottamaan päähän tuo 'mars lääkäriin' -osasto!!!
Yksityiseltä puolelta SAA apua mutta kun ei enää ole fyrkkaa siihen. Pelottaa ja ahdistaa.
Itse olen eristäytynyt ihmisistä vaikken halua. Ja koen yksinäisyyttä mutta myös syyllisyyttä etten pysty näkemään ketään.
Hirveä umpisolmu.
Ja olen edelleen eutanasiantoivossa ja kirjoitin sen aivan surutta yhteen kun huvitti.
Siis miksi eutanasian haluat?
Siksi, että olemassaolo sattuu liian paljon!!!!!!!!!!
Aivot eivät muuten tee eroa fyysisen ja psyykkisen kivun välillä. Kipu on kipua.
Siksi haluan nukkua pois ja tuska loppuu.
Samaa toivon,itselleni.Olen jopa pyytänyt,lääkäri kahtoo vaan ihmeissään
Jos tämä nyt yhtään auttaa, niin vertailun vuoksi haluaisitko elää Auschwitsissa, tai sen kaltaisessa massamurhaajien ja kiduttajien laitoksessa? Vertaa elämääsi ja kaikkea hyvää mitä siinä on A:iin niin alat näkemään kuinka paljon paremmin sulla, todellakin asiat, tällä hetkellä ovat.
Tsemiä löytyy.
Oispa se vertailu noin helppoa, silloinhan ei olisi koskaan kenellekään paha olla.
Ite ainakin yritän silloin, ku elämä potkii päähän, nii ajatella, et hitto, asiat vois olla viel huonomminkin!!!!! Nytki saanu vaik mitä paskaa niskaan, mut asenteella eteenpäin..... Huonompina päivinä ei meinaa jalat kantaa, ku on nii kauhee olo, mut siitäki pitää vaan nousta ylös. Eikä loppupeleis sitä tee kukaan muu, ku ite... Juu, ei täs sentään oo joutunut roudaa kaasulla tapettuja ihmisiä polttouuniin ja oo sit lopulta itekin saanu saman kohtalon tai selvinny hengis ja joutunu elää sellasen trauman kaa lopunikääni!!!!!
Minulla on auttanut tuo vertailu, kun oma elämä on tuntunut erityisen synkältä. Olen miettinyt, miten voisi olla vielä pahemmin..
Niin, jossakin kahjon Idi Amin- diktaattorin 'suojissa' et edes kerkiäisi miettiä että mikä oikein ahistaa koska ahdistus todellakin, tulisi ulkoapäin...
Eli hyvin pyyhkii, maailmassa teillä ahdistus on, mutta...
hienoo kuulla
ASENNE RATKAISEE!
En sano että kaikki selviää oikella asenteella, mutta se on H******n hyvä alku.
Jos et itse usko itseesi ni ei kukaan muukaan:(
Joo ei se pelkkä asenne elämää pelasta, mut ilman sitä ei elämä kanna.... Itseensä uskominen onkin todella vaikeeta!!!
Niin siinähän uskoo, kun masennus on vienyt uskon kaikkeen.
Vaikka kuinka haluisi, niin ei auta.
Ja kohta ne kiskasee sen Afriikka-kortinkin vielä esiin. Kun kerran siellä Afriikassakin on ...
Juuri näin. En ole kuullut koskaan että oikeasti masentunutta jaksaisi kiinnostaa miten jollain menee jossain toisella puolella maailmaa..
Voimat ei riitä edes kantaa itseään eteenpäin, saati miettimään miten jollain menee jossakin..
masentuneena on itsekäs......
oon sairastunu monta vuotta masennusta ja haluan vaan olla yksin mutta mulla on silti pari ystävää.. ja en tiedä oon itsekäs vai oonko vaa nii väsynyt kun en jaksa tarpeeksi olla kiinnostunut heistä :(
https://www.vastaamo.fi/psykoterapia/kognitiivinen-psykoterapia?gclid=CL3q7caC5LICFYZ2cAod6kYAjg
Maksatko? Niinkuin totesin ekassa viestissä, niin duunitkin on lähtenyt alta. Tuolla hinnat 75€ ylöspäin..
Ja joskus ei edes riitä tuo 75€. Mutta todennäköisesti saa apua kyllä.
Tässä maassa hyysätään rikkaita ja maahanmuuttajia, muille sairastuminen on vain paska mäihä, elä sen kanssa.
Kurja juttu.Ei vaimo tiedä tunteistasi? Mie oon vaimo ja sairastan vaikeaa masennusta ja sen sellasta,tiedän tunteesi mutta en tiedä miltä tuo tuntuu kun vaimo nalkuttaa,kuulostaa kurjalta!
Yksin oon minäkin,kaiket päivät kieriskelen kotona :/ eikä kukaan enää pidä muhun yhteyttä,ei käy kylässä jne. mieheeni kyllä pidetään yhteyttä ja silleen,mut mie oon yksin enkä enää ees jaksa yrittää ylläpitää suhteita ihmisiin.Ei vaan jaksa kun ei nuo kuiteskaan piittaa.No nii,nyt aloin ittestäni puhuun...Voimia!
Tuntuu olevan yleistä että jää tai on yksinäinen:((( Itellä on ristiriitainen olo kun en jaksa nähdä ketään ja tuntuu et oon niin YKSIN et haluis jo siksi vain nukkua pois.
Aloittajalle niin on kyllä hirveää kuulla jos puoliso pahentaa (tietämättään) oloasi. Mitä jos vain kertoisit sille ettet nyt jaksa mutta haluat jaksaa (ja hakea sitä kuuluisaa apua)? Itsekin mietin et kerron tän tyyppisestä asiasta puolisolleni ettei tarvitse koittaa 'näytellä' kun en vain enää jaksa.
Pääsen terapiaan reilun kuukauden päästä ja aloitin ilmaisessa vertaistukiryhmässä joka vaikuttaa tosi toimivalta. Onko paikkakunnallasi tällaisia?
Perusohjeet: nukutko, syötkö ja liikutko? Näitä niin paljon ja hyvin kuin jaksat. (Itse en koko ajan mutta yritän pitää huolta)
Selätit depiksen jo kerran aiemmin, mitä teit :-)? Haluaisin kuulla?
hei, mullakin on todella yksinäinen olo, vaikka on kannustava kumppani jolle itken koko ajan oloani, ja pari ystävää ketkä kanssa kannustaa ja muutama kaveri, joita ei nyt tosin mun masennus kiinnosta.. Olo on koko ajan ulkopuolinen.. Aloitin kanssa kognitiivisen terapian kk sitten, ei olla vielä päästy käsittelemään asioita.. Lääkkeillä olin onnellinen, kun lopetin, pikku hiljaa mennyt huonoon suuntaan, ja 4kk kuluttua lääkkeet taas käytössä ja vielä ei oo auttanut.. Totuus on vaan se että tää mun elämä masentaa mua ja tuntuu ettei oo voimia. Itsekin voisin nähdä ihmisiä mutta en jaksa ja hävettäisi olla vaan hiljaa, kun pää on tyhjä ja pyörii vaan huonoja ajatuksia.. Olisi kiva saada joku samassa tilanteessa oleva kaveri, kenen kanssa vaihtaa ajatuksia.. Tuntuu että on niin yksinäinen tän asian kanssa, ykskin kaveri sanoi että "ehkä sun pitäs hankkia lisää tekemistä", kun ei ne muut ymmärrä, että viimeisillä voimillani jaksan raahautua töihin ja sanoa pari sanaa työkavereille.. Mulla on yks masentunut kaveri mutta silä menee niin huonosti että yhteydenpito on aika heikkoa..
ninkö
jk., ihanaa kun tuot syväluotaavan näkökulmasi tähän keskusteluun. Kerro lisää (DON´T!)
Jos ap vielä liikut täällä niin kiinnostaisi kuulla miten pärjäilet nyt ja myös et miten ekan kerran selätit depiksen.
On yhtä p:tä herätä joka pvä tähän oloon. Hellittää hetkeksi ja tulee takaisin välittömästi :((((
Moro, Sori et kesti.. ajatuksia piti selvitellä.
Selätin vakavan masennuksen aikoinaan totaalisella elämänmuutoksella.
Muutin ruokavalion täysin, otin urheilun mukaan elämään, jätin pois kaikki kehoa kiihdyttävät aineet ( sokerin, kahvin ym..) Sanoin itseni irti kaikenlaisista suhteista ja pyrin keskittymään vain itseeni ja parantumiseen. Otin käyttöön luontaistuoteita, b- vitamiini, d- -vita, c- vita, kalaöljyt, magnesium, l- arginiini ym..mulla oli siis myös normaali masennuslääkitys, nämä otin tueksi.
Lopetin syyttämästä muita omista ongelmistani ja opettelin myös antamaan anteeksi itselleni virheeni.
Luin itämaista filosofiaa/ elämäntapoja ajatusten hallinnasta. Näillä keinoillla ymmärsin että pystyn itse hallitsemaan omia ajatuksia, myös negatiivisia. Tosin ensin pitää päästä siihen pisteeseen, että ajatus kulkee.
Nyt menee ihan ok.. töitä edelleen odotelessa, joka tietenkin oman pikku masennuksen tekee. Pahinta tietenkin on, että lähimmäiset eivät ymmärrä oloasi, joten siinä jää yksin, mutta olen siihenkin jo tottunut.
Toivottovasti nämä jotain auttoivat.
että tuo "jk" kaksaa postata tuota spämmiä ("niinkö/ninkö") kuukaudesta toiseen kaikille mahdollisille palstoille Katri Helenasta julkkisjuoruihin ja masennukseen...
"vertailun vuoksi haluaisitko elää Auschwitsissa, tai sen kaltaisessa massamurhaajien ja kiduttajien laitoksessa? Vertaa elämääsi ja..."
Tuollainen nyt ei auta mitään masentuneelle. Minun olotilani tai masennukseni ei siitä muutu mihinkään, että minulla on katto pään päällä ja voin juoda puhdasta vettä, toisin kuin miljoonat kehitysmaiden ihmiset.
Mä odotan että tuohon JK.N ongelmaan tulis joku ratkasu joskus. Ja jatkan edelleeen odottelua että sen spämmäys loppuis totaalisesti.
Ninpä.
Minua ei saa ärsyyntymään mikään mutta jk:n häiriköinti alkaa ottamaan pannuun!!!!
Hänestä vain ei pitäisi kirjoitella koska se varmaankin lisää hänen innostusta jatkaa v:mäistä toimintaansa.
Pistin sulle vastauksen pari riviä ylemmäs, jos et sattunut huomaamaan?
Siis kysymykseen mitä kysyit aikasemmin :-)
Joo kiitti huomasin:). Vähän samoja juttuja olen aloittanut, uusi ruokavalio ja vitamiineja sekä rasvahappoja. Itsetutkiskeluun perehtyen, tuo itsensä syyllistäminen on mulle niin luontaista mm.
Mutta mielenkiintoista. On hyvä kuulla kuka on onnistunut tässä! Itse olen tuuminut että vielä selätän tämän vaikka henki menisi :D en ole luovuttanut mutta koville ottaa kun sattuu henkisesti!
Mitä opuksia luit? Ja oliko esim jotain meditaatio osastoa mukana?
Lähinnä Zen- opetuksia ja Buddhan opetuksia ja niissä oli kyllä mukana meditaatio ohjeita. Tuo itsensä syyllistäminen on kaikkein vaikein opittava.. on vain pakko antaa itselleen anteeksi, olet sairas etkä voi sille mitään.
Elämäänsä viisaasti elävän ei tarvitse pelätä edes kuolemaa.
Buddha
Ajatuksemme ovat kaikkein tärkeintä. Meistä tulee sitä mitä me ajattelemme.
- Buddha
Ajatuksillamme teemme maailman.
- Buddha
Ei ole ihme lentää ilmassa
tai kävellä vetten päällä
vaan kävellä maan päällä
- Kiinalainen sanonta
Hyvä ihminen tuo hyvyytensä varastosta esiin hyvää, paha ihminen pahuutensa varastosta pahaa.
- Raamattu
Jos kaadut maahan, nouse ylös.
- Kiinalainen sananlasku
Tuhannenkin kilometrin matka alkaa yhdestä askelesta.
- Laotse
Hyviä poimintoja ap.
Sitä vain usein lannistuu kun väsyy tuskaan mutta sieltä sit noustaan ja pikkuisen ehkä vahvempana. Ehkäpä.
Yksi jenkkihömpöttelijöiden juttu: paras tapa ennustaa tulevaisuutta on luoda se. Musta siinä on perää muttei ihan helppo. Tai 'ihminen luo itselleen sellaisen tulevaisuuden kun kokee ansaitsevansa'
Täällä toinen yksinäinen (ja masentunut). Minullakin on puoliso, mutta silti olen totaalisen yksin. Olin suunnitellut parin päivän lomareissua Helsinkiin aikuisen lapseni kanssa. Olin maksanut kakki jo valmiiksi ja nyt lapsi ilmoitti ettei pääsekään, kun on muuta menoa. Mietin jaksanko lähteä yksin. Tuskin. Tunnen itseni niin luuseriksi. Harvoin meilläkään on mahdollisuutta lähteä mihinkään kun rahat on tiukilla ja olin odottanut tätä reissua jo pitkään. Nyt vaan itkettää. Jos lähden niin suren varmaan vaan koko ajan. Paska fiilis.
Mene hyvä ihminen Helsinkiin, kun olet jo matkan järjestänyt.
Saat ehkä toisen reissukaverin, mutta yksin voit mennä, minne mieli tekee.
Nauti, ympäristön vaihdos piristää.
Helsingissä on paljon kaikkea mukavaa mitä voi puuhata! Lähde ihmeessä, älä jää himaan yksikseen. Tiedän kyl miltä tuntuu mutta yksin jääminen vain pahentaa tilannetta :(!!
Miksi yksinäiset ei voisi treffata toisiaan. Itse olen sinkku ja ilmoitelkaa edes netissä itsestänne. Yhteyksiä.
Hei mulla ei ole edes miestä!
hyvä ehdotus-tämä on positiivinen ja eteenpäinvievä teko!
Ei ole sun syy jos työ menee. Firmat ovat liian tiukkoja. Saat uuden paikan tai keksit mitä haluat tehdä. Uusi mahdollisuus.
Ihmiset hylkäävät joskus tavalla tai toisella, itseäkin se joskus masistaa. Uusia tulee jostain hitaasti.. Ikävää miten välinpitämättömiä suomalaiset ovat tosiaan kohtaan.. Sinä olet onneksi välittävä. Se on hienoa.
Luota että löydät vielä uusia ihmisiä. Keskustele asiasta palstalla ja muuallakin miksi suomalaiset ovat sellaisia. Se ei ole henk. koht. vain sinulle, vaan he hylkäävät muitakin.
nosto
Miten aloittajalta sujuu nyt :)?
Kävin sitten julkisella puolella psykiatrilla ja täytyy sanoa, että nyt pelottaa todella!!! Pitäisikö ottaa lainaa ja hoitaa itsensä kuntoon vai luovuttaa ja kuolla pois kohtapuoleen.
Tosin lainaa ei varmaankaan saa kun ei ole tarpeeksi tuloja.
Olen herännyt luokkayhteiskunnan olemassaoloon mutten ole ymmärtänyt sen olevan näin brutaalia. En tosin tiedä oliko tämä vain huono sattuma.