Nnnggrrhh... Olen katkeruutta täynnä. Omaan siis harrastuksia, koulutuksen, työn, jne..kaikki kunnossa, paitsi ystävät joiden kanssa viettää aikaa puuttuvat. Olen koittanut (yrittämättä kuitenkaan liikaa takertua) saada ystäviä ja olla aktiivinen, mutta kaikilla on aina niin kiire ja muuta tekemistä. Mutta niinhän se kuitenkin on että jos olisin tarpeeksi kiinnostava niin kyllä sitä aikaa löytyisi. Mutta pistää niin vihaksi ja suruksi, kun minut äänettömästi ja "huomaamattomasti" torjutaan aina. Siis, vedotaan kiireisiin ja yhteydenottaminen on yksipuolista jne. Tekisi mieli huutaa tälläkin hetkellä facebookiin että "Miksei kukaan puhu mulle? Miksette halua olla ystäviäni?", ja alkaa jopa epätoivoiseksi niin että alkaisin roikkumaan ja tivaamaan että milloin nähdään. Mutta eihän niin voi tehdä, pahentaisi vain asiaa. Pitää vaan pitää pää kylmänä ja niellä torjumiset hymyssä suin ja leikkiä että itselläkin on jotain muuta tekemistä.
Olen siis ihan normaali nuori nainen, joskin hiljaiseksi haukuttu (mutta olen kuitenkin aina välillä elämäni aikana kavereita saanut).
Olen siis ihan normaali nuori nainen, joskin hiljaiseksi haukuttu (mutta olen kuitenkin aina välillä elämäni aikana kavereita saanut).
Vastaukset 8
Vanhimmat
Vaikea on ystävystyä jos sitä hakee ja tekee kuin työkseen. Ystävyys ja se että jonkun kanssa alkaa synkätä ja jutustelu ja yhteys toimia tulee vain jos on tullakseen. Pitää vian olla paljon erilaisten ihmisten parissa, osallsitua niin joskus sitten vain kolahtaa ja ystävyys syntyy. Varmaan niin käy sinullekin. Hiljaisetkin ihmiset vaistoavat hengenheimolaisensa. Usein onkin niin että samaa sukupuolta olevissa ystävyyssuhteissa ystävystyy juuri samaa temepramenttia omaavan kanssa. Hiljaiset ymmärtät toisiaan ja samoin vilkaat ovat hengenheimolaisa keskenään.
>>kaikilla on aina niin kiire ja muuta tekemistä
=) Eipä taida pitää paikkansa tuo "kaikki". Joillakin voi olla ajanpuutetta, mutta ei sentään kaikilla.
Yritä vaan löytää joku ihminen joka "moi":n jälkeen juttelee niitä näitä, ja hän saattaa parin kerran jälkeen jopa suostua johonkin mitä sinä ehdotat. Kaikki joihin minä olen tutustunut ovat ensin jutelleet kanssani. Ne joidenka kanssa en ole jutellut eivät edes tervehdi, eli aloite pitää tehdä (small talk).
Jatko on aina vaikeata koska ihmisiä jännittää ja ujostuttaa.
Mutta älä helkkaarissa jalosta seurankaipuuta katkeruudeksi. Perusta mieluummin profiili, ja sen jälkeen kirjoita sinne että kaipaat kaveria johonkin. En lupaudu seuraksi koska en tiedä ketä haet.
lähde yksin baariin tai harrastamaan tai tanssimaa. niin minäkin tein silloin kun kamuilla oli muuta. löysin uusia kamuja.
näin teen edelleenki. jonkinlainen yksinäisyyskin kuuluu elämään.
välillä kamujen kanssa ja välillä yksin.
Aivan!
Olen tehnyt muttei kamuja löydy kun kaikilla on jo muita kamuja ja muuta elämää ja kiireitä. Harrastanut olen kovasti milloin missäkin.
On helppoa poimia se tölkki kaupan hyllyltä, mutta sen ystävän poiminta onkin toinen juttu se. Jos tietäisin ratkaisun, niin kertoisin toki.
niinkö
sama vika: http://keskustelu.suomi24.fi/node/10969980