Mielenkiintoista.. Joku haluaa bulimian tai anoreksian. Hmm.. Missä kohtaa viiraa ?
Mulla on itsellä ollut syömisen ja oman vartaloni kanssa pulmia viimeiset viisi vuotta joista viimeisenä parina vuotena olen kituuttanut, oksentanut, käyttänyt ulostuslääkkeitä väärin..
Olen sairastuttanut mieleni, jonka johdosta olen mielialalääkityksellä. En ole saanut elämässäni vielä mitään aikaiseksi. Kurjaa.
Mä rukoilen joka päivä sitä, että mä olisin sinut itseni kanssa ja hyväksyisin itseni ja vartaloni. Ja lopettaisin sen vihaamisen. Toivoisin oppivani että ei ole mikään paha asia syödä, että ihmisen pitää syödä elääkseen ja voidakseen hyvin.
Voin sanoa että pahalta tuntuu kun lukee että joku haluaa siihen loukkuun. Tämä itsensä kanssa taistelu ei ole herkkua. Päinvastoin. Terve mieli terveessä ruumiissa, siinä toiveeni ja tavoitteeni.
Mulla on itsellä ollut syömisen ja oman vartaloni kanssa pulmia viimeiset viisi vuotta joista viimeisenä parina vuotena olen kituuttanut, oksentanut, käyttänyt ulostuslääkkeitä väärin..
Olen sairastuttanut mieleni, jonka johdosta olen mielialalääkityksellä. En ole saanut elämässäni vielä mitään aikaiseksi. Kurjaa.
Mä rukoilen joka päivä sitä, että mä olisin sinut itseni kanssa ja hyväksyisin itseni ja vartaloni. Ja lopettaisin sen vihaamisen. Toivoisin oppivani että ei ole mikään paha asia syödä, että ihmisen pitää syödä elääkseen ja voidakseen hyvin.
Voin sanoa että pahalta tuntuu kun lukee että joku haluaa siihen loukkuun. Tämä itsensä kanssa taistelu ei ole herkkua. Päinvastoin. Terve mieli terveessä ruumiissa, siinä toiveeni ja tavoitteeni.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Mun elämä on viime vuodet ollu just samanlaista.
Mulla tää sairaus alko järjettömällä syömisen tarkkailulla. KAiken piti olla terveellistä sitten sen piti olla vähä kalorista ja rasvatonta ja loppujen lopuks suistuin ahmimiseen ja sen kautta oksenteluun. Kun olis tajunnu pysyä siinä terveellisessä elämässä ja eniten oon kironnu sitä päivää että tajusin pystyväni oksentaan "ylimääräisen" ruuan pois. Kun viel joskus pystys oleen ihan normaali ja syömään vaikka pitsaa ilman kauheita tunnontuskia ja pahaa oloa.
Voimia sinulle! Mielestäni kaikki syömishäiriöt ovat näiden kauneusihanteiden syytä jos niitä ei tuppuutettaisi niin kaikilla olisi hyvä olla!
Omaa bulimiaani en kyllä noihin kauneusihanteisiin osaa yhdistää. Mallit ovat malleja, aika kaukana tosielämästä. Olen viimeisen päälle kontrollifriikki (ollut koko ikäni), koulussa oli saatava parhaat arvosanat, töissä on oltava paras, ja mässäily vain on niin totaalisen halveksuttavaa. Itselläni tuo ruoan kanssa pelaaminen alkoi, kun isäni ilmoitti ollessani 18-vuotias, ettei halua olla kanssani missään tekemisissä ja vei pikkuveljeni. Suruuni aloin ahmia. Inhosin tekoani, joten oksentaminen tuntuu hyvältä ratkaisulta. Nyt on ollut noin puolen vuoden tauko, mutta viime päivinä paineita on taas alkanut kasaantua. Elämä pyörii sen verran paljon oman kehon ympärillä, että olo tuntuu aika yksinäiseltä. Tässä tarinani lyhyesti. Mutta tottahan eri ihmisillä on erilaisia syitä sairastua (hassua, että kirjoitan näin, sillä ei sitä kuitenkaan pidä itseään sairaana).