Tuntuu tärkeältä kirjoittaa tämä edes nimettömänä jonnekin, vaikka tämä onkin vain yksi aloitus monen tuhannen joukossa, jonne tämäkin ajan kanssa hukkuu. Tuntuu vain tärkeältä, että tämä on kirjoitettuna jonnekin.
En osaa purkaa suruani ehkä oikein, koska en ole ennen ollutkaan tällaisessa tilanteessa.
Kyse ei ole erosta, kyse ei ole suhdedraamoista. Kyse on menetyksestä kuolemalle.
Elämä on nyt pistänyt menetysten kautta mietityttämään. Menetin siskoni taistelussa syöpää vastaan. Loppujen lopuksi sitä ymmärtää kuinka pieni hetki on elämä, kellä lyhyempi, kellä pidempi kuin toisella. Kaiken kaikkiaan elämä on hyvin lyhyt hetki, joka kiitää ohitse ennenkuin edes tajuaa.
Sitä tajuaa kun toisen menettää hänen arvonsa. Vaikka ennen piti sitä niin itsestäänselvänä ja varmana. Purki vihaa ja raivoa, vastaavasti rakasti ja iloitsi, ettei sitä enää hänen kanssaan koskaan pysty tekemään, koska hän ei enää fyysisesti ole läsnä. Se hetki on ohi. Sitä tajuaa, kuinka paljon sanomatta jää, kuinka paljon toista tarvitsikaan.
Miten suuri aukko jää, miten suuri kaipaus on. Mietin ennen kuinka pienestä itkin, sydänsuruja sun muita. Tuntuu että kaikki tämä pieneni kun viereltä viedään jotain tärkeää, jonka kanssa kasvanut koko ikänsä. Oma sisar.
Varsinkin kun lähdit niin hiljaisena ja harmittomana, jaksoit uskoa tähän elämään. Sait meidät elämään. Ja nyt sinua ei enää ole. Vasta sinut menetettyä, tajusin mitä menetin. Toivon että sinulla on hyvä olla, rakas sisko.
Ikävä on sanoinkuvaamaton:
http://www.youtube.com/watch?v=BUKq7DLo6Ko
"I'm a big big girl
In a big big world
It's not a big big thing if you leave me
But I do do feel
That I do do will
Miss you much
Miss you much
I can see the first leafs falling
It's all yellow and nice
It's so very cold outside
Like the way I'm feeling inside
Outside it's no raining
And tears are falling from my eyes
Why did it have to happen
Why did it all have to end
I have your arms around me
Warm like fire
But when I open my eyes
Your gone..."
Poissa. Vain ikävä jäljellä. Hyvää matkaa sinulle, missä ikinä kuljetkin.
En osaa purkaa suruani ehkä oikein, koska en ole ennen ollutkaan tällaisessa tilanteessa.
Kyse ei ole erosta, kyse ei ole suhdedraamoista. Kyse on menetyksestä kuolemalle.
Elämä on nyt pistänyt menetysten kautta mietityttämään. Menetin siskoni taistelussa syöpää vastaan. Loppujen lopuksi sitä ymmärtää kuinka pieni hetki on elämä, kellä lyhyempi, kellä pidempi kuin toisella. Kaiken kaikkiaan elämä on hyvin lyhyt hetki, joka kiitää ohitse ennenkuin edes tajuaa.
Sitä tajuaa kun toisen menettää hänen arvonsa. Vaikka ennen piti sitä niin itsestäänselvänä ja varmana. Purki vihaa ja raivoa, vastaavasti rakasti ja iloitsi, ettei sitä enää hänen kanssaan koskaan pysty tekemään, koska hän ei enää fyysisesti ole läsnä. Se hetki on ohi. Sitä tajuaa, kuinka paljon sanomatta jää, kuinka paljon toista tarvitsikaan.
Miten suuri aukko jää, miten suuri kaipaus on. Mietin ennen kuinka pienestä itkin, sydänsuruja sun muita. Tuntuu että kaikki tämä pieneni kun viereltä viedään jotain tärkeää, jonka kanssa kasvanut koko ikänsä. Oma sisar.
Varsinkin kun lähdit niin hiljaisena ja harmittomana, jaksoit uskoa tähän elämään. Sait meidät elämään. Ja nyt sinua ei enää ole. Vasta sinut menetettyä, tajusin mitä menetin. Toivon että sinulla on hyvä olla, rakas sisko.
Ikävä on sanoinkuvaamaton:
http://www.youtube.com/watch?v=BUKq7DLo6Ko
"I'm a big big girl
In a big big world
It's not a big big thing if you leave me
But I do do feel
That I do do will
Miss you much
Miss you much
I can see the first leafs falling
It's all yellow and nice
It's so very cold outside
Like the way I'm feeling inside
Outside it's no raining
And tears are falling from my eyes
Why did it have to happen
Why did it all have to end
I have your arms around me
Warm like fire
But when I open my eyes
Your gone..."
Poissa. Vain ikävä jäljellä. Hyvää matkaa sinulle, missä ikinä kuljetkin.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Otan osaa.
osaanottoni
Olen pahoillani. Voimia.
Koskettava tarina. Ymmärrän sinua hyvin, koska olen myös menettänyt siskon 16v. sitten. Näin unta siskostani, jossa hän sanoi näin: "Kaikki puhuu, että mä olen kuollut. En mä ole kuollut, mä elän!"
Niin, mitä onkaan kuoleman jälkeen? Kehittyy siittiöitä, joista alkioita, sikiöitä, syntyy vauvoja, kasvavat lapsista vanhuksiin... Energia kiertää kehää... Ei elämisen tarvitse loppua tähän todellisuuteen, vaan se voi aivan hyvin jatkua jossain. Vain kuori jää, niin kuin vanha vaateparsi, kunnes sekin on kokonaan tuhoutunut.
Jos omistat jonkun esim. esineen, niin vasta sitten tunnet että olet sen omistanut, kun olet antanut sen pois tai menettänyt sen. Näin on monesti myös ihmissuhteissa, ei kuitenkaan aina. Esineissä on vain se ero, että ne ovat tunteettomia ja ei niin tärkeitä kuin elävät olennot, ihmiset ja eläimet.
Yksi elämäntarkoituksista onkin oppia luopumaan ja kokea luopumisen tuska. Mutta tärkein oppiminen on oppia rakastamaan. Toiset ihmiset ovat meille peilejä, josta voimme peilata omaa itseämme.
Kannattaa kertoa ihmisille, rakkailleen mitä tuntee heitä kohtaan ja miten tärkeitä he ovat, vielä kun he ovat elossa, koska kukaan ei tiedä seuraavista tunneista. Elämä saattaa katketa itsellä tai toisilla vaikka hetken päästä. Äkillinen vakava sairauskohtaus tai onnettomuus...
Toivon sulle kaikkea hyvää ja jaksamista. Ajan myötä helpottaa tuskat. Aina ne on, mutta ajan myötä on helpompaa elää niiden kanssa.
Otan osaa suruusi koskettavaan kyynelten annan vieriä poskiltain.
koska tämä kappale on niin minulle rakas ja koskettava ja on ollut viimeaikoina mielessäni usein.