Minulla on ikäänkuin pakkoajatuksia. Kun kuulen jostain uudesta sairaudesta, alan joissain tilanteissa neuroottisesti pelätä että minulle tulee se. Minulle ei toki aina käy niin, mutta erityisesti jos luen jostain hyvin harvinaisesta ja erikoisesti sairaudesta. Aina kun minua särkee päätä pelkään että minulla on aivoverenvuoto, kun luin uutisen luteista pelkäsin että niitä on minun talossani neuroottisena, kun kuulin ystävältäni itsestään sytynnästä aloin pelätä että sytyn yhtäkkiä itse tuleen ilman syytä ja kuolen. Naurettavaa tiedän ja koitan sanoa aina itselleni että "älä ole tyhmä, suuremmalla todennäköisyydellä jäät auton alle kun sytyt esim. palamaan" mutta ei auta. Miten päästä näistä pakkoajatuksista eroon?
Sairauspelko
ftw,.
2133
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Samaa kans..mietin aina kun pää on kipee että nytkö se aivoverenvuoto tulee. mulla on kans että jos luen tai kuulen jotain mitä jollekkin on käyny niin pelkään sen tapahtuvan mulle vaikkakin aika epätodennäköistä mutta näille ajatuksille ei vaan voi itte yhtään mitään.. :( Ootko käyny juttelemas jollekkin? mä en itse kyllä usko että siitä on apua itellä on sielunhoitaja ja sitten käyn vileä juttelemas mutta en tiiä pitäiskö sitte käydä ihan jollain psykiatrialla tai jollain oikeen kunnollisella..lääkkeet hain viime viikolla mutten uskalla alottaa ku pelkään et saan sydänkohtauksen kun siellä haittavaikutuksissa on sekin, ja muutenkin on kaikkia sydän/rintakipuja :( mutta sekin on tutkittu ja mitään vikaa siinä ei kuulemma oo.. mutta minkäs teet
Kuulostaa tutulle, aina kun ilmenee jotain sairauden oireita käyn googlettamassa kaikki oireet ja keksin itselleni sairauksia mitä voisin sairastaa ja saatan jopa panikoidessani alkaa kuvittelemaan niitä oireita mitä kyseiseen sairauteen kuuluu.
Kuinkakohan monta eri syöpää sun muuta olen jo ehtinyt itselleni diagnosoida. Pitäis varmaan joskus käydä juttelemassa siitä jonnekkin, mutta minne? Kaipaan sitä järjen ääntä joka estää tilanteen paisumasta käsistä kerta toisensa jälkeen.