Elikkäs lyhykäisesti näin. Olen sairastanut paniikkihäiriötä nyt n. kolme vuotta. Ensimmäisellä kerralla oireet alkoivat pikkuhiljaa ajoittaisella huimaamisella, joka yltyi niin pahaksi etten uskaltanut enää käydä oikein missään. Mukaan tuli lihasten nykimistä, sykkeen nousua (jonka sai rauhoteltua hengittelemällä ja vettä juomalla) ja hengenahdistusta, tuntui ettei keuhkot tyhjene kunnolla. Sen jälkeen alkoi päässä pyöriä sairauden mahdollisuudet ja tietysti vakavan, johon voi kuolla. Eli kuoleman pelko tuli osaksi päiviä.
No aloitin Sepram 20mg ja se alkoikin auttaa vaikkei alkuun sopinut millään. Sitkeästi syötyäni oireet alkoi helpottaa ja tosiaan uskoin siis sairastavani paniikkihäiriötä, enkä kuolemantautia. Kävin 5 kertaa myös psykologilla, mistä ei ollut hyötyä kuin hetkeksi.
Syötyäni lääkettä lähes vuoden, oloni oli loistava, joten lopetin lääkkeen pikkuhiljaa. Halusin tuntea taas kaikki aidoimmatkin tunteet, koska niitä en ollut lääkityksen aikana tuntenut. Kaikki oli jees, mutta mikään ei koskaan ollut mitenkään erikoisen kivaa. Lääkkeen lopetettua tunsin oman minäni taas tulleen takaisin ja olin iloinen oma itseni :)
Tästä lopettamisesta on nyt alle vuosi ja nyt olen TODELLA kipeä.
Ilman mitään sen suurempia "tapahtumia" alkoi yhtenä iltana rinnallani todella kova puristus, joka säteili kaulalle. Koska se ei helpottanut, soitin päivystykseen. Käskivät sydänkäyrälle, josta ei löytynyt mitään. Verenpaine oli koholla (normaalisti melkoisen alhainen). Seuraavana päivänä tunsin itseni tosi sairaaksi, joten otin rauhallisesti kotona, puristuksen tunne tuli ja meni aaltoilevasti. Lähipäivinä sitten rintakivut olivat kovia ja pahojakin rytmihäiriöitä tulim joita ei koskaan ehditty saamaan Ekg:lle. Olen tuntenut itseni hyväksi kaikilla muilla tavoin, ei ole muita "klassisia" paniikkihäiriön merkkejä, mutta olen vain todella kipeä. Eilen siivoillessa pojan leluja rintaani tuli uskomattoman kova repivä kipu, joka tuntui myös kaulalla ja aina, kun yritin liikkua repivä kipu ja puristus rinnalla tuntui vain pahemmalta. Soitin ambulanssin ---> rytminvaihtelut 80-110, verenpaine 142/92 eli paljonkin koholla omaan "normaaliin" verrattuna. Hengästyn, jolloin rintakipu aina kasvaa, mutta tämä ei tunnu lääkäreitä liikuttavan. Sydämessä ei vain löydy mitään, joten mitään muuta ei nyt tähän hätään tehdä.
Propralia olen saanut (10mg), jota ensimmäinen lääkäri käski ottaa tarvittaessa, seuraava käski tuplata annoksen, kolmas käski ottaa säännöllisesti joka aamu 10mg ja eilinen päivystys lääkäri käski lopettaa kokonaan ja ihmetteli miksi sitä oli määrätty nuorelle. Olen 26v.
Tunnen siis itseni kaikinpuolin muuten terveeksi, mutta nämä järkyttävät rintakivut ja puristuksen tunteet hengästymisineen ja sykkeen nousuineen häiritsevät jokapäiväistä elämää. En pysty tekemään mitään. Mieleni ei siis ole millään tavalla samanlainen, kuin aiemmin paniikkihäiriön ollessa "aktiivinen". Lääkäri listasi pitkät pätkät minulle paniikkihäiriön oireista ja yritti tunkea Diapamia, josta todella kieltäydyin. Sanoi sen hillitsevän kuolemanpelkoa ym. vaikka minulla ei mitään sellaisia edes ole!
Kaikki laitettiin siis paniikkihäiriön piikkiin, joten aloitan nyt cipralexin syömisen pikkuhijaa. Uskon, että paniikkihäiriö on nostamassa päätään näiden muiden vaivojen kautta, mutta turhauttaa, kun minusta itse tiedän, että tämä kaikki ei millään voi johtua paniikkihäiriöstä :(((
Vai miten teillä muilla? Onko ollut fyysisiä kipuja, vaikka henkisesti kaikki on ollut hyvinkin okei ja silti kyseessä olisi paniikkihäiriö?
Kuvittelin ainakin tunnistavani paniikkihäiriön itsessäni, mutta taisin olla väärässä. Tai niinhän nuo lääkärit väittävät :(
No aloitin Sepram 20mg ja se alkoikin auttaa vaikkei alkuun sopinut millään. Sitkeästi syötyäni oireet alkoi helpottaa ja tosiaan uskoin siis sairastavani paniikkihäiriötä, enkä kuolemantautia. Kävin 5 kertaa myös psykologilla, mistä ei ollut hyötyä kuin hetkeksi.
Syötyäni lääkettä lähes vuoden, oloni oli loistava, joten lopetin lääkkeen pikkuhiljaa. Halusin tuntea taas kaikki aidoimmatkin tunteet, koska niitä en ollut lääkityksen aikana tuntenut. Kaikki oli jees, mutta mikään ei koskaan ollut mitenkään erikoisen kivaa. Lääkkeen lopetettua tunsin oman minäni taas tulleen takaisin ja olin iloinen oma itseni :)
Tästä lopettamisesta on nyt alle vuosi ja nyt olen TODELLA kipeä.
Ilman mitään sen suurempia "tapahtumia" alkoi yhtenä iltana rinnallani todella kova puristus, joka säteili kaulalle. Koska se ei helpottanut, soitin päivystykseen. Käskivät sydänkäyrälle, josta ei löytynyt mitään. Verenpaine oli koholla (normaalisti melkoisen alhainen). Seuraavana päivänä tunsin itseni tosi sairaaksi, joten otin rauhallisesti kotona, puristuksen tunne tuli ja meni aaltoilevasti. Lähipäivinä sitten rintakivut olivat kovia ja pahojakin rytmihäiriöitä tulim joita ei koskaan ehditty saamaan Ekg:lle. Olen tuntenut itseni hyväksi kaikilla muilla tavoin, ei ole muita "klassisia" paniikkihäiriön merkkejä, mutta olen vain todella kipeä. Eilen siivoillessa pojan leluja rintaani tuli uskomattoman kova repivä kipu, joka tuntui myös kaulalla ja aina, kun yritin liikkua repivä kipu ja puristus rinnalla tuntui vain pahemmalta. Soitin ambulanssin ---> rytminvaihtelut 80-110, verenpaine 142/92 eli paljonkin koholla omaan "normaaliin" verrattuna. Hengästyn, jolloin rintakipu aina kasvaa, mutta tämä ei tunnu lääkäreitä liikuttavan. Sydämessä ei vain löydy mitään, joten mitään muuta ei nyt tähän hätään tehdä.
Propralia olen saanut (10mg), jota ensimmäinen lääkäri käski ottaa tarvittaessa, seuraava käski tuplata annoksen, kolmas käski ottaa säännöllisesti joka aamu 10mg ja eilinen päivystys lääkäri käski lopettaa kokonaan ja ihmetteli miksi sitä oli määrätty nuorelle. Olen 26v.
Tunnen siis itseni kaikinpuolin muuten terveeksi, mutta nämä järkyttävät rintakivut ja puristuksen tunteet hengästymisineen ja sykkeen nousuineen häiritsevät jokapäiväistä elämää. En pysty tekemään mitään. Mieleni ei siis ole millään tavalla samanlainen, kuin aiemmin paniikkihäiriön ollessa "aktiivinen". Lääkäri listasi pitkät pätkät minulle paniikkihäiriön oireista ja yritti tunkea Diapamia, josta todella kieltäydyin. Sanoi sen hillitsevän kuolemanpelkoa ym. vaikka minulla ei mitään sellaisia edes ole!
Kaikki laitettiin siis paniikkihäiriön piikkiin, joten aloitan nyt cipralexin syömisen pikkuhijaa. Uskon, että paniikkihäiriö on nostamassa päätään näiden muiden vaivojen kautta, mutta turhauttaa, kun minusta itse tiedän, että tämä kaikki ei millään voi johtua paniikkihäiriöstä :(((
Vai miten teillä muilla? Onko ollut fyysisiä kipuja, vaikka henkisesti kaikki on ollut hyvinkin okei ja silti kyseessä olisi paniikkihäiriö?
Kuvittelin ainakin tunnistavani paniikkihäiriön itsessäni, mutta taisin olla väärässä. Tai niinhän nuo lääkärit väittävät :(
Vastaukset 7
Vanhimmat
Kävin itse läpi saman 2008 Joulukuussa ja tiedän mistä tuo johtuu. Tekijä, joka alunperin aiheutti oireittesi puhkeamisen, alkaa taas vaikuttaa kun lääkkeet eivät ole sotkemassa aivokemiaa. Asia on kuitenkin liian monimutkainen ja pitkä selitettäväksi tässä, mutta jos todella haluat pikaista helpotusta, toimi blogini ohjeen mukaan.
Ellet usko, osaa, tai muuten vaan saa aikaiseksi, soita minulle niin kerron sinulle yksityiskohtaisesti miten menetellä. Tarvittaessa voin tulla jopa käymään. Mikäli jatkat samaan tyyliin, kuin tähänkin asti, tulet olemaan koko ikäsi lääkityksessä ja jos yrität päästä siitä eroon, oireet tulevat joka kerta pahenemaan.
ps. Diapam, on muuten täsmälääke paniikkihäiriöön ja ahdistukseen koska se poistaa verenkierrosta niiden aiheuttajan. Diatsepaami olisi muutenkin täsmälääke oireisiisi, se on Propralin kanssa elintoimintoja ylläpitävä lääkitys hypertensiota aiheuttavassa tilanteessa. Itselläni verenpaine nousi lukemiin 245/165 ja muut oireet olivat todella pahat, mm sinus-arytmia ym. Siihen aikaan en tiennyt vielä aiheuttajaa, joten oireet kestivät minulla yhtäjaksoisesti pari kuukautta.
Minulla oireilua kesti yli 20 vuotta, kunnes lakkasin kuuntelemasta lääkäreitä ja ryhdyin opiskelemaan tätä lääketieteen sektoria 24/7 pohjalta vuonna 1998. Itse olen toipunut täydellisesti jatkuvista oireista, mutta ne palaavat ajoittain jossakin muodossa, heikentyen kaiken aikaa. Opetan nykyään muille mielenterveyden tehohoitoa, ja potilaita minulla on ympäri maailmaa. Tästä hoidosta ollaan juuri suunnittelemassa kurssia kansanopistoon.
http://qmies.blogspot.fi/p/yksinkertaistettu-pikaohje.html
Huomasin juuri nuo rytminvaihtelut. Se tuntuisi viittaavan sinus-arytmiaan, jossa syke kiihtyy sisäänhengittäessä ja hidastuu uloshengityksen aikana. Tila esiintyy yleensä keskushermostoa kiihdyttävien piristeiden yliannostapausten yhteydessä.
Hmmh, kiitos mielenkiintoisesta vastauksesta ja kirjoituksestasi.
Olen usein miettinyt tuota kofeiinin sopivuutta minulle ja aina tiennyt, ettei se sovi, sillä aiheuttaa minulle jo pienissä määrin tärinää ja heikotusta. Nyt olenkin ollut tämän kuukauden nauttimatta kahvia, mutta pieniä määriä sillointällöin on tullut nautittua. Eli onhan sitä elimistössäni varmasti vielä.Tupakkaa en poltakkaan.
Rentoutumisharjoituksia yritän tehdä, mutta löydän itseni aina heti alkuunsa miettimästä kaikkea. On vaikeaa päästää itsensä kunnolla rennoksi ja antaa aikaa levolle. Nukkuessa kaikki on ok, mutta nukahtaessa hätkähdän lähes aina hereille tai sitten herään yöllä haukkomaan henkeä. Ongelmia siis on.
Itse rintarangasta todella jumissa olevana ja niska/hartia ja erityisesti kaulan lihaksista ihan tukossa olevana mietin, että kiertäjähermo se on nyt aivan puristuksissa. Yritän siis saada helpotusta venytyksillä ja käynkin kiropraktikolla myös....Kaikkea kokeilen kyllä, koska on tämä viheliäinen sairaus :/
Paitsi niitä diapameja, koska olen yksinhuoltaja ja muutenkin koen sen liian vahvaksi lääkkeeksi olooni.
Tänään on päivä nyt mennyt nukkuessa, nyt hakemaan poikaa. Saas nähdä miten loppupäivä menee, kun lähtee taas liikkeelle. Silloin se sama rutistus/kipu/sydänvaivat taas alkaa :((
Samoja oireita oli minullakin, niistä löytyy kuvauksia blogissani.
Diatsepaamin annostus määräytyy tässä tilanteessa veri- ja virtsakokeen perusteella ja on hyvin pieni, 4-6mg/vrk. Lääke on ainoa, jonka tiedän auttavan tähän tilanteeseen. Diatsepaami tehostaa munuaisten verenkiertoa ja auttaa niitä poistamaan kofeiinin virtsahappojäämiä verestä virtsaan ja pois kehosta. Ilman diatsepaamin apua nuo kofeiinijäämät estävät munuaisia poistamasta niitä verestä ja ne varastoituvat takaisin kehoon, kunnes taas sulavat jostain syystä ja alkavat aiheuttaa oireita.
Tämä on kofeinistille ainoa keino päästä eroon kehoon kertyneistä jäämistä ja niiden aiheuttamista oireista, sille on olemassa täysi tuki lääketieteellisissä tutkimuksissa, ja mikä parasta, se todella toimii juuri niin nopeasti, kuin olen sanonut. Kehon puhdistumiseen tosin saattaa mennä aikaa jopa vuosia jos myrkkyjä on kertynyt runsaasti.
Minä autan mielelläni ketä tahansa, joka haluaa tosissaan parantua ja on valmis tekemään itse jotain asian eteen. Kun on käynyt itse läpi samaa helvettiä yli 20 vuotta, ei voi olla auttamatta ... ei ainakaan minun luonteellani.
Itse kärsin myös muuntautuneesta paniikkihäiriöstä. Mulla on pitkä sairasteluhistoria tältä alaltaja ahdistuneisuudesta. Noissa mielialalääkkeissä saatta olla pitkätkin lopetusoireet. Itse myös lopetin alkuvuodesta yhden mielialalääkkeen josta aiheutunut sivuoire on nyt vasta laantumassa. Olen myös tuntenut pitkään itseni TODELLA sairaaksi ja minulla on ollut rintatuntemuksia. Olen nyt tullut siihen tulokseen että olen uupunut ja ihan joka soluani myöten mikä johtuu pitkään jatkuneesta stressistä. Ensin en tunnistanut olevani stressaantunut kunnes tajusin että stressin aihe on ollut terveyteni. Mullekkin on määrätty prpralia (ja paljon muuta) josta en kokenut saavani niinkään apua kuin joskus iltaisin kun sydän hakkaa korvissa niin että ei saa unen päästä kiinni ja silloinki otan tuosta 10mg neljäsosan tai puolikkaan. Saan myös ikäviä sivuoireita propralista ja jos sen ottaa touhutessa niin tuntuu että se hidastaa menoa joka taas provosoi sairauden tunnetta ja lisää paniikkia/ahdistusta. Muuten kyllä tarvittaessa suosittelen sinuakin syömään vaikka pientä murusta sillä silloin sydän saa levätä. Tuohon uupumiseen luulen kuuluvan myös tuon sydämen oireilut ainakin itsellä koska niin kuin mainitsin kokevani sen joka solullani en epäile myöskään että sydämenikin olisi hiukan uupunut sekä hermosto joka sitä ohjailee, antaa stressaantuneena ja uupuneena sekavia viestejä. minulla ollut myös todella repivää rintakipua. Voisin veikata jos voit huonosti saatat myös jännittää hartioita ja minä ainakin noiden sydäntuntemusten takia jännitän myös rintaa ja näiden jännittämiset provosoivat taas uusia oireita sydämeen asti. Mutta tsemppiä ja voimia sinulle, tiedän mitä tuon kanssa on taistella.
Unohdin myös sanoa että syön E-Epa ja koen saaneeni siitä pienen pientä apua mielelleni, tämä ei ole myyntipuhe mutta veikkaan että E-Epan syönnistä ei ole mitään haittaakaan vaikka siitä ei näkyviä apuja saisikaan. Senhän on tutkittu vaikuttavan myös sydämeen suotuisasti. Menin myös kokeilemaan karnosiinia mikä menikin omalta osaltani plörinäksi (siitä tuolla toisessa keskusteluketjussa enemmän).
Mutta tämä tiedoksi ihan siltä varalta että ei kannata ainakaan jättää kokeilematta jos siitä vaikka sattuisikin olemaan apua. Itse miellän sen myös niin että haluan tukea oireilevaa sydäntäni kaikin tavoin (saatan kokeilla ubikinonia myös) joka taas rauhoittaa sitä kautta mieltäni että pidän sydämeni niin vahvana kuin pystyn ainakin näissä olosuhteissa joissa nyt olen.
Minulla kun paniikkihäiriö alkoi tuli ihan fyysisiä kipuja, rintakipuja ja huonovointisuutta. Itse syön cipralexia (syönyt jo 3 vuotta) ja propralia, hämmästyin sinänsä kun kirjoitit että lääkäri oli ihmetellyt ikääsi ja propralin määräystä koska itse olen syönyt sitä nyt 3 vuotta ja aloitin syömisen 16 vuotiaana.
Kannnatan kyllä psykoterapeutilla käyntiä, itseäni auttanut huimasti! kunnallisilla kävin ensialkuun mutta niistä ei oiken ollut apua, mutta nykyään käyn yksityisellä.