Sinä nainen, joka olet juuri ihastunut varattuun perheenisään, pysähdy hetkiseksi.
On helppo ihastua toiseen ja saada toinen ihastumaan itseensä. On jännittävää alkaa lähestymään toista tekstiviesteillä ensin varovasti tunnustellen.Pikkuhiljaa kumpikin rohkaisee toista jatkamaan ja salaperäisyys suhteen yllä tuo lisäjännitystä elämään. On helppo alkaa ruokkimaan toisenkin osapuolen herätettyä kiinnostusta ja näyttää hyvät puolensa itsestään. On niin helppo alkaa tapailla salaa ja kokea intohimoisia hetkiä yhdessä.
On niin helppoa kuunnella toisen kertomusta siitä, miten kotona on niin arkista ja miten vanha vaimo on muuttunut etäiseksi. Hänhän käyttää puuterinvärisiä alusvaatteitakin ja menee ajoissa nukkumaan. Otat osaa ja mietit, millaisia alusvaatteita menet huomenna ostamaan. Teet kaikkesi ollaksesi parempi niissä asioissa, joissa vaimo on arjen keskellä väsynyt tsemppaamaan.
Mutta kun ajattelet asiaa, ei olekaan enää helppoa kun miehen perhe hajoaa. Kannat vastuusi siitä, että isä jättää perheensä. Sinun osasi on olla äitipuoli lapsille ja jatkuvasti elämässäsi on läsnä tietoisuus miehesi menneisyydestä ja entisen vaimon olemassaolo muistuttaa itsestään jatkuvasti, koska tapaamiset, perhejuhlat ja muut heitä vielä yhdistävät asiat sitovat miestäsi. Sinun täytyy se vain kestää, koska olet osasi valinnut. Ehkä entinen vaimo on katkera ja teke kaikkensa satuttaakseen sinua ja ex-miestään.
Olsisko helpompi päästää irti ja etsiä vapaa mies? Tunteilleen ei mitään voi, mutta ajallaan ihastuminenkin laantuu. Joku tässä tilanteessa joutuu kuitenkin kärsimään. Onko sen aina oltava vaimo? Eikö rakastajattaren kuuluisi kärsiä moninkertaisesti enemmän?
On helppo ihastua toiseen ja saada toinen ihastumaan itseensä. On jännittävää alkaa lähestymään toista tekstiviesteillä ensin varovasti tunnustellen.Pikkuhiljaa kumpikin rohkaisee toista jatkamaan ja salaperäisyys suhteen yllä tuo lisäjännitystä elämään. On helppo alkaa ruokkimaan toisenkin osapuolen herätettyä kiinnostusta ja näyttää hyvät puolensa itsestään. On niin helppo alkaa tapailla salaa ja kokea intohimoisia hetkiä yhdessä.
On niin helppoa kuunnella toisen kertomusta siitä, miten kotona on niin arkista ja miten vanha vaimo on muuttunut etäiseksi. Hänhän käyttää puuterinvärisiä alusvaatteitakin ja menee ajoissa nukkumaan. Otat osaa ja mietit, millaisia alusvaatteita menet huomenna ostamaan. Teet kaikkesi ollaksesi parempi niissä asioissa, joissa vaimo on arjen keskellä väsynyt tsemppaamaan.
Mutta kun ajattelet asiaa, ei olekaan enää helppoa kun miehen perhe hajoaa. Kannat vastuusi siitä, että isä jättää perheensä. Sinun osasi on olla äitipuoli lapsille ja jatkuvasti elämässäsi on läsnä tietoisuus miehesi menneisyydestä ja entisen vaimon olemassaolo muistuttaa itsestään jatkuvasti, koska tapaamiset, perhejuhlat ja muut heitä vielä yhdistävät asiat sitovat miestäsi. Sinun täytyy se vain kestää, koska olet osasi valinnut. Ehkä entinen vaimo on katkera ja teke kaikkensa satuttaakseen sinua ja ex-miestään.
Olsisko helpompi päästää irti ja etsiä vapaa mies? Tunteilleen ei mitään voi, mutta ajallaan ihastuminenkin laantuu. Joku tässä tilanteessa joutuu kuitenkin kärsimään. Onko sen aina oltava vaimo? Eikö rakastajattaren kuuluisi kärsiä moninkertaisesti enemmän?
Vastaukset 12
Vanhimmat
Kuulostat katkeralta, ja varmasti syystäkin. Mutta miksi et syytä miestä mistään? Ei kukaan vie kenenkään miestä, jos se mies ei sitä tahdo. Eikö miehen kuuluisi kärsiä ollenkaan?
mieshän on syntyneeseen tilanteeseen täysin syytön. miesparka! kaksi naista auliina jakamaan rakkautta ja antamaan kaikkensa...voiko kunnon mies enää enempää vaatia?
Kyllä mies on syyllinen myös. Asia on vain niin, että minä rakastan tätä miestä. Rakkaus on siitä ihmeellinen tunne, että sen vallassa on valmis kestämään epäoikeudenmukaisuuttakin. Syvä kiintymys ja yhteinen menneisyys on asioita, jotka painavat vaakakupissa paljon. Mies on lasteni isä, tottakai sekin merkitsee paljon.
Toinen nainen oli aktiivisempi osapuoli tässä suhteessa. Hän teki paljon töitä vietelläkseen miehen. Siinä ei ole vaimo kovin tasapuolisessa asemassa, kun tapaamiset heillä tapahtui aina romanttisissa puitteissa ja kahdenkesken. Ei ollut lapsia viemässä aikaa ja vaatimassa huomiota. Ei ollut arjen pyöritys taakkana, vaan elo oli yhtä juhlaa kun pääsivät toistensa syliin. Jos mies olisi käyttänyt puoletkin tuosta viehättämisen halusta omaan vaimoonsa, olisi vaimonkin kanssa alkanut uusi kuherruskuukausi. Mutta vieras viehättää enemmän.
En ole katkera kuitenkaan. Olen pettynyt ja surullinen mutta en katkera. Toipuminen on vielä edessäpäin, mutta uskon selviäväni.
tuskinpa häntä tuon toisen naisen "rakkaus" saa kauan pysymään pauloissaan, miehelle tulee vielä ikävä sinun rakkauttasi ja perhe-elämää. jos sitten sinulla vielä riittää niin paljon rakkautta, että huolit hänet takaisin?
viettelyssä on se vanha juttu, että miksi tyytyä hapankorppuun ja maitoon, kun tarjolla on kermaleivos ja shamppanjaa...mutta kun asiaa tarkemmin ajattelee, niin jälkimmäisestä tulee vaan kipeä pää ja huonovointinen olo, edellinen sitä vastoin on vallan hyvää evästä.
Viettelijä on rakastunut vain omaan ihanuuteensa, kun ihanuus loppuu ja arki alkaa, niin pettymys ja henkinen krapula on kova...
Olipa hyvin sanottu tuosta kermaleivoksesta ja shampanjasta. Imelästä ja kuohuvasta herkusta ei jaksa loputtomiin nauttia.
Rakastua voi vaikka päivittäin, rakastaminen koetellaan arjessa.
parempi se on koiran kaluta luuta kuin tunkea mahansa täyteen lihaisaa paistia, menis vaan rekun massu sekaisin...parempi se on elää kituuttaa vaan...
(anteeksi...liikaa näkkileipää ja vettä)
...kysymyksen äärellä joka ei tosiaankaan ole helppo eikä "mustavalkoinen"!
TOTUUS on kuitenkin karvasta,-kolmas osapuoli ei mahdu kahden väliin jos suhde on tyydyttävä.
Tehdäänkö tässä petetyn mielestä perheen isä taas täysin ääliöksi? Entä perheen isän vastuu?
Perheen isäkö on täysin syytön? Vaikuttaa siltä , että miehet tehdään aivottomiksi nyt!
Mitä tekee perheen isällä joka on valmis lähtemään vieraan naisen matkaan? (Jos tämä rakastajatar jättääkin miehen.)
Voiko luottamusta saavuttaa uudelleen?
Miten vaimo kokee sen jälkeen asemansa?
Jokainen meistä on parisuhteessa vapaa ehtoisesti, niin ainakin toivon.
Jokaisella on mahdollisuus parempaan, mahdollisesti tyydyttävään parisuhteeseen!
Turha on nurista, kitistä ja pullikoida jos ei ole rohkeutta muuttaa tilannetta!
Vanhemmuus ei muutu miksikään, muuttaa muotoaan kuitenkin. Isä on aina isä, ja sen tietää jokainen aikuinen ihminen. Eri asia on miten isä hoitaa isyytensä esim. perheen hajottua.
Jokaisella meillä on menneisyys, jota kannamme mukanamme, näin tämä elämä vaan menee!
Katkeroitunut, petetty ja jätetty puoliso sen sijaan satuttaa vain itseään ja lapsia häiritsemällä expuolisoaan ja hänen uutta rakastettuaan. Eikö olisi syytä jatkaa elämää ja unohtaa moinen sika? Onko helppoa alentua lapselliseksi? Onko expuoliso enää sen arvoinen?
Hyvää loppu kesää!
Ymmärtäkää nyt, että on helpompi kohdistaa syyttävä sormi toiseen naiseen kuin omaan mieheensä. Eihän toisen naisen kanssa ole ollut rakkaussuhteessa, eikä hänen kanssaan ole yhteistä menneisyyttä. Ei yhteisiä lapsia.
Mutta rakkaus on asia, josta sanotaan että kaikki se kestää, kaikki se kärsii eikä se muistele kärsimäänsä pahaa. Siksi on niin paljon helpompi antaa anteeksi miehelleen, koska tunneside on vahva ja rakkaus häneen todellista.
Kirjoitin tuonne aikaisemmin, että tottakai syytä on molemmissa ja varmasti myös minussa. Mutta kun ollaan parisuhteessa, joka on itselleen täysin tyydyttävä niin kaikessa arjen pyörityksessä voi jäädä huomaamatta se, että toinen ei olekaan tyytyväinen. Asiaa ei helpota yhtään se, että tämä ei tuo asiaa millään tavoin esiin vaan vakuuttaa kaiken olevan kunnossa. Sitten yhtäkkiä pommi laukaistaan ja avioero on edessä.
Katkeruus ei ole minua ohjaava tekijä. Minulla olisi ollut monta tilaisuutta kostaa ja tehdä heidän yhteiselämänsä niin hankalaksi kuin mahdollista, mutta en ole siihen sortunut. En usko kostosta olevan pitkäaikaista iloa kenellekään. Kärsin tämän rangaistuksen ja kun siitä selviän olen vahvempi.
Tuo kirjoitus olisi voinut olla myös minun kirjoittama. Olen juuri nyt samassa tilanteessa enkä aina tiedä miten tästä jaksaa eteenpäin. Minulla hieman eri tilanne, mies ei ole myöntänyt että on toinen nainen mutta tiedän että on. Kaikista pahinta tässä on että isä ei näe kuinka lapset kaipaavat häntä, varsinkin nuorimmainen. Meillä ei myöskään mies puhunut yhtään sanaa et jokin on pielessä, vaan lähti eikä pahemmin ole sanonut syytä.
Olen samaa mieltä että aivan varmasti Suomesta löytyy vapaita miehiä, itse en koskaan aloittaisi suhdetta varatun miehen kanssa varsinkaan jos mies on perheellinen !
Siitä olen myös samaa mieltä et tämä uusi näyttää alussa kaikki hyvät puolet, ei koskaan sano pahasti ym. niin kauan kunnes saa miehen iastumaan itseensä ja sitten alkaa arki myös siinä suhteessa.
Kaikkea hyvää sinulle petetty ja voimia, toivotaan et se aurinko paistaa myös meidän "risukasaan" joskus!
Sinulle voimia ja jaksamista. On jännittävää huomata miten yliherkäksi tulee kaikelle pettämiselle ja valheelle. Kun luin päivän lehteä, silmiini osui ilmoitus, jossa varattu mies haki naisseuraa. Minua alkoi kuvottaa ja tunsin syvää halveksuntaa tuota miestä kohtaan. Aikaisemmin tuskin olisin reagoinut asiaan samalla tavoin.
joskus kun nään kokonaisia perheitä jossain, saattaa sydämeeni tulla oikein hätä tuon perheen puolesta. Entä jos tuokin mies tai nainen pettää...
Nykyisin on moraalikäsitykset löystyneet entisestään ja erilaiset televisiosarjat syytävät alitajuntaan jatkuvasti mallia ihmissuhteiden "hoitamisesta". Vaikka voisi ajatella, ettei sillä ole enää aikuiseen vaikutusta, niin kyllä sen täytyy vaikuttaa.
Avioero on nykyisin enemmän sääntö kuin poikkeus ja vain harva menee naimisiin pysyäkseen siinä loppuelämänsä. Minun utuinen visioni oli, että vielä vanhanakin saisin kulkea mieheni rinnalla ja pitää häntä kädestä.
Olisin ollut valmis tekemään vaikka mitä avioliiton eheytymisen puolesta. Olisin ollut valmis lähtemään avioliittoleirille, avioliitto neuvojalle ja mihin tahansa mitä on tarjolla, jos mies suostuisi. Mutta ei.Ei auta järkipuheet eikä syyttelyt, ei kiristys eikä uhkailu, ei lempeä taivuttelu eikä väkisin vääntäminen. Lumoutuneena uudesta naisestaan hän jatkaa tämän kanssa eteenpäin.
Olemme mieheni kanssa väleissä kuitenkin. Minä tarvitsen häntä yhä ja lapset tarvitsevat myös. Ei ole kenenkään etu, että eroaisimme vihassa. Kuitenkaan en aio heittäytyä niin hurskaaksi, että hyväkyisin uuden naisystävän perhejuhliimme tai muihin tapahtumiin, joissa isän kuuluu olla mukana. En halua nähdä heitä yhdessä, koska se sattuu liikaa ja lapset ovat selvästi ilmoittaneet kantansa, eivätkä halua naista tavata. Aika lienee paras lääke tässäkin asiassa.
Jatketaan eteenpäin ja luotetaan siihen, että oikeus vielä tapahtuisi meidän elämässä ja aurinko todella löytäisi meidänkin risukasamme.
oikeus? ja kenen oikeus? Ei voi kuin ihmetellä - mustaa ja valkoista: minä olen hyvä ja pyhimys ja kaikki muut naiset pahoja - ja tämän kaiken kruunaa vielä ukko kukkona tunkiolla, jota puolustella. Ihmetellä täytyy...!
...koska mun mies petti mua.Sain hänet kiinni,mutta hän vaan ilmoitti mulle että mä olen hullu!!Päätin että mulla on parempi lähteä tytön kanssa.Olen ollut kaksi vuotta yksin,nyt olen uskaltanut avaa yksi silmä ja katsoa eteenpäin!Kyllä mä varmasti kohta avaan molemmat silmät.Mutta ei oo helppo tulla petetty!!!!!!!