Isällä todettiin toukokuussa haimasyöpä, siirrettiin elokuussa Saattohoitoon,on laihtunut ja painaa enää n. 40 kg. on todella hurjan näköinen:( Nyt on viikon ajan ollut tosi sekava, eli ei ole enää mitään järkeä puheissa. Onko kellään kokemusta kuinka paljon on aikaa jäljellä. Keltaiseksi ei ole mennyt, vaan on ihan harmaa ja vatsa on kovin iso, nestettä kertynyt, mitä on jo välillä poistettukin.
Viikko sitten meni "järki" eli ei enää mitään järkevää puhu vaan jutut ihan sekavia. Hoitajat ilmoitti 2 vkoa sitten että max viikko,mutta edelleen sinnittelee!
Viikko sitten meni "järki" eli ei enää mitään järkevää puhu vaan jutut ihan sekavia. Hoitajat ilmoitti 2 vkoa sitten että max viikko,mutta edelleen sinnittelee!
Vastaukset 6
Vanhimmat
Menetin veljeni tuolle samalle syövälle 2008. Veljeni (kuollessaan 53v.) sairasti 4kk, tai diagnoosista poismenoon kesti tuon 4kk. Veikkaanpa, että 2 vkoa on isäsi tapauksessa realistinen aika. Kyllä minä silloin istuin veljen sängyn vieressä ja rukoilin,että pääsisi jo pois. jotenkin kuvittelin,että se helvetti helpottaa kun ei tarvitse katsoa rakkaansa riutumista. Toisin kävi. Minulle tuli totaallinen romahtaminen kun veli nukkui pois. Eikä auttanut kun aika. Nyt on helpompaa, ja elämä rullaa omalla painollaan, mutta suru on sydämessä aina. Voimia sinulle.
läheisiä olen menettänyt syövälle, ja niissä tapauksissa aika on todella lopussa kun ihminen on mennyt sekavaksi. tämä siis oma kokemus. muistan vielä päivätkin, ystäväni meni sekavaksi torstaina ja kuoli seuraavana tiistaina(kesällä tapahtui), isälläni taisi mennä myös jonkun muutaman päivän oli sekava ennen kuolemaa.
jaksamista sinne! vaikeaa on mutta itselläni on auttanut kun olen ajatellut että ei rakkaan tarvitse enää kärsiä. paljon voimia!
vaikka on tiedossa että loppu on lähellä, niin silti kun se tulee, tuntuu se odottamattomalta ja yhtäkkiseltä.
Mummolani oli myös haimasyöpä. Kun se todettiin, annettiin 6kk elinaikaa. Aika tarkalleen myös näin kävi. Viimeiset kaksi viikkoa mummo oli sekava ja nukkui koko ajan. Viimeiset kolme päivää oli kovassa kuumeessa, eikä enää puhunut eikä myöskään oikein reagoinut mihinkään. Sitten vain nukkui eräänä kesäyönä rauhallisesti pois.
Jaksamista sinulle!
On vain ajan kysymys. Ei sitä voi ihan tarkalleen ennakoida. Ilmoittavat lähiomaiselle jos selvästi lähtö näyttää olevan ihan lähellä.
Minun isälläni on kanssa haimasyöpä, todettu elokuussa, hän voi vielä toistaiseksi hyvin. Hoidot ovat alkaneet, mutta lääkärit kertoivat että on hyvät mahdollisuudet selvitä, mutta toki kunto voi romahtaa aivan tuosta noin vain. Tsemppiä sinulle, ja teidän koko perheelle! Sairaus on niin raskasta, ja se vie koko perheen voimat, olkaa toistenne tukena, ja isänne tukena ja vierellä, itse asun eri paikkakunnalla kuin isäni, ja on todella raastavaa kun en näe häntä kovin usein;(
Isä nukkui eilen pois, diagnoosin saamisesta tarkka 5 kk meni.
Laihtui hirveesti,painoi 30 kg loppuviikoilla. Viikko sitten perjantaina vajosi tajuttomuusuneen mistä ei enää juurikaan heräillyt, viikon "nukkui" ja oli tietenkin syömättä ja juomatta.
Ei ollut enää ihmisarvosta elämää viimiset hetket:( Hänen kannalta oli onni että ei pysynyt järjissään koko aikaa,koska itki ja oli kovin masentunut että aikaa on vähän.
Tsemppiä edelliselle kirjottajalle, me saimme viettää isän lähellä viimiset 6 viikkoa kun hänet siirrettiin saattohoitokotiin meidän lähelle ja oli itsekin siitä todella onnellinen.