Tulin mielenkiinnosta tänne sivustolle taas, ja etsin vanhat vuoden takaiset kirjoitukseni, jolloin taas muistin, kuinka helvettiä ph teki elämästäni.
Sen takia minusta tuntuukin, että täytyy kirjoittaa uudestaan.
Sairastin siis noin kolme vuotta paniikkihäiriötä.
Eli siis kolme vi*un vuotta kuolemanpelkoa.
Kolme vuotta välttelin kaikkea, lopulta en uskaltanut edes suihkussa käydä, ja aikani meni oman pulssini tarkasteluun. Elämäni hirveimmät kolme vuotta, ja sehän harmittaakin. 16-19-vuotiaana olisi voinut olla elämäni parasta aikaa.
Lopulta jouduin siihen tilanteeseen, että sain lääkepurkin (Sepramia) käteeni.
Itkin koko päivän, tiesin,että kun laitan yhden napin suuhuni, paluuta ei ole.
Näitä syödään sitten seuraavat vuodet.
Se osoittautui elämäni parhaimmaksi päätökseksi.
Olen elänyt nyt normaalia elämää päälle vuoden. Välillä muistan, kuinka kauheeta elämä silloin oli, ja itken onnesta. Pääsin siitä eroon.
Oloni on täysin samanlainen kuin ennen kohtauksia. Kuinka kiitollinen olenkaan siitä, että saan elää tavallista arkea. Välillä sen unohtaa, eikä muista arvostaa.
Te, jotka olette samassa tilanteessa kuin minä vuosi sitten, harkitkaa lääkitystä.
Pelkäsin, että minut leimataan hulluksi, kun alan syömään "nappeja" tai että jään niihin koukkuun, tai että saan kauheita sivuoireita ym... Mutta ei,
sain elämäni takaisin.
Sen takia minusta tuntuukin, että täytyy kirjoittaa uudestaan.
Sairastin siis noin kolme vuotta paniikkihäiriötä.
Eli siis kolme vi*un vuotta kuolemanpelkoa.
Kolme vuotta välttelin kaikkea, lopulta en uskaltanut edes suihkussa käydä, ja aikani meni oman pulssini tarkasteluun. Elämäni hirveimmät kolme vuotta, ja sehän harmittaakin. 16-19-vuotiaana olisi voinut olla elämäni parasta aikaa.
Lopulta jouduin siihen tilanteeseen, että sain lääkepurkin (Sepramia) käteeni.
Itkin koko päivän, tiesin,että kun laitan yhden napin suuhuni, paluuta ei ole.
Näitä syödään sitten seuraavat vuodet.
Se osoittautui elämäni parhaimmaksi päätökseksi.
Olen elänyt nyt normaalia elämää päälle vuoden. Välillä muistan, kuinka kauheeta elämä silloin oli, ja itken onnesta. Pääsin siitä eroon.
Oloni on täysin samanlainen kuin ennen kohtauksia. Kuinka kiitollinen olenkaan siitä, että saan elää tavallista arkea. Välillä sen unohtaa, eikä muista arvostaa.
Te, jotka olette samassa tilanteessa kuin minä vuosi sitten, harkitkaa lääkitystä.
Pelkäsin, että minut leimataan hulluksi, kun alan syömään "nappeja" tai että jään niihin koukkuun, tai että saan kauheita sivuoireita ym... Mutta ei,
sain elämäni takaisin.
Vastaukset 19
Vanhimmat
Et sinä parantunut ole, olet lääkityksessä. Parantunut olet vasta kun oireita ei tule enää ilman lääkitystä. Minun menetelmälläni se tapahtuu tunneissa tai parissa päivässä.
http://qmies.blogspot.fi/
Vitun pelle ole jo hiljaa.
niimpä...
Onnitteluni!!! :) Kiva kuulla näinkin joskus ♥
Johan sitä tuntee itsensä parantuneeksi, kun on päässyt tästä "hulluudesta" eroon, vaikkakin sitten lääkityksen ollessa vielä päällä. Tämä kurja vaiva kun vie elämän siihen, ettei mitään muuta elämää olekkaan, kun tää paksa sairaus.
Kiitos innostavasta viestistä, itse tänään aloitin tauon jälkeen taas lääkkeet :/ Sain hyvän muistutuksen miksi se kannattaa :)
Lääkitys on auttanut sinut oireettomaksi, sen sijaan se ei ole parantanut. Hyvä kun lääkityksestä on apua, siihen niillä pyritäänkin
Joo nimenomaan, siis lääkkeethän ei ikinä paranna ! ,vaan "puuduttaa" niinsanotusti. Ihan sama jos sulla vaikka särkee päätä ja otat buranan, okei se auttaa sua noin 4 tuntia, sitten joudut ottaa toisen. Eli ymmärsit varmaan pointin.. joten lääkityksen täytyy olla mielialalääkkeissä vielä paljon voimakkaampi.. JA niinku ihan missä tahansa lääkkeissä, siis pidemmässä käytössä alkaa ilmenemään muita sivullisia oireita. Mullakin yks kaveri käytti monta vuotta paniikkihäiriölääkitystä, ja tajusi onneksi lopettaa, kun huomasi ettei enään tunne mistään asiasta mitään , ei iloa eikä surua. Itsellänikin on ollu paniikkihäiriö, ja lähti pikkuhiljaa pois, ku aloitti sosiaalisemman elämän, käy kävelyllä ja syö hyvin ym mutta en sillon, enkä tulevaisuudessakaan ikinä koske nappeihin. Paitsi buranaan:). mulla oli oikeesti kauheita kohtauksia sillon vuosi sitten, rupes tärisyttää ja kaikkee varsinki kaupassa se oli ihan kauheeta, kerran sain sellasen missä tuntu ku ois ollu sydän kohtaus ku meinas taju lähtee ja keuhkoihin ja sydämeen sattui, ja sit helpotti heti ku pääs pihalle ottaa raitista ilmaa. Mut ilman lääkkeitä sitä ihminen kuitenki OIKEASTI voi parantua. :)
Noniin jeesustelijat. Kylläpä tekin varmasti ymmärsitte aloittajan pontin! Senkun hehkutat täällä onnekasta itseäsi, joka olet pystynyt parantamaan itsesi ilman lääkitystä. Kukapa sitä ei todella haluaisi?? Kaikki vaan eivät siihen ikäväkyllä syystä tai toisesta pysty, koska taustatekojöitä paniikkihäiriölle on niin monenlaisia.
Lääkkeetöntä elämää itsekkin elän, ulkoilen, syön terveellisesti ja minulla on ystäviä sekä elämää. Se ei siltikään riittänyt pitämään paniikkiani poissa, vaan se ikävä vaiva tuli takaisin. Ihan tyhjästä!
Menneisyyden taakka on näköjään liian raskas kannettavaksi vielä kropalleni, vaikka henkisesti olenkin jo siirtynyt eteenpäin. Silloin lääkitys on pakko aloittaa.
Terv. Sunnuntaina itselleen ambulanssin soittanut, repivän rintakivun/kaulakivun vuoksi.
Elikkäs antakaa niiden olla iloisia, jotka saavat itsensä kuntoon lääkkeillä ja perusta sinä ihan oma ketjusi, joka olet päässyt elämässäsi jo siihen pisteeseen, että pystyt elämään paniikkihäiriösi kanssa ilman lääkkeitä. Onnea myös sinulle!
Turhauttavaa vaan kuunnella löpinää, jonka jokainen paniikkia sairastava kyllä tietää. Ja sen lisäksi jaella neuvoja elämäntavoista. Eiköhän kaikki tämän sairauden kanssa todella kovasti taistelevat ole yrittäneet jo ihan kaikkensa.
Kiitos ja anteeksi...
Paniikkihäiriö on sairaus, ja sitä kuuluu hoivata, tavalla tai toisella.
Ajattelen asian niin, että samoin kuin diabeetikot piikittävät itseään insuliinilla, jotta heidän elimistönsä toimisi oikein, niin samoin paniikkihäiriöisenä joudun turvautumaan lääkkeisiin, jotka antavat minulle välittäjäaineita, joita hermostossani muuten ei ole tarpeeksi.
Kukaan ei kuitenkaan huvikseen ala syömään lääkkeitä päivittäin.
Siinä vaiheessa minulla ei enää ollut mitään muuta vaihtoehtoa.
Tiedän, että lääkkeet eivät kokonaan paranna tautia, mutta olen silti suuressa kiitollisuuden velassa siitä, että niiden ansiosta sain elämäni takaisin.
Äitini on nähnyt, kun hänen vieressään kuolee ihminen, ja hän sanoikin, että minulla oli täysin sama pelonsekainen katse, kun sain paniikkikohtauksen.
Joka ikinen päivä luulin kuolevani. Siinä ei oikeasti enää kävelyt auta.
anteeksi typo; luvannut...
Paniikkihäirtiö ei ole sdairaus, vaan kofeinismin oire, joka paranee oikealla hoidolla päivässä tai parissa.
Tässä tutkimuksessa sanotaan täysin selvästi, että eräs kofeinismin oire on paniikkihäiriö.
“Long-term overuse of caffeine can elicit a number of psychiatric disturbances in adults. Two such disorders recognized by the American Psychiatric Association (APA) are caffeine-induced sleep disorder and caffeineinduced anxiety disorder. In some individuals, large (ingestion of 500 mg caffeine or more) amounts of caffeine can induce anxiety severe enough to necessitate clinical attention. This caffeine-induced anxiety disorder can take many forms, from generalised anxiety, to panic attacks, obsessive-compulsive symptoms, or even phobic symptoms. Because this condition can mimic organic mental disorders, such as panic disorder, generalised anxiety disorder, bipolar disorder, or even schizophrenia, a number of medical professionals believe caffeine-intoxicated people are routinely misdiagnosed and unnecessarily medicated when the treatment for caffeine-induced psychosis would simply be to withhold further caffeine. A study in the British Journal of Addiction concluded that caffeinism, although infrequently diagnosed, may afflict as many as one person in ten of the general population (Nehlig et al. 1992).”
Evira: Risk assessment of caffeine among children and adolescents in the Nordic countries
Voisiko ylläpito olla poistamatta viestejäni, ne eivät ole sääntöjen vastaisia.
Hei nutritionist, kuinka selität voimakkaan ahdistuneisuus sekä paniikkihäiriösairauteni kun en koskaan ole juonut kahvia, välttelen cola juomia, energiajuomiin en uskalla edes koskea tai muihin tuotteisiin jotka tuovat pikaista piristystä ja teetäkin juon harvoin?
Kuten tiede on todennut, kofeiini kertyy kehoon, joten jos olet joskus käyttänyt sitä, sitä on kehossasi kiteytyneinä virtsahappoina, jotka aiheuttavat sulaessaan opireilua. Kofeiinin on todettu eläinkokeissa kertyvän aivoihin kolminkertaisina pitoisuuksina veren poitoisuuteen verrattuna.
Miten saisin sinulta ohjeita,kun haluaisin kokeilla yms.? Voinko ottaa jotenkin sinuun yhteyttä?
Itse haluan kokeilla ja testata kaikki mahdolliset paniikkihäiriöönn olevat konstit,kun tää on NIIN kamala. Välillä en jopa henkisesti jaksa tätä.
Aloitin jo syömään Carnosinia,magnesiumia,E-epaa,D-vitamiinia ja ubikononia.
Syön myös Sepramia 30mg.
En vain käsitä,miksi yleisellä tasolla ihmisillä on sellainen periaate,että aina,kun jotain uutta tulee. Olkoon se sitten laihdutustuote tai paniikkihäiriöön liittyvä hoito tai apu,niin ilman kokemusta sitä aletaan jo haukkua,että fuf fuf. Minun mielestäni asia on niin,että juttua/asiaa/tuotetta täytyisi ENSIN kokeilla ja sitten vasta kertoa omat kokemukset. Oikein päässäni jo näkyy punaista pelkkä ajatuskin.
Minulla kun on sellainen periaate,että jos joku ei toimi,siirryn seuraavaan ja kokeilen sitä.
Kaikki apu on tervetullutta,ainakin minulle,joten.....
Älä nyt hyvä ihminen usko huuhaamaallikon juttuja! Toki oma on elämäsi....
Diagnoosin asettaa aina _lääkäri_, aina, oli sitten kyseessä mikä sairaus tahansa.
Et ole kaiketi nähnyt TV-ohjelmaa jossa tämä mainittu ihminen esitti teorioitaan??
Tai ole muutoin lukenut hänen juttujaan esim. täällä? Et kaiketi.....Kaivahan hänen ex-nimimerkeillään olevia viestejä (suuren osan, onneksi, yp. on poistanut)
Hei, Mimosa9155! Älä anna kaikkien sekopäiden ja lääkekammoisten masentaa sinua. Olen itsekin toipunut paniikkihäiriöstä lääkkeiden ja terapian avulla. Pääasia on se, että olosi on parempi. Iloitse siitä!
ps. Tuo "kofeiiniteoria" on ihan roskaa. Älä anna sille mitään painoarvoa.
Tosiaan, tuo kofeiinihommeli on ihan täyttä puppua.
Saman olen itsekin huomannut. Ei vaikuta pätevältä tuo tyyppi...
Olen myös tästä "PH" kärsivä. RIETTAAN ongelma. Kaikki muut saavat painua sinne ja syvälle jotka ei asiasta OIKEASTI tiedäkään.. muuten vain ovat tulleet surffailemaan näille sivuille.. se ei kauhiasti laita ihmistä eteenpäin tilanteessaa jossa on.
Noita teidän kirjoituksia kun lukee,tulee VÄKISINKIN sellainen olo ja tunne kuin,ettette haluaisi OLLENKAAN parantua paniikkihäiriöstänne.
Tämä on ihan samanlainen juttu,kuin jos haluaisitte vaikka esim.ruokaa kaappiinne,niin ei sinne ruokaa tule,jos ettette mene ruokakauppaan tai jos haluatte töitä,niin ei sitä saa,jos ei sitä hae.
Jos se teidän paniikkihäiriönne on NIIN ihanaa,ettette halua parantua ja tehdä asialle mitään,niin mun puolestanne saatte olla ja NAUTTIA siitä.
Minä kun haluan siitä parantua,niin minä otan kaikki vinkit ja neuvot ja kokeilen.
Kuten jo aikaisemmassa viestissäni kerroin ja sanoin,jos joku EI toimi,siirryn ja kokeilen seuraavaa.
Vaikka joku mulle tulisi sanomaan,että vaikka esim. kissanpissan juominen auttaa,niin kokeilisin sitäkin.
Että näin.....