Taas kerran saa nähdä että minä olen fiksumpi kuin pääsykokeiden ja sisäänpääsynperiaatteiden suunnittelijat ja arvioijat AMK:iden sosiaalialoilla.
Eli systeemin pitäisi olla seuraavanlainen:
Kutsutaan kaikki hakeneet pääsykokeiden teoriasioon.
Kokeen läpäisseet psykologin haastatteluun yms. tarpeellisiksi nähtäviin lisätoimenpiteisiin. Ei tarvitse kutsua 1000 hakijaa psykologin haastatteluun jos pääsykokeesta pääsee läpi vain 200 hakijaa.. Näin helppoa se on.
Opetuksesta vastaavat saavat vapaasti ja ilmaiseksi ottaa tämän idean käyttöön.
Eli systeemin pitäisi olla seuraavanlainen:
Kutsutaan kaikki hakeneet pääsykokeiden teoriasioon.
Kokeen läpäisseet psykologin haastatteluun yms. tarpeellisiksi nähtäviin lisätoimenpiteisiin. Ei tarvitse kutsua 1000 hakijaa psykologin haastatteluun jos pääsykokeesta pääsee läpi vain 200 hakijaa.. Näin helppoa se on.
Opetuksesta vastaavat saavat vapaasti ja ilmaiseksi ottaa tämän idean käyttöön.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Ja teoriakoe käsittelisi mitä?
Sosiaali- ja terveysalan työt on erittäin ihmisläheistä työtä jonka takia hakijan pääkopan kunto, motivaatio ja, ehkä jopa, empatiakyky ovat tärkeässä asemassa.
Näitä asioita ei kovin kummoisesti "teoria" kokeilla oteta selville, vaan juurikin haastattelulla, joka tehdän oman urasuunnitelman pohjalta, psykologin haastattelun ja erinäisten ryhmätehtävien avulla.
Pysy sinä vain siellä höpövirta hommissa.
Sosiaali- ja terveysalalla on töissä valitettavan paljon ihmisiä, joiden empatiakyky ylittää kirkkaasti heidän loogisen ajattelun kykynsä. Silloin lopputuloksena on sutta ja sekundaa.
Insinööripuolella taas on populaation toinen laita, eli mukana on yksilöitä, joiden empatiakyky on jokseenkin nolla, mutta looginen ajattelu kyllä onnistuu. Pomoina tällaiset ovat hyvin ikäviä, ja johtamistulokset paranisivat melkoisesti aivan pienellä empatiaripauksella.
Opiskelen sosiaali- ja terveysalalla ja olen aloittajan kanssa samaa mieltä siitä, että tuo systeemmi olisi toimiva. Ensinnäkin olisi tasa-arvoista että kaikki hakukelpoiset pääsisivät pääsykokeisiin. Ja kun ne teoriapuolen kokeetkin on pakko päästä läpi niin säästyisi resursseja kun kaikki teoria puolesta läpi päässeet menisivät sitten psykologisiin testeihin, haastatteluihin ja ryhmäkeskustelutilanteisiin, ja sitten loppu pisteet laskettaisiin yhteen ja painotus voisi olla niissä psykologisissa testeissä. Olen kuullut, että joskus näin on pääsykokeissa toimittukkin, että kun oli ekan osion päässyt läpi niin pääsi jatkamaan toiseen osioon. En ymmärrä miksei näin toimita vieläkin.
Kyllä esimerkiksi Turun Amk:ssa toimitaan osittain näin. Kylläkään kaikki hakeneet eivät pääse edes siihen kirjalliseen osioon mukaan, mutta sinne päässeet voivat tippua kirjallisen osion jälkeen. Seuraava vaihe on psykologiset testit ja ryhmäjutut ja näistä osa tippuu taas ja viimesessä vaiheessa on yksilöhaastattelu.
Itse kävin sossupääsykokeissa ja olisin päässyt sisäänkin, mutta jatkoin sitten opintojani toisella alalla kuitenkin.. Pääsykokeet olivat naurettavaa pelleilyä, joka keskittyi pelkästään alle 5-vuotiaisiin lapsiin ja niiden kanssa toimimiseen, ihan kuin sosiaalialalla ei muka mitään muuta olisi..
Mutta kun pääsykokeet oli saanut järjestettäväkseen opettaja, joka oli juuri tuohon alueeseen erikoistunut. Siinä syy.
Hain Turkuun, jossa oli kaksivaiheinen pääsykoe. Kolmesta sadasta aikuislinjalle hakeneesta kutsuttiin kirjallisen osion perusteella 60 parasta haastatteluun. Samana vuonna hain myös Diakkiin, johon sitten meninkin ja siellä taas oli toisenlainen koe. Sain kummastakin pääsykoemallista täsmälleen samat pisteet; muutamaa pistettä vaille täydet. Eli tiedä häntä, minkälaisia eroja lopuksi syntyy tekemällä kokeet eri tavoin. Itse kyllä hämmästyin sitä, että kummastakin kokeesta tuli täsmälleen samat pisteet. Ne olivat näet aivan erilaiset. Turussa painotettin englanninkielentaitoa ja Diakissa psykologisia ominaisuuksi, vaikka toki myös oppimiskyky testattiin.