että kyllästyin ikävöimiseen. Se oli mulle tervehdyttävä oivallus. Jos ei saa sitä, mitä haluaa, ei kannata jäädä liian pitkäksi aikaa haaveisiin roikkumaan.
En tiedä, en osaa sanoa, olisiko tästä voinut kehkeytyä jotain, ei kai sillä niin väliä, enää. Mennyt on mennyttä, muistot säilyvät kauniina, niitä kannan mukanani, kunnes viimeisen kerran silmäni suljen.
Nyt on kuitenkin aika nostaa katse ylös, nähdä maailma sellaisena, kuin se eteen avautuu, ja löytää siitä ne todelliset mahdollisuudet...
En tiedä, en osaa sanoa, olisiko tästä voinut kehkeytyä jotain, ei kai sillä niin väliä, enää. Mennyt on mennyttä, muistot säilyvät kauniina, niitä kannan mukanani, kunnes viimeisen kerran silmäni suljen.
Nyt on kuitenkin aika nostaa katse ylös, nähdä maailma sellaisena, kuin se eteen avautuu, ja löytää siitä ne todelliset mahdollisuudet...
Vastaukset 11
Vanhimmat
mä kyllästyin kans ja jos entiset merkit paikkansa pitävät, kohta mulla on uusi, ihanampi kiikarissa;)
Äkkiäpä se unohtaminen tapahtui. Parempi sitten että unohtuikin!
selkeästi et sitten ollut tosissasi. Miten voi kyllästyä, jos on tunteissaan aivan tosissaan?
Voisin oikeastaan kuvailla tilannetta jotenkin siten, että kun tarpeeksi monta kertaa hakkaa päätään seinään, niin alkaa tekemään kipeää.
Nii-in. Ehkä toisella puolella ei ollutkaan mitään, ja jos onkin, ei niitä esiintuonut... Tämän realismiin perustuvan tiedon varassa on helppo tehdä omat johtopäätökset.
Ei enää pääkipuja, eikä myöskään sydänsuruja.:)
Olisipa se tosiaan noin helppoa vaan unohtaa.... Ehkä mäkin joku kaunis päivä opin unohtamaan. Ei tässä enää mikään muukaan auta.
ihmiset ovat aivan korvaamattomia.
Samaa mieltä!
Niin totta. Arvelen itsekin omassa tarinassa, että muistot ja hyvät sellaiset on aarteita, joita kannan. Ikävöiminen sattuu aikansa, kunnes turtuu ja elämä kääntää uuden sivunsa.
Minun kohdalla kyse ol vahvoista, liian vahvoista periaatteista, joita sydämen äänikään ei saanut nujerrettua. Toivon vain, että se mies on onnellinen niin minäkin olen onnellinen.
Mä tajusin ettei mun näkösen kannata ketään ikävöidä. Ei näin rumaa naista kukaan mies huoli, kun maailma on täynnä nättejä ja sieviä naisia. Kaipa mullekin olis jo mies kohdalle tullut, jos niin olis ollut tarkoitus tapahtua. Niin ei tapahtunut ja nykyään olen jo liian vanha haaveksimaan turhista. Enää en edes katsele ketään, koska se on turhaa, ei yksikään mies ennenkään ollut minusta kiinnostunut. Mulle ei oltu ketään ikinä tarkoitettukaan, ei siinä kummempaa. Tuon tajuttuani, en ole ollut ihastunut, en ikävöinyt, en kaivannut ketään. En pysty enää edes kuvittelemaan, että joku mies vois näinkin rumasta kuin mä, kiinnostua. Hyvä ett edes jossain vaiheessa älysin luovuttaa ja heittää hiiteen turhat kuvittelut.
Minä olen kaunis, myös sisältä. En enää nuori.
sisältä et olisi vastannut edelliselle niin kuin vastasit...