Äitini (78v) huolehtii ja murehtii minusta (44v) seuraa uutisia joka päivä ja jos tällä paikkakunnalla on sattunut liikenneonnettomuus tai tulipalo ym. niin soittaa heti minulle olenko kunnossa...jos satunkin olla paikassa jossa en voi heti vastata puhelimeen tai puhelin äänettömänä niin äiti on aivan paniikissa ja soittelee kaikki sisarukset läpi "onkohan sille sattunut jotain kun ei se vastaa". (itse en välttämättä ole edes kuullut mistään onnettomuudesta) Siitä tulee melkoinen ketjureaktio kun sisarukset soittelee minulle ja toisilleen. Sitten kun pääsen rauhalliseen paikkaan ja katson puhelinta 4 puhelua äidiltä ja muutama puhelu sisaruksilta. Vaikka kuinka vakuutan äidilleni että kyllä hänellekkin ilmoitetaan jos jotain niin ikävää sattuisi niin ei se auta, sama jatkuu. Kumminkaan kenestäkään muusta lapsestaan ei kanna yhtä suurta huolta, kaikki muut sisarukset saa elää omaa elämäänsä. Tiettyyn rajaan asti itsekkin tätä jaksan mutta nyt kun tulee syksy, pimeää ja ensimmäiset liukkaat ja uutisissa varmaan paljon aiheeseen liittyviä otsikoita niin tämä käy raskaaksi sekä minulle että äidilleni...
Äidin huolenpito tyttärestään
"näin meillä"
4274
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Äidilläsi on sinuun erittäin takertuva riippuvuussuhde. Hän kokee turvatttomuutta ja yksinäisyyttä ja pelkää menettävänsä sinut. Sinä olet varmaankin ollut äidille se tunnesuhteessa läheisin ja auttanut häntä paljon. Ehkä sinä ole myös tarvinnut häntä erityisen paljon. Onko tapahtunut niin että olet alkanut ottaa enemmän etäisyyttä ja äiti pelkää ja kokee turvattomuutta.
Olet aika pitkälle itsekkin ollut äitistä enemmän riippuvainen kuin tosiet sisarukset. Ehkä olet opettannut äitisi elämään ja ohjailemaan ja hän pitää sitä itsestään selvyytenä.
no joo, mä oon kyllä sisarusparven nuorin että ehkä silläkin osuutta asiaan ja meillä välimatkaa yli 600 km, mutta olen asunut muualla jo 27 vuotta eikä elämässä ole mitään suuria muutoksia tapahtunut viime aikoina
puhu äidillesi , kait aikuisena osaat?
Ei se puhuminen aina auta. Minä tein kaikkeni, että sain rauhan äidiltäni. Välillä oli välit kokonaan poikki. Hän soitteli ja tuli käymään, kun siltä tuntui ja jos meitä ei löytynyt kävi naapuritkin läpi. Oli tosi raskasta. Reilu vuosi sitten äitini yllättäin kuoli, nyt on välillä kaduttanutkin, kun niin tiukkana sai olla, että jonkinlaisen perherauhan sai. Nyt olen yrittänyt miettiä asioita, etten itse rupea lapsiani samoin ahdistelemaan, vaan yritän elää omaa elämääni ja antaa lastenkin elää.