3,7v=kamala, mikä menny pieleen?

minusta ihan tavalliselta 3-vuotiaan lapsen touhulta. Jos käytät jäähypenkkiä niin maksimiaika jäähyllä on 3min!!

Tämä on taas tämän saman kirjoittajan typerää provoilua....

Ja JOS ei ole, niin....vaadit lapselta aivan liikaa, lapsi käyttäytyy kuten tuon ikäisen kuuluukin.

Ei ole provo. Ihan omasta pojastani kirjoitin. Jos on ulkona vettä kaatanut kissan päälle tai päästä repiny kissaa pois hiekkalaatikosta, käsky sisälle ja heti jakkaraan (jäähypenkkiin) istumaan eikä pääse uudestaan ulos. Ei ne luunapit yms tehoa, se on väärin. En tahdo että käyttäytyisi samanlailla pikkusiskollensa.

Kuulostaa ihan mun pojalta,joka täyttää kohta kolme. Meilläkin on kissan kiusaamisongelma ja pikkusiskon rääkkäystä. Lisäksi ongelma lähtötilanteissa sekä kotiinpaluussa(puisto,kyläpaikka,kauppa etc.) Ei anna pukea ja jää vetkuttelemaan rappuun tai eteiseen. Huudolla sitten aina lähdemme ja väkisin joutuu pikkumiehen kantamaan. Se ei enää ole helppoa,koska hän painaa ja heittäytyy vuoroin lötköksi,vuoroin jäykäksi. Hermo menee minullakin ja se pahanteon ja turhan puuhailun määrä on valtava. Ei tepsi mikään ja olen väsynyt kotiäiti. En haluaisi tukistaa,antaa luunappeja,huutaa yms. Jäähy ei toimi. Siksi olen epätoivoinen ja tuntuu myös,että syy on minussa. Meitä tuntuu olevan muitakin... Pahalta tuntuu myöntää,mutta syy on miltei aina vanhemmissa. Huomiotahan lapset hakee,hyvällä ja pahalla. Meidän perheessä ainakin on riitoja,minun väsymystä,stressiä ajan puutetta ja muita pikkulapsiperheen ongelmia. Kääntynen pian neuvolan,sissin tai jonkun muun auttavan tahon puoleen. Toiv.ratkaisu löytyy,itse kullakin. Voimia!

Huh-huijaa! ikävä sanoa, mutta teillä on ihan ÄLYTTÖMÄSTI sääntöjä kotona!!!! Ottaen huomioon, että nappula on vasta sen 3 vuotta. Miksi itse haluatte noilla miljoonilla säännöillä tuhota kaikki omat energianne (tai sinä, huolestunut äiti)? En todellakaan tarkoita pahalla, mutta mun mielipide on se, että nyt tarvitaan itsetutkiskelua ja paljon ja nimenomaan sinun itsesi kohdalla. Miksi lapsi ei saisi syödä esim. leipää useasta kohdasta?? Ja puhuminen "niitä näitä": en usko, että kukaan kolmivuotias vielä puhuu täydellistä kieltä? Jos on vielä hyvä mielikuvitus, kuten lapsilla usein on, niin tuleehan sitä vaikka mitä höpönpöppöä suusta, ja MITÄ SITTEN? Eli kysymys on: Mitä SINÄ huolestunut äiti pelkäät siinä, että lapsi puhuu kovaan ääneen kaupassa muiden ihmisten lähellä? Häpeätkö? Nolostutko? Tuntuuko että muut ihmiset katsovat? Epäiletkö, että sinua pidetään huonona kasvattajana, kun et saa lasta hiljaiseksi? Mitä hemmettiä välität muista?? Onko sinut itsesi kasvatettu niin, että sinun on pitänyt hallita käytös-etiketti ja olla itseksesi ja puhua vain järkeviä kolmen vanhana? Jos näin on, olen pahoillani puolestasi. Älä kuitenkaan siirrä toimintamallia lapseesi. Vähän leikkiä ja huumoria peliin, niin arki on paljon leppoisampaa kaikille. Pystytkö muuten nauramaan itsellesi noin ylipäätään? Ei se, että ottaa vähän rennommin lapsen kanssa (ja koittaa vaikka jäähypenkin sijaan kiinnittää huomion johonkin muuhun mukavaan tai järkevämpään asiaan) tarkoita sitä, että kaikki menee läskiksi. Rajat on rakkautta, mutta joku RAJA niissäkin.

Hyvää syksyä ja tsemppiä!

Myönnän olevani todella tiukka. Sääntöjä ja kieltoja on todella paljon. Kodissamme sattuu olemaan paljon sellaista mihin ei saa mennä eikä koskea. On huone jonne ei saa mennä, siellä kaikenlaista tilpehööriä tietokoneen osia, akkuja, yms ns. räjähdysalttiita yms yms.

Noh, meidän molempien mielestä leivänsyönti mistä sattuu on typerä tapa, koska koen sen ruoalla leikkimiseksi vaikkei yhtä pahasti kun se, että poika välillä murustaa leivän palasiksi. Ehkä siinä asiassa sitten pitäisi olla lepsumpi :)

Kyllä tuo meidän poikamme puhuu selkeää kieltä, turhankin selkeää. Kirjaimet missä vaikeuksia on R ja D. Neuvolassa sanottu että puhekielellisesti kehittyyneempi ikäisekseen. Olen ollut sanapoliisina välillä ja sen sellaista. Tuntuu niin rasittavalta kun yrittää maksaa esimerkiksi laskua tietokoneella, poika pyörii kiinni minussa ja selittelee vaikkapa: ''käkikello ei toimi, pitää vaihtaa patterit, meillä ei ole pattereita, eiku, kirjahyllyssä on lampun patterit, oi! on tuolla käki patteri, käki, käki patteri, käkikello patteri.'' (tuollaista puhui tänään, ei tosin laskuja maksaessani mutta tuon tapaista turhaa joutavaa ''niitä näitä''.

Minut kasvatettu ilmeisesti kurittamalla. Mutta kyllä, kyllä nolottaa, hävettää kun ei osaa olla hetkeäkään hiljaa kaupassa. Varsinkin jos sanoo jotakin typerää ja rumaa jollekin. Kyllä monet ihmiset ovat ihastelleet ja tulleet kyselemään pojastamme kuinka ihana ja plaa plaa.

Kyllä me yhdessä pojan kanssa hassutellaan, tottakai. Hirveän usein kun pidämme hauskaa alkaa turhan vilkkaaksi ja muuttuu ilkeilyksi, en tiedä miksi.

Välillä kun poika heränyt ennen meitä. Tulee sänkyyn meidän väliin makoilemaan. Huokailee, tönii minua (makaan sängyn reunalla), ja toista osapuolta häiritsee kokoajan laittamalla käsiä silmiin. Eihän tuo kivaa ole. Miksi ei osaa makaa kunnolla vaan kiusata. Saa sanoa monta kertaa että lopettaisi, eikä tottele. Useimmiten kolmannen kiellon jälkeen saa mennä omaan sänkyynsä takasin.

Kiva että löytyy samassa tapauksessa olevia ja että normaalia käytöstä :)

sitten tajuta että suurin vika on sinussa eikä pojassa.Toi on aivan älytöntä ettei toinen saisi edes puhua mitä haluaa,oma 5v poikakin kälisee taukoamatta ja sellaista se on lasten kanssa ei ne toimi napin painauksella niin kuin haluaisimme.
Ja tossa sänkyjutussakaan ei ole mitään ihmeellistä,lapsi haluaa teidät hereille ja kun ilmeisesti kuitenkin hereillä olette niin voisitte vaikka hassutella sen sijaan että ajatte toisen pois.
Muista myös että kotisi on pojankin koti ja on todella epäreilua että teet siitä paikan missä ei saa koskea eikä mennä mihinkään.Kohta sulla on kaksi menevää lasta niin koita nyt löysätä pipoa ennen kuin pilaat lapset.

ootko sä aloittaja ihan tosissas noiden vaatimustesi kanssa joita lapselle asetat???!? mitä ihmeen väliä sillä esim oikeasti on miten sitä leipää syö? oletko yhtä tarkka syökö lautaselta ensin esim. kasvikset sitten vasta vaikka pastan ja lihan, ettei mene sun pieni pää sekaisin? voi hyvänen aika mitä touhua...oisko kannattanut elää vaan oma pientä tarkoin ohjelmoitua elämääs ilman lapsia, mieti jos sulla olis ns. erityislapsi...

ja ettei saa mennä kuralätäkköön, sitä varten on saappaat ja kuravaatteet, leikki on lapsen työtä ei sun naurettavien sääntöjen seuraaminen! Tietenkään eläimiä tai muita lapsia ei kiusata, mut sulla on kyl paljon turhia sääntöjä! ja tuo että puhuu niitä näitä? so? niinhän ne lapset puhuu... ja ne testailee että antaako isi tehdä nois jos äiti ei anna, mut noin ne kaikki tekee! pidä niistä jutuista kiinni, joilla jotain merkitystä, kissajuttu ainakin, mut anna sun lapsesi olla lapsi ja mennä leikkimään kuralätäkköön...

Voi vitsi, tunnen itseni nyt tosi boheemiksi äidiksi kun olen nyt syksyllä kaksivuotiaalleni ihan kädestä pitäen opettanut että miten hypitään vesilätäköissä ja lehtikasoissa. Minusta kun lapsen pitää päästä tekemään hauskoja asioita. Meillä saa hyppiä sohvalla ja sängyn päällä, ja lapsi saa ihan luvallisesti läträtä oma vesileikkejään vessan lavuaarissa.

Ja sitten toiset äidit haluavat että leipäkin syödään ihan tietyllä tavalla? Ohhoh sentään.

Niin ja huom, emme ole mikään boheemi perhe noin muuten. Mutta haluamme että lapsi saa olla lapsi, vaikka hyvää käytöstä muuten odotammekin.

Sillon oltiin menossa kauppaan ja ei ollut kumisaappaita. Ja tietää ettei ilman kumisaappaita saa lätäköihin mennä.

Kun olette kaupassa, otatko pojan mukaan ostosten tekemiseen vai pitäisikö hänen vain keskittyä työntämään siivosti kärryjään tai istua mitään tekemättä isoissa kärryissä? Meillä menee 2,5-vuotiaan kanssa kauppareissut isommassakin marketissa ihan mukavasti, kun annan lapselle koko ajan pieniä tehtäviä: laitetaan vihanneksia yhdessä pussiin ja punnitaan, näytän mitä hyllystä tarvitaan ja lapsi laittaa sen itse kärryihin, tutkitaan kauppalistaa jne.

Kannattaa valita taistelunsa ja miettiä, mitkä ovat ihan oikeasti tärkeitä sääntöjä. Esim. kissan kiusaaminen tai muiden ihmisten huitominen nyt ovat itsestäänselvästi kiellettyjä asioita, joihin puututaan - tai mieluiten tietysti pyritään ennakoinnin avulla estämään kokonaan.Puheen pulputus, metelöinti ja energisyys leikkiessä (tiettyyn rajaan saakka) puolestaan nyt vain kuuluvat lapsuuteen, samoin se, etteivät pöytätavat ole vielä 100% hallussa. (Mitä haittaa oikeasti on siitä, että poika syö leivän päälliset erikseen ja haukkaa leipää eri kohdista!? Ja mikset anna paperia pojalle heti ruokailun alkuun, jos et pidä sotkusta?) Pojalla on aika kurjaa, jos hän saa koko ajan negatiivista palautetta sellaisestakin käytöksestä, joka on luontaista lapselle eikä aiheuta mitään vahinkoa. Ja jos tulee rangaistuksen paikka, jotain järkeä siihenkin kuinka pitkään jäähyllä istutetaan! Puoli tuntia on ikuisuus 3-vuotiaalle!

Monta juttua voisitte miettiä etukäteen sen verran, ettei tylsiä tilanteita synny turhaan. Esim. jos on satanut ja tiedossa on, että ulkona on vesilätäköitä, laittakaa lapselle saappaat jalkaan, niin voi huoletta käydä muutaman lätäkönkin kahlaamassa, kun se lapsille kuitenkin mieluista puuhaa on ( Mitä se takki lapsen kädessä lämmittää? Pukekaa se pojalle päälle tai kantakaa itse!)

Osta lapselle goretex-kenkiä niin ei haittaa jos tulee lätäkkö vastaan. Niitä saa tosi kivan näköisiä nykyään, ja jos ottaa varrellisen mallin niin suojaa yhtä hyvin kuin matala kumisaapas.

Kyllä 3v pitäisi jo hieman jaksaa keksittyä ja totella. Toki kuulostaa, että aloittaja vaatii aika paljon. Ei 3v vielä välttämättä jaksa käyttäytyä nätisti vaikkapa koko kauppareissua. Pienin askelin alkakaa harjoitella tuota käyttäytymistä ja ohjeiden noudattamista. Muista kehua kun on hetkenkin ohjeiden mukaan nätisti :) Ja kun on nyt uusi asukasa talossa niin muista myös tälle isommalle antaa ihan ikiomaa aikaa.

Minusta tuossa on muutama kohta, joita en tajua, miksi niistä pitää nipottaa.
Esim. * Jatkuva mölyäminen (puhuu niitänäitä)
Anteeks??
* Olen pyytänyt poistumaan samasta huoneesta missä olen, heti menee kysymään esim. isiltä ’’isi sano saanko mennä äitin kanssa makuhuoneeseen, kuulitko isi?’’
miksei saisi olla samassa huoneessa?
* Ruokapäydässä välillä pelleillään: kinkut ja juustot siirrellään leivältä, syödään leipää monesta eri kohdasta (on kerrottu että yhdestä kohtaa syödään), ei muista pitää päätä lautasen yläpuolella, jos sormessa ruokaa pyyhitään pöytään tai housuun ja sen jälkeen vasta pyytää paperia kun olen älähtäny
miksei tuon ikäinen saisi syödä leipää vaikka joka haukulla eri kohdasta? toisekseen tuo vaatteisiin pyyhkiminen on kyllä ihan normaalia lapsilla, toki ärsyttävää kun vaatteet sotkeutuu mutta ei mielestäni hermojen menettämisen tilane.

Mun mielestä ainoat tossa semmosia asioita, joista voi vähän hermostuakin, on tuo kissan kiusaaminen sekä ihmisten läpsiminen. Kaikki muu kuulostaa ihan normaalilta.

Palkitse pienistä asioista. Älä vaadi kerralla liikaa, palkitse vaikka heti yhdestä onnistuneesta kaupassa käynnistä tai edes jostakin onnistuneesta osasta siellä. Palkitse heti ja kehu kovasti.

Palkinnon ei tarvitse olla heti lelu tai muu iso juttu. Valitkaa vaikka yhdessä hienoja tarroja, joita saa sitten liimailla vaikka jääkaapin ovessa olevaan paperiin tai ihan mihin itse sovitte. Onnistuneesta kakalla käynnistä tarran voi liimata vaikka pottaan. Ja jos haluatte, voitte vaikka sopia, että kun tarroja on tietty määrä, saa lelun tai muuta toivomaansa. Tässäkään ei tavoitetta kannata laittaa heti kovin kauas, lapsi kyllästyy nopeasti. Pienin askelin pienillä parannuksilla kerrallaan. Meillä moni tilanne on hoitunut, kun on luvannut tarran, jos tekee sovitusti.

Itse olen ainakin huomannut, että palkitseminen toimii paljon paremmin kuin rangaistukset. Ok, silti usein sorrun kuitenkin rangaistuksiin ja uhkailuun, mutta kukapa ei. Pitäisi vain laskea kymmeneen (tai sataan), ja jaksaa kehua pienistäkin asioista.

Lapsi toki oppii tähän nopeasti, pian jokaisesta asiasta pitäisi saada palkinto, mutta ehkä siinä vaiheessa ollaan jo jokunen asia saatu sujumaan paremmin, jolloin osin pärjätään jo ilman palkintojakin.

hei ihan normi touhua.vittu et mitää kersoja tarvi ku hermot kiristyy naurettavista asioista.

Siihen äitin nipistelyyn ja härkkimiseen on ainakin meidän pikkutyttöselle ollut hyvä reaktio kertoa, ettei saa tehdä niin kun se sattuu, vaan paljon mukavampi tapa on tulla äitiä esimerkiksi halaamaan. Sitten kun on hetki halailtu ja vähän kutiteltukin, niin siinä se läheisyyden tarve on täyttynyt ja kiusanteko unohtunut =o)

kokeilepa päivä tai pari siten ettei tule kieltoja tai mitään negatiivista, etenkään huutamista. Halittele tosi tosi paljon, ihan ylimääräisen paljon. Silittele päätä jne.
Ole oikein iloisella mielellä.
Katso tapahtuuko muutos. Minun uhmaiseen esikoiseen joka oli vastaavanlainen, tehosi välittömästi ja muutos oli merkillisen suuri.

Jotta tuota jaksaisi, olisi oltava lähes aina pirteä. Ehkä teillä pitäisi jakaa lapsenhoitoa enemmän miehen kanssa ja sinun tulisi saada hengähtää ja nukkua välillä pitkät yöunet. Tuntuu ehkä mahdottomalta mutta ottakaa vaikka lapsen hoitaja avuksi.
Voin kahden pienen lapsen yh-äitinä sanoa että tuolla on merkitystä.