Otsikossahan tuo ilmenee. Mies kinunnut jälkikasvua jo toista vuotta, mutta itse en haluaisi. Olemme hiukan alle 30-kymppinen pariskunta, asumme omakotitalossa, mies käy töissä, itse opiskelen vielä kevääseen. Eli minkään ei pitäisi olla esteenä paitsi etten itse ole varma haluanko koskaan lapsia. Mies haluaisi ennen kuin täyttää 30.
Yritin kauniisti sanoa, että ei vielä. Ja mikä kiire tässä on. Ei itsekkään tiennyt, mutta kuulemma halu olisi kova.
Lähestulkoon koko kaveripiirimme on jo muksuja saannut ja painostus "koskas teille tulee" "eikö olis kiva lykkiä vaunuja" jne, No ei olisi. Pidän nykyisestä elämästäni myös.
Rakastan miestäni todella paljon ja senpä takia kysynkin kuinka te muut joilla samanlaisia tuntemuksia on/on ollut olette ratkaisseet tilanteen? Tuntuu, että minua pakotetaan hankiutumaan raskaaksi vastentahtoani.
Yritin kauniisti sanoa, että ei vielä. Ja mikä kiire tässä on. Ei itsekkään tiennyt, mutta kuulemma halu olisi kova.
Lähestulkoon koko kaveripiirimme on jo muksuja saannut ja painostus "koskas teille tulee" "eikö olis kiva lykkiä vaunuja" jne, No ei olisi. Pidän nykyisestä elämästäni myös.
Rakastan miestäni todella paljon ja senpä takia kysynkin kuinka te muut joilla samanlaisia tuntemuksia on/on ollut olette ratkaisseet tilanteen? Tuntuu, että minua pakotetaan hankiutumaan raskaaksi vastentahtoani.
Vastaukset 8
Vanhimmat
No tietenkään ei raskautta jos et itseKIN sitä halua.
Haluat siis elää ilman lapsia? Niin, voihan se olla että et niitä voisi edes saada?!
Kyllä se on kolmekymppisenä hyvä aloittaa, jos lapsia toivoo, koska erilaiset vaikeudet hedelmällisyyteen ja lapsen terveyteen liittyen kasvavat vanhempien iän myötä.
Ei silti kannata ruveta äidiksi vastoin tahtoaan. Mutta kyllä sinun on miehellesi kerrottava, jos et halua - ehkei hän halua luopua lapsiperhehaaveestaan, jäädäkseen sinun kanssasi? Haluaisitko hänen haaveestaan luopuvan? Se on iso asia.
En ilmeisesti voi koskaan saada lapsia, ja olen miettinyt, että pian kun aion luovuttaa, niin ehdotan myös eroa (vaikka miestäni rakastankin). Miksi? Koska minulla menee vuosia päästä tästä yli, ja toivoisin hänen löytävän uuden rakkauden ja voivansa kokea isyyden jonkun "eheänä" säilyneen naisen kanssa.
Samankaltainen tilanne, mies ilmoitti että haluaa isäksi viimeistään kun täyttää 30, itse en tiedä haluanko lapsia koskaan...
Mies on halunnut lapsia suhteen alusta asti ja alusta asti olen itse hokenut, etten lapsia halua vielä vuosiin...
Välillä tahtomattanikin mietin, onko minulla vain väärä mies :(
Itse olen aina halunnut tulla isäksi..seurustelin naiseni kanssa 6 vuotta ja ajattelimme jopa naimisiinmenoa.Sitten ikä läheni kolmeakymppiä ja elämä oli mallillaan..halusin lapsia, nainen ei.Ei kuulema koskaan..Ajattelin vai hukanneeni aikaa.Rakastin tätä naista, mutta meillä oli erilaiset suunnitelmat ja tavoitteet elämälle.Minun piti valita.Erosimme.Nyt olen 33 ja isä pian kahdelle.
Minulla kävi niin, että mies ei tahtonut lasta, mutta minä tahdoin.Erottiin sitten hyvissä väleissä kuitenkin.
Nyt olen uudessa suhteessa ollut nelisen vuotta ja esikoinen tuloillaan.
Taitaa miehes ottaa liian vajavasti nämä kyselyt "milloinkas teille". Kieltämättä veemäistä kiilaamista yleensä kätensä opskaan pistäneuden taholta. Suosittelen miehellesi vaihtamaan kaveripiiriä, koska on jokaisen oma asia lykätä lapsenhankintaa.Yleensäkin lapsenhankinta on iso askel ja paljon muutakin kuin "rattaiden pukkailua". Hyvin monella lopahtaa into siihen leikkiin, vaikka aletaankin lapsilla toisille jotain todistelemaan.
Teillä on aikaa kymmenen vuotta hankkia lapsia..
Eikö ennen suhdetta tai suhteen alussa tullut koskaan puheeksi suhteen tulevaisuus ja kummankin tulevaisuudenhaaveet? Ne kun lyö rehellisesti tiskiin suhteen alussa niin paljon saa heti tietää onko sitä yhteistä tulevaisuutta sitten edes olemassa. Ja voihan mieli toki elämän varrella muuttua, mutta kun siitä toiselle myös kertoo ja puhuu jos pelkoja tai murheita jostain on.
Siellä on nyt pojanklopin kaveriiirissä joku saanut lapsen, niin pitää senkin jannun nyt mulkkunsa toimivuus todistaa...