Kaipaan nyt ihan vaikka risuja ja ruusuja, mutta jotain mielipiteitä.
Tulin tänne keräämään mielipiteitä ja vastauksia ihmisiltä siitä, miten elämä muuttuu lapsen saannin jälkeen. Kuinka se vaikuttaa parisuhteeseen ja nuoren elämään.
Olen itse 18-vuotias ja avomieheni on 28-vuotias. Olemme saamassa perheenlisäystä, tämä ei ollut suunniteltu juttu, mutta ihan tervetullut on lapsi kuitenkin. Äitini ja lähipiirini painostaa minua aborttiin, mutten sellaista aijo kuitenkaan tehdä, koska kouluni loppuu noin puolen vuoden päästä ja avomieheni käy vakituisessa työssä.
Mietiskelen tässä vain, että miten lapsi tulee TAI kuinka radikaalisti se tulee muuttamaan elämääni? Minua pelottaa, myönnän, mutta olen kuitenkin tavattoman innoissani ja odottavaisin mielin esikoistani kohtaan.
Paljon lapsi syö noin kuukaudessa arviolta rahaa? Millätavoin kroppani tulee muuttumaan pysyvästi? Millaista raskausaika pidemmän päälle on, mitä minun tulee odottaa?
Mistä voin saada tukea? ( muualtakin kuin ystäviltä ja avopuolisolta?)
Saanko jotain rahallista tukea?
Haluaisin ottaa rennosti ja olla onnellinen ja innoissani tästä raskaudesta, mutta se on vaikeaa kun kotopuolesta painostetaan aborttiin ja haukutaan ties miksi!!
Tiedän olevani nuori äidiksi, mutta sain aikuistua jo todella varhain muutettua kotoa pois 15-vuotiaana.
Toivoisin asiallisia kommentteja ja mielipiteitä? Jos joku vaan jaksaa rimpsuni lukea!!
Tulin tänne keräämään mielipiteitä ja vastauksia ihmisiltä siitä, miten elämä muuttuu lapsen saannin jälkeen. Kuinka se vaikuttaa parisuhteeseen ja nuoren elämään.
Olen itse 18-vuotias ja avomieheni on 28-vuotias. Olemme saamassa perheenlisäystä, tämä ei ollut suunniteltu juttu, mutta ihan tervetullut on lapsi kuitenkin. Äitini ja lähipiirini painostaa minua aborttiin, mutten sellaista aijo kuitenkaan tehdä, koska kouluni loppuu noin puolen vuoden päästä ja avomieheni käy vakituisessa työssä.
Mietiskelen tässä vain, että miten lapsi tulee TAI kuinka radikaalisti se tulee muuttamaan elämääni? Minua pelottaa, myönnän, mutta olen kuitenkin tavattoman innoissani ja odottavaisin mielin esikoistani kohtaan.
Paljon lapsi syö noin kuukaudessa arviolta rahaa? Millätavoin kroppani tulee muuttumaan pysyvästi? Millaista raskausaika pidemmän päälle on, mitä minun tulee odottaa?
Mistä voin saada tukea? ( muualtakin kuin ystäviltä ja avopuolisolta?)
Saanko jotain rahallista tukea?
Haluaisin ottaa rennosti ja olla onnellinen ja innoissani tästä raskaudesta, mutta se on vaikeaa kun kotopuolesta painostetaan aborttiin ja haukutaan ties miksi!!
Tiedän olevani nuori äidiksi, mutta sain aikuistua jo todella varhain muutettua kotoa pois 15-vuotiaana.
Toivoisin asiallisia kommentteja ja mielipiteitä? Jos joku vaan jaksaa rimpsuni lukea!!
Vastaukset 16
Vanhimmat
Kukaan ei voi painostaa sinua keskeytykseen, olet täysi-ikäinen ihminen ja teet omat päätöksesi ihan itse.
Se on yksilöllistä miten kenenkin raskausaika menee....Toki lapsen tulo muuttaa elämää radikaalisti, se nyt on ihan fakta. Ja vaikuttaa parisuhteeseen, jo raskausaika vaikukttaa siihen.
Jos imetät niin alkuunhan lapsen ravintoon ei mene rahaa (mitä nyt D-tipat.....).
Täällä on useita ketjuja hakinnoista ja siitä miten paljon lapseen "menee" rahaa.
Googlailemalla löydät sivuja joilla kerrotaan kehon muutoksista (nekin yksilöllisiä).
Itselläni raskausarpia ja yksi sectioarpi, ne on niitä elämän arpia joita mielusti kannan...
Onnea odotukseesi!
En oikein ymmärtänyt mitä tarkoitit tuen saamisella? Perhetyöntekijöitä mm. on, heiltä voi saada tarvittaessa apua.
Voit ottaa kaikki nämä mieltäsi painavat asiat neuvolassa esille.
KELA:n sivuilta selviää nuo raha-asiat.
tarkoitin lähinnä henkistä tukea jaksamiseen, jos alkaa ahdistaa, tai pelottaa. Voinko saada ilmaista tukea esim neuvolasta, onko olemassa paikkoja jossa nuoret äidit käyvät vaikka yhtenä ryhmänä? Vauvojen kanssa tai ilman ( raskausaikana) :) ?
Neuvolasta kannattaa kysellä noita vertaisryhmiä, minulle ainakinn ehdotettiin vaikka minkälaista mammojen ryhmää että niitä pitäs kyllä riittää! Neuvolatätille vaan soittoa sieltä osataan kyllä auttaa:) ja tietty itse neuvolatädin kanssa voi käydä läpi ahdistuksen ja pelon tunteita.
itsekkin olen nuori omasta mielestäni kun aloin odottamaan lasta 19-vuotiaana, ja täytin 20 just ennen lapsen syntymää, lapsi on nyt 6-viikkoa vanha, ja kyllähän lapsi parisuhdetta koettelee, se on varma. mutta apua aina saa kun uskaltaa vaan pyytää
Onnea!!! Ite oon sua vuotta nuorempi ja vauva tuntuu kyllä aika kaukaselta ajatukselta, en oo mitenkää erityisen äidillinen tms, mutta joilleki se varmasti sopii:) Meidänkin lukiosta yks tyttö 18v. sai viime vuonna vauvan ja vaikuttaa tosi onnelliselta. Tsemppiä!
Älä missään nimessä alistu muiden painostuksille. Kun olin itse raskaana, monilta tuli mielipiteitä ja kommentteja mitä minun pitää tehdä. Tuntui kuin kaikki muut olisivat eläneet sitä paitsi minä. Hyvä siitä tulee, ensimmäisen kanssa kaikki on aina uutta. :) meidän äiti sai meidät 15 ja 17-vuotiaana ja ihan tervepäisiä kakaroita tuli. :D
Onnea raskaudesta, täällä toivotaan samaa! :)
Jos asioita tarkastellaan lääketieteen näkökulmasta niin 15-19-vuotiaana ollaan jopa paremmassa synnytysiässä kuin 25-29-vuotiaana, riippuen mitä osa-alueita painotetaan eniten. Yhteiskunnan vaatimukset ja normit ovat melko pahasti ristiriidassa luonnon kanssa.
15- tai 16-vuotias ei missään nimessä ole paremmassa synnytysiässä edes fyysisesti, kuin vanhemmat synnyttäjät. Suurella osalla niin nuorista lantion ahtaus johtaa siihen, että synnytyksessä päädytään keisarileikkaukseen.
Kertoisitko lähteesi? Minun lähteeni lukee tähän riskiryhmään alle 15-vuotiaat:
"Risk for maternal complications are greater for girls 14 years of age and younger as an under developed pelvis can lead to difficulty in child birth. Obstructed labour is normally dealt with by caesarean section in developed nations."
-- Maternal and Fetal Risks Associated with Teenage and Adult Pregnancy; Naqvi, M., Naseem, A. Department of Obstetrics and Gynaecology; Wah Medical College and POF, Hospital, Wah Cantt.
Keisarinleikkausten kokonaisosuudet ikäryhmittäin Kaliforniassa vuonna 2005:
Suuri osa 15-16 vuotiaista on fyysisesti vielä aivan lapsia (henkisestä puolesta puhumattakaan). Itse olisin varmasti kuollut synnytykseen, jos olisin niin nuorena tullut raskaaksi, samoin kaikki tyttäreni. Mikä sopii kehitysmaan naisille, ei sovi pohjoismaiselle, hitaasti kypsyvälle, kapealanteiselle, hoikalle ja pitkälle rodulle.
täällä on näköjään hypätty hieman pois aiheesta.. :)
Olen kuitenkin saanut todella hyviä neuvoja teiltä ja tsemppiä ja jaksamista, kiitos niistä!
Nyt minua vain alkaa huolestuttaa, olen huomannut paljon muutoksia avomiehessäni, hänesta alkaa kehkeytyä jotenkin todella lapsenmielinen, niinsanotusti. Alkanut pelailemaan erilaisia netti,konsolipelejä ja tarve käydä paljon useammin kavereiden luona ja juhlimassa, olisiko jonkinmoista "ennakointia" tulevan varalle, kun ajattelee ettei lapsen synnyttyä voikkaan sitten elää näin?
Itselleni tulee hieman pahamieli, kun kaverit lähtee porukalla ulos juhlimaan ja kertoilee jälkeenpäin kuinka hauskaa on ollut ja saan tyyliin kommentteja " tuutko mukaan viikonloppuna, ainii ethän sie voi kun sulla on TUO" " vitsi että oli hauskaa viiikonloppuna olisit säki ollu siellä, mut ethän sä tietty voi"
Kukana ystävistäni ei ole kovin innostunut raskaudestani, vaan päin vastoin.. Olevat jotenkin hieman " katkeran " oloisia??
Itse olen ainakin onnellinen tilanteeseen, joskin välillä saattaa mietityttää,että enhän vain nyt pilaa nuoruuttani, mutta tarkemmin ajatellen, ei kai nuoruutta pilaa oma lapsi ja kehityksen seuraaminen, enemmin varmaan sen pilaisia sitten liiaallinen alkoholin käyttö, irtosuhteet, ehkä jopa huumeet...
tälläisiä mietteitä minulle on tullut, kummallista, en ole ennen osannut ajatella asioita tällätavalla... apua.. heh :D
Mikset mene mukaan? Voithan sinä mennä ystäviesi mukaan pitämään hauskaa! Kunhan vain jätät alkoholin pois :)
Tällaiset ajatukset kuuluvat raskausaikaan, ja siihen valmistautumiseen vanhemmaksi tulemiseen.
Luulisi miehesi kuitenkin ikänsä puolensa voivan olla valmis isäksi - kai hänellä on aikaa ennenkin ollut käydä ulkona kavereiden kanssa yms. Koeta puhua hänen kanssaan hänen ajatuksista?
Itsestäsi en tiedä - oletko ehtinyt nähdä ja kokea sen verran, ettei oma perhe tuntuisi "vankilalta"? Onhan se niin että suurin osa ystävistäsi tulee viettämään ainakin seuraavat 5 vuotta vilkasta bailu- ja seuraelämää, mihin ei varmaan vielä vakiutumiset ja perhesuunnitelmat kuulu. Ehkä kaverit ajattelevat menettäväsi sinut, ja ovat siksi katkeria - valitsethan perhe-elämän, etkä heitä (aivan eri elämäntilanne). Ja tietenkin asioista luopuminen tuntuu pahalta - se on ihan normaalia... pitää tietysti varmistaa, että etsii tosiaan uusia tilalle: muita nuoria äitejä tms. Ja kyllä parhaat ystävät pysyvät yhteyksissä vuosien yli erilaisissa elämäntilanteissakin.
Nuoruuden "pilaat" mahdollisesti vain, jos koet, että mielummin bailaisit, opiskelisit ja seikkailisit kuin saisit lapsen... etkä siksi voisi olla tyytyväinen valintaasi nyt tai myöhemmin. Jotkut heräävät kolmikymppisinä, että "hei, enhän mä ole kokenut juuri mitään... nyt äiti/isi lähtee baanalle... ", mikä on kyllä jotenkin aika surullista ja säälittävää mielestäni.
Itse en kuitenkaan olisi ollut valmis äidiksi kovin nuorena- piti ensin seikkailla, opiskella ja nähdä maailmaa. Koen, että minulla on nyt vanhempana paljon enemmän annettavaa lapselleni. Mutta toki sinullakin varmasti, hieman eri tavalla :) Onnea.
Täällä myös 19-vuotias tulevan esikoisen odottaja. Minulla ainakin on paljon tarvetta vertaistuelle, sillä vaikka lapsi ''suunniteltu'' olikin, on nyt hieman ruennut pelottamaan ja jännittämään tilanne. Ystäväni tuntuvat hylkäävän minut ja poikaystävälleni (hänellä on jo kaksi lasta) tämä tuntuu olevan niin rutinoitunutta, ettei hän ota mietteitäni, tuntemuksiani tai yhtään mitään tosissaan.
Vielä pari päivää sitten olin onnellinen lapsesta, mutta nyt tänään olen vain itkeskellyt ja nytkin ahdistaa koko ajatus. En haluaisi sanoa tätä ääneen, mutta olen miettinyt jopa aborttia. Tiedän, että poikaystäväni suuttuisi minulle verisesti jos niin tekisin.
Ehkäpä tämä on vain tulevan äidin pelkoa? tai sitten ei. En oikein tiedä, ehkä minun kannattaa puhua jonkun kanssa, sulatella ajatuksia ja miettiä, että miten tästä kaikesta selvitään tai jaksetaan.
Tsempit sinne odotukseen!
Kyllähän se elämä totaalisesti muuttuu lapsen saamisen myötä. Jotkut kokee sen rajumpana ja jotkut lievempänä... Pari ekaa vuotta on joka tapauksessa elettävä aikalailla lapsen tahtiin. Ja on enemmän kuin suotavaa, että parisuhde on jo ennakkoon hyvässä kunnossa ja äiti itse niin fyysisesti kuin henkisestikin valmis koitokseen. Tukiverkko (isovanhemmat, kummit?) kannattaa rakentaa etukäteen kuntoon, että et jää yksin vauvan kanssa.
Itselläni tuli joka puolelta negatiivista palautetta jopa omalta terapeutilta kun kerroin avopuolisoni ja minun suunnitelmista. Kummitätini haukkui hyväettei pataluhaksi. Ja sain kuulla siitä että lapsella olisi paha olla jos olisin äiti hänelle. Mutta ajattelimme sitten mieheni kanssa että tämä on meidän välinen asia ja jätin pillerit pois viimekuun alussa joita söin 6 vuotta ja nyt sitten pari päivää sitten näytti positiivista testit :) eli se on sinun oma asiasi mitä teet ja osaat varmasti ajatella järkevästi kaiken :) olen itse nyt 19 ja mieheni on 22