Hei, olen 6 luokkalainen 12 vuotias tyttö ja minulla on huono itsetunto. Painan vähän yli 60 kiloa, olen suunnilleen 157cm pitkä ja en ole todellakaan mikään hoikkeliini. Minun luokassani kaikki tytöt paitsi yksi ovat hoikkia ja nättejä ja muut pojat ihan normaaleja yhtä lukuun ottamatta.
Minua on myös 6 luokan alussa sanottu transuksi sen takia, että leikkasin hiukseni lyhyiksi. Alemmilla luokilla minua on sanottu läskiksi, mutta onneksi ei kovinkaan paljon. Minua silti häiritsee pienoinen ylipainoni. Mutta kaikista eniten minua häiritsee se, että melkein kaikista kavereistani pitää joku poika. Ykis kaverini on yhdessä rinnakkais luokkalaisen pojan kanssa. Meidän luokkalainen poika pitää yhdestä toisesta kaveristani ja yksi toinen poika on tunnustanut pitävänsä yhdestä minulle aika hyvästä ystävä ja vielä se pahin..
Ihastukseni pitää minulle erittäin tärkeästä ystävästäni ja pari luokkalaistani tyttöä on sanonut että Pekka (ei oikea nimi), käy kuumana tätä ystävääni kohtaan. Pekka ja hyvä ystäväni tekstailevat ja juttelevat aika usein. Tämä ystäväni ei ole itsekään kovin hoikka ja hän on aina iloinen ja sekoilee melkein aina, kun taas minä olen rauhallisempi. Olen aika hajalla tästä. Olen myös vakuuttanut ystävälleni, että se ei haittaisi jos hän alkaisi olemaan Pekan kanssa, mutta se oli tietenkin valhetta.
Kukaan ei ole ikinä pitänyt minusta, paitsi kun olin pieni, niin yksi poika, mutta olimme ehkä 8 vuotiaita silloin. Olen varmaan liian erinlainen ja siksi kukaan ei pidä minusta. Onko minussa oikeasti jotain vikaa? Pitäisikö hymyillä enemmän? Kasvattaa taas pitkät hiukset ja vaihtaa poikamaisesta vaatetuksesta tyttömäiseen? Pitäisikö puhua enemmän?
Tämä saattaa kuulostaa lapselliselta, mutta olen oikeasti niin surullinen. Olisiko kenelläkään jotain vinkkiä tai jotain joka helpottaisi oloa ?
Minua on myös 6 luokan alussa sanottu transuksi sen takia, että leikkasin hiukseni lyhyiksi. Alemmilla luokilla minua on sanottu läskiksi, mutta onneksi ei kovinkaan paljon. Minua silti häiritsee pienoinen ylipainoni. Mutta kaikista eniten minua häiritsee se, että melkein kaikista kavereistani pitää joku poika. Ykis kaverini on yhdessä rinnakkais luokkalaisen pojan kanssa. Meidän luokkalainen poika pitää yhdestä toisesta kaveristani ja yksi toinen poika on tunnustanut pitävänsä yhdestä minulle aika hyvästä ystävä ja vielä se pahin..
Ihastukseni pitää minulle erittäin tärkeästä ystävästäni ja pari luokkalaistani tyttöä on sanonut että Pekka (ei oikea nimi), käy kuumana tätä ystävääni kohtaan. Pekka ja hyvä ystäväni tekstailevat ja juttelevat aika usein. Tämä ystäväni ei ole itsekään kovin hoikka ja hän on aina iloinen ja sekoilee melkein aina, kun taas minä olen rauhallisempi. Olen aika hajalla tästä. Olen myös vakuuttanut ystävälleni, että se ei haittaisi jos hän alkaisi olemaan Pekan kanssa, mutta se oli tietenkin valhetta.
Kukaan ei ole ikinä pitänyt minusta, paitsi kun olin pieni, niin yksi poika, mutta olimme ehkä 8 vuotiaita silloin. Olen varmaan liian erinlainen ja siksi kukaan ei pidä minusta. Onko minussa oikeasti jotain vikaa? Pitäisikö hymyillä enemmän? Kasvattaa taas pitkät hiukset ja vaihtaa poikamaisesta vaatetuksesta tyttömäiseen? Pitäisikö puhua enemmän?
Tämä saattaa kuulostaa lapselliselta, mutta olen oikeasti niin surullinen. Olisiko kenelläkään jotain vinkkiä tai jotain joka helpottaisi oloa ?
Vastaukset 4
Vanhimmat
no vittu laihduta vitun läskiperse ja lopeta se suomi24 avautuminen.
helvetti 12 vuotiailla mitään poikaystäviä tarvi olla, olkaa nyt rauhassa lapsia ettette sitten aikuisina valita miten lapsuus jäi ihan väliin kun piti niin teini olla heti.
No mieti jos sun hiukset ois 1km pitkät sitte oisit varmaan pronsu älä välitä mitä muut sanoo
Olet kasvavassa iässä oleva nuori. Lopeta tuo ajattelu, ettei kukaan pidä sinusta. Varmasti pitää kun muutat asennettasi. Mieti mitä hyviä puolia sinusta löytyy. Missä olet hyvä ja mistä pidät. Kirjoita ne vaikka ylös paperille. Myöhemmin kun tunnet olevasi surullinen ja miettiväsi mikä sinussa on vikana, ota tuo paperi esille ja unohda apea mielesi. Muista myös se ettei kukaan voi olla hyvä kaikessa tai kukaan ei todellakaan ole täydellinen. Erilaisuus on rikkaus ja se meidän ihmisten on hyvin usein vaikea ymmärtää. Uskalla olla rohkeasti juuri sellainen kuin olet omana itsenäsi. Viis välittämättä mitä joku toinen olisi kenties mieltä ajatuksistasi. Et elä heitä varten, vain itseäsi ja tärkeintä että sinä voit hyvin. Teet asioita jotka ovat sinulle tärkeintä. Eikä niin että teet asioita vain miellyttääksesi joitakin muita. Ja mitä tulee poikiin ja seurusteluun. Ehdit varmasti myöhemmin tapailla poikia mielin määrin ja löytää sen "oikean". Mitä sellaista kiirehtimään. Elä siis lapsuutesi rauhassa!!!