Onko täällä muita sitoutumispelkoisia? Sellaisia jotka tosiaan kärsivät läheisyys/etäisyys -pulmista.
Olen huomannut että kun olen ollut treffeillä jonkun hyvinkin mukavan tytön kanssa ja ajattelen "Tästä voisi tulla jotain" alan tuossa vaiheessa yht'äkkiä ottaa etäisyyttä. En oikein viihdy parisuhteessa mutta en oikein ilmankaan.
Olen huomannut että kun olen ollut treffeillä jonkun hyvinkin mukavan tytön kanssa ja ajattelen "Tästä voisi tulla jotain" alan tuossa vaiheessa yht'äkkiä ottaa etäisyyttä. En oikein viihdy parisuhteessa mutta en oikein ilmankaan.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Itselläkin tuota samaa, en tiedä mitä sille tekisin. Yleensä jutut loppuneet sit aika lyhyeen tai sit eivät ikinä varsinaisesti alkanut, sitoutumiskammoisena kun tulee aina ihastuttua kaikkiin mahdottomiin tyyppeihin. Nyt olen vihdoin löytänyt ihmisen kenen kanssa oikeasti haluaisin olla ja viihdyn mut silti huomaan koko ajan etsiväni syytä lähteä ja lopettaa suhde, en kestä sitä että olen rakastunut ja toista on koko ajan ikävä ja tuntuu ettei osaa olla ilman toista :(. Kun oppisi jotenkin sen miten parisuhteessa oikeasti ollaan ja miten kykenee säilyttämään oman elämän ja samalla rakentamaan yhteistä ja olemaan pelkäämättä jatkuvasti sitä että toinen jättää.
Kuin myös, olen vihdoin ja viimein löytänyt ihmisen jonka olen uskaltanut päästää tontilleni. Taidamme miehen kanssa olla kummatkin juuri samalaisia sitoutumiskammoisia ja meillä on omat pelkomme toisen suhteen. Yhteistä tulevaisuutta tuntuu mahdottomalta rakentaa, ainakin toistaiseksi miehen elämäntilanteen vuoksi ja tämä aiheuttaa minulle pelkoa jätetyksi tulemisesta. Mies ei halua puhua yhteisestä tulevasta vaan pitää minua ikään kuin käsivarren mitan päässä itsestään.
Ensi talvi hirvittää koska edessä on kahdeksan kuukauden etäsuhde (300km väliä).
Kuten sarikin kirjoitti tuntuu että minäkään en kestä jatkuvaa ikävää ja varsinkin kun toinen haluaa pitää etäisyyttä. Huoh kun oppisimme kummatkin vaan luottamaan toisiimme. =S
Moni ottaa etäisyyttä, jos ihastuu tai rakastuu.
Sellaiselle, joka ei ole sit.kammoinen, se on tukalaa ja muistuttaa hylkäämistä. Siinä voi käydä huonosti. Ajatuksissa asioiden edelle meneminen on pahinta, eikä mistään tiedä mitä toinen haluaa konkreettisesti, jos ei osaa kysyä tai pysty puhumaan. Ajatukset parisuhteesta voivat osoittautua hyvin samankaltaisiksi. Ei voi sitoutua, jos ei ole kykyä kiintymiseen. Sitoutuminen ei tarkoita, että ollaan kiinni joka hetki ja ei ole omaa vapautta ja tilaa. Henkisesti voi sitoutua, rakentaa jotain yhteistä ja olla turvallisin mielin sen suhteen, että pitäminen ei lopu ykskaks, kun ollaan eri mieltä tai eri kokemuksilla. Luottaminen on kaiken aa ja åå. Niitä ihmisiäkin on, sen arvoisia. Siinäkin voi kasvaa ja kokea eteenpäin menoa.
Pelkään sitoutua, koska olen joutunut niin monta kertaa pettymään miehiin. Pelkään, etten riitä ja joudun vain hyväksikäytetyksi. Tai sitten minun kanssani leikitään vähän aikaa ja sitten hylätään. En uskalla luottaa miehiin. Enkä tiedä, osaisinko enää suhteessa ollakaan. Olen yrittänyt itselleni vakuuttaa että rakkaus ja tuska eivät ole sama asia, mutta jotenkin miellän ne aina yhteen. Pelkään, että jos tosissani rakastun ja sitoudun, siitä seuraa pelkkää tuskaa. Kuitenkin kaipaan sitä toista rinnalleni ja haluaisin sitoutua - jos vain uskaltaisin. Minua harva mies uskaltaa enää edes lähestyä. Viestitän ilmeisesti miehille, että "menkää pois" ja se jotenkin näkyy minusta vaikka en sellaista haluaisi näyttää.
Syvät tunteet ovat myös aina tuskallisia. Se on niiden hinta. Pelon voi valita ja jäädä siten yksin. Kertakäyttösuhteet ovat ratkaisu, jos ne vaan muuten sopivat.
höpö höpö!
Eihän sitä voi sitoutua, jos miestä ei pysty näkemään. Saati sitten tutustumaan. Älkää nyt hulluja puhuko. Sehän se ongelma on, eikä mikään sitoutumisen pelko.
Nooh, kuka mitenkin reagoi.
vaikka nuori vielä olenkin pelkään etten koskaan osaa sitoutua täysin... löysin ihanan jätkän ja meillä menee hyvin MUTTA siitä kohtaa kun alettiin kunnolla tutustua ja luottaa toisiin alkoikin mua epäilyttään. tuntuu että oikein keksimällä keksin vikoja hänestä vaikka tiedän ettei kukaan ole täydellinen. ja vielä sekin että aloin miettiin muita jätkä mahdollisuuksia ja jopa treffeille menoa toisen jätkän kanssa. tiedän että tämä on väärin pitää toista tavallaan tuttuna turvana ja itse heistellä miten vaan mutta näin tämä nyt menee... sen verran on itseluottamusta että uskoisin saavaani jätkän takaisin vaikka jäisin kiinni pettämisestä... pliis hjälpa mej! what's wrong with me??