Kuinka paljon yliopistoilla ja erityisesti humanistisessa tiedekunnassa mahtaa olla vähän vanhempia opiskelijoita, siis sellaisia, joiden lukio-opinnoista on jo vuosia aikaa? Näkyykö heitä suunnilleen joka luennolla ja ruokasalissa, vai onko harvinaista törmätä esim. viisikymppiseen opiskelijaan?
Itse täytän pian 38 vuotta ja nyt aion hakea yliopistoon. Olen valmistunut AMK:sta pian 12 vuotta sitten, ja ollut työelämässä koko sen ajan. Nyt kuitenkin mieli tekisi jatkaa opintoja. Ihan vaan mielenkiinnosta kyselen, mahtaako meitä olla paljonkin, vai olisinko sisään päästessäni ainoa vanhempi tyyppi vastakirjoittaneiden joukossa? Sinäänsä sillä ei ole väliä, sillä aion pyrkiä joka tapauksessa.
Itse täytän pian 38 vuotta ja nyt aion hakea yliopistoon. Olen valmistunut AMK:sta pian 12 vuotta sitten, ja ollut työelämässä koko sen ajan. Nyt kuitenkin mieli tekisi jatkaa opintoja. Ihan vaan mielenkiinnosta kyselen, mahtaako meitä olla paljonkin, vai olisinko sisään päästessäni ainoa vanhempi tyyppi vastakirjoittaneiden joukossa? Sinäänsä sillä ei ole väliä, sillä aion pyrkiä joka tapauksessa.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Itse ainakin olen pyrkimässä, olen 33v. =) Sama minulla, ei sillä sinänsä väliä, pyrin kuitenkin.
Olihan meitä useampi, neli-, viisi- ja kuusikymppisiä.
Näytetään nuorille ns. närhen munat ja valmistutaan ennenkuin ennättävät kissaa sanoa:)
Ja onhan yliopistossa kirjastossa ja käytävillä sekä kahviloissa väitöskirjaa tekeviä, niistä löytyy ihan joka ikähaarukkaan.
Minä aloitin yliopisto-opintoni 35-vuotiaana. En koskaan kokenut itseäni erilaiseksi. Opiskeluni kesti 10 vuotta, koska työ, perhe ja sairastuminen jarruttivat etenemistä tehokkaasti. Mutta valmistuin kuitenkin ja sain alani töitäkin mielin määrin. Tosi tyytyväinen olen.
Aloitettu hieman alle 33-vuotiaana. Hieman orpo olo on välillä, kun lähes kaikki on niin paljon nuorempia, mutta toistaiseksi suurempia ongelmia ei ole ollut. Vähän sitä tuppaa jäämään paitsioon opiskelijaporukoista, kun ei jaksa baareissa enää ravata.
mutta maalla alle 25-vuotiaat ovat heitä, joita näkee päivittäin. Satunnaisesti sitten vanhoja. Vähiten siellä on kolmekymppisiä. He ovat jo valmistuneet eivätkä ole vielä tulleet toiselle kierrokselle.
Tuskin sieltä ystäviä saat. Se on vaikeaa kaiken ikäisille, jos ei kulje baareissa. Jos kuitenkin haluat tutustua muihin, tee se heti, sillä kaveriporukat muodostuvat ensimmäisissä bileissä. Mene mukaan mikäli siellä on vanhemmille opiskelijoille oma tuutori-ryhmä. Uraorientoituneemmilla aloilla saisit varmasti kuulla pilkkaa iästäsi mutta älykköjen seurassa sitä vaaraa ei liene.
No minulla on se onni, että ystävät löytyy ihan muista ympyröistä, joten en lähde yliopistolle sinäänsä kavereita hakemaan, vaikka toki olen melko sosiaalinen joten jos mukaviin ihmisiin törmään niin hieno homma! :) Ja pilkkaakaan en pelkää, tosin ehkä onneni on, että haen kuitenkin "älykköjen seuraan" ja vieläpä Helsinkiin. :)
Niin ja bileisiin osallistun ehdottomasti! En mä nyt sentään NIIN vanha ole!! ;)
Vai pilkkaa iästä. No ei taatusti.
Ja jos ei löydä seuraa, voi perustaa ihan itse vaikkapa Varttuneiden opiskelijoiden kerhon tai vastaavan:)
Oman kokemukseni mukaan varttuneemmilla on jo omat seurapiirinsä, joten yliopistoon tullaan vain opiskelemaan, ei bilettämään ja uusia ystäviä löytämään. Ainakaan ennen Helsingin yliopiston humanistisessa tiedekunnassa ei todellakaan naureskeltu vanhemmillekaan opiskelijoille. Eikä kenellekään muillekaan. Sen verran oltiin sivistyneitä.
Jos joutuu muuttamaan uuteen kaupunkiin, ei ole vanhoja seurapiirejä. Helsingissä on varmaan kaikenlaisia opiskelijoita. Maalla kaikki tulee suoraan lukiosta.
Ainakin Helsingin yliopiston humanistisessa on 30 opiskelijoita pilvin pimein. Siellä ei takuulla joudu mitenkään silmätikuksi, opiskelijoita on niin valtavasti ja ikähaarukka on suuri. :) Riippuu alastakin, toisille aloille pyrkii/pääsee sisään keskimäärin varttuneempaa väkeä kuin toisille. 30-40-vuotiaita ei ainakaan Helsingin yliopistossa kukaan sen enempää noteeraa, kun harmaahapsisia eläkeläisopiskelijoitakin hiippailee käytävillä säännöllisesti. :)
Pääsin 38-v:na käyttäytymistieteelliseen hesaan. Luennoilla näkyy myös mun ikäisiä. Samaan aikaan mun kanssa pääsi sisään ainakin pari n. kolme-nelikymppistä, vaikka sisään otettiin kerralla vain n. 20 opiskelijaa (normaalissa pääsykokeessa). Tunnen itseni vähän vanhaksi, mutta onneksi mun alalla elämänkokemus on vaan plussaa. Onneksi uskalsin hakea, vaikka luettavaa pääsykokeeseen oli liki 1000 sivua!
Kyllähän kaikenikäisiä näkyy, ikähaarukka 20-40 vee aika realistinen omassa opinahjossani siihen päälle kourallinen eläkeläisiä/iäkkäämpiä ihmisiä. En tiedä tilannetta etelämpänä. Suosittelenkin pyrkimään yliopistoon ja opiskelijariennoissa käyminen kannattaa ottaa enemmän säntönä kuin poikkeuksena!
Pääasiassa alle kolmekymppisiä, mutta itse tunnen yhden yli nelikymppisen naisen joka lukee toista tai kolmatta vuotta englantia. Ei kai siinä mitään, tosin vähän huvittavaa kun se yrittää ihan pokkana sulautua niiden parikymppisten joukkoon ja olla niinkuin ei olisikaan.
Tavoitteenani on psykologin tutkinto. Aloitan nyt avoimesta etäopintoina, koska elämäntilanne ei tällä hetkellä mahdollista muuttoa täältä maalta opiskelupaikkakunnalle. Ja ikää nyt 44v. Kolmen vuoden päästä olen ns. vapaa velvotteista (yh, lapset) ja voin muuttaa. Pohjakoulutuksena itselläni on jo yksi maisterin tutkinto (KM). Olen viimeisen neljä vuotta opiskellut aikuiskoulutuspuolella ja nauttinut opiskelemisesta.
Toivottavasti paljon, sillä tämä 34-v aloittaa Turussa syksyllä :)
Minun kokemukseni mukaan aika paljon. Kolmekymppinen yo-opiskelija on ihan tavallinen, tosin tuntumani voi johtua siitä, että olen itse vähän vanhempi ja hakeudun ehkä herkemmin muiden vanhempien opiskelijoiden seuraan.
Tykkään kovasti siitä, kun yo:lla on kaikenikäisiä ihmisiä ja osalla on ammatti jo valmiiksikin. Lukiosta suoraan tulleissa ei tietenkään ole mitään vikaa, mutta sattuneesta syystä etsin vähän laajempaa perspektiiviä opiskelukavereista.